Lue keskustelun säännöt.
Neuvolan "herännyt huoli"
18.08.2019 |
Mikä on absurdein tilanne jolloin neuvolassa on herännyt perheestänne huoli ja se on kirjoitettu kantaan? Tai tehty peräti lasu?
Itse järkytyin, kun luin kantaa: meillä mies sairastui äkillisesti pari vuotta sitten ja kuoleman uhka leijui yllä useamman kuukauden. Siihen aikaan nuorin lapsemme oli vauva ja kävin hänen kanssaan neuvolassa pian miehen sairaalaan joutumisen jälkeen. Tietenkin th:n kyseisessä kuulumisia kerroin asiasta kyyneleet valuen. Th oli niin myötämielistä, maireaa ja ehdotti, että hänpä varaa lääkärille jutteluajan, kun on niin kiva ihminen. Tyhmä ja sinisilmäinen kun olin, niin menin. Kävin siellä pari kertaa ja kyseli kuulumisia. Tilanne tasaantui eikä enää tavattu.
Jälkikäteen luin kannasta: "Keskivartalo-obeesi 30-vuotias kolmen lapsen äiti tulee vastaanotolle.." jne. Kuvaili vuorovaikutusta vauvaan jne. Tajusin, että arvioivat lasun tarvetta! Herranjumala jos olisin sen vielä joutunut kestämään, voimat meni täysin siihen muutenkin, että lapsilla jatkui mahdollisimman kiva arki ja jaksoin tukea miestäni. Mitään muuta apua, esim. kodinhoitajaa emme saaneet. Ja joo, kyllä vatsa roikkui kolmannen lapsen syntymän jälkeen.
Vahingosta viisastuneena suosittelen AINA menemään hymyssä suin neuvolaan, terveydenhoitajalle jne. Vaarallinen systeemi.
Kommentit (788)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Minä olen ammattisisustaja. Meillä on kaunis ja siisti koti. Toinen teinini itkee, ettei voi kutsua meille kavereitaan, koska meillä on liian siistiä ja kaunista. Että silleen.
Hienoa. Tällä esimerkillä voidaan nyt jyrätä kaikkien niiden lasten kokemus joilla kaihertaa sielun perällä se miten kurjaa on kutsua kavereita kotiin joka on kaaoksen vallassa. Enkä takoita että kenekään kodin tarvitsisi olla tip top, omanikaan ei ole. Mutta kyllä meille kehtaa kaverin kanssa tulla.
Todennäköisesti se sinun kotisi on minun silmissäni kaatopaikka. Hyh hyh.
Jep jep, mitään rajoja ei ole missään. Ja tärkeintä on aina ettei aikuiselle tule paha mieli.
Jos sinä viranomaisena vetelet ihmisten kodeissa niitä rajoja ja niihin vedoten uhkailet laittomasti, niin sinulla oitää sitten olla myös esittää ne kirjallisina ja selkeinä ja ne pitää myös löytyä vanhemmille jostain, jotta he tietää noudattaa niitä.
Muuten tuo on ihan pelkkää puhdasta mielivaltaa.
En ole viranomainen eikä kukaan tässä ketjussa tiedä lopullista totuutta asiasta. Mahtoiko tuokaan kirjoittaja ihan sataprosenttisen rehellinen olla tilanteestaan.
Kaikkea pitää lähtökohtaisesti epäillä, niinkö? Kukaan ei ole rehellinen, vaan aina sulle valehdellaan.
Miten se menikään, epärehellinen ihminen epäilee kaikkia muitakin epärehellisiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
Itsekin harrastat whataboutismia. Vai onko sinulla olemassa jotain tilastotietoa siitä, etteivät lapset kehtaa kutsua kavereita kotiinsa, jos matto on vinossa, pöytä pyyhkimättä ja vaatteita tuolin selkänojalla? Vai heitätkö vain päästäsi standardeja, joista poikkeamien on niin suuri paha, että valtion pitää puuttua asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
Itsekin harrastat whataboutismia. Vai onko sinulla olemassa jotain tilastotietoa siitä, etteivät lapset kehtaa kutsua kavereita kotiinsa, jos matto on vinossa, pöytä pyyhkimättä ja vaatteita tuolin selkänojalla? Vai heitätkö vain päästäsi standardeja, joista poikkeamien on niin suuri paha, että valtion pitää puuttua asiaan?
Järki jo sanoo ettei vinossa oleva matto tai pyyhkimätön pöytä tai vaatteet tuolin selkänojalla riitä. Mutta jos laittiat on täynnä pölyä ja hiekkaa, asunto haisee kissankuselle, kaikki astiat on likaisena ja ympäri asuntoa, joka puolella on vaatepinoja ja rojua. Ei täyspäisille ihmisille tarvi tällaisia asioita selittää eikä ne länkytä vinossa olevista matoista. Olisko parempi jos lopettaisit kaikkien ajan tuhlaamisen ja menisit vaikka siivoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
Itsekin harrastat whataboutismia. Vai onko sinulla olemassa jotain tilastotietoa siitä, etteivät lapset kehtaa kutsua kavereita kotiinsa, jos matto on vinossa, pöytä pyyhkimättä ja vaatteita tuolin selkänojalla? Vai heitätkö vain päästäsi standardeja, joista poikkeamien on niin suuri paha, että valtion pitää puuttua asiaan?
Järki jo sanoo ettei vinossa oleva matto tai pyyhkimätön pöytä tai vaatteet tuolin selkänojalla riitä. Mutta jos laittiat on täynnä pölyä ja hiekkaa, asunto haisee kissankuselle, kaikki astiat on likaisena ja ympäri asuntoa, joka puolella on vaatepinoja ja rojua. Ei täyspäisille ihmisille tarvi tällaisia asioita selittää eikä ne länkytä vinossa olevista matoista. Olisko parempi jos lopettaisit kaikkien ajan tuhlaamisen ja menisit vaikka siivoamaan.
Paitsi että tässä ei nyt keskusteltu tuollaisesta kodista.
Kiitos, ihan hyvää kuuluu. Aina. Ikuisesti. Poikkeuksetta. Päivittäin, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä heräsi huoli, kun käytimme viidettä lastamme neuvolassa. Oli hellepäivä ja vauva 2kk oli nukkunut todella huonosti, nukahti tietysti 5min ennen neuvola-aikaa. Mulla oli hartiat todella jumissa ja sitä myöten kädet puuduksissa (mulla tos muutenkin eli helposti puutuu, sanoin tästä, pystyn kyllä hoitamaan lasta). Vauva siis itki lopuksi ihan täyttä huutoa, tiesin että nukahtaa kyllä autoon mutta siinä tilanteessa en olisi voinut tehdä mitään.
Meistä tehtiin lasu, "vauvan käsittely epävarmaa" ja "hygieniassa puutteita", jälkimmäistä mietin ja mietin, sitten tajusin kysyneeni onko jotain erikoista juuri tyttövauvan pesujen yms suhteen kun aiemmat lapset poikia. Toki häntä pestiin ja oli neuvolassakin puhdas, puhtaissa ja ehjissä (uusissa) vaatteissa.
Siis ihan järjetöntä. Neuvolassa mulle vaan hymyiltiin kun yritin hiljentää pientä väsynyttä nyyttiä jotta kuulen lääkärin puheen. Viides lapsi! Hyvinvoiva ja terve muru.
Ilmoituksesta seurasi vain sossujen käynti ja samalla toki haastateltiin perheen muut, 15-7-vuotiaat lapset. Stressi, ihmetys ja muu oli tolkuton, kun ei tiennyt mitä tulikaan tehtyä huonosti. En vieläkään aivan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
Itsekin harrastat whataboutismia. Vai onko sinulla olemassa jotain tilastotietoa siitä, etteivät lapset kehtaa kutsua kavereita kotiinsa, jos matto on vinossa, pöytä pyyhkimättä ja vaatteita tuolin selkänojalla? Vai heitätkö vain päästäsi standardeja, joista poikkeamien on niin suuri paha, että valtion pitää puuttua asiaan?
Järki jo sanoo ettei vinossa oleva matto tai pyyhkimätön pöytä tai vaatteet tuolin selkänojalla riitä. Mutta jos laittiat on täynnä pölyä ja hiekkaa, asunto haisee kissankuselle, kaikki astiat on likaisena ja ympäri asuntoa, joka puolella on vaatepinoja ja rojua. Ei täyspäisille ihmisille tarvi tällaisia asioita selittää eikä ne länkytä vinossa olevista matoista. Olisko parempi jos lopettaisit kaikkien ajan tuhlaamisen ja menisit vaikka siivoamaan.
Järki myös sanoo, että huolen aiheen ei pitäisi olla se, että äidillä on rastat, isovanhemmat asuvat kaukana tai aamiaiseksi ei ole puuroa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tässä ei olla järjen kanssa tekemisissä, vaan hysteerisen mielivallan.
Minun kotini ei liity keskusteluun mitenkään, olen minimalismia harrastava lapseton kulutuskriitikko. Ja siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
Itsekin harrastat whataboutismia. Vai onko sinulla olemassa jotain tilastotietoa siitä, etteivät lapset kehtaa kutsua kavereita kotiinsa, jos matto on vinossa, pöytä pyyhkimättä ja vaatteita tuolin selkänojalla? Vai heitätkö vain päästäsi standardeja, joista poikkeamien on niin suuri paha, että valtion pitää puuttua asiaan?
Järki jo sanoo ettei vinossa oleva matto tai pyyhkimätön pöytä tai vaatteet tuolin selkänojalla riitä. Mutta jos laittiat on täynnä pölyä ja hiekkaa, asunto haisee kissankuselle, kaikki astiat on likaisena ja ympäri asuntoa, joka puolella on vaatepinoja ja rojua. Ei täyspäisille ihmisille tarvi tällaisia asioita selittää eikä ne länkytä vinossa olevista matoista. Olisko parempi jos lopettaisit kaikkien ajan tuhlaamisen ja menisit vaikka siivoamaan.
Paitsi että tässä ei nyt keskusteltu tuollaisesta kodista.
Luuletko että sossu ehdottaa raivaussiivousta normaaliin kotiin jossa on vähän matot vinossa? Mitä sossu ylipäänsä teki tuon kirjoittajan kodissa, tekevätkö he yllätysiskuja random asuntoihin vai miten tuohon tilanteeseen joudutaan? Oliko koti edelleen raivaussiivouskunnossa sen jälkeen kun sitä oli jo siivottu sossun käynnin alla? Oliko kirjoittajan mainitsema varastohuone oikeasti lapsen makkari joka oli käyttökelvoton rojun takia? Oletko varma että sait ihan totuudenmukaisen kuvauksen tilanteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
Itsekin harrastat whataboutismia. Vai onko sinulla olemassa jotain tilastotietoa siitä, etteivät lapset kehtaa kutsua kavereita kotiinsa, jos matto on vinossa, pöytä pyyhkimättä ja vaatteita tuolin selkänojalla? Vai heitätkö vain päästäsi standardeja, joista poikkeamien on niin suuri paha, että valtion pitää puuttua asiaan?
Järki jo sanoo ettei vinossa oleva matto tai pyyhkimätön pöytä tai vaatteet tuolin selkänojalla riitä. Mutta jos laittiat on täynnä pölyä ja hiekkaa, asunto haisee kissankuselle, kaikki astiat on likaisena ja ympäri asuntoa, joka puolella on vaatepinoja ja rojua. Ei täyspäisille ihmisille tarvi tällaisia asioita selittää eikä ne länkytä vinossa olevista matoista. Olisko parempi jos lopettaisit kaikkien ajan tuhlaamisen ja menisit vaikka siivoamaan.
Paitsi että tässä ei nyt keskusteltu tuollaisesta kodista.
Luuletko että sossu ehdottaa raivaussiivousta normaaliin kotiin jossa on vähän matot vinossa? Mitä sossu ylipäänsä teki tuon kirjoittajan kodissa, tekevätkö he yllätysiskuja random asuntoihin vai miten tuohon tilanteeseen joudutaan? Oliko koti edelleen raivaussiivouskunnossa sen jälkeen kun sitä oli jo siivottu sossun käynnin alla? Oliko kirjoittajan mainitsema varastohuone oikeasti lapsen makkari joka oli käyttökelvoton rojun takia? Oletko varma että sait ihan totuudenmukaisen kuvauksen tilanteesta?
Luultavasti ehdottaa vain siksi että se on ainoa konkreettinen kotityö mitä heillä on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meistä heräsi huoli, kun käytimme viidettä lastamme neuvolassa. Oli hellepäivä ja vauva 2kk oli nukkunut todella huonosti, nukahti tietysti 5min ennen neuvola-aikaa. Mulla oli hartiat todella jumissa ja sitä myöten kädet puuduksissa (mulla tos muutenkin eli helposti puutuu, sanoin tästä, pystyn kyllä hoitamaan lasta). Vauva siis itki lopuksi ihan täyttä huutoa, tiesin että nukahtaa kyllä autoon mutta siinä tilanteessa en olisi voinut tehdä mitään.
Meistä tehtiin lasu, "vauvan käsittely epävarmaa" ja "hygieniassa puutteita", jälkimmäistä mietin ja mietin, sitten tajusin kysyneeni onko jotain erikoista juuri tyttövauvan pesujen yms suhteen kun aiemmat lapset poikia. Toki häntä pestiin ja oli neuvolassakin puhdas, puhtaissa ja ehjissä (uusissa) vaatteissa.
Siis ihan järjetöntä. Neuvolassa mulle vaan hymyiltiin kun yritin hiljentää pientä väsynyttä nyyttiä jotta kuulen lääkärin puheen. Viides lapsi! Hyvinvoiva ja terve muru.
Ilmoituksesta seurasi vain sossujen käynti ja samalla toki haastateltiin perheen muut, 15-7-vuotiaat lapset. Stressi, ihmetys ja muu oli tolkuton, kun ei tiennyt mitä tulikaan tehtyä huonosti. En vieläkään aivan ymmärrä.
Voi apua, tämä oli aivan kamala :(
Eli mitään normaaleja asioitakaan ei voi enää kysyä, kaikki pitää tietää tai esittää tietävänsä valmiiksi, ettei vaan joudu syyniin. Tuo NEUVOlapalvelu tekee itse itsensä täysin hyödyttömäksi, jos siellä ei voi edes kysyä sitä NEUVOA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten sijoitusta tai huostaanottoa edeltää aina perhetyö ja perhetyöntekijöiden käynnit ja seuranta. Toki jos tilanne on äärimmäinen: esim. molemmat vanhemmat umpihumalassa kotona ja myös 1-vuotias pieni lapsi siellä, niin silloin kiireellinen sijoitus on ainoa vaihtoehto. Muistakaa myös ero sijoutuksella ja huostaanotolla.
Niin varmaan pitäisi mennä. Meillä vaan on toisenlainen kokemus. Ihan vuodelta 2019. Lapsi haluttiin sijoittaa kiireellisesti, koska kotona sotkuista. Eikä ollut kyse mistään, ettei mahtuisi kävelemään tai lattia olisi liasta tahmainen. Nurkissa oli pölyä, eteisen lattialla hiekkaa ja kenkämeri ja tavaroita oli siellä täällä epämääräisissä kasoissa, lattiallakin sitä sun tätä ja keittiön pöydän alla varmasti muruja, mutta tilaa jäi vallan hyvin myös esim. leikkiä lattialla. Tiskipöytä harvinaisen täynnä joo ja yksi huone varastotyyppisessä käytössä. Terveisiä vain sossuille, jos tunnistatte itsenne! Minäkin kuvittelin, että kodin siisteys kiinnostaa lasua vasta jos on vaarallista lapselle eli tyyliin lasinsirpaleita ja koirankakkaa lattioilla, kuten eräs lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaili. Mutta meillepä sattui sossut, joilla oli toisenlainen käsitys. Niin ja mitään apua ei tarjottu ennen kuin alettiin puhua kiireellisestä sijoituksesta. Saimme onneksi sovittua, että siivoamme viikon sisällä kodin eikä kiireellistä sijoitusta tehty. Pelko toki jäi. Sossut vaikuttivat kykenemättömiltä ajattelemaan asiaa lapsen kannalta (alle kouluikäinen, joka ei ole ollut koskaan yötä erossa vanhemmista). Ehkä oudointa oli, että tarjottiin lastensuojelun tilaamaa raivaussiivousta, jonka saaminen olisi kyllä kestänyt enemmän kuin viikon, vaikka koti piti saada viikossa siistiksi. Että meniköhän ihan niin kuin piti, ehkä vielä teen jonkun valituksen tuosta, jos jaksan. Voitte kuvitella stressin määrän ja pakko oli jaksaa siivota koti perusteellisesti, vaikka oma jaksaminen oli pohjalukemissa.
Sijoituksella/huostaanotolla uhkaaminen on sossuille ainoa keino millä he voivat painostaa perheitä. Siksi sillä saatetaan uhata myös monien lievien huolenaiheiden kohdalla.
Hyvä yhteistyö ei koskaan perustua uhkailuun ja epäasialliseen vallankäyttöön. Työntekijä on väärällä alalla jos hän tuollaisen sortuu.
Ohis
Varmasti näin, mutta entä jos ei ole resursseja. Ei ole aikaa ravata siellä kehottamassa siivoamaan eikä mitään tapahdu. Onhan tuo todella väärin jos tuohon joutuu sortumaan, mutta toisaalta jos vaihtoehto on se että lapsi kasvaa kodissa joka haittaa henkistä tai fyysistä kehitystä. Joku tuollainen voi olla lapselle kurja taakka että koti on niin sotkuinen ettei kehtaa kutsua kavereita kylään jne.
Ei hyvää päivää. Kaikki "voi olla lapselle taakka" jos noin ajattelee. Pitääkö puuttua myös siihen, jos on esim liian rumat vanhemmat, vanhemmilla liian vanha auto, telkkari on liian pieni, isällä nolo ammatti, äidillä nolot vaatteet, toinen tai molemmat vanhemmista ei puhu suomea jne?
Hienoa whatabautismia. En usko että yksikään lapsi jättää kaverin käskemättä kylään jos telkkari on liian pieni tai auto liian vanha. Sen sijaan jos koti on kaatopaikka niin asia on eri. Ehkä kannattaisi mieluimmin katsoa peiliin kuin kirjoitella täysin turhanpäiväisiä vertauksia. Yrittää edes asettua lapsen asemaan.
Itsekin harrastat whataboutismia. Vai onko sinulla olemassa jotain tilastotietoa siitä, etteivät lapset kehtaa kutsua kavereita kotiinsa, jos matto on vinossa, pöytä pyyhkimättä ja vaatteita tuolin selkänojalla? Vai heitätkö vain päästäsi standardeja, joista poikkeamien on niin suuri paha, että valtion pitää puuttua asiaan?
Järki jo sanoo ettei vinossa oleva matto tai pyyhkimätön pöytä tai vaatteet tuolin selkänojalla riitä. Mutta jos laittiat on täynnä pölyä ja hiekkaa, asunto haisee kissankuselle, kaikki astiat on likaisena ja ympäri asuntoa, joka puolella on vaatepinoja ja rojua. Ei täyspäisille ihmisille tarvi tällaisia asioita selittää eikä ne länkytä vinossa olevista matoista. Olisko parempi jos lopettaisit kaikkien ajan tuhlaamisen ja menisit vaikka siivoamaan.
Paitsi että tässä ei nyt keskusteltu tuollaisesta kodista.
Luuletko että sossu ehdottaa raivaussiivousta normaaliin kotiin jossa on vähän matot vinossa? Mitä sossu ylipäänsä teki tuon kirjoittajan kodissa, tekevätkö he yllätysiskuja random asuntoihin vai miten tuohon tilanteeseen joudutaan? Oliko koti edelleen raivaussiivouskunnossa sen jälkeen kun sitä oli jo siivottu sossun käynnin alla? Oliko kirjoittajan mainitsema varastohuone oikeasti lapsen makkari joka oli käyttökelvoton rojun takia? Oletko varma että sait ihan totuudenmukaisen kuvauksen tilanteesta?
Olen se, jonka kodista puhutaan. En osaa sanoa, miksi sossu ehdotti raivaussiivousta. Minusta ihan tavallinen siivous ja tavaroiden järjestely riitti ja olivat sossutkin viikon päästä tyytyväisiä lopputulokseen. Sotkuista oli kyllä, en sitä kiistä, mutta ei mitään vaaraa lapselle vaan on pidetty tärkeämpänä huolehtia ruoista ja vaatteista ja lapsen huomioimisesta kuin siivouksesta. Sossut tulivat, koska oli tehty lasuilmoitus, kuten isosta osasta perheitä nykyään tehdään. Olen ainakin neljän ystäväperheen kanssa keskustellut aiheesta ja heidän kaikkien perheistä on tehty lasuilmoitus joskus. On ilmeisesti ollut hyvää tuuria, ettei vanhemmista lapsistani koskaan ole tehty lasuilmoitusta, vaikka koti on aina ollut sekainen ja on haettu apua erilaisiin ongelmiin tarpeen mukaan. Varmaan se lastensuojelulain muutos vaikuttaa, että erilaiset tahot tekevät enemmän turhia ilmoituksia. Sekopäiset naapurit tai exät ovat tehneet ennenkin, mutta nykyään heilläkin on ehkä matalampi kynnys kun niin kovasti julkisuudessa kehotetaan tekemään pienestäkin huolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haimme itse psyk. Polilta apua lapselleni. Mitään muuta ei sieltä saatu, kuin lastensuojeluilmoitus. Sossut vain soittivat mulle ja asia oli sillä kuitattu. Mutta epätoivoinen olo tuli. Onneksi nuori on nyt kuntoutunut. Puhui juuri minulle, että kuinka hyvin hän nyt voi.
Kyllä kaikilla on sotkua joskus. Meillä esim juuri nyt. Teini ollut paljon yksin kaupungissa kesällä, siskoni muutti pienempään ja meillä on yksi huone täynnä hänen tavaroitaan, yksi lapsi keräsi kasviota ja niitä kasveja on kuivumassa joka puolella ja me on oltu mökillä ja matkoilla ja kassia ja nyssäkkää on joka puolella purkamatta. Kaiken kruunuksi mursin kylkiluun kaatuessani enkä edes voi tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tulee nyt vahvasti semmoinen vaikutelma, että Suomen mielestä lapsi ei kuulu itselleen eikä vanhemmilleen, vaan valtiolle. Vahditaan, että valtio saa juuri sellaisen tuotteen kuin haluaa ja tämä tehdään perheiden itsemääräämisoikeuden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
No vanha papparaislääri totesi että tutkimusten mukaan lapsilla on suurentunut MT ongelmien riski perheessä joka on tukiverkoton. Laitto meidät seurantaan, piti käydä 4 ket vuodessa kahden vuoden ajan neuvolassa kertomassa onko kaikki hyvin. Olin todella ärsyyntynyt sillä lapsemme ovat loistavasti hoidettuja ja jos joku siitä kärsii niin aikuiset kun ei ole kahdenkeskistä aikaa.
No tuosta on nyt jo vuosia aikaa ja lapset varhaisteini-iässä. Meillä ei vieläkään ole ollut yhtään lapsivapaata yötä tai kahdenkeskistä reissua, mutta eipä ole lapsillkaan mt-ongelmaa ja koulut menevät hyvin.
En kiistä sinällään sitä etteikö tossa lasten parasta sinällään ajateltu mutta olis se neuvolalääkäri voinut katsoa vähän tarkemmin onko nyt ongelmaperhe vai ei. Lasu olisi tehty jos ei oltaisi suostuttu tuohon 4krt vuodessa kontrolliin.
Tavallaan aika kamala ajatus että vaikk olet ensiluokkainen äiti, niin joidenkin hullujen sukulaisten takia sun kykyjäsi epäillään.
"Lapset ovat loistavasti hoidettuja", "ensiluokkainen äiti". Mulla heräisi huoli jo pelkästään tuollaisista sanavalinnoista.
Mistä loistava hoito mielestäsi koostuu? Saako loistavalla hoidolla loistavan perhe-elämän, jos läheiset suhteet sukulaisiin puuttuvat? Meidän perheessä on ollut näin isän puolen suvun osalta. ja olen pitänyt sitä suurena puutteena lapsuudessa. Tietenkään isovanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos he ovat vaaraksi tai haitaksi lapsille, mutta jos tilanne on tämä, niin enpä kuvailisi lasten tilannettakaan loistavaksi.
Muista läheisistä et maininnut sanaakaan. Toivottavasti heitä kuitenkin on ollut loistavasta hoidosta riippumatta.
(Se, tarvitseeko käydä vastaanotolla sen takia, että välit isovanhempiin ovat poikki, on sitten toinen asia. Minä en kävisi. )
Vierailija kirjoitti:
Mihin tuosta lapsiperheiden tukipalvelun puutteesta voi valittaa? Aluehallintovirasto? Poliitikot? Sen pitäisi olla lakisääteinen palvelu mutta monessa kunnassa sitä ei ole ollenkaan.
Oulun alueella toimii lapsi- rikas hanke, joka on ilmainen kotiapu. Ja ehkä muitakin hankkeita löytynee
Miten päädytään siihen tilanteeseen että sossu huostaanottaa koska ei syödä puuroa aamiaiseksi. Sossu: Meillä on huoli siitä että Peppiina viiltelee. Vanhempi: No se nyt vaan on huomionhakua, minäkin viiltelin teininä ja katsokaa, ihan normaali minustakin tuli. Sossu: Peppiina tarvitsee myös enemmän rakennetta elämäänsä, hän valvoo liian myöhään ja on koulussa väsynyt koska ei syö aamupalaa tai syö liian sokeripitoisen aamupalan ja verensokeri romahtaa ja sitten hän ei pysty keskittymään, esim puuro olisi parempi - - Vanhempi: Buahahaha, luuletko että minä söin teininä jotain puuroa!! Ja ihan normaali minustakin tuli. Sossu: Kun selvästi ei ole halua yhteistyöhön joudumme harkitsemaan huostaanot - - Vanhempi: HERRAJUMALA LAPSEMME HUOSTAANOTETAAN KOSKA MEILLÄ EI SYÖDÄ PUUROA! Pertti, saitko tämän videolle....
Vierailija kirjoitti:
Oho! Jopas oli aloitukseni herättänyt keskustelua. Hyvä niin, keskustelu on aina terve tapa sanoittaa ja ymmärtää aikamme ilmiöitä.
Pahoittelut, että toinen viestini oli liian karrikoitu ja ilmaisi epäselvästi ajatukseni siitä miksi tyrmistyin kannan tekstistä. En siis aidosti ajatellut, että himoitsevat lapsiani huostaan, se oli räikeä ilmaus ja ymmärrän tulkinnat sen johdosta. Ajatuksena lähinnä oli, että miksi ei voida suoraan kertoa asiakkaalle "lähetän sinut lääkärille, joka arvioi henkistä tilaasi" tms. Nyt lääkärivierailu myytiin kivana kaverillisena juttuhetkenä. Ja onko se, että kun kerran vuodattaa pari kyyneltä, kun perheen isä on vaarassa, syy arvioittaa mielentilaa? Asiallisesti kuitenkin raportoin tilanteen.
Ja kyse ei ollut siitä ettenkö olisi pyytänyt apua. Heti alkushokin aikana yritin saada kaupungilta kodinhoitajaa, srk:lta diakonia tai jotakuta muuta auttamaan edes päiväksi. Elin 80-luvun mielikuvissa, jolloin meillä kävi kodinhoitaja ihan vaan auttelemassa. Mutta sellaista palvelua ei ollut. Ei edes lomakauden jälkeen. Ne, joilla on ollut vastaava tilanne tietävät minkälainen sirkus äkillisestä sairastumisesta seuraa. Miehen työkuviot, Kela-kuviot, sairaalamaksut. Kun on juuri synnyttänyt, niin siinä saattaisi kaivata apuja satunnaisesti vähemmästäkin.
Kuvittelin keskusteluavun olevan ajatusten jäsennystä varten, sellaista tsemppiä. En arviointia, seuraamista ja raportointia. Onneksi olen jalat maassa-tyyppiä, enkä kyynelehtinyt lääkärin luona. Ja kyllä, keskivartalo-obeesi ilmaus tuli raskauden jälkeisestä pömpötyksestä. Siinä huolesta soikeana, vielä alkushokkia eläen, asioita järjestäen tietämättä huomisesta, olisi habitus voinut olla pöllömpikin. Mitä siitä olisikaan seurannut. No nyt olen vahingosta viisastunut ja oppinut, että neuvolasta ei apua tavan perhe saa. Hyvä juttu toki, jos sitä esim. mt- ja päihdeongelmaiset saavat, he varmasti akuuteimmin sitä tarvitsevatkin.
Ja kyllä, halukkaat saa kutsua ylpeyden loukkaukseksi ja turhasta kitisemiseksi, mutta en koe olevan ok, että aikuiselle ihmiselle, joka on hoitanut asiansa vimpan päälle aina, ei voida rehellisesti sanoa, että mikä on homman nimi. Heikkoa hetkeäni käytettiin hyväksi, minulle ei jätetty edes vaihtoehtoa valita, haluanko kyseistä "arviointia". Ei th, ei lääkäri sitä kysynyt.
Tuossa tilanteessa minulle olisi riittänyt vaikka yksi päivä, että joku olisi imuroinut kämpän, tehnyt ruuan lapsille ja hoitanut heitä, että olisin saanut käydä sairaalassa.
Tilanteeni ratkesi tuolloin niin, että sillon vielä työssä oleva äitini otti palkatonta vapaata ja tuli luokseni toiselta puolen Suomea niin usein kuin mahdollista. Kun arki alkoi pyöriä lomien jälkeen, isompien lasten päikky pitempine hoitoaikoineen alkoi pyöriä, niin sittenhän se olikin ok. Ja miehenikin selvisi lopulta ehjin nahoin. Lopulta järkevimmän tsempin sain miestäni hoitaneilta sairaanhoitajilta, siellä oli erittäin teräviä, taitavia ja älykkäitä naisia työssä.
Mutta todella kritisoin neuvolan menettelytapoja. Ja hyvä, että epäkohtia tuodaan esille. En itse enempää taida kommentoida, mutta kiitos asiallisesti keskustelleille palstalaisille.
Pia (ap)
Mitä tarkoitat, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella terveydenhoitajaa? Ei Suomessa ketään pakoteta hoitoon eikä vastaanotolle. Lasta ei tarvitse viedä edes neuvolaan, sekin on vapaa valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
No vanha papparaislääri totesi että tutkimusten mukaan lapsilla on suurentunut MT ongelmien riski perheessä joka on tukiverkoton. Laitto meidät seurantaan, piti käydä 4 ket vuodessa kahden vuoden ajan neuvolassa kertomassa onko kaikki hyvin. Olin todella ärsyyntynyt sillä lapsemme ovat loistavasti hoidettuja ja jos joku siitä kärsii niin aikuiset kun ei ole kahdenkeskistä aikaa.
No tuosta on nyt jo vuosia aikaa ja lapset varhaisteini-iässä. Meillä ei vieläkään ole ollut yhtään lapsivapaata yötä tai kahdenkeskistä reissua, mutta eipä ole lapsillkaan mt-ongelmaa ja koulut menevät hyvin.
En kiistä sinällään sitä etteikö tossa lasten parasta sinällään ajateltu mutta olis se neuvolalääkäri voinut katsoa vähän tarkemmin onko nyt ongelmaperhe vai ei. Lasu olisi tehty jos ei oltaisi suostuttu tuohon 4krt vuodessa kontrolliin.
Tavallaan aika kamala ajatus että vaikk olet ensiluokkainen äiti, niin joidenkin hullujen sukulaisten takia sun kykyjäsi epäillään.
"Lapset ovat loistavasti hoidettuja", "ensiluokkainen äiti". Mulla heräisi huoli jo pelkästään tuollaisista sanavalinnoista.
Mistä loistava hoito mielestäsi koostuu? Saako loistavalla hoidolla loistavan perhe-elämän, jos läheiset suhteet sukulaisiin puuttuvat? Meidän perheessä on ollut näin isän puolen suvun osalta. ja olen pitänyt sitä suurena puutteena lapsuudessa. Tietenkään isovanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos he ovat vaaraksi tai haitaksi lapsille, mutta jos tilanne on tämä, niin enpä kuvailisi lasten tilannettakaan loistavaksi.
Muista läheisistä et maininnut sanaakaan. Toivottavasti heitä kuitenkin on ollut loistavasta hoidosta riippumatta.
(Se, tarvitseeko käydä vastaanotolla sen takia, että välit isovanhempiin ovat poikki, on sitten toinen asia. Minä en kävisi. )
Sama vs sanavalinnat. Vanhempi kuulostaa narsistiselta eikä sen takia taatusti tajua jos jotain on pielessä kun se kuuluu taudinkuvaan. Sori brutaali rehellisyys, hankala tilanne eikä kenenkään valinta.
Juu emme olleet siivousapua vailla, hoidamme sen mieluummin itse. Ja kuormittava työkin päättyi määräaikaisena. Mielenterveydelle ei ylimääräinen stressi tehnyt hyvää, parisuhde rakoilee ja rahaa meni palkattomiin vapaisiin siivoamisen takia, mutta yritetään selvitä ja selvitään varmasti paremmin sitten, kun ei tarvitse enää olla lastensuojelun kanssa missään tekemisissä. Seuraavalla käynnillä on tarkoitus katsoa asiakkuuden päättymistä ja sosiaalityöntekijätkin saatiin jo vaihdettua järkevämpiin. En vain jaksa suhtautua kovin ymmärtäväisesti vaatimuksiin siitä, että lastensuojelulle tarvittaisiin lisää rahaa. Tai ehkä ne sossut olivat stressaantuneita ja ylikuormittuneita ja heitä pitäisi jaksaa ymmärtää. Minä en nyt vain jaksa suhtautua ymmärtäväisesti, jos uhataan viedä lapsi kodista, jossa lapsesta on oikeasti pidetty hyvää huolta, vaikka sotkuista onkin.