OPISKELIJA! Mikä on tekosyysi mikset hyväksy soluasuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan pärjäisin solussa, koska olen epäsosiaalinen introvertti, joka nykyäänkin viettää suurimman osan vapaa-ajastaan koneen ääressä kotona. Hommaisin huoneeseeni oman pikkuisen jääkaapin, koska en haluaisi muiden sorkkivan ja syövän ruokiani. Samoin säilyttäisin astiani huoneessani. Vessapaperitkin ostaisin itselleni ja veisin mukanani vessaan siellä käydessäni. En suostuisi säilyttämään mitään tavaroitani yleisissä tiloissa, sillä ihmiset ovat lähtökohtaisesti pyllystä.

Olen tosin jo aikoja sitten valmistunut ja työelämässä, joten ei onneksi tarvitse asua tuollaisessa tavaraa täynnä olevassa kopperossa. Opiskeluaikoinani asuin kaksiossa poikaystäväni kanssa.

Minkä takia sinä kuvittelet soluhuoneistossa asuvien kämppäkaverien olevan erityisen epärehellisiä ihmisiä, jotka varta vasten varastaisivat muiden ihmisten ruokia jääkaapista? Yleensä ns. normaalit puhevälit auttavat asioiden selvittäämisessä, jollei kyseessä ole aivan joku luonnevikainen rikollinen.

Siedätyshoitoa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan pärjäisin solussa, koska olen epäsosiaalinen introvertti, joka nykyäänkin viettää suurimman osan vapaa-ajastaan koneen ääressä kotona. Hommaisin huoneeseeni oman pikkuisen jääkaapin, koska en haluaisi muiden sorkkivan ja syövän ruokiani. Samoin säilyttäisin astiani huoneessani. Vessapaperitkin ostaisin itselleni ja veisin mukanani vessaan siellä käydessäni. En suostuisi säilyttämään mitään tavaroitani yleisissä tiloissa, sillä ihmiset ovat lähtökohtaisesti pyllystä.

Olen tosin jo aikoja sitten valmistunut ja työelämässä, joten ei onneksi tarvitse asua tuollaisessa tavaraa täynnä olevassa kopperossa. Opiskeluaikoinani asuin kaksiossa poikaystäväni kanssa.

Minkä takia sinä kuvittelet soluhuoneistossa asuvien kämppäkaverien olevan erityisen epärehellisiä ihmisiä, jotka varta vasten varastaisivat muiden ihmisten ruokia jääkaapista? Yleensä ns. normaalit puhevälit auttavat asioiden selvittäämisessä, jollei kyseessä ole aivan joku luonnevikainen rikollinen.

Kavereiden kokemusten perusteella. Yksikään soluasunnossa asunut tuttavani ei ollut tyytyväinen kämppistensä toimiin yleisissä tiloissa. Ruokia kummasti katosi jääkaapeista, astioita käytettiin luvatta ja jätettiin ne likaisina tiskialtaaseen yms. Enkä siis väitä, että pelkästään soluasuntoihin kulkeutuisi tuollaisia ihmisiä, vaan väitän, että ihmisillä ylipäätään on jostain syystä tapana käyttää toisiaan hyväksi. Olemme itsekkäitä otuksia. Itse en jaksaisi kinastella jatkuvasti tuollaisista asioista, joten minimoisin mahdollisuudet ikävyyksien toteuttamiseen.

Mulla on kolme lasta.

Keksin mielekkäämpiäkin tapoja kiduttaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Solujen tarkoitus kai alunperin oli mahduttaa paljon opiskelijoita yhteen taloon, ja helpottaa jokasyksyistä asuntopulaa suosituimmissa yliopistokaupungeissa. Muutin vuonna -96 opiskelemaan ja tuolloin soluhuone oli melkeinpä ainoa järkevä & kohtuuhintainen vaihtoehto, koska säätiöillä oli vain kourallinen yksiöitä tarjolla. Ja niitä sai hakea ainoastaan opintojen loppuvaiheessa olevat. Nykyisin tilanne on (onneksi) eri ja yksiötaloja on rakennettu/rakenteilla moneen uudiskohteeseen. Vanhoja solutaloja on myös remontoitu yksiöiksi ja perheasunnoiksi. Fiksu ratkaisu, sillä oma kämppä voittaa jaetun asunnon mennen tullen! Opiskelijoiden ikähaitari on myös laajentunut uutta ammattia hankkivien vuoksi, joten solu ei välttämättä ole parhain mahdollinen vaihtoehto esim. 35-vuotiaalle..

Soluasunto on tila- ja säästöratkaisu, joka hyödyttää ainoastaan sitä, joka sen rakennuttaa. Kukaan ei solussa oikeasti viihdy, koska kämppismateriaali on mitä on, ja se kultaisinkin kämppis voi muuttaa pois ja tilalle tulla bilettävä, sotkeva ja oksenteleva hulttio.

Sama hyötynäkökohta on avokonttoreissa. Säästävät tilaa, mutta 99,9% ihmisistä ei todellisuudessa pysty tai halua työskennellä sellaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Asuin koko opiskelujen ajan kahden hengen solussa. Kaikki kämppikset olivat mukavia, toisten kanssa tuli vietettyä enemmän aikaa kuin toisten. Ikinä ei ollut ongelmia siivouksen kanssa tai että joku olisi varastanut tavaroita tai kämpillä olisi pyörinyt epämääräistä porukkaa. Yhden entisen kämppiksen kanssa ollaan vieläkin ystäviä.

Minä myös. Jos toinen yliopisto-opiskelija niin kaikki sujui hienosti ja tultiin juttuun. Lukiolaisten kans ei niinkään. Siivo kyl pysyi, vuoroa siivottiin yhteiset tilat.

Niin paitsi se yks lukioämmä. Mul oli viimeiset kurssit huhtikuussa ja kesäks kotiseudelle töihin, kämpän pidin. Juhannuksen jälkeen tulee huoltomieheltä soitto et on pitänyt käyttää siivoojaa ja poismuuttanut on sanonut että MÄ en koskaan siivonnut. Totesin etten ole edes ollut huhtikuun lopun jälkeen paikalla, sanoin että täysin valetta etten ole koskaan siivonnut enkä todellakaan maksa koko siivousmaksua. Puoliksi meni, etin idiootin fabosta ja ragesin sille. Jotai ulinaa kai tuli takaisin...

Joten okei. Ymmärrän ettei halua asua solussa.

Ensimmäinen solukokemus oli kauhea

Meitä asukkaita tosin oli 2.

Kämppis ei koskaan tiskannut tiskivuori kasvoi vain.

Eikä koskaan jutellut/poistunut huoneestaan.

Aloin kyllä epäilemään onko kaikki hyvin kun kerran keittiöstä löytyi masennuslääkepaketti ja neuloja.

Ilmeisesti tällä opiskelijalla solussa oli pahoja mielenterveys ongelmia eivätkä voimat riittäneet tiskaamaan/poistumaan kotoa.

Lopulta irtisanoin ja muutin yksilöön.

Muutin uudestaan isompaan soluun 4hengen.

Tällä kertaa ongelmaksi koitui se että kukaan muu ei siivonnut yhteisiätiloja eikä vienyt keittiön roskia vaikka se oli täynnä.

Minä olin koko solussa ainoa joka vei roskat.

Olin lomalla Käymässä 2viikkoa. Yllätys kukaan ei ollut vienyt keittiönroskia vaikka roskis täynnä ja biojäte haisi.

Eikä taaskaan niitä astioita tiskattu.

Jääkaapissa oli kämppisten alkoholia.

Ainoat ongelmat mitä koen solussa asumisessa että minä olen aina ollut ainoa joka vie roskat ja yrittää pitää yhteiset tilat siistinä.

Sekin ihmetti solussa asuessani että minä olin ainoa joka osti roskapussit,leivinpaperit sun muut.

Muut eivät ikinä osallistuneet näihin lukuihin vaikka solussa pitäisi olla edullista asua.

En ikimaailmassa haluaisi asua tuntemattomien kanssa. En halua että edes kukaan kaverini on kotonani yön yli. Kaipaan omaa rauhaa. Onneksi ei ole mitään mielenkiintoa muuttaa pääkaupunkiseudulle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se yhteisasuminen ulkomailla opiskellessa on sit niin hip än kuul? Mikä opiskelijan päässä muuttuu kun astuu Suomen rajojen yli?

Ei se kuule ole yhtään sen coolimpaa kuin Suomessa. Itse punkkasin neljän muun opiskelijan kanssa samassa talossa, kun vietin vaihtovuotta ulkomailla Euroopan ulkopuolella. Viereisen huoneen vähän erikoiselta vaikuttanut ei-eurooppalainen poika alkoi kuvitella, että tässä ollaan nyt seurusteleva pari kun kerran asutaan vierekkäin saman katon alla. Kai taustalla oli jonkinlainen arranged marriage -tyyppinen idea? Olen kuullut huhuja, että pääkaupunkiseudun sekasoluissa on myös ollut vastaavia tapauksia, kun on laitettu eri sukupuolta olevat asumaan samaan kaksioon.

Vierailija kirjoitti:

Soluhuoneeseen saa oman minijääkaapin,ei ruoat häviä.

No joo, mielestäni asumisen idea ja mukavuus kärsivät jos suurinpiirtein kaikki omaisuus täytyy raijata omaan huoneeseen talteen. Kaikissa soluissa ei sitäpaitsi ole lukkoja ovissa, mikä on aika outo ratkaisu kun asutaan kuitenkin aluksi tuntemattomien kanssa.

Yksi kaveri aikoinaan jakoi solun kiinalaisen vaihto-opiskelijan kanssa ja tällä tytöllä oli tapana mm. nyrkkipyykätä vaatteet lakanoita myöten sekä kokkailla tuntikausia kaiken maailman pöperöitä. Kaveri vinkkasi useaan kertaan talon ilmaisesta pesutuvasta kuivausrumpuineen, mutta kämppis ei jostain syystä ikinä käynyt siellä. Pelkäsi kai varkaita? Asunnossa oli aina ikkunat huurussa ja lopulta kivat homekasvustot, koska sisäilma oli pyykkien vuoksi niin kosteaa.

Olen asunut 4 hengen solussa samalla kurssilla olevien koulukaverien kanssa, opiskeltiin samaa alaa ja oltiin muutenkin samalla aaltopituudella. Emme olleet tunteneet toisiamme ennen opintojen alkua. Kun sattui hyvä porukka soluun, oli asuminen todella mukavaa. Opiskeltiin ja tehtiin tehtäviä yhdessä, ja joskus vähän biletettiinkin. Suosittelen!

Mulla on ihan omistusomakotitalo, niin en ymmärrä, miksi ihmeessä minun pitäisi muuttaa asumaan soluun vain siksi, että olen opiskelija?

Lasten ja puolison kanssa se olisi lisäksi aika epämukavaa.

Asun mielummin kaupungin keskustassa lähellä palveluja ja oppilaitoksia kuin jossakin kaukaisemmassa lähiössä. Joka paikkaan pääsee kätevästi joko fillaroiden tai jalkaisin, lähin ruokakauppakin on melkein vieressä. Soluja ei keskusta-alueella edes ole, ne talot ovat järjestään melko pitkän matkan päässä. Asuin nuorempana tällaisessa kohteessa ja silloin päätin, että ei enää ikinä uusintakierrosta.

No mulla on varaa asua miehen kanssa kaksiossa. Yksinki opiskellessani edellistä tutkintoa oli varaa asua yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikistä voi luopua. Ei työtön/opiskelija tarvitse lemmikkiä.

Anteeksi mitä? Provoatko?

Ei kai kukaan TARVITSE lemmikkiä.

Mieheni on päälle 30-vuotias, vihdoin rohkaistui opiskelemaan.

Itse olen alemman tutkinnon suorittanut ja valmistunut useampi vuosi sitten, nyt jatkan maisteriksi.

Nytkö pitäisi sitten lemmikeistä luopua ja muuttaa soluun, vaikka on rahaa omaankiin asuntoon? 😂

Kuinka monella on sitä rahaa..? Moni opiskelija elää tuilla

Niin entä sitten? Ei opiskelijat silti aina mitään köyhäläisiä ole.

Ja hyvin moni käy töissä. 👌

Alempaa tutkintoa tehdessä oli opintotuki n. 500 e ja palkka 500-600 e. Vuokra 550 e, siihen kuului vesi, netti ja sähkö.

Ainoa lasku oli puhelinlasku. Matkakortti halpa opiskelijalle, myös lounaat.

Oli varaa kissaan. Oli varaa matkustaa. Joskus otin opintolainaa.

Yksi ex-solukämppis ramppasi jatkuvasti suihkussa eikä ikinä kuivannut lattiaa tai avannut kylppärin tuuletusikkunaa. Toinen kämppis valtasi jääkaapin lataamalla hyllyt täyteen omia ruokiaan eikä sitten käyttänyt niitä. Suuttui kyllä jos siirsin kamoja, että omat safkat mahtuisivat myös. Kolmas kämppis ei koskaan ostanut vessa- ja talouspaperia omalla vuorollaan, käytti kylläkin mielellään muiden hankkimia papruja senkin edestä. Tykkäsi myös jättää keittiön tuuletusikkunan apposen avoimeksi syys- ja talviöinä eli yhteisissä tiloissa oli melkeinpä pakkasasteita aamuisin. Neljäs kämppis asutti poikkistaan omassa huoneessaan ja nakkeli niskojaan, jos asiasta huomautti. Nämä esimerkit varmaan riittävät perusteluksi, miksei enää soluasumista meikäläiselle..

Lemmikki. Siskoni hankki lemmikin (jyrsijä) sen takia että hänen ei tartteisi muuttaa soluun.

Jostakin kohtalon oikusta sain peräjälkeen useamman yliopistossa opiskelevan kämppiksen, jotka kävivät kerran kuussa asunnolla kääntymässä. Eli viipyivät muutaman päivän ja olivat taas 3-4 viikkoa muualla. Sain siis käytännössä asua yksin kaksiossa soluhuoneen vuokralla. Tämä diili passasi allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin :D Tosin tämän auvoisen ajanjakson vastapainona oli niitä vähemmän mukaviakin kämppäkavereita. Että pysyy tili tasapainossa.

Asuon jonkin aikaa solussa ja se oli yhtä painajaista. Kämppis  vietti suihkussa tunnin kerrallaan, kasteli koko kylppärin eikä kuivannut jälkiään. Käytti hammastahnaani, kas kun ei harjaa samantien! ja meikinpoistolappujani. Kokkaili ilkosen alasti enkä  kyllä ikinä unohda sitä  järkytystä kun tuo taipumus selvisi, avasin keittiön oven ja lihava muija paistoi jauhelihaa täysin nakuna... myös aamupalalle tuli alasti ja pakeninkin monesti kahvini kanssa omaan huoneeseeni, koska en halunnut tuijottaa niitä   jättikokoisia riippareita. En ole mikään estoinen siveyden sipuli, mutta tuo oli jo liikaa,

Vierailija kirjoitti:

Asuon jonkin aikaa solussa ja se oli yhtä painajaista. Kämppis  vietti suihkussa tunnin kerrallaan, kasteli koko kylppärin eikä kuivannut jälkiään. Käytti hammastahnaani, kas kun ei harjaa samantien! ja meikinpoistolappujani. Kokkaili ilkosen alasti enkä  kyllä ikinä unohda sitä  järkytystä kun tuo taipumus selvisi, avasin keittiön oven ja lihava muija paistoi jauhelihaa täysin nakuna... myös aamupalalle tuli alasti ja pakeninkin monesti kahvini kanssa omaan huoneeseeni, koska en halunnut tuijottaa niitä   jättikokoisia riippareita. En ole mikään estoinen siveyden sipuli, mutta tuo oli jo liikaa,

Jaiks, enpä tykkäisi jos kämppis hengailisi yhteisissä tiloissa pelkässä syntymäasussa ilman, että asiasta olisi yhdessä sovittu muiden kanssa. Onhan solu tietysti asukkaiden koti, mutta ei siellä voi noin kotona olla kuitenkaan. Nakuna liikuskelu kyllä mielestäni vaatii kaikkien solussa asustavien hyväksynnän, sitä ei voi noin vain harrastaa oman huoneen ulkopuolella. Ja ei, en ole siveyden sipuli minäkään mutta rajansa kaikella.