Kuinka monen elämän paras suhde on startannut pettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että olette löytäneet rakkauden. Miksi siitä edellisestä huonosta suhteesta, jota ei halua pelastaa, ei voi kuitenkaan ensiksi erota? Miksi valitsitte pettää? Inhositteko edellistä puolisoa niin paljon, että ansaitsikin kärsiä? Tekosyitä on vaemaan tsiljoona, mutta itsekkäästi toimittu, traumoja aiheutettu, onnea!

(P.s. aika jännä, että mua ei ole koskaan petetty ja silti ajattelen näin ehdottomasti)

Eroaminen ei aina ole ihan pikkujuttu käytännössä eikä henkisesti. Se saattaa olla koko elämän vaikein yksittäinen päätös. Ei pidä vähätellä kynnystä ja ihmisten eri tilanteiden vaativuutta.

Näitä "mikset eroa ensin entisestä" -tyyppejä tuntuu yhdistävän jonkinlainen sarjamonogamia, eli kumppani vaihtuu tuhkatiheään, käytännössä heti ensi-ihastumisen huuman laannuttua. Ei siinä mistään todellisista parisuhteista silloin edes puhuta, vaan ihastumisriippuvuudesta.

Toki onkin helppo erota, jos tarvittava vaivannäkö muodostuu laukkujen pakkaamisesta ja uuden vuokrakämpän etsimisestä. On hippasen eri asia jos takana on neljännesvuosisata yhdessä ja kaikki mahdolliset siteet niin taloudellisesti, perheen ja sukujen osalta kuin ehkä sosiaalisestikin. 

Just. Olen varmaan sitten ihastumisriippuvainen sarjamonogamisti kun ensimmäisestä poikaystävästäni erottuani olin vuoden sinkku ja sen jälkeen tämän miehen kanssa naimisissa tosiaan 12 v. On teillä kyllä olettamukset..

Mitäs olet ollut p.a.skassa suhteessa neljännesvuosisadan. Ei se valinnastasi pettää tee kyllä yhtään hienompaa. Ymmärrän kyllä, että tilanteita on monia. Todennäköisesti olet kuitenkin ollut alkuperäisessä liitossasi vapaasta tahdostasi, ehkä tehnyt sen verran t.yperiä valintoja, ettet ollut siinä enää täysin vapaaehtoisesti. Sitten ei ollut rohkeutta lähteä "tyhjän päälle" tai kyse oli ahneudesta. Ethän olisi saanut kaikkea haluamaasi rehellisin keinoin, joten piti valehdella.

Toivottavasti edes osa pettäjistä pystyy myöntämään nämä vähemmän ihailua herättävät motiivinsa niin saavat ehkä itsekin rauhan joskus. Tosin niinhän se on tutkitustikin, että patologisten valehtelijoiden aivot menevät pilalle. Kun tarpeeksi kauan valehtelee kaikille ja myös itselleen, ei ole enää mahdollisuutta rehellisyyteen.

Sen ymmärrän, ettei jokainen rakasta samaa ihmistä elämänsä loppuun. Elämäntilanteet ajavat ihmisiä joskus erilleen ja haasteet voivat tuhota rakkauden. Oikeuttaako se sitten pettämisen? Sinun mielestäsi tottakai, sehän on ainut keino. Aika sokeaa.

Sitten, kun asia-argumentit loppuvat, hyökätään toisen kirjoittajan kimppuun. Nyt näemmä kävi niin. Hei hei!

Toisen kirjoittajan tekojen kimppuunhan tässä hyökättiin, asiallisestikin vielä. Selvästi et ole vielä käsitellyt ja hyväksynyt tekojasi. Hei hei!

Mitä tekojani? Sanoja nämä ovat, eivät tekoja. Sinä vaan vääristelet sanojani ja syytät jostain teoista. Luuseri.

Vaikea arvioida tekoja ja keskustella sanattomasti. Sitten, kun asia-argumentit loppuvat, hyökätään toisen kirjoittajan kimppuun. Nyt näemmä kävi niin. Hei hei! ;D

Tuossa ei ole tolkun häivää. Trollataksesi kai osallistuitkin. Ei tule ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kuinka monen elämän paras suhde on startannut ryöstöstä? Kavalluksesta? Pahoinpitelystä?

Huono provo. Vertaat rikoksia, joissa aiheutetaan toiselle aineellista tai fyysistä vahinkoa tekoon, joka ei ole rikos eikä vahingoita kenenkään omaisuutta tai kehoa. 

Voipa hyvinkin olla laukaiseva tekijä sairaudelle.

Noin voi ajatella vain sydämetön narsisti.

Tiedän aika monta ihmistä, joiden neuroottisuus on lauennut pettämisestä. On vaikeaa luottaa ja ohjata omia lapsia luottamaan elämään, jos on itse tullut petetyksi. Mutta ei pettäjät sydämettömiä ole. He vain osaavat sopivasti vähätellä toisen tunteita ja nostaa mieleensä kaikki omat pettymyksensä ja riidat ja oikeuttaa niillä oman käyttäytymisensä.

Petettynä saattaa jäädä samanlaiseen kehään, mutta ilman sitä ylevöittävää rakkauden tunnetta jolloin jää vain masennus.

Rakastuneen on vaikea tajuta, että muilla ei ole samanlainen onnellisuus ja hurmos. Ja petetyn on vaikea kokea enää rakastumista osin siitä pelosta, että hän tulisi yhtä kylmäksi muiden tunteille.

Mulla alkoi, kun työpaikan pikkujouluissa lähdin säätämään varatun naisen kanssa, itse ollessani siis vapaa. Työpaikat vaihtuivat molemmilla. Vuosi ehdittiin olla yhdessä, kun sain kuulla että tämä naisystäväni on pettänyt minua työpaikan pikkujouluissa. Tästä alkoi kuukausien kissa-hiiri-jahti, missä koitin selvittää totuutta. Sen jälkeen nainen ilmoittaa, että ei ole pettänyt, mutta jostain kumman syystä hän alkaa suhteeseen työkaverinsa kanssa ja jättää minut.

Uskokaa tai älkää, mutta vuoden alussa sain kuulla mutkan kautta, että nainen eroaa ja on - yllätys yllätys - pettänyt miestään firman pikkujouluissa.

Jos pettää sinun kanssa. Pettää myös sinua. Enemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen aikuisena alkanut parisuhde on muka oikeasti alkanut niin että molemmat ovat olleet 100% sinkkuja? Toki niitäkin on mutta haloo, en jaksa uskoa että on niin harvinaista aloittaa "pettämisestä".

Miksei voi todeta nykyiselle kumppanille että hei, nyt on niin että koen meidän suhteen olevan siinä vaiheessa etten enää halua olla sun kanssasi, vaan tuntuu että jonkun muun kanssa voisi synkata paremmin?

Toki minusta on raukkamaista alkaa suhteeseen ylipäänsä vain tyytyäkseen ja sitten jättää kun löytyy parempi, sen sijaan että tekisi töitä pitääkseen suhteensa siihen ensimmäiseen kumppaniin hyvänä. Voisi edes koittaa pariterapiaa yms ennen lähtemistä (saati pettämistä!) Onko oikeasti aikuiselle ihmiselle niin vaikea toimia asiallisesti ihmistä kohtaan josta on ainakin joskus välittänyt?

Sitten kuuletkin että ihastuksesi onkin varattu, tai ollut sinkku mutta ehtinyt löytää jo jonkun toisen, sillä aikaa kun itse kipuilet jotakin v*tun eroa? Ei kiitos!

Näin kävi mulle. Ja se toinen löysi toisen, yhtälailla varastun. Arvatkaa v*tuttaako, kyn ensin yritit pitää jotain moraalia ja sitten kävi näin. Ovat ilmeisesti onnellisia, vaikka perhekuviot ovatkin mutkikkaita.

Oikeassa elämässä ei mene kuten ylevää moraalia julistavissa saduissa ja tarinoissa, että oikein toimiva lopulta saa haluamansa ja saavuttaa onnen. Useimmiten jää lehdelle soittelemaan, jos liian puhtoiseksi heittäytyy. 

No niinpä soittelenkin, kun tiedän, että oli mahdollisuus, mutta nuo "ylevät" arvot esti tekemästä mitään. Se oli juuri se "Once in a lifetime" -tilaisuus, niin kuin joku kirjoitti. En tehnyt mitään, vaikka aikaa oli yllin kyllin. Ei ihme, että kyllästyi odottelemaan. Ja löysi toisen varatun ja perheellisen. Ja niin kuin halusin kaikkia "suojella" vaikeuksilta. Minä ja mun moraalit, hoh hohoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kuinka monen elämän paras suhde on startannut ryöstöstä? Kavalluksesta? Pahoinpitelystä?

Huono provo. Vertaat rikoksia, joissa aiheutetaan toiselle aineellista tai fyysistä vahinkoa tekoon, joka ei ole rikos eikä vahingoita kenenkään omaisuutta tai kehoa. 

Avioero ei aiheuta osapuolille aineellista vahinkoa?

Viesti nro 56.

"Minussa ei ole mitään niin ihmeellistä ettäkö kykenisin olemaan kaikille kaikkea aina."

Tuo oli hyvin sanoiksi puettu asia!!

Vierailija kirjoitti:

Mussa varmaan jotain pahasti vialla kun en todellanaan lähtis pettäjän kanssa sen mitään syvällisempää ees kokeilee, takaraivossa painais kuiteskin jatkuvasti: se petti exäänsä mun kanssa, niin kenenköhän kanssa se pettää mua

Joopa joo, aina tää sama virsi.

Turha yleistää sarjapettäjää tavalliseen ihmiseen jonka suhde on kuollut eikä syystä taikka toisesta ole vielä eronnut.

Kuten tuossa aiemmin on jo muutama todennut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkoi, kun työpaikan pikkujouluissa lähdin säätämään varatun naisen kanssa, itse ollessani siis vapaa. Työpaikat vaihtuivat molemmilla. Vuosi ehdittiin olla yhdessä, kun sain kuulla että tämä naisystäväni on pettänyt minua työpaikan pikkujouluissa. Tästä alkoi kuukausien kissa-hiiri-jahti, missä koitin selvittää totuutta. Sen jälkeen nainen ilmoittaa, että ei ole pettänyt, mutta jostain kumman syystä hän alkaa suhteeseen työkaverinsa kanssa ja jättää minut.

Uskokaa tai älkää, mutta vuoden alussa sain kuulla mutkan kautta, että nainen eroaa ja on - yllätys yllätys - pettänyt miestään firman pikkujouluissa.

Tässä esimerkki sarjapettäjästä.

Ei osaa toimia muutoin. Tavallista ihmistä on turha laittaa samaan kastiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos pettää sinun kanssa. Pettää myös sinua. Enemmin tai myöhemmin.

Ymmärrettiin jo että olet tuota mieltä. Voit lakata jankuttamasta.

Vain narsisti ei anna tilaa eriävälle mielipiteelle. Oletko narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mussa varmaan jotain pahasti vialla kun en todellanaan lähtis pettäjän kanssa sen mitään syvällisempää ees kokeilee, takaraivossa painais kuiteskin jatkuvasti: se petti exäänsä mun kanssa, niin kenenköhän kanssa se pettää mua

Itsetuntokysymys. Jos parisuhde on toimiva ja luja, normaali-itsetuntoinen kykenee kyllä luottamaan. Tietysti jos koko suhde tuntuu epävarmalta, niin ehkä parempi jättääkin sikseen saman tien. 

Elikkä jos oon parisuhteessa ja kuulen että puoliso pettää mua ja vannoo ettei tee sitä uudestaan, niin mulla vaan huono itsetunto jos en luota sen puheisiin 🤔🤔

Ymmärrät huonosti. Tässä puhuttiin aiemmissa suhteissa pettämisestä. 

Ymmärsin kyllä tasantarkkaan mitä tarkoitit, mut ei se poista sitä tosiasiaa että pettäjä on pettäjä on mulla minkälainen itsetunto tahansa

Nyt sinä jankutat vaan pinttynyttä omaa ajatustasi ja luulet, että todellisuus muovautuu jankuttamalla pinttymäsi mukaiseksi. Totuus kun on silti se, että aiempien suhteiden tapahtumat eivät välttämättä sanele seuraavia. 

Siis totuushan on se että opituista toimintamalleista ( tässä tapauksessa pettäminen) erittäin vaikea päästä eroon ja siihenkään ei mun pinttymät vaikuta

Eihän se ole mikään toimintamalli. Ei pettäjä ajattele, että nytpä lähden tästä pettämään. Hän ajattelee, että vitsit, vihdoin saan rakastamani ihanan ihmisen kanssa kahdenkeskisen hetken, ja siinä hetkessä hän ajattelee about nollaa asiaa, kun himo ottaa vallan ja kehot kohtaavat. 

Pettäminen on abstrakti käsite joka kattaa monenlaisia toimintamalleja ja tapahtumaketjuja. 

Alkuperäinen pointti kai oli, että ihminen, joka on lähtenyt ennenkin pettämään kun ekassa suhteessa tulee vaikeuksia, lähtee ehkä muita todennäköisemmin pettämään myös tokassa suhteessa kun tulee vaikeuksia.

Toinen pointti voi olla, että ensin kommentoinut ei halua sekaantua varattuun ihmiseen tämän parisuhdeongelmien laadusta riippumatta, sillä se yleensä satuttaa sitä petetyksi tulevaa.

Eli pettäjän kanssa vehtaaminen satuttaa aina jotain ja pettämisellä alkaneet suhteet päättyvät muita useammin pettämiseen, todistivat nämä av-kertomukset mitä tahansa.

Pettäjillä ei vissiin ihan hirmu hyvin leikkaa kun tällaista periaatetta ei kyetä käsittämään? Vai myönnätkö kuitenkin, että joo, ei ole ehkä nerokkain pariutumismalli? Voisi olla fiksua olla rehellinen ja avoin myös sille ihan ensimmäiselle kumppanille. Vaikka erota jos ei enää huvita olla yhdessä toista kunnioittaen.

"Mutta kun en ollut ihan varma mitä haluan, ehkä nyksän, ehkä eksän"? Silti pettäminen on loukkaavaa ja itsekästä. Voihan siitä joskus seurata hyvääkin lopulta kuten vaikka irtisanomisesta tai läheisen menettämisestä voi joskus seurata hyvääkin.

-Eri

Olen alkanut seurustella miehen kanssa, joka oli suhteessa toisen kanssa. Täytyy kyllä sanoa, etten ajatellut tätä petettyä sekuntiakaan. Miehellä taas oli huono omatunto pitempään tuosta toisen jättämisestä. Kumpikin meistä oppi tuosta keissistä todella paljon ja omassa suhteessamme olemme sitten karikot osanneet väistää ja ennenkaikkea olleet aina rehellisiä toisillemme. Alusta lähtien olemme myös puhuneet todella paljon myös niistä hankalasta ja ei niin mukavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että olette löytäneet rakkauden. Miksi siitä edellisestä huonosta suhteesta, jota ei halua pelastaa, ei voi kuitenkaan ensiksi erota? Miksi valitsitte pettää? Inhositteko edellistä puolisoa niin paljon, että ansaitsikin kärsiä? Tekosyitä on vaemaan tsiljoona, mutta itsekkäästi toimittu, traumoja aiheutettu, onnea!

(P.s. aika jännä, että mua ei ole koskaan petetty ja silti ajattelen näin ehdottomasti)

Kirjoitin tuossa aiemmin, että löysin uuden puolison työpaikalta 25 vuotta sitten. En minä häntä "etsinyt", en ollut edes ajatellut pettämistä tai avioeroa. Kyse oli siitä, että jonain sekunnin sadasosan aikana tajusin tämän työkaverini täydellisyyden minulle. Ja että hänen tunteet on vastaavia. Koin ns. "Once in a lifetime" -tilaisuuden, josta oli pidettävä kiinni. Ja että en voi alkaa pelaamaan "eroa ensin ja rakastu sitten" -peliä, koska saatan menettää jahkaillessa tuon tilaisuuden. Itsekästä? Kyllä, mutta näin jälkikäteen ajatellen ero oli hyväksi myös exälleni. Minua itseäni on petetty nuorempana ja se johti eroon. Sillä hetkellä tuntui pahalta, mutta en ole asiaa juurikaan myöhemmin miettinyt. Ajattelen, ette emme olleet vain sopivia toisillemme. Eivät kaikki noista asioista pysyviä traumoja saa. Eivät ihmiset "omista" toisiaan.

Eivät tietenkään omista. Siksi toiselle ei luvata asioita mitä ei pidetä. Edelleen pysyn kannassani, että jos on valmis yhtä rakastaan, satuttamalla niin pahasti (koska monelle petytyksi tuleminen on suuri trauma joka saattaa varjostaa koko loppuikää ja jopa seuraavaa sukupolvea, tätä on turha vähätellä vain koska ei itse traumatisoitunut. Ei tupakkakaan aiheuta keuhkosyöpää kaikille) vain koska ei osaa pitää housujaan jalassa edes päivää että ensin vaivautuu eroamaan edes sanallisesti, niin ei ole sellainen tyyppi josta itse olisin ainakaan kiinnostunut. Ei tässä tarvinnut rueta kuukausia tai edes viikkoja jahkailemaan, vaan miettimään järkevästi ja tekemään päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että olette löytäneet rakkauden. Miksi siitä edellisestä huonosta suhteesta, jota ei halua pelastaa, ei voi kuitenkaan ensiksi erota? Miksi valitsitte pettää? Inhositteko edellistä puolisoa niin paljon, että ansaitsikin kärsiä? Tekosyitä on vaemaan tsiljoona, mutta itsekkäästi toimittu, traumoja aiheutettu, onnea!

(P.s. aika jännä, että mua ei ole koskaan petetty ja silti ajattelen näin ehdottomasti)

Kirjoitin tuossa aiemmin, että löysin uuden puolison työpaikalta 25 vuotta sitten. En minä häntä "etsinyt", en ollut edes ajatellut pettämistä tai avioeroa. Kyse oli siitä, että jonain sekunnin sadasosan aikana tajusin tämän työkaverini täydellisyyden minulle. Ja että hänen tunteet on vastaavia. Koin ns. "Once in a lifetime" -tilaisuuden, josta oli pidettävä kiinni. Ja että en voi alkaa pelaamaan "eroa ensin ja rakastu sitten" -peliä, koska saatan menettää jahkaillessa tuon tilaisuuden. Itsekästä? Kyllä, mutta näin jälkikäteen ajatellen ero oli hyväksi myös exälleni. Minua itseäni on petetty nuorempana ja se johti eroon. Sillä hetkellä tuntui pahalta, mutta en ole asiaa juurikaan myöhemmin miettinyt. Ajattelen, ette emme olleet vain sopivia toisillemme. Eivät kaikki noista asioista pysyviä traumoja saa. Eivät ihmiset "omista" toisiaan.

Eivät tietenkään omista. Siksi toiselle ei luvata asioita mitä ei pidetä. Edelleen pysyn kannassani, että jos on valmis yhtä rakastaan, satuttamalla niin pahasti (koska monelle petytyksi tuleminen on suuri trauma joka saattaa varjostaa koko loppuikää ja jopa seuraavaa sukupolvea, tätä on turha vähätellä vain koska ei itse traumatisoitunut. Ei tupakkakaan aiheuta keuhkosyöpää kaikille) vain koska ei osaa pitää housujaan jalassa edes päivää että ensin vaivautuu eroamaan edes sanallisesti, niin ei ole sellainen tyyppi josta itse olisin ainakaan kiinnostunut. Ei tässä tarvinnut rueta kuukausia tai edes viikkoja jahkailemaan, vaan miettimään järkevästi ja tekemään päätöksen.

Monella ei nuo tuntemukset ennen sitä pettämistä ole noin selkeät, että asia on joko tai. Monesti siinä on kaikenlaista epätietoisuutta ja hämmennystä. Jos toinen osapuoli ei kuuntele ja ota tosissaan tän tulevan pettäjän tunteita ja puheita niin helposti ajautuu sitten pettämään, mikäli tuntee tulevansa tuon uuden toimesta huomioiduksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kuinka monen elämän paras suhde on startannut ryöstöstä? Kavalluksesta? Pahoinpitelystä?

Huono provo. Vertaat rikoksia, joissa aiheutetaan toiselle aineellista tai fyysistä vahinkoa tekoon, joka ei ole rikos eikä vahingoita kenenkään omaisuutta tai kehoa. 

Avioero ei aiheuta osapuolille aineellista vahinkoa?

Sekoitat eron ja pettämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mussa varmaan jotain pahasti vialla kun en todellanaan lähtis pettäjän kanssa sen mitään syvällisempää ees kokeilee, takaraivossa painais kuiteskin jatkuvasti: se petti exäänsä mun kanssa, niin kenenköhän kanssa se pettää mua

Itsetuntokysymys. Jos parisuhde on toimiva ja luja, normaali-itsetuntoinen kykenee kyllä luottamaan. Tietysti jos koko suhde tuntuu epävarmalta, niin ehkä parempi jättääkin sikseen saman tien. 

Elikkä jos oon parisuhteessa ja kuulen että puoliso pettää mua ja vannoo ettei tee sitä uudestaan, niin mulla vaan huono itsetunto jos en luota sen puheisiin 🤔🤔

Ymmärrät huonosti. Tässä puhuttiin aiemmissa suhteissa pettämisestä. 

Ymmärsin kyllä tasantarkkaan mitä tarkoitit, mut ei se poista sitä tosiasiaa että pettäjä on pettäjä on mulla minkälainen itsetunto tahansa

Nyt sinä jankutat vaan pinttynyttä omaa ajatustasi ja luulet, että todellisuus muovautuu jankuttamalla pinttymäsi mukaiseksi. Totuus kun on silti se, että aiempien suhteiden tapahtumat eivät välttämättä sanele seuraavia. 

Siis totuushan on se että opituista toimintamalleista ( tässä tapauksessa pettäminen) erittäin vaikea päästä eroon ja siihenkään ei mun pinttymät vaikuta

Eihän se ole mikään toimintamalli. Ei pettäjä ajattele, että nytpä lähden tästä pettämään. Hän ajattelee, että vitsit, vihdoin saan rakastamani ihanan ihmisen kanssa kahdenkeskisen hetken, ja siinä hetkessä hän ajattelee about nollaa asiaa, kun himo ottaa vallan ja kehot kohtaavat. 

Pettäminen on abstrakti käsite joka kattaa monenlaisia toimintamalleja ja tapahtumaketjuja. 

Alkuperäinen pointti kai oli, että ihminen, joka on lähtenyt ennenkin pettämään kun ekassa suhteessa tulee vaikeuksia, lähtee ehkä muita todennäköisemmin pettämään myös tokassa suhteessa kun tulee vaikeuksia.

Toinen pointti voi olla, että ensin kommentoinut ei halua sekaantua varattuun ihmiseen tämän parisuhdeongelmien laadusta riippumatta, sillä se yleensä satuttaa sitä petetyksi tulevaa.

Eli pettäjän kanssa vehtaaminen satuttaa aina jotain ja pettämisellä alkaneet suhteet päättyvät muita useammin pettämiseen, todistivat nämä av-kertomukset mitä tahansa.

Pettäjillä ei vissiin ihan hirmu hyvin leikkaa kun tällaista periaatetta ei kyetä käsittämään? Vai myönnätkö kuitenkin, että joo, ei ole ehkä nerokkain pariutumismalli? Voisi olla fiksua olla rehellinen ja avoin myös sille ihan ensimmäiselle kumppanille. Vaikka erota jos ei enää huvita olla yhdessä toista kunnioittaen.

"Mutta kun en ollut ihan varma mitä haluan, ehkä nyksän, ehkä eksän"? Silti pettäminen on loukkaavaa ja itsekästä. Voihan siitä joskus seurata hyvääkin lopulta kuten vaikka irtisanomisesta tai läheisen menettämisestä voi joskus seurata hyvääkin.

-Eri

Olen alkanut seurustella miehen kanssa, joka oli suhteessa toisen kanssa. Täytyy kyllä sanoa, etten ajatellut tätä petettyä sekuntiakaan. Miehellä taas oli huono omatunto pitempään tuosta toisen jättämisestä. Kumpikin meistä oppi tuosta keissistä todella paljon ja omassa suhteessamme olemme sitten karikot osanneet väistää ja ennenkaikkea olleet aina rehellisiä toisillemme. Alusta lähtien olemme myös puhuneet todella paljon myös niistä hankalasta ja ei niin mukavista asioista.

Sitten vasta voit sanoa, että mies todellakin on oppinut jotain, kun teidän suhteenne on kestänyt yhtä kauan, mitä se suhde, jossa petti. Kun niitä karikkoja on takuuvarmasti ollut myös siinä edellisessä suhteessa varsinkin jos se oli pitkä. Kun sinä et voi tietää pelkän miehen kertoman perusteella, missä ne vaikeudet oikeasti oli. Se mitä mies kertoo on aina puolitotuus ilman sen toisen osapuolen näkemystä.

Minulla oli mies, jonka kanssa puhuimme rehellisesti aivan kaiken. Minulla oli mies, jonka kanssa selvitimme hyvin monta parisuhteen karikkoa. Siitä huolimatta useamman kymmenen vuoden jälkeen mies hankki sivusuhteen, johon sitten se rehellisyyskin jäi. Yhdenkään pettäjän kanssa suhteen aloittavan on aivan turha kuvitella, että edellisen suhteen ongelmat ovat sataprosenttisesti poissa, kun mies niin vakuuttaa. Toki näin voi olla, mutta vain silloin, kun pettäjä ymmärtää OMAT virheensä. Teillä on VAIN miehen sana. Totuudessa kun on aina kaksi puolta. Kuinka moni pettäjä jättää puolison syyllistämisen ja kertoo, että vika pettämiseen on ollut hänessä ? Aika harva väitän. Pettämisen syyllinen kun on ihan aina se pettäjä ja jos pettäjä ei tätä tajua, niin eipä se muuttua edes voi.

Kenenkään ei tarvitse pettää, ei kenenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pettää sinun kanssa. Pettää myös sinua. Enemmin tai myöhemmin.

Ymmärrettiin jo että olet tuota mieltä. Voit lakata jankuttamasta.

Vain narsisti ei anna tilaa eriävälle mielipiteelle. Oletko narsisti?

Pettäjä on narsisti.

ohis

Mieheni oli vielä naimisissa ja asui exän kanssa. Haki eroa juuri ennen kuin tavattiin. Salamarakkaus vei ja asuimme yhdessä jo muutaman kuukauden jälkeen. Skoolattiin sinä päivänä kun ero astui voimaan.

Elämäni paras suhde ♥️

Vierailija kirjoitti:

Jos pettää sinun kanssa. Pettää myös sinua. Enemmin tai myöhemmin.

Tämä on naurettava väite. En suinkaan ole hölmö, joka vannoo, ettei mieheni koskaan missään tilanteessa pettäisi minua tai minä häntä. Omasta puolestani voin silti sanoa, että olen pettänyt suhteissa, joissa en aidosti rakastanut toista. Nyt rakastan ja arvostan.

up