Lue keskustelun säännöt.
Neuvolan "herännyt huoli"
18.08.2019 |
Mikä on absurdein tilanne jolloin neuvolassa on herännyt perheestänne huoli ja se on kirjoitettu kantaan? Tai tehty peräti lasu?
Itse järkytyin, kun luin kantaa: meillä mies sairastui äkillisesti pari vuotta sitten ja kuoleman uhka leijui yllä useamman kuukauden. Siihen aikaan nuorin lapsemme oli vauva ja kävin hänen kanssaan neuvolassa pian miehen sairaalaan joutumisen jälkeen. Tietenkin th:n kyseisessä kuulumisia kerroin asiasta kyyneleet valuen. Th oli niin myötämielistä, maireaa ja ehdotti, että hänpä varaa lääkärille jutteluajan, kun on niin kiva ihminen. Tyhmä ja sinisilmäinen kun olin, niin menin. Kävin siellä pari kertaa ja kyseli kuulumisia. Tilanne tasaantui eikä enää tavattu.
Jälkikäteen luin kannasta: "Keskivartalo-obeesi 30-vuotias kolmen lapsen äiti tulee vastaanotolle.." jne. Kuvaili vuorovaikutusta vauvaan jne. Tajusin, että arvioivat lasun tarvetta! Herranjumala jos olisin sen vielä joutunut kestämään, voimat meni täysin siihen muutenkin, että lapsilla jatkui mahdollisimman kiva arki ja jaksoin tukea miestäni. Mitään muuta apua, esim. kodinhoitajaa emme saaneet. Ja joo, kyllä vatsa roikkui kolmannen lapsen syntymän jälkeen.
Vahingosta viisastuneena suosittelen AINA menemään hymyssä suin neuvolaan, terveydenhoitajalle jne. Vaarallinen systeemi.
Kommentit (788)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei ole resursseja, ei ole resursseja, ei ole resursseja.
Silti on varaa siihen käsittämättömän turhaan perhetyöhön, jossa kaksi tätiä käy istumassa sohvalla tuuuuntikausia ja raapustamassa loputtomia raporttejaan? Joita sitten pyöritellään monen ihmisen voimin?
Silti on varaa siihen käsittämättömään surkaan lastensuojelulakiin ja sen myötä syntyneeseen hysteriaan, jonka ansiosta joka vuosi tehdään 80 000 turhaa ilmoitusta, joita sitten rattaat pyörittelee sinne ja tänne?
Missä tässä kaikessa on se järki? Eikö tuokin hoituisi ihan sillä, että sinne kotiin saa esim kolme tuntia siivousapua ja vähän kannustusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen Th ja myös itkenyt Th vastaanotolla, tehnyt itsestäni lasun yms. Ihmiset eivät vissiin tajua, et yleensä hoitajan tehtävänä on auttaa. Toki jos asiat nyt eivät ihan päin persettä ole, niin kannattaa tsempata, positiivinen ajattelu (kyllä tästä selvitään) auttaa tosiaan jaksamaan. Mutta jos asiat ovat huonosti ja oma jaksaminen vaakalaudalla, nii kyllä siitä pitää sanoa.
Alkoholi- ja tupakkahommat on sitten asia erikseen ja niihin puututaan kyllä onneksi nykyään mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Huh. Kauheaa, jos ei kehtaa kutsua kavereita kylään. Ihan pakko sosiaalityöntekijäraukan turvautua uhkailuun, kun ei nyt mikään muu auta. Sehän taas ei ole lapselle yhtään traumaattista, jos sijoitetaan vieraaseen paikkaan eroon vanhemmista. Ja vanhemmille kannattaa aina lisätä stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Lastensuojelu on ensi sijassa kurinpitoelin, eikä yhteistyöelin. Sen tehtävänä on varmistaa, että lasten vanhemmat eivät kasvata lapsiaan suositusten vastaisella tavalla.
Miksi se sitten korostaa tekevänsä nimenomaan yhteistyötä perheiden kanssa auttaakseen ja tukeakseen näitä?
Ja jos se on kurinpitoelin, miten se oikeastaan edes voi laillisesti olla sellainen? Kun se kuite kaan ei perustu edes alkeelliseen juridiikkaan vaan täysin subjektiiviseen huoleen?
Ja missä esimerkiksi on sitten perheille esitetty, mikä on tismalleen se suositusten mukainen siivousaste? Jonka rikkominen aiheuttaa sanktioita. Koska nyt se normi tuntuu olevan ihan jokaisen sossun päästä tai hihasta tuleva normi? Ja myös liian siistikin koti voi ”herättää huolen”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Huh. Kauheaa, jos ei kehtaa kutsua kavereita kylään. Ihan pakko sosiaalityöntekijäraukan turvautua uhkailuun, kun ei nyt mikään muu auta. Sehän taas ei ole lapselle yhtään traumaattista, jos sijoitetaan vieraaseen paikkaan eroon vanhemmista. Ja vanhemmille kannattaa aina lisätä stressiä.
Ketään ei sijoitettu mihinkään. Ja toivottavasti kyseinen kirjoittaja sai ikävästä kokemuksestaan kimmokkeen järjestellä elämänsä siihen kuntoon ettei ole jatkuvasti pohjattoman väsynyt. Kolmen tunnin siivousapu ei auta yhtään mitään jos ongelman perimmäistä syytä ei fiksata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Huh. Kauheaa, jos ei kehtaa kutsua kavereita kylään. Ihan pakko sosiaalityöntekijäraukan turvautua uhkailuun, kun ei nyt mikään muu auta. Sehän taas ei ole lapselle yhtään traumaattista, jos sijoitetaan vieraaseen paikkaan eroon vanhemmista. Ja vanhemmille kannattaa aina lisätä stressiä.
Ketään ei sijoitettu mihinkään. Ja toivottavasti kyseinen kirjoittaja sai ikävästä kokemuksestaan kimmokkeen järjestellä elämänsä siihen kuntoon ettei ole jatkuvasti pohjattoman väsynyt. Kolmen tunnin siivousapu ei auta yhtään mitään jos ongelman perimmäistä syytä ei fiksata.
Mistäs sinä sen tiedät, kun et kokeillut? Tai mistä tiedät, että edes on ”jokin perimmäinen syy”?
Trauma tuosta ainakin jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
A. Yllä kuvattu koti ei kuulosta kaatopaikalta.
B. Se mikä kustakin on ”kaatopaikka” on myös täysin subjektiivinen käsite, eikä juridinen toimenpide voi oikeusvaltiossa perustua sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Todennäköisesti se sinun kotisi on minun silmissäni kaatopaikka. Hyh hyh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Todennäköisesti se sinun kotisi on minun silmissäni kaatopaikka. Hyh hyh.
Jep jep, mitään rajoja ei ole missään. Ja tärkeintä on aina ettei aikuiselle tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Todennäköisesti se sinun kotisi on minun silmissäni kaatopaikka. Hyh hyh.
Jep jep, mitään rajoja ei ole missään. Ja tärkeintä on aina ettei aikuiselle tule paha mieli.
Jos sinä viranomaisena vetelet ihmisten kodeissa niitä rajoja ja niihin vedoten uhkailet laittomasti, niin sinulla oitää sitten olla myös esittää ne kirjallisina ja selkeinä ja ne pitää myös löytyä vanhemmille jostain, jotta he tietää noudattaa niitä.
Muuten tuo on ihan pelkkää puhdasta mielivaltaa.
Esim Kuopion lapsisurmqn uhrit ja Vilja-Eerika oli lastensuojeluasiakkaita. Mutta aika ja äly tqisi riittää vain viattoman äidin värikoodikirjoihin.[/quote]
Itse joku aika sitten luin tuon Vilja-Eerikan jutun. Karua luettavaa oli kyllä.
Luki siinä että, tämä äiti itsekin tehnyt useita ilmoituksia lastensuojeluun ja lopputulos oli sitten tämä.
Turhan päiväisiä tarkkailuja jne normaaleille perheille, kuukausi kaupalla. Ja oikeat tapaukset jää hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Todennäköisesti se sinun kotisi on minun silmissäni kaatopaikka. Hyh hyh.
Jep jep, mitään rajoja ei ole missään. Ja tärkeintä on aina ettei aikuiselle tule paha mieli.
Jos sinä viranomaisena vetelet ihmisten kodeissa niitä rajoja ja niihin vedoten uhkailet laittomasti, niin sinulla oitää sitten olla myös esittää ne kirjallisina ja selkeinä ja ne pitää myös löytyä vanhemmille jostain, jotta he tietää noudattaa niitä.
Muuten tuo on ihan pelkkää puhdasta mielivaltaa.
En ole viranomainen eikä kukaan tässä ketjussa tiedä lopullista totuutta asiasta. Mahtoiko tuokaan kirjoittaja ihan sataprosenttisen rehellinen olla tilanteestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Todennäköisesti se sinun kotisi on minun silmissäni kaatopaikka. Hyh hyh.
Jep jep, mitään rajoja ei ole missään. Ja tärkeintä on aina ettei aikuiselle tule paha mieli.
Jos sinä viranomaisena vetelet ihmisten kodeissa niitä rajoja ja niihin vedoten uhkailet laittomasti, niin sinulla oitää sitten olla myös esittää ne kirjallisina ja selkeinä ja ne pitää myös löytyä vanhemmille jostain, jotta he tietää noudattaa niitä.
Muuten tuo on ihan pelkkää puhdasta mielivaltaa.
En ole viranomainen eikä kukaan tässä ketjussa tiedä lopullista totuutta asiasta. Mahtoiko tuokaan kirjoittaja ihan sataprosenttisen rehellinen olla tilanteestaan.
Ja silti päässäsi laukkasi jyrkkä tuomitseminen, johtopäätösten vetely ja silmitön ankaruus. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Todennäköisesti se sinun kotisi on minun silmissäni kaatopaikka. Hyh hyh.
Jep jep, mitään rajoja ei ole missään. Ja tärkeintä on aina ettei aikuiselle tule paha mieli.
Jos sinä viranomaisena vetelet ihmisten kodeissa niitä rajoja ja niihin vedoten uhkailet laittomasti, niin sinulla oitää sitten olla myös esittää ne kirjallisina ja selkeinä ja ne pitää myös löytyä vanhemmille jostain, jotta he tietää noudattaa niitä.
Muuten tuo on ihan pelkkää puhdasta mielivaltaa.
En ole viranomainen eikä kukaan tässä ketjussa tiedä lopullista totuutta asiasta. Mahtoiko tuokaan kirjoittaja ihan sataprosenttisen rehellinen olla tilanteestaan.
Kaikkea pitää lähtökohtaisesti epäillä, niinkö? Kukaan ei ole rehellinen, vaan aina sulle valehdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Todennäköisesti se sinun kotisi on minun silmissäni kaatopaikka. Hyh hyh.
Jep jep, mitään rajoja ei ole missään. Ja tärkeintä on aina ettei aikuiselle tule paha mieli.
Jos sinä viranomaisena vetelet ihmisten kodeissa niitä rajoja ja niihin vedoten uhkailet laittomasti, niin sinulla oitää sitten olla myös esittää ne kirjallisina ja selkeinä ja ne pitää myös löytyä vanhemmille jostain, jotta he tietää noudattaa niitä.
Muuten tuo on ihan pelkkää puhdasta mielivaltaa.
En ole viranomainen eikä kukaan tässä ketjussa tiedä lopullista totuutta asiasta. Mahtoiko tuokaan kirjoittaja ihan sataprosenttisen rehellinen olla tilanteestaan.
Oot perhetyöntekijä, joka tuomitsee jokaisen asiakkaan, täysin empatiakyvytön selkäänpuukottaja. Näen sen kolmannella silmällä.
Lastensuojelu on ensi sijassa kurinpitoelin, eikä yhteistyöelin. Sen tehtävänä on varmistaa, että lasten vanhemmat eivät kasvata lapsiaan suositusten vastaisella tavalla.