Kuinka monen elämän paras suhde on startannut pettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Pallo jalkaan lapsen, asuntovelan ja mahdollisesti vielä yhteisen yrityksen muodossa on melko varma pettämisen estäjä... toisin sanoen raha. Ja kun vielä miehesi on sellainen joka on saanut ennen sua muiltakin, kauniiltakin naisilta, tietää se ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen.

Jos pari on yhdessä lähinnä rahan takia, silloinhan se sutina vasta kaikkiin muihin suuntiin käykin. Erota ei voi, koska talous menee, mutta uupuva rakkaus löytyy muualta, eikä toistakaan niin kiinnosta, kunhan lompsa voi leveästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen aikuisena alkanut parisuhde on muka oikeasti alkanut niin että molemmat ovat olleet 100% sinkkuja? Toki niitäkin on mutta haloo, en jaksa uskoa että on niin harvinaista aloittaa "pettämisestä".

Miksei voi todeta nykyiselle kumppanille että hei, nyt on niin että koen meidän suhteen olevan siinä vaiheessa etten enää halua olla sun kanssasi, vaan tuntuu että jonkun muun kanssa voisi synkata paremmin?

Toki minusta on raukkamaista alkaa suhteeseen ylipäänsä vain tyytyäkseen ja sitten jättää kun löytyy parempi, sen sijaan että tekisi töitä pitääkseen suhteensa siihen ensimmäiseen kumppaniin hyvänä. Voisi edes koittaa pariterapiaa yms ennen lähtemistä (saati pettämistä!) Onko oikeasti aikuiselle ihmiselle niin vaikea toimia asiallisesti ihmistä kohtaan josta on ainakin joskus välittänyt?

Sitten kuuletkin että ihastuksesi onkin varattu, tai ollut sinkku mutta ehtinyt löytää jo jonkun toisen, sillä aikaa kun itse kipuilet jotakin v*tun eroa? Ei kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen aikuisena alkanut parisuhde on muka oikeasti alkanut niin että molemmat ovat olleet 100% sinkkuja? Toki niitäkin on mutta haloo, en jaksa uskoa että on niin harvinaista aloittaa "pettämisestä".

Miksei voi todeta nykyiselle kumppanille että hei, nyt on niin että koen meidän suhteen olevan siinä vaiheessa etten enää halua olla sun kanssasi, vaan tuntuu että jonkun muun kanssa voisi synkata paremmin?

Toki minusta on raukkamaista alkaa suhteeseen ylipäänsä vain tyytyäkseen ja sitten jättää kun löytyy parempi, sen sijaan että tekisi töitä pitääkseen suhteensa siihen ensimmäiseen kumppaniin hyvänä. Voisi edes koittaa pariterapiaa yms ennen lähtemistä (saati pettämistä!) Onko oikeasti aikuiselle ihmiselle niin vaikea toimia asiallisesti ihmistä kohtaan josta on ainakin joskus välittänyt?

Siksi, että ei tuollaisia ihmiset ajattele, ennenkuin kohtaavat sen, jonka kanssa synkkaa paremmin. 

Pettäjistä tulee hyviä aviomiehiä. Ne ei jätä vaimoa toisen takia, kun tietävät ettei kannata. Kunnon pukki ei tunne mitään ja osaa jättää käyttämänsä helpot naiset heti taakseen ilman viestittelyitä ja muita.

Nössöt ukot on pahimpia, saattavat ihastua aivan johonkin lutkaan.

Toi on muuten totta, että parhaat suhteeni ovat alkaneet pettämisellä. Ja paskimmat miehet löytyneet sinkkuina.  :D

Itse olen ollut aina sinkku, kun olen aloittanut uuden suhteen, mutta ei ehkä olisi kannattanut, nyt kun tätä oikein pohdin.

Mussa varmaan jotain pahasti vialla kun en todellanaan lähtis pettäjän kanssa sen mitään syvällisempää ees kokeilee, takaraivossa painais kuiteskin jatkuvasti: se petti exäänsä mun kanssa, niin kenenköhän kanssa se pettää mua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Jokainen on spesiaali. Kaikki kun ollaan erilaisia. Jos joku ei yhden kanssa sitten saanutkaan elinikäistä uskollista liittoa, ei se tarkoita etteikö toisen kanssa onnistuisi. Ihminen on uskollinen vain niin kauan kuin hänellä on siihen syytä. 

Syytä? Kuten syy olla pettämättä ihmistä jota on ainakin joskus rakastanut, tietäen tämän teon olevan julma ja hirvittävän kivulias, jopa traumaattinen? Minusta siinä olisi syytä kerrakseen.

Se toinen ihminen voi olla jo tehnyt julmia ja kivuliaita, jopa traumaattisia tekoja, eikä voisi enää vähempää kiinnostaa. Ihan vaan esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mussa varmaan jotain pahasti vialla kun en todellanaan lähtis pettäjän kanssa sen mitään syvällisempää ees kokeilee, takaraivossa painais kuiteskin jatkuvasti: se petti exäänsä mun kanssa, niin kenenköhän kanssa se pettää mua

Itsetuntokysymys. Jos parisuhde on toimiva ja luja, normaali-itsetuntoinen kykenee kyllä luottamaan. Tietysti jos koko suhde tuntuu epävarmalta, niin ehkä parempi jättääkin sikseen saman tien. 

Entä kuinka monen elämän paras suhde on startannut ryöstöstä? Kavalluksesta? Pahoinpitelystä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Koska käytännössä kaikki harrastavat irtosuhteita jos sopiva tilaisuus ja tarjous kohdalle osuu. Mitä niistä murehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mussa varmaan jotain pahasti vialla kun en todellanaan lähtis pettäjän kanssa sen mitään syvällisempää ees kokeilee, takaraivossa painais kuiteskin jatkuvasti: se petti exäänsä mun kanssa, niin kenenköhän kanssa se pettää mua

Itsetuntokysymys. Jos parisuhde on toimiva ja luja, normaali-itsetuntoinen kykenee kyllä luottamaan. Tietysti jos koko suhde tuntuu epävarmalta, niin ehkä parempi jättääkin sikseen saman tien. 

Elikkä jos oon parisuhteessa ja kuulen että puoliso pettää mua ja vannoo ettei tee sitä uudestaan, niin mulla vaan huono itsetunto jos en luota sen puheisiin 🤔🤔

Vierailija kirjoitti:

Pettäjistä tulee hyviä aviomiehiä. Ne ei jätä vaimoa toisen takia, kun tietävät ettei kannata. Kunnon pukki ei tunne mitään ja osaa jättää käyttämänsä helpot naiset heti taakseen ilman viestittelyitä ja muita.

Nössöt ukot on pahimpia, saattavat ihastua aivan johonkin lutkaan.

Tämä!

Katastrofaalisin yhdistelmä on nössö joka nousee sosioekonomisesti korkealle ja alkaa vasta keski-iässä kiinnostaa naisia. Oma vaimo on joku seinäruusu, ensimmäinen ja ainoa jonka sai opiskeluaikana. Siinä ei auta mikään kun kaunis sihteeri tai harkkatyttö kiinnostuu esimiehestään. Pahinta on että toisin kuin panomiehet, eivät ymmärrä käyttää kumia!

Vierailija kirjoitti:

Entä kuinka monen elämän paras suhde on startannut ryöstöstä? Kavalluksesta? Pahoinpitelystä?

Huono provo. Vertaat rikoksia, joissa aiheutetaan toiselle aineellista tai fyysistä vahinkoa tekoon, joka ei ole rikos eikä vahingoita kenenkään omaisuutta tai kehoa. 

Vierailija kirjoitti:

Entä kuinka monen elämän paras suhde on startannut ryöstöstä? Kavalluksesta? Pahoinpitelystä?

Käytkö jotenkin vajaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mussa varmaan jotain pahasti vialla kun en todellanaan lähtis pettäjän kanssa sen mitään syvällisempää ees kokeilee, takaraivossa painais kuiteskin jatkuvasti: se petti exäänsä mun kanssa, niin kenenköhän kanssa se pettää mua

Itsetuntokysymys. Jos parisuhde on toimiva ja luja, normaali-itsetuntoinen kykenee kyllä luottamaan. Tietysti jos koko suhde tuntuu epävarmalta, niin ehkä parempi jättääkin sikseen saman tien. 

Elikkä jos oon parisuhteessa ja kuulen että puoliso pettää mua ja vannoo ettei tee sitä uudestaan, niin mulla vaan huono itsetunto jos en luota sen puheisiin 🤔🤔

Ymmärrät huonosti. Tässä puhuttiin aiemmissa suhteissa pettämisestä. 

Minulla. Olin erittäin huonossa suhteessa miehen kanssa, joka kiristi itsemurhalla, omaisuuteni tuhoamisella ja ties millä. Mies myös kävi kurkkuun kiinni pari kertaa ja raivostui aivan käsittämättömistä asioista aivan suunnattoman paljon. Mies myös addiktoitui pilveen (olen ehdottomasti kannabiksen kannattaja, mutta jos toinen ei osaa olla hetkeäkään ilman, kyseessä on addiktio). Aina jos pilvi loppui, alkoi uskomaton raivo. Minä tyhmä sitten annoin välillä rahaa, että sain pidettyä kotirauhan... Halusin pitkään erota, mutta se ei ollut helppoa. Pelkäsin tätä miestä ja inhosin sydämeni pohjasta. Vaikka olin puhunut erosta pitkään, mies ei ottanut sitä tosissaan.

Löysin sitten yhtäkkiä sielunkumppanini ja harrastimme seksiä. Jätin tuon miehen saman tien tämän jälkeen. Meillä on nykyään tämän sielunkumppanin kanssa perhe ja kaikki mahdollinen enkä ikinä ole ollut onnellisempi. Osaan todella arvostaa hyvää miestä ja suhdetta ainaisemman kokemukseni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Jokainen on spesiaali. Kaikki kun ollaan erilaisia. Jos joku ei yhden kanssa sitten saanutkaan elinikäistä uskollista liittoa, ei se tarkoita etteikö toisen kanssa onnistuisi. Ihminen on uskollinen vain niin kauan kuin hänellä on siihen syytä. 

Syytä? Kuten syy olla pettämättä ihmistä jota on ainakin joskus rakastanut, tietäen tämän teon olevan julma ja hirvittävän kivulias, jopa traumaattinen? Minusta siinä olisi syytä kerrakseen.

Se toinen ihminen voi olla jo tehnyt julmia ja kivuliaita, jopa traumaattisia tekoja, eikä voisi enää vähempää kiinnostaa. Ihan vaan esimerkiksi. 

Eikö tuo nyt todista, että jotain vikaa on miehessä jos on antanut tehdä itselleen julmia ja kivuliaita tekoja, mutta ei osaa lähteä suhteesta muuten kuin pettämällä?

Oikeasti pettäjä selittää itsellensä niin, että kyllähän minuakin on loukattu. Mutta unohtaa jatkaa itselleen, että se tekee vielä enemmän raukan jos selän takana vehtaa.

Ymmärrän kyllä, että mieluummin koittelee kepillä jäätä ensin. Mutta kyllä ne välit omaan puolisoon pitää jäädyttää saman tien, jos uutta matoa laittaa avantoon. Erosta ei tarvitse heti puhua, mutta ihmistä rikkoo aika tavalla se että jonakin päivänä saa tietää eläneensä rinnakkaissuhteessa kun oma puoliso on viritellyt toista. Perustavalla tavalla muuttaa luottamusta elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen aikuisena alkanut parisuhde on muka oikeasti alkanut niin että molemmat ovat olleet 100% sinkkuja? Toki niitäkin on mutta haloo, en jaksa uskoa että on niin harvinaista aloittaa "pettämisestä".

Miksei voi todeta nykyiselle kumppanille että hei, nyt on niin että koen meidän suhteen olevan siinä vaiheessa etten enää halua olla sun kanssasi, vaan tuntuu että jonkun muun kanssa voisi synkata paremmin?

Toki minusta on raukkamaista alkaa suhteeseen ylipäänsä vain tyytyäkseen ja sitten jättää kun löytyy parempi, sen sijaan että tekisi töitä pitääkseen suhteensa siihen ensimmäiseen kumppaniin hyvänä. Voisi edes koittaa pariterapiaa yms ennen lähtemistä (saati pettämistä!) Onko oikeasti aikuiselle ihmiselle niin vaikea toimia asiallisesti ihmistä kohtaan josta on ainakin joskus välittänyt?

Sitten kuuletkin että ihastuksesi onkin varattu, tai ollut sinkku mutta ehtinyt löytää jo jonkun toisen, sillä aikaa kun itse kipuilet jotakin v*tun eroa? Ei kiitos!

Öh, siis eihän siitä liitosta erota siksi että haluaa juuri tuon ihmisen (sen ihastuksen) vaan siksi että nykyinen suhde ei enää ole tyydyttävä yrityksestä huolimatta. Tuskin se nykyinenkään puoliso haluaa olla kakkossijalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otatte elämäänne ihmisen joka on ollut valmis jo kerran pettämään sen jolle on lupauksen antanut? Vai oletteko te juuri niin spesiaaleja että te saatte pidettyä sen henkilön tyytyväisenä ja onnellisena?

Itse en uskaltaisi luottaa tuollaiseen.

Jokainen on spesiaali. Kaikki kun ollaan erilaisia. Jos joku ei yhden kanssa sitten saanutkaan elinikäistä uskollista liittoa, ei se tarkoita etteikö toisen kanssa onnistuisi. Ihminen on uskollinen vain niin kauan kuin hänellä on siihen syytä. 

Syytä? Kuten syy olla pettämättä ihmistä jota on ainakin joskus rakastanut, tietäen tämän teon olevan julma ja hirvittävän kivulias, jopa traumaattinen? Minusta siinä olisi syytä kerrakseen.

Se toinen ihminen voi olla jo tehnyt julmia ja kivuliaita, jopa traumaattisia tekoja, eikä voisi enää vähempää kiinnostaa. Ihan vaan esimerkiksi. 

Eikö tuo nyt todista, että jotain vikaa on miehessä jos on antanut tehdä itselleen julmia ja kivuliaita tekoja, mutta ei osaa lähteä suhteesta muuten kuin pettämällä?

Oikeasti pettäjä selittää itsellensä niin, että kyllähän minuakin on loukattu. Mutta unohtaa jatkaa itselleen, että se tekee vielä enemmän raukan jos selän takana vehtaa.

Ymmärrän kyllä, että mieluummin koittelee kepillä jäätä ensin. Mutta kyllä ne välit omaan puolisoon pitää jäädyttää saman tien, jos uutta matoa laittaa avantoon. Erosta ei tarvitse heti puhua, mutta ihmistä rikkoo aika tavalla se että jonakin päivänä saa tietää eläneensä rinnakkaissuhteessa kun oma puoliso on viritellyt toista. Perustavalla tavalla muuttaa luottamusta elämään.

Ei, jos on ne rahat, lapset ja muut seikat, eikä parempaa kiikarissa. Maailma mullistuu silloin, kun tapaa sen spesiaalin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen aikuisena alkanut parisuhde on muka oikeasti alkanut niin että molemmat ovat olleet 100% sinkkuja? Toki niitäkin on mutta haloo, en jaksa uskoa että on niin harvinaista aloittaa "pettämisestä".

Miksei voi todeta nykyiselle kumppanille että hei, nyt on niin että koen meidän suhteen olevan siinä vaiheessa etten enää halua olla sun kanssasi, vaan tuntuu että jonkun muun kanssa voisi synkata paremmin?

Toki minusta on raukkamaista alkaa suhteeseen ylipäänsä vain tyytyäkseen ja sitten jättää kun löytyy parempi, sen sijaan että tekisi töitä pitääkseen suhteensa siihen ensimmäiseen kumppaniin hyvänä. Voisi edes koittaa pariterapiaa yms ennen lähtemistä (saati pettämistä!) Onko oikeasti aikuiselle ihmiselle niin vaikea toimia asiallisesti ihmistä kohtaan josta on ainakin joskus välittänyt?

Siksi, että ei tuollaisia ihmiset ajattele, ennenkuin kohtaavat sen, jonka kanssa synkkaa paremmin. 

Siinä vaiheessa voi kuitenkin sanoa sille uudelle että hei, ennenkuin mitään tapahtuu, mun pitää hoitaa ero asiallisesti nykyistä kohtaan. Vasta sitten alkaa deittailla tätä uutta. Niin toimii asiallinen aikuinen ihminen, se ettei kaikki ole asiallisia tai aikuisesti käyttäytyviä ei ole mikään uutinen. Kaikkeen ei kuitenkaan tarvitse tyytyä.