Lue keskustelun säännöt.
Neuvolan "herännyt huoli"
18.08.2019 |
Mikä on absurdein tilanne jolloin neuvolassa on herännyt perheestänne huoli ja se on kirjoitettu kantaan? Tai tehty peräti lasu?
Itse järkytyin, kun luin kantaa: meillä mies sairastui äkillisesti pari vuotta sitten ja kuoleman uhka leijui yllä useamman kuukauden. Siihen aikaan nuorin lapsemme oli vauva ja kävin hänen kanssaan neuvolassa pian miehen sairaalaan joutumisen jälkeen. Tietenkin th:n kyseisessä kuulumisia kerroin asiasta kyyneleet valuen. Th oli niin myötämielistä, maireaa ja ehdotti, että hänpä varaa lääkärille jutteluajan, kun on niin kiva ihminen. Tyhmä ja sinisilmäinen kun olin, niin menin. Kävin siellä pari kertaa ja kyseli kuulumisia. Tilanne tasaantui eikä enää tavattu.
Jälkikäteen luin kannasta: "Keskivartalo-obeesi 30-vuotias kolmen lapsen äiti tulee vastaanotolle.." jne. Kuvaili vuorovaikutusta vauvaan jne. Tajusin, että arvioivat lasun tarvetta! Herranjumala jos olisin sen vielä joutunut kestämään, voimat meni täysin siihen muutenkin, että lapsilla jatkui mahdollisimman kiva arki ja jaksoin tukea miestäni. Mitään muuta apua, esim. kodinhoitajaa emme saaneet. Ja joo, kyllä vatsa roikkui kolmannen lapsen syntymän jälkeen.
Vahingosta viisastuneena suosittelen AINA menemään hymyssä suin neuvolaan, terveydenhoitajalle jne. Vaarallinen systeemi.
Kommentit (788)
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri kirjaa saneluun omia huomioitaan potilaasta, esim. "virkeä ja hyvävointinen", "väsähtäneen oloinen" tms. Niillä VOI olla yhteys käynnin aiheeseen, sillä esim. sairautta diagnosoidessa ulkoisilla seikoilla voi olla merkitystä. Sinä olisit voinut olla itkuinen ja väsynyt jonkin oman sairautesi vuoksi, et pelkästään miehen sairauden stressaamana. Omassa sanelussani on lukenut mm. "asiallinen rouva", kun menin näyttämään päivystykseen tulehtunutta leikkaushaavaani. Eli en ollut vaikkapa ylireagoiva hysteerikko, joka kammoaa tikkiensä puhdistamista.
Sisäpiirin tietona kerron että aika paljon myös kopioidaan aikaisemmista epikriiseistä. Jos kolme käyntiä sitten oli verenpainetta ja kerroit tuolloin että työssä on hieman stressaavaa, kopioidaan mielellään tuo stressi seuraaviinkin vaikka siitä ei ole ollut edes puhetta eikä stressistä enää merkkiäkään. Jos kopioidut luonnehdinnat alkavat esiintyä kovin monesssa kohtaa se alkaa jo leimaamaan luonnetta.
Somaattisen voinnin kirjaamisen ymmärrän tyyliin vointi hyvä, joku väsymys voi johtua yhdestä huonosti nukutusta yöstä eikä sitä mielestäni pidä kirjata "väsähtäneen oloinen" vaan tavattaessa väsynyt, kertoo nukkuneensa viimeisen viikon huonosti lapsen sairauden takia.
"Asiallista rouvaa" käytetään etenkin hoitajien kirjauksissa osoittamaan vuodeosastolla sitä että henkilö ei vaikuta muistasairaalta tai sekavalta. Kannattaako tuotakaan käyttää työikäisestä ihmisestä jos ei ole muuta kerrottavaa, koska tikkauspelon voi kertoa sitten erikseen. Jää enemmän tilaa varsinaisen oireen kuvailuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
No vanha papparaislääri totesi että tutkimusten mukaan lapsilla on suurentunut MT ongelmien riski perheessä joka on tukiverkoton. Laitto meidät seurantaan, piti käydä 4 ket vuodessa kahden vuoden ajan neuvolassa kertomassa onko kaikki hyvin. Olin todella ärsyyntynyt sillä lapsemme ovat loistavasti hoidettuja ja jos joku siitä kärsii niin aikuiset kun ei ole kahdenkeskistä aikaa.
No tuosta on nyt jo vuosia aikaa ja lapset varhaisteini-iässä. Meillä ei vieläkään ole ollut yhtään lapsivapaata yötä tai kahdenkeskistä reissua, mutta eipä ole lapsillkaan mt-ongelmaa ja koulut menevät hyvin.
En kiistä sinällään sitä etteikö tossa lasten parasta sinällään ajateltu mutta olis se neuvolalääkäri voinut katsoa vähän tarkemmin onko nyt ongelmaperhe vai ei. Lasu olisi tehty jos ei oltaisi suostuttu tuohon 4krt vuodessa kontrolliin.
Tavallaan aika kamala ajatus että vaikk olet ensiluokkainen äiti, niin joidenkin hullujen sukulaisten takia sun kykyjäsi epäillään.
"Lapset ovat loistavasti hoidettuja", "ensiluokkainen äiti". Mulla heräisi huoli jo pelkästään tuollaisista sanavalinnoista.
Mistä loistava hoito mielestäsi koostuu? Saako loistavalla hoidolla loistavan perhe-elämän, jos läheiset suhteet sukulaisiin puuttuvat? Meidän perheessä on ollut näin isän puolen suvun osalta. ja olen pitänyt sitä suurena puutteena lapsuudessa. Tietenkään isovanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos he ovat vaaraksi tai haitaksi lapsille, mutta jos tilanne on tämä, niin enpä kuvailisi lasten tilannettakaan loistavaksi.
Muista läheisistä et maininnut sanaakaan. Toivottavasti heitä kuitenkin on ollut loistavasta hoidosta riippumatta.
(Se, tarvitseeko käydä vastaanotolla sen takia, että välit isovanhempiin ovat poikki, on sitten toinen asia. Minä en kävisi. )
Tässä perus sossutantta huolestumassa. ”Mulla herää huoli sanavalinnoista”.
Mulla herää huoli suomalaisten alhaisesta älykkyysosamääräsrä ja tästä koko mielipuolisesta subjektiivisesta huoli-ilmoitussysteemistä.
Mulla onkin oikeastaan just nyt vähän tylsää - aikani kuluksi teen kolmesta naapurista huoli-lasut! Yhdessä on goottiteini, nyt heräsi huoli kun on musta tukka ja vaatteet, perheessä taatusti ongelmia. Vastapäisen talon lapsilla kaikilla huonot käytetyt polkupyörät, varmaan muit lapset kiusaa, nyt on huoli että on varmaan köyhää.
Vielä voisin tehdä rajanaapuristakin lasun kun kuulin ikkunasta miten äiti väsyneenä karjui lapsille ja kiroilikin vielä! Kuulemma oli jukalaton sotku talossa. Nyt oli taas sellainen sanavalinta etät huoli heräsi.
Se ”huoli” on ihan suvjektiivinen mielivaltainen tunne. Se voi tulla pienestä, se voi tulla isosta, tai jopa olenattomasta tai mitättömästä asiasta. Nyt kaikki tekemään huoli lasuja! Keksin heti kymmenen perhettä lisää.
Ei saakeli täällä on hysteerisiä kanoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
No vanha papparaislääri totesi että tutkimusten mukaan lapsilla on suurentunut MT ongelmien riski perheessä joka on tukiverkoton. Laitto meidät seurantaan, piti käydä 4 ket vuodessa kahden vuoden ajan neuvolassa kertomassa onko kaikki hyvin. Olin todella ärsyyntynyt sillä lapsemme ovat loistavasti hoidettuja ja jos joku siitä kärsii niin aikuiset kun ei ole kahdenkeskistä aikaa.
No tuosta on nyt jo vuosia aikaa ja lapset varhaisteini-iässä. Meillä ei vieläkään ole ollut yhtään lapsivapaata yötä tai kahdenkeskistä reissua, mutta eipä ole lapsillkaan mt-ongelmaa ja koulut menevät hyvin.
En kiistä sinällään sitä etteikö tossa lasten parasta sinällään ajateltu mutta olis se neuvolalääkäri voinut katsoa vähän tarkemmin onko nyt ongelmaperhe vai ei. Lasu olisi tehty jos ei oltaisi suostuttu tuohon 4krt vuodessa kontrolliin.
Tavallaan aika kamala ajatus että vaikk olet ensiluokkainen äiti, niin joidenkin hullujen sukulaisten takia sun kykyjäsi epäillään.
"Lapset ovat loistavasti hoidettuja", "ensiluokkainen äiti". Mulla heräisi huoli jo pelkästään tuollaisista sanavalinnoista.
Mistä loistava hoito mielestäsi koostuu? Saako loistavalla hoidolla loistavan perhe-elämän, jos läheiset suhteet sukulaisiin puuttuvat? Meidän perheessä on ollut näin isän puolen suvun osalta. ja olen pitänyt sitä suurena puutteena lapsuudessa. Tietenkään isovanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos he ovat vaaraksi tai haitaksi lapsille, mutta jos tilanne on tämä, niin enpä kuvailisi lasten tilannettakaan loistavaksi.
Muista läheisistä et maininnut sanaakaan. Toivottavasti heitä kuitenkin on ollut loistavasta hoidosta riippumatta.
(Se, tarvitseeko käydä vastaanotolla sen takia, että välit isovanhempiin ovat poikki, on sitten toinen asia. Minä en kävisi. )
Siis mitä v***ua sinä oikein selität? Tottakai perhe-elämä voi olla loistavaa loistavien vanhempien ja heidän takaamansa hoidon ja turvan ansiosta, vaikkei suhteita muihin sukulaisiin olisikaan. Mitä oikein meinaat? Että jos ei ole hyvät suhteet esim. isovanhempiin tai edes mahdollisuutta niihin, niin ei kannattaisi tehdä lapsia ollenkaan? Ja jos on tehnyt, niin huostaanotto korjaa sitten asian?
Me asumme ulkomailla. Lapsemme syntyivät ulkomailla, ja ovat käyneet Suomessa vain kolme kertaa. Ei ole yhtäkään sukulaista meillä asuinmaassamme, eikä yhtään turvaverkkoa. Hyvin olemme pärjänneet.
Ollaanpaa nyt kerrankin RATKAISUKESKEISIÄ. Eli mitä tälle ongelmalle nyt tehdään? Miten pitää valuvika korjata? Miten systeemiä pitää muuttaa?
Mikään kauhistelu ja kaakatus ei asiaa korjaa vaan pitää tarttua TOIMEEN.
Sen huolen ei edes olla ajantasainen, vaan ilmoituksen voi tehdä vaikkei olisi edes viiteen vuoteen nähnyt lapsia. Tai ketään meidän perheestä. Näin kävi meillä! Yks kaks huoli heräsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
No vanha papparaislääri totesi että tutkimusten mukaan lapsilla on suurentunut MT ongelmien riski perheessä joka on tukiverkoton. Laitto meidät seurantaan, piti käydä 4 ket vuodessa kahden vuoden ajan neuvolassa kertomassa onko kaikki hyvin. Olin todella ärsyyntynyt sillä lapsemme ovat loistavasti hoidettuja ja jos joku siitä kärsii niin aikuiset kun ei ole kahdenkeskistä aikaa.
No tuosta on nyt jo vuosia aikaa ja lapset varhaisteini-iässä. Meillä ei vieläkään ole ollut yhtään lapsivapaata yötä tai kahdenkeskistä reissua, mutta eipä ole lapsillkaan mt-ongelmaa ja koulut menevät hyvin.
En kiistä sinällään sitä etteikö tossa lasten parasta sinällään ajateltu mutta olis se neuvolalääkäri voinut katsoa vähän tarkemmin onko nyt ongelmaperhe vai ei. Lasu olisi tehty jos ei oltaisi suostuttu tuohon 4krt vuodessa kontrolliin.
Tavallaan aika kamala ajatus että vaikk olet ensiluokkainen äiti, niin joidenkin hullujen sukulaisten takia sun kykyjäsi epäillään.
"Lapset ovat loistavasti hoidettuja", "ensiluokkainen äiti". Mulla heräisi huoli jo pelkästään tuollaisista sanavalinnoista.
Mistä loistava hoito mielestäsi koostuu? Saako loistavalla hoidolla loistavan perhe-elämän, jos läheiset suhteet sukulaisiin puuttuvat? Meidän perheessä on ollut näin isän puolen suvun osalta. ja olen pitänyt sitä suurena puutteena lapsuudessa. Tietenkään isovanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos he ovat vaaraksi tai haitaksi lapsille, mutta jos tilanne on tämä, niin enpä kuvailisi lasten tilannettakaan loistavaksi.
Muista läheisistä et maininnut sanaakaan. Toivottavasti heitä kuitenkin on ollut loistavasta hoidosta riippumatta.
(Se, tarvitseeko käydä vastaanotolla sen takia, että välit isovanhempiin ovat poikki, on sitten toinen asia. Minä en kävisi. )
Siis mitä v***ua sinä oikein selität? Tottakai perhe-elämä voi olla loistavaa loistavien vanhempien ja heidän takaamansa hoidon ja turvan ansiosta, vaikkei suhteita muihin sukulaisiin olisikaan. Mitä oikein meinaat? Että jos ei ole hyvät suhteet esim. isovanhempiin tai edes mahdollisuutta niihin, niin ei kannattaisi tehdä lapsia ollenkaan? Ja jos on tehnyt, niin huostaanotto korjaa sitten asian?
Me asumme ulkomailla. Lapsemme syntyivät ulkomailla, ja ovat käyneet Suomessa vain kolme kertaa. Ei ole yhtäkään sukulaista meillä asuinmaassamme, eikä yhtään turvaverkkoa. Hyvin olemme pärjänneet.
Tässä toinen ketjussa jolla on välit poikki isovanhempiin ja meistä teki naapuri lasun tän takia, päätteli että olin uupunut. No en ollut, ja erinomaisesti pärjätään ilman isovanhempia.
Oon huomannut että ne jotka todella paljon hoidattaa lapsiaan ja ottaa apua vastaan isovanhemmilta on usein sitä mieltä että se on ainoa oikea tapa. Kun itse eivät pärjää ilman apua niin olettavat että muutkaan ei pärjää.
Me ei olla saatu mistään minuuttiakaan lastenhoitoapua koskaan ja silti pärjätään. Kyse on siitä mihin tottuu tai totuttaa itsensä.
Mutta siis suomen meinigillä teistäkin olisi joku voinut tehdä lasun siksi kun muutitte ulkomaille. ”Varmaan teillä on jotain salattavaa, nyt iski huoli”. :)
"Tässä perus sossutantta huolestumassa. ”Mulla herää huoli sanavalinnoista”."
Hei pölvästi, toistin huoli-sanan aivan tarkoituksella. Paino sanalla "toistin".
Tällaiset asiat tietysti ovat osalle kansasta mahdottomia käsittää edes pidemmän perehdytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tyhmimpiä lasun aiheita mitä on tullit vastaan:
- äiti homssuinen ja umpimielinen ja ei jaksa leikittää vauvaa (väsynyt valvonut äiti)
- lapsella täitä ollut kolme kertaa
- lapsi ei harrasta mitään ohjattua/maksettua harrastusta
- äidin puolella välirikko sukuun
- isä jäi kiinni audit testissä (3 kert viikossa saunaolut tai pari)
- äidillä asperger
-isä kuuluu eri ”heimoon” (romani).
Sillälailla! Meilläkin on olliut esim 3 kuulauden täiepidemia siksi kun eskarissa aina joku perhe jätti täit myrkyttämättä, palasivat aina uudestaan omiin lapsiin vaikka joka kerta myrkytin huolellisesti. Mutta lasun paikka tässä hei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
No vanha papparaislääri totesi että tutkimusten mukaan lapsilla on suurentunut MT ongelmien riski perheessä joka on tukiverkoton. Laitto meidät seurantaan, piti käydä 4 ket vuodessa kahden vuoden ajan neuvolassa kertomassa onko kaikki hyvin. Olin todella ärsyyntynyt sillä lapsemme ovat loistavasti hoidettuja ja jos joku siitä kärsii niin aikuiset kun ei ole kahdenkeskistä aikaa.
No tuosta on nyt jo vuosia aikaa ja lapset varhaisteini-iässä. Meillä ei vieläkään ole ollut yhtään lapsivapaata yötä tai kahdenkeskistä reissua, mutta eipä ole lapsillkaan mt-ongelmaa ja koulut menevät hyvin.
En kiistä sinällään sitä etteikö tossa lasten parasta sinällään ajateltu mutta olis se neuvolalääkäri voinut katsoa vähän tarkemmin onko nyt ongelmaperhe vai ei. Lasu olisi tehty jos ei oltaisi suostuttu tuohon 4krt vuodessa kontrolliin.
Tavallaan aika kamala ajatus että vaikk olet ensiluokkainen äiti, niin joidenkin hullujen sukulaisten takia sun kykyjäsi epäillään.
"Lapset ovat loistavasti hoidettuja", "ensiluokkainen äiti". Mulla heräisi huoli jo pelkästään tuollaisista sanavalinnoista.
Mistä loistava hoito mielestäsi koostuu? Saako loistavalla hoidolla loistavan perhe-elämän, jos läheiset suhteet sukulaisiin puuttuvat? Meidän perheessä on ollut näin isän puolen suvun osalta. ja olen pitänyt sitä suurena puutteena lapsuudessa. Tietenkään isovanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos he ovat vaaraksi tai haitaksi lapsille, mutta jos tilanne on tämä, niin enpä kuvailisi lasten tilannettakaan loistavaksi.
Muista läheisistä et maininnut sanaakaan. Toivottavasti heitä kuitenkin on ollut loistavasta hoidosta riippumatta.
(Se, tarvitseeko käydä vastaanotolla sen takia, että välit isovanhempiin ovat poikki, on sitten toinen asia. Minä en kävisi. )
Siis mitä v***ua sinä oikein selität? Tottakai perhe-elämä voi olla loistavaa loistavien vanhempien ja heidän takaamansa hoidon ja turvan ansiosta, vaikkei suhteita muihin sukulaisiin olisikaan. Mitä oikein meinaat? Että jos ei ole hyvät suhteet esim. isovanhempiin tai edes mahdollisuutta niihin, niin ei kannattaisi tehdä lapsia ollenkaan? Ja jos on tehnyt, niin huostaanotto korjaa sitten asian?
Me asumme ulkomailla. Lapsemme syntyivät ulkomailla, ja ovat käyneet Suomessa vain kolme kertaa. Ei ole yhtäkään sukulaista meillä asuinmaassamme, eikä yhtään turvaverkkoa. Hyvin olemme pärjänneet.
:D
Pysykää siellä ulkomailla. Onpahan yksi logiikan riemuritari vähemmän Suomen rajojen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.
Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.
Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.
Nykyään tuntuu joka asiaan ratkaisuna olevan lasu tai terapia.
Lapseni sairastaa harvinaista sidekudossairautta, joka tekee kudoksista hauraita. Se aiheuttaa mm. tulehduksia ja kiputiloja eri puolille kehoa, suoliston toiminnan häiriöitä (=kipuja, ripulia), autonomisen hermoston häiriöitä, nivelongelmia, huimausta, kömpelyyttä, infektioherkkyyttä, mustelmia, kudosvaurioita tai murtumia pienissä kolhuissa, hidasta toipumista infektioista ja kudosvaurioista, ihon venymisarpia jne.
Monta kertaa piti lapsi viedä lääkäriin koulussa tapahtuneiden loukkaantumisien takia, sillä ruhjeet olivat niin pahoja, eivätkä lähteneet paranemaan.
Diagnoosin löytämiseen meni 15 vuotta, sillä lääkärit eivät tunnista jo. sairautta.
Oireilua pidettiin psyykkisenä ja sekä lapsi että äiti haluttiin ohjata psykiatriseen hoitoon. Lääkärissä lapsi sai usein kuulla, että ei pidä olla niin herkkä.
Tämä tietysti aiheutti lapselle ahdistusta ja sitä hoidettiin sitten terapiassa.
Koulu teki useita lastensuojeluilmoituksia, vaikka suurimmat ongelmat ja oireet aiheutuvat koulussa tapahtuneista loukkaantumisista. Opettaja oli vakaasti sitä mieltä, että kaltoinkohtelemme lasta. Lasuissa hän mm. painotti kotikäynnin tärkeyttä.
Ne lasut ja niihin liittyvät tapaamiset ja keskustelut kuormittavat perhettämme tarpeettoman paljon muutenkin stressaavassa tilanteessa.
Oikeasti lasut ja keskustelut eivät auta vaikeassa tilanteessa. Jos perheitä haluttaisiin oikeasti auttaa, heille tarjottaisiin apua kodinhoitoon ja parempaa terveydenhoitoa, eikä sitä, että lopetetaan tutkimukset heti jos ensimmäinen arvaus menee pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
No vanha papparaislääri totesi että tutkimusten mukaan lapsilla on suurentunut MT ongelmien riski perheessä joka on tukiverkoton. Laitto meidät seurantaan, piti käydä 4 ket vuodessa kahden vuoden ajan neuvolassa kertomassa onko kaikki hyvin. Olin todella ärsyyntynyt sillä lapsemme ovat loistavasti hoidettuja ja jos joku siitä kärsii niin aikuiset kun ei ole kahdenkeskistä aikaa.
No tuosta on nyt jo vuosia aikaa ja lapset varhaisteini-iässä. Meillä ei vieläkään ole ollut yhtään lapsivapaata yötä tai kahdenkeskistä reissua, mutta eipä ole lapsillkaan mt-ongelmaa ja koulut menevät hyvin.
En kiistä sinällään sitä etteikö tossa lasten parasta sinällään ajateltu mutta olis se neuvolalääkäri voinut katsoa vähän tarkemmin onko nyt ongelmaperhe vai ei. Lasu olisi tehty jos ei oltaisi suostuttu tuohon 4krt vuodessa kontrolliin.
Tavallaan aika kamala ajatus että vaikk olet ensiluokkainen äiti, niin joidenkin hullujen sukulaisten takia sun kykyjäsi epäillään.
"Lapset ovat loistavasti hoidettuja", "ensiluokkainen äiti". Mulla heräisi huoli jo pelkästään tuollaisista sanavalinnoista.
Mistä loistava hoito mielestäsi koostuu? Saako loistavalla hoidolla loistavan perhe-elämän, jos läheiset suhteet sukulaisiin puuttuvat? Meidän perheessä on ollut näin isän puolen suvun osalta. ja olen pitänyt sitä suurena puutteena lapsuudessa. Tietenkään isovanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos he ovat vaaraksi tai haitaksi lapsille, mutta jos tilanne on tämä, niin enpä kuvailisi lasten tilannettakaan loistavaksi.
Muista läheisistä et maininnut sanaakaan. Toivottavasti heitä kuitenkin on ollut loistavasta hoidosta riippumatta.
(Se, tarvitseeko käydä vastaanotolla sen takia, että välit isovanhempiin ovat poikki, on sitten toinen asia. Minä en kävisi. )
Siis mitä v***ua sinä oikein selität? Tottakai perhe-elämä voi olla loistavaa loistavien vanhempien ja heidän takaamansa hoidon ja turvan ansiosta, vaikkei suhteita muihin sukulaisiin olisikaan. Mitä oikein meinaat? Että jos ei ole hyvät suhteet esim. isovanhempiin tai edes mahdollisuutta niihin, niin ei kannattaisi tehdä lapsia ollenkaan? Ja jos on tehnyt, niin huostaanotto korjaa sitten asian?
Me asumme ulkomailla. Lapsemme syntyivät ulkomailla, ja ovat käyneet Suomessa vain kolme kertaa. Ei ole yhtäkään sukulaista meillä asuinmaassamme, eikä yhtään turvaverkkoa. Hyvin olemme pärjänneet.
:D
Pysykää siellä ulkomailla. Onpahan yksi logiikan riemuritari vähemmän Suomen rajojen sisällä.
Juu, ei meitä voisi vähempään kiinnostaa Suomeen muuttaakaan. Huonot palkat, matala elintaso, surkea ilmasto, paljon outoa porukkaa, eikä nykyään minkäänlaista vapautta elää omaa elämää, kun kaiken maailman suojatyöpaikkojen akat ovat kyttäämässä ja vahtaamassa. "Huoli heräsi sanavalinnasta", ei jumalauta, Morjes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Jopas oli aloitukseni herättänyt keskustelua. Hyvä niin, keskustelu on aina terve tapa sanoittaa ja ymmärtää aikamme ilmiöitä.
Pahoittelut, että toinen viestini oli liian karrikoitu ja ilmaisi epäselvästi ajatukseni siitä miksi tyrmistyin kannan tekstistä. En siis aidosti ajatellut, että himoitsevat lapsiani huostaan, se oli räikeä ilmaus ja ymmärrän tulkinnat sen johdosta. Ajatuksena lähinnä oli, että miksi ei voida suoraan kertoa asiakkaalle "lähetän sinut lääkärille, joka arvioi henkistä tilaasi" tms. Nyt lääkärivierailu myytiin kivana kaverillisena juttuhetkenä. Ja onko se, että kun kerran vuodattaa pari kyyneltä, kun perheen isä on vaarassa, syy arvioittaa mielentilaa? Asiallisesti kuitenkin raportoin tilanteen.
Ja kyse ei ollut siitä ettenkö olisi pyytänyt apua. Heti alkushokin aikana yritin saada kaupungilta kodinhoitajaa, srk:lta diakonia tai jotakuta muuta auttamaan edes päiväksi. Elin 80-luvun mielikuvissa, jolloin meillä kävi kodinhoitaja ihan vaan auttelemassa. Mutta sellaista palvelua ei ollut. Ei edes lomakauden jälkeen. Ne, joilla on ollut vastaava tilanne tietävät minkälainen sirkus äkillisestä sairastumisesta seuraa. Miehen työkuviot, Kela-kuviot, sairaalamaksut. Kun on juuri synnyttänyt, niin siinä saattaisi kaivata apuja satunnaisesti vähemmästäkin.
Kuvittelin keskusteluavun olevan ajatusten jäsennystä varten, sellaista tsemppiä. En arviointia, seuraamista ja raportointia. Onneksi olen jalat maassa-tyyppiä, enkä kyynelehtinyt lääkärin luona. Ja kyllä, keskivartalo-obeesi ilmaus tuli raskauden jälkeisestä pömpötyksestä. Siinä huolesta soikeana, vielä alkushokkia eläen, asioita järjestäen tietämättä huomisesta, olisi habitus voinut olla pöllömpikin. Mitä siitä olisikaan seurannut. No nyt olen vahingosta viisastunut ja oppinut, että neuvolasta ei apua tavan perhe saa. Hyvä juttu toki, jos sitä esim. mt- ja päihdeongelmaiset saavat, he varmasti akuuteimmin sitä tarvitsevatkin.
Ja kyllä, halukkaat saa kutsua ylpeyden loukkaukseksi ja turhasta kitisemiseksi, mutta en koe olevan ok, että aikuiselle ihmiselle, joka on hoitanut asiansa vimpan päälle aina, ei voida rehellisesti sanoa, että mikä on homman nimi. Heikkoa hetkeäni käytettiin hyväksi, minulle ei jätetty edes vaihtoehtoa valita, haluanko kyseistä "arviointia". Ei th, ei lääkäri sitä kysynyt.
Tuossa tilanteessa minulle olisi riittänyt vaikka yksi päivä, että joku olisi imuroinut kämpän, tehnyt ruuan lapsille ja hoitanut heitä, että olisin saanut käydä sairaalassa.
Tilanteeni ratkesi tuolloin niin, että sillon vielä työssä oleva äitini otti palkatonta vapaata ja tuli luokseni toiselta puolen Suomea niin usein kuin mahdollista. Kun arki alkoi pyöriä lomien jälkeen, isompien lasten päikky pitempine hoitoaikoineen alkoi pyöriä, niin sittenhän se olikin ok. Ja miehenikin selvisi lopulta ehjin nahoin. Lopulta järkevimmän tsempin sain miestäni hoitaneilta sairaanhoitajilta, siellä oli erittäin teräviä, taitavia ja älykkäitä naisia työssä.
Mutta todella kritisoin neuvolan menettelytapoja. Ja hyvä, että epäkohtia tuodaan esille. En itse enempää taida kommentoida, mutta kiitos asiallisesti keskustelleille palstalaisille.
Pia (ap)
Mitä tarkoitat, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella terveydenhoitajaa? Ei Suomessa ketään pakoteta hoitoon eikä vastaanotolle. Lasta ei tarvitse viedä edes neuvolaan, sekin on vapaa valinta.
Joo kaikki on vapaaehtoista. Paitsi jos herää huoli. Lasun kanssa ei olekaan vapaaehtoista, jos haluaa pitää lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.
Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.
Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Jopas oli aloitukseni herättänyt keskustelua. Hyvä niin, keskustelu on aina terve tapa sanoittaa ja ymmärtää aikamme ilmiöitä.
Pahoittelut, että toinen viestini oli liian karrikoitu ja ilmaisi epäselvästi ajatukseni siitä miksi tyrmistyin kannan tekstistä. En siis aidosti ajatellut, että himoitsevat lapsiani huostaan, se oli räikeä ilmaus ja ymmärrän tulkinnat sen johdosta. Ajatuksena lähinnä oli, että miksi ei voida suoraan kertoa asiakkaalle "lähetän sinut lääkärille, joka arvioi henkistä tilaasi" tms. Nyt lääkärivierailu myytiin kivana kaverillisena juttuhetkenä. Ja onko se, että kun kerran vuodattaa pari kyyneltä, kun perheen isä on vaarassa, syy arvioittaa mielentilaa? Asiallisesti kuitenkin raportoin tilanteen.
Ja kyse ei ollut siitä ettenkö olisi pyytänyt apua. Heti alkushokin aikana yritin saada kaupungilta kodinhoitajaa, srk:lta diakonia tai jotakuta muuta auttamaan edes päiväksi. Elin 80-luvun mielikuvissa, jolloin meillä kävi kodinhoitaja ihan vaan auttelemassa. Mutta sellaista palvelua ei ollut. Ei edes lomakauden jälkeen. Ne, joilla on ollut vastaava tilanne tietävät minkälainen sirkus äkillisestä sairastumisesta seuraa. Miehen työkuviot, Kela-kuviot, sairaalamaksut. Kun on juuri synnyttänyt, niin siinä saattaisi kaivata apuja satunnaisesti vähemmästäkin.
Kuvittelin keskusteluavun olevan ajatusten jäsennystä varten, sellaista tsemppiä. En arviointia, seuraamista ja raportointia. Onneksi olen jalat maassa-tyyppiä, enkä kyynelehtinyt lääkärin luona. Ja kyllä, keskivartalo-obeesi ilmaus tuli raskauden jälkeisestä pömpötyksestä. Siinä huolesta soikeana, vielä alkushokkia eläen, asioita järjestäen tietämättä huomisesta, olisi habitus voinut olla pöllömpikin. Mitä siitä olisikaan seurannut. No nyt olen vahingosta viisastunut ja oppinut, että neuvolasta ei apua tavan perhe saa. Hyvä juttu toki, jos sitä esim. mt- ja päihdeongelmaiset saavat, he varmasti akuuteimmin sitä tarvitsevatkin.
Ja kyllä, halukkaat saa kutsua ylpeyden loukkaukseksi ja turhasta kitisemiseksi, mutta en koe olevan ok, että aikuiselle ihmiselle, joka on hoitanut asiansa vimpan päälle aina, ei voida rehellisesti sanoa, että mikä on homman nimi. Heikkoa hetkeäni käytettiin hyväksi, minulle ei jätetty edes vaihtoehtoa valita, haluanko kyseistä "arviointia". Ei th, ei lääkäri sitä kysynyt.
Tuossa tilanteessa minulle olisi riittänyt vaikka yksi päivä, että joku olisi imuroinut kämpän, tehnyt ruuan lapsille ja hoitanut heitä, että olisin saanut käydä sairaalassa.
Tilanteeni ratkesi tuolloin niin, että sillon vielä työssä oleva äitini otti palkatonta vapaata ja tuli luokseni toiselta puolen Suomea niin usein kuin mahdollista. Kun arki alkoi pyöriä lomien jälkeen, isompien lasten päikky pitempine hoitoaikoineen alkoi pyöriä, niin sittenhän se olikin ok. Ja miehenikin selvisi lopulta ehjin nahoin. Lopulta järkevimmän tsempin sain miestäni hoitaneilta sairaanhoitajilta, siellä oli erittäin teräviä, taitavia ja älykkäitä naisia työssä.
Mutta todella kritisoin neuvolan menettelytapoja. Ja hyvä, että epäkohtia tuodaan esille. En itse enempää taida kommentoida, mutta kiitos asiallisesti keskustelleille palstalaisille.
Pia (ap)
Mitä tarkoitat, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella terveydenhoitajaa? Ei Suomessa ketään pakoteta hoitoon eikä vastaanotolle. Lasta ei tarvitse viedä edes neuvolaan, sekin on vapaa valinta.
Joo kaikki on vapaaehtoista. Paitsi jos herää huoli. Lasun kanssa ei olekaan vapaaehtoista, jos haluaa pitää lapsensa.
Mitä, mitä, tukitoimethan ovat usein aivan täysin vapaaehtoisia. Jos näihin vapaaehtoisiin tukitoimiin ei kuitenkaan suostu, niin huoli kasvaa, ja sitten toki lapset otetaan huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho! Jopas oli aloitukseni herättänyt keskustelua. Hyvä niin, keskustelu on aina terve tapa sanoittaa ja ymmärtää aikamme ilmiöitä.
Pahoittelut, että toinen viestini oli liian karrikoitu ja ilmaisi epäselvästi ajatukseni siitä miksi tyrmistyin kannan tekstistä. En siis aidosti ajatellut, että himoitsevat lapsiani huostaan, se oli räikeä ilmaus ja ymmärrän tulkinnat sen johdosta. Ajatuksena lähinnä oli, että miksi ei voida suoraan kertoa asiakkaalle "lähetän sinut lääkärille, joka arvioi henkistä tilaasi" tms. Nyt lääkärivierailu myytiin kivana kaverillisena juttuhetkenä. Ja onko se, että kun kerran vuodattaa pari kyyneltä, kun perheen isä on vaarassa, syy arvioittaa mielentilaa? Asiallisesti kuitenkin raportoin tilanteen.
Ja kyse ei ollut siitä ettenkö olisi pyytänyt apua. Heti alkushokin aikana yritin saada kaupungilta kodinhoitajaa, srk:lta diakonia tai jotakuta muuta auttamaan edes päiväksi. Elin 80-luvun mielikuvissa, jolloin meillä kävi kodinhoitaja ihan vaan auttelemassa. Mutta sellaista palvelua ei ollut. Ei edes lomakauden jälkeen. Ne, joilla on ollut vastaava tilanne tietävät minkälainen sirkus äkillisestä sairastumisesta seuraa. Miehen työkuviot, Kela-kuviot, sairaalamaksut. Kun on juuri synnyttänyt, niin siinä saattaisi kaivata apuja satunnaisesti vähemmästäkin.
Kuvittelin keskusteluavun olevan ajatusten jäsennystä varten, sellaista tsemppiä. En arviointia, seuraamista ja raportointia. Onneksi olen jalat maassa-tyyppiä, enkä kyynelehtinyt lääkärin luona. Ja kyllä, keskivartalo-obeesi ilmaus tuli raskauden jälkeisestä pömpötyksestä. Siinä huolesta soikeana, vielä alkushokkia eläen, asioita järjestäen tietämättä huomisesta, olisi habitus voinut olla pöllömpikin. Mitä siitä olisikaan seurannut. No nyt olen vahingosta viisastunut ja oppinut, että neuvolasta ei apua tavan perhe saa. Hyvä juttu toki, jos sitä esim. mt- ja päihdeongelmaiset saavat, he varmasti akuuteimmin sitä tarvitsevatkin.
Ja kyllä, halukkaat saa kutsua ylpeyden loukkaukseksi ja turhasta kitisemiseksi, mutta en koe olevan ok, että aikuiselle ihmiselle, joka on hoitanut asiansa vimpan päälle aina, ei voida rehellisesti sanoa, että mikä on homman nimi. Heikkoa hetkeäni käytettiin hyväksi, minulle ei jätetty edes vaihtoehtoa valita, haluanko kyseistä "arviointia". Ei th, ei lääkäri sitä kysynyt.
Tuossa tilanteessa minulle olisi riittänyt vaikka yksi päivä, että joku olisi imuroinut kämpän, tehnyt ruuan lapsille ja hoitanut heitä, että olisin saanut käydä sairaalassa.
Tilanteeni ratkesi tuolloin niin, että sillon vielä työssä oleva äitini otti palkatonta vapaata ja tuli luokseni toiselta puolen Suomea niin usein kuin mahdollista. Kun arki alkoi pyöriä lomien jälkeen, isompien lasten päikky pitempine hoitoaikoineen alkoi pyöriä, niin sittenhän se olikin ok. Ja miehenikin selvisi lopulta ehjin nahoin. Lopulta järkevimmän tsempin sain miestäni hoitaneilta sairaanhoitajilta, siellä oli erittäin teräviä, taitavia ja älykkäitä naisia työssä.
Mutta todella kritisoin neuvolan menettelytapoja. Ja hyvä, että epäkohtia tuodaan esille. En itse enempää taida kommentoida, mutta kiitos asiallisesti keskustelleille palstalaisille.
Pia (ap)
Mitä tarkoitat, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella terveydenhoitajaa? Ei Suomessa ketään pakoteta hoitoon eikä vastaanotolle. Lasta ei tarvitse viedä edes neuvolaan, sekin on vapaa valinta.
Joo kaikki on vapaaehtoista. Paitsi jos herää huoli. Lasun kanssa ei olekaan vapaaehtoista, jos haluaa pitää lapsensa.
Mitä, mitä, tukitoimethan ovat usein aivan täysin vapaaehtoisia. Jos näihin vapaaehtoisiin tukitoimiin ei kuitenkaan suostu, niin huoli kasvaa, ja sitten toki lapset otetaan huostaan.
Meno kuin stasilla DDR:ssä. Kaikki on ”vapaaehtoista”.
Sori tämän kirjoittajalle mutta tässä on kaikki merkit. Todella kurja lapsuus, jopa vaaralliset vanhemmat ja vieläpä molempien puolelta välit poikki. Mitä tämän tasoinen kaltoinkohtelu lapsena tuottaa, narsistisia ihmisiä. Tämän pariskunnan lapsista on herännyt huoli, samalla kun vanhemman teksti vilisee ensiluokkaista vanhempaa ja loistavaa lastenkasvatusta. Sori, mutta millä eväillä. Ja hankalaksi tilanteen tekee aivan varmasti myös se, että ette oikeasti tajua kun teille yritetään selittää mikä on vikana.
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
Vierailija kirjoitti:
Sori tämän kirjoittajalle mutta tässä on kaikki merkit. Todella kurja lapsuus, jopa vaaralliset vanhemmat ja vieläpä molempien puolelta välit poikki. Mitä tämän tasoinen kaltoinkohtelu lapsena tuottaa, narsistisia ihmisiä. Tämän pariskunnan lapsista on herännyt huoli, samalla kun vanhemman teksti vilisee ensiluokkaista vanhempaa ja loistavaa lastenkasvatusta. Sori, mutta millä eväillä. Ja hankalaksi tilanteen tekee aivan varmasti myös se, että ette oikeasti tajua kun teille yritetään selittää mikä on vikana.
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
Olet sinä kyllä käsittämättömän typerä!
Vierailija kirjoitti:
Sori tämän kirjoittajalle mutta tässä on kaikki merkit. Todella kurja lapsuus, jopa vaaralliset vanhemmat ja vieläpä molempien puolelta välit poikki. Mitä tämän tasoinen kaltoinkohtelu lapsena tuottaa, narsistisia ihmisiä. Tämän pariskunnan lapsista on herännyt huoli, samalla kun vanhemman teksti vilisee ensiluokkaista vanhempaa ja loistavaa lastenkasvatusta. Sori, mutta millä eväillä. Ja hankalaksi tilanteen tekee aivan varmasti myös se, että ette oikeasti tajua kun teille yritetään selittää mikä on vikana.
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
Lopeta spekulointi. Asia ei kuulu sulle tippaakaan.
Kyllä, Suomessa lapset ovat valtion omaisuutta ja kulttuuriset erityispiirteet on myös syytä kitkeä jokaisesta juurineen.
Jos kertoo neuvolassa tai kouluterkalla, että perheessä noudatetaan vaikkapa toisen vanhemman kodista periytyneitä ranskalaisia tapoja myös syömisen osalta, terveydenhoitajan on paasattava valtion virallisterveellistä liturgiaa aamupalasta (jollaista lapsi ei halua syödä). "Aineenvaihdunta pysähtyy, jos ei syö aamulla kunnolla."
Ihmeen hyvin ihmiset saavat itsensä sängystä ylös pysähtyneen aineenvaihdunnan tilassa. Missään muualla maailmassa ei tällaisia ihmeitä taida tapahtuakaan.