OPISKELIJA! Mikä on tekosyysi mikset hyväksy soluasuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin koko opiskelija-aikani solussa.

Mielestäni se on aika epäinhimmillistä. Koti on yksityinen, rauhallinen paikka ja kylpyhuoneen ja keittiön jakaminen muiden kanssa on pidemmän päälle raskasta. Vieraiden ihmisen kanssa asuminen ei ole kivaa. Eri asia asia kimppakämpässä kavereiden kanssa kuin 10 hengen solussa ties kenen kanssa.

Tavallisesti opiskelijille tarkoitetut soluhuoneistot ovat 3 hengen soluja ja ainoastaan varusmiehet majoitetaan 10 hengen tupaan, jossa henkilökohtaiset tavarat voi laittaa omaan kaappiin. Ihmiset ovat nykyisin liian herkkänahkaisia. Jotkut eivät kestä edes hajustettuja pyykinpesuaineita.

Armeijassa tuo yhteisasuminen onnistuu juuri siksi koska siellä on tiukat ja selkeät säännöt, joiden noudattamista myös valvotaan. Soluasunnossa joku häirikkö luo itselleen omat säännöt, eikä kukaan valvo mitään yleisiä sääntöjä.

Mulla on nyt ihan oma asunto. Mutta solussa voisin asua väliaikaisesti ja olen asunutkin lyhyitä aikoja esimerkiksi harjoittelun vuoksi. Jos oman huoneen oven saa lukkoon niin kyllä solussakin vähän aikaa asuu. Se helpottaa, jos siisteyskäsitykset ja elämäntyyli muutenkin (onko tyyliin bilettäjä vai kiinnostaako opiskelu) on samankaltaiset.

En asu enää soluasunnossa (opiskelijoiden), mutta opiskeluaikoina asuin (google katukuvaa siitä soluastunolasta jossa asuin  https://www.google.fi/maps/@60.972759,25.6042118,3a,19y,242.42h,95.59t/… ), vähän aikaa, ja siinä asunnossa asui minun lisäksi 3 muuta. Lopetin kuitenkin opiskelut kesken, ja oli siispä opiskelun loppumisen lisäksi myös soluasunnosta muutettava.

Jos kuitenkin osin opiskellu tutkinnon loppuun, ja jatkanu asumista soluasunnossa, niin ehkä oisin saattanu muuttaa ennen jo opiskelujen loppumista, pois soluasunnosta. Tässä lista syistä jotka ehkä olisivat saanneet minut muutaamaan pois opiskelujen aikana:

-Asunnossa oli vain 1 yhteinen vessa ja 1 yhteinen suihku.

-Asunnossa oli vain 1 yhteinen telkkari (en muista oliko makuhuoneissa mahdollista katsoa telkkaria).

-Makuhuoneet oli pienet.

Vierailija kirjoitti:

Asiahan ei minua enää kosketa, mutta tässä yksi miinus: korkeakouluopiskelija saattaa saada solukämppikseksi 16-vuotiaan amiksen, joka pöllii alkoholisi ja elää kuin pellossa. Jonkinlainen takuu pitäisi olla, että kämppis edes siedettävä ja samassa elämäntilanteessa.

Veljeni asui 16 vuotiaana ammattikoululaisena soluasunnossa. En tiedä missä koulussa kämppis oli kirjoilla, mutta mitään omia tavaroita ei voinut jättää yhteisiin tiloihin. Jos unohti vessapaperirullansa vessaan, kun siellä kävi asioilla, piti ottaa seuraavalla kerralla uusi rulla, koska unohtunutta ei enää siellä ollut.

Mitään valmista ruokaa ei voinut jättää jääkaappiin, koska ne hävisivät sieltä aina. Pakasteessa olevat ranskanpotut olivat kämppikselle ja hänen kavereilleen liian haastavaa kokattavaa, joten ne saivat olla rauhassa. Mutta esim. jääkaapissa olevat eineslihapullat katosivat.

Kun menimme hänen luonaan käymään, meidän piti viedä takit ja kengät hänen huoneeseensa. Eteiseen niitä ei voinut jättää.

Veljeni sanoi, ettei hän kämppistä pelkää, mutta hänen kavereitaan kyllä.

Vuoden hän siinä sinnitteli, kunnes vaihtoi alaa, koulua ja paikkakuntaa. Nykyisessä työssään hänelle on hyötyä siitä, että hän osaa hallita omia pelkojaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt ihan oma asunto. Mutta solussa voisin asua väliaikaisesti ja olen asunutkin lyhyitä aikoja esimerkiksi harjoittelun vuoksi. Jos oman huoneen oven saa lukkoon niin kyllä solussakin vähän aikaa asuu. Se helpottaa, jos siisteyskäsitykset ja elämäntyyli muutenkin (onko tyyliin bilettäjä vai kiinnostaako opiskelu) on samankaltaiset.

Missä on sellaisia soluasuntoja, joissa ei saa oman huoneen ovea lukkoon?

Olen asunut useammassa paikassa elämäni aikana soluasunnossa, ja aina on saanut oman huoneen lukkoon.

Kun mun poika muutti opiskelupaikkakunnalle, käytiin yhdessä katsomassa sekä solua että yksiötä. Mä sanoin pojalle että yksiöön hopihopi. Se solu oli kauhee pieni paskanen läävä, en soisi kenenkään asua moisessa murjussa.

Mulla on sos.fobia. En pysty asumaan tuntemattomien kanssa. Solut on ihan hirveitä. Omassa yksiössä saa olla rauhassa.

Miten esim. USA:ssa opiskelijat pärjäävät kun collegen asuntolassa 2 samassa huoneessa?

Miksi muuttaisin soluun? En ole koditon.

Asuin vuosina 95-97 solussa ja meitä oli todella mukava porukka saman alan opiskelijoita. Kaikista tuli elinikäisiä ystäviä. Suosittelen muillekin.

Kaksi kertaa olen solussa asunut, ei enää ikinä. Toisella kerralla kämppis oli todella sotkuinen, jätti ruoanlaiton jälkeen vaan kaikki sillensä, piti jotakin kekkereitä jatkuvasti eikä siivonnut yhteistiloja sen jälkeen. Toisella kerralla taas solussa asui jatkuvasti kämppiksen poikaystävä, todella kiusallista esim. aamuisin yövetimissä mennä keittämään kahvia, kun joku karvainen karju löhöää nurkassa. Haluan omassa kotonani olla rauhassa.

Itse asuin 80-luvulla solussa jossa kaikilla (8) oli oma huone, yhteinen keittiö, 4 kylpyhuonetta. Paikalla kävi siivooja vuokranantajan toimesta, toimi myös vakoojana, tosin ei haitannut kun kaikki talossa (6 kerrosta) tiesivät ja häiriöitä ei ollut. Kaikki kämppikset olivat mukavia, siistejä, rehellisiä. Teimme usein yhdessä ruokaa ja torstaisin oli sauna ja joimme olutta. Mitään ongelmia ei ollut koko aikana, jäi hyvät muistot. Oli tosin kallis, koko opintotuki meni vuokraan, elin lainalla ja kesätyöansioilla.

Voi apua näitä juttuja 🤣

Mutta monellako on kokemuksia viime ajoilta? Mun on vaikea kuvitella, että ikuisuuteen on ollut vaikkapa soluhuoneita, joita ei saa loppuun.

Olen jo tukevasti täti-iässä, mutta työmatkan vuoksi asuin yhden viikon soluhuoneessa. Kyllä minä sellaisessa voisin hyvin kuvitella asuvani. Rakennus oli wanha, ei enää kelvannut opiskelijoille kun paikkakunta oli ns. hiipuva.

Soluhuoneeni oli iso, varmaan ainakin lähemmäs 30 neliötä ja oma parveke. Huoneeseen tullessa oli pieni eteistila naulakolla ja omalla lavuaarilla. Vessan ja keittiön kävi siivooja siivoamassa. Kertaakaan en edes nähnyt muita asukkaita, kuulin kyllä kun joku kulki käytävässä.

Jos tuollaisessa asuisin, niin ilman muuta hommaisin oman pienen jääkaapin, kahvinkeittimen ja mikron. Sitten voisi aamuisin rauhassa omassa rauhassa keitellä kahvit ja syödä aamiaisen. Lounaan toki söisin opiskelijaravintolassa. Jenkeissä joka collegeopiskelijalla on oma shower caddy, sellaisen hommaisin ja kuljettaisin siinä omat shampoot ja muut kaunistautumistarvikkeet kylppäriin silloin kun menisin suihkuun ja muun ajan säilyttäisin omassa huoneessa.

Minä siis kyllä uskoisin viihtyväni, vaikka näin kypsälläkin iällä. Introverttejä möllöttäjiä nuo nykynuoret enemmän ovat ja todennäköisimmin dataavat kuin bilettävät kaiken iltaa.

Nokun ollaan jo mukavasti asetuttu tänne omistusasuntoon, ei jaksaisi enää uudestaan biletaloa

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi muuttaisin omistusasunnosta kahden lapsen kanssa soluun.

Mikähän sinunkin elämässäsi on vialla, kun pitää tulla tähänkin ketjuun leuhkimaan omistusasunnolla? Mitä kiksejä sinä siitä saat?

Haluan asua mieheni kanssa kun kuitenkin pitkä parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Haluan asua mieheni kanssa kun kuitenkin pitkä parisuhde.

No voit ihan hyvin ottaa miehesi sinne soluun mukaan. Ei ne siellä niin tarkkaan valvo.