Kuinka monen elämän paras suhde on startannut pettämisestä?

Minun myös. 14v mennyt hyvin ja menee edelleen.

Minulla ei ole ollut muita suhteita kuin yksi helvetillinen avioliitto ja sitten yksi yksittäinen kerta kun tuossa avioliitossa petin. Tuo pettäminen oli oikeasti sata kertaa parempi kokemus kuin tuo avioliitto, ja ehdottomasti elämäni paras suhde.

Kun nainen pettää se johtuu siitä että hänen tarpeensa on jätetty huomioimatta.

Miehen pettäessä sen tekee itsekän sika joka tulee kaltata elävänä.

eli kumpi on kyseessä, siitähän se riippuu

Hep. Rakastuin nykyiseen aviomieheeni ollessani avoliitossa. Sänkyyn asti ei menty, ja sain onneksi katkaistua edellisen suhteen todella nopeasti, mutta kyllähän se pettämistä oli. Onneksi uskalsin tehdä nopean päätöksen ja jättää eksän, muuten olisin varmasti menettänyt rakastamani miehen (ja toki myös eksän).

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut muita suhteita kuin yksi helvetillinen avioliitto ja sitten yksi yksittäinen kerta kun tuossa avioliitossa petin. Tuo pettäminen oli oikeasti sata kertaa parempi kokemus kuin tuo avioliitto, ja ehdottomasti elämäni paras suhde.

Identtinen kokemus mullakin.

Outoa, että uudet suhteet ovat ihania ;) aina. Todellisessa elämässä kuulee päinvastaista.

Tässä juuri arvon, että mitenköhän olisi. En ole enää ihan niin nuori ja sinisilmäinen, että uskoisin ruohon olevan pelkästään vihreämpää aidan toisella puolella. Mutta hyvältä se näyttää :)

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen pettää se johtuu siitä että hänen tarpeensa on jätetty huomioimatta.

Miehen pettäessä sen tekee itsekän sika joka tulee kaltata elävänä.

eli kumpi on kyseessä, siitähän se riippuu

Naisten pettäminen onkin parempaa. Täysin oikeutettua :)

No tavallaan mutta miehen suhde oli kuulemma jo ihan ohi kun tavattiin joten onko se nyt edes oikeasti mitään pettämistä. No ei, vaan rakkautta ensisilmäyksellä!

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Tapasin opiskeluun liittyvässä harjoittelussa mukavan miehen. Ihastuimme, päädyimme seurustelemaan ja sitten joskus puolen vuoden päästä kävi ilmi ,että miehen tyttöystävä palaa Suomeen vaihdosta ja on mun opiskelutoveri. Mies hankkiutui eroon tästä toisesta ja olemme eläneet onnellisena yhdessä lähes 30 v.

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Jokainen on spesiaali. Kaikki kun ollaan erilaisia. Jos joku ei yhden kanssa sitten saanutkaan elinikäistä uskollista liittoa, ei se tarkoita etteikö toisen kanssa onnistuisi. Ihminen on uskollinen vain niin kauan kuin hänellä on siihen syytä. 

Valitettavasti täälläkin. Itse tosin en tiennyt sitä silloin, olin se vapaa osapuoli. 

Kenen aikuisena alkanut parisuhde on muka oikeasti alkanut niin että molemmat ovat olleet 100% sinkkuja? Toki niitäkin on mutta haloo, en jaksa uskoa että on niin harvinaista aloittaa "pettämisestä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Jokainen on spesiaali. Kaikki kun ollaan erilaisia. Jos joku ei yhden kanssa sitten saanutkaan elinikäistä uskollista liittoa, ei se tarkoita etteikö toisen kanssa onnistuisi. Ihminen on uskollinen vain niin kauan kuin hänellä on siihen syytä. 

Niin eli milloin tahansa ruoho voi alkaa taas vihertämään aidan takana. Ellei ole jo vihertänyt... ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Jokainen on spesiaali. Kaikki kun ollaan erilaisia. Jos joku ei yhden kanssa sitten saanutkaan elinikäistä uskollista liittoa, ei se tarkoita etteikö toisen kanssa onnistuisi. Ihminen on uskollinen vain niin kauan kuin hänellä on siihen syytä. 

Syytä? Kuten syy olla pettämättä ihmistä jota on ainakin joskus rakastanut, tietäen tämän teon olevan julma ja hirvittävän kivulias, jopa traumaattinen? Minusta siinä olisi syytä kerrakseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Pallo jalkaan lapsen, asuntovelan ja mahdollisesti vielä yhteisen yrityksen muodossa on melko varma pettämisen estäjä... toisin sanoen raha. Ja kun vielä miehesi on sellainen joka on saanut ennen sua muiltakin, kauniiltakin naisilta, tietää se ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen.

Vierailija kirjoitti:

Kenen aikuisena alkanut parisuhde on muka oikeasti alkanut niin että molemmat ovat olleet 100% sinkkuja? Toki niitäkin on mutta haloo, en jaksa uskoa että on niin harvinaista aloittaa "pettämisestä".

Miksei voi todeta nykyiselle kumppanille että hei, nyt on niin että koen meidän suhteen olevan siinä vaiheessa etten enää halua olla sun kanssasi, vaan tuntuu että jonkun muun kanssa voisi synkata paremmin?

Toki minusta on raukkamaista alkaa suhteeseen ylipäänsä vain tyytyäkseen ja sitten jättää kun löytyy parempi, sen sijaan että tekisi töitä pitääkseen suhteensa siihen ensimmäiseen kumppaniin hyvänä. Voisi edes koittaa pariterapiaa yms ennen lähtemistä (saati pettämistä!) Onko oikeasti aikuiselle ihmiselle niin vaikea toimia asiallisesti ihmistä kohtaan josta on ainakin joskus välittänyt?

Näissä keskusteluissa kukoistaa naiivius ja idealismi. Ja sen mustavalkoinen paasaus sekä jyrkkä tuomitseminen.

Sitten on erikseen se todellisuus, missä kaikki ei mene oppikirjan mukaan, koska elämä on monimutkainen juttu, eikä mahdu nyrkkisääntöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Pallo jalkaan lapsen, asuntovelan ja mahdollisesti vielä yhteisen yrityksen muodossa on melko varma pettämisen estäjä... toisin sanoen raha. Ja kun vielä miehesi on sellainen joka on saanut ennen sua muiltakin, kauniiltakin naisilta, tietää se ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen.

Paitsi että nuo luettelemasi asiat eivät estä tunteiden muodostumista jotain muuta kohtaan.