OPISKELIJA! Mikä on tekosyysi mikset hyväksy soluasuntoa?

Nussiminen ja ahdistelu.

Neli- tai viiskymppisen opiskelijan, joka on asunut koko elämänsä kaksiossa pitäisi myydä huonekalunsa ja muuttaa soluun?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaks lasta ja puoliso, ei ihan yks huone riitä.

Minäpä olen muuttanut tuollaisessa tilanteessa soluun. Tosin vuokrasimme koko soluasunnon, joka oli tarkoitettu kolmelle opiskelijalle. Minä olin ainut opiskelija meidän perheessä. Niissä soluasunnoissa asui muitakin perheitä, koska perheasunnoista oli pulaa.

Soluun ei saa ottaa lemmikkiä.

Asuin solussa puoli vuotta ja tuona aikana vietnamilainen kämppis ei siivonnut kertaakaan. Asunto oli kammottava läävä varsinkin aluksi. Harvoin edes omia sotkujaan, jos jotain putosi vaikka lattialle. Lisäksi tämä aiheutti keittiössä pienen tulipalon omalla huolimattomuudellaan.

Onneksi olin tuolloin itse viikonloppua muualla, mutta oli silti kiva homma todistella hoasille, että en tosiaan ollut itse edes paikalla.

Loppusiivouskin oli kiva, kun siivottavaa oli monen vuoden edestä yhden lättieläjän takia.

Koska Hoas ulkoistaa kuin sikalassa elävien asukkaiden tekemiset muiden asukkaiden vastuulle.

Mitään valvontaa asukasmateriaaliin ei ole. Käytännössä voi sotkea ja olla siivoamatta vaikka vuosia. Hoasin ainoa kommentti on, että asukkaiden pitäisi sopia siivoukset keskenään. Miten sovit, kun toinen ei tee mitään? Tai edes ymmärrä suomea tai edes välttämättä englantia?

En ole asunut solussa, mutta seurustelin kerran miehen kanssa, joka asui sellaisessa. Keittiö oli sotkuinen, banaanikärpäsiä lenteli joka puolella ja kylpyhuone homeessa, koska kukaan soluasujista ei koskaan siivonnut siellä. Itse miehen oma soluhuone oli ihan siisti, mutta sanoi, ettei viitsi siivota yhteistä ympäristöä, koska se on heti sotkuinen samana iltana...

Olen perussairas ja yksi opiskeluvuosi meni jo pilalle keuhkokuumeen takia, kun ihmiset ei jää potemaan tautejaan kotiin vaan tulevat räkimään luennoille, koska läsnäolopakko on tiukka ja opiskeluoikeus ja tukikuukaudet on rajatut.

Minä asuin joskus soluasunnossa jossa kämppis asutti poikaystäväänsä ihan vakituisesti. Yritin pari kertaa valittaa asiasta vuokranantajalle, mutta tuloksena oli vain copy-pastella lähetetty vakiovastaus että poikaystävien käynnit ovat sallittuja, mutta vakinainen asuminen ei. Se että olin viesteissä selvittänyt hyvinkin tarkkaan että asuminen oli selkeän vakinaista meni vuokranantajalta ihan ohi, eikä hän ilmeisesti edes koko viestiä lukenut.

Suihku oli sitten joka ilta varattuna kaksi tuntia koska heillä oli siellä yhteinen "lemmensuihku" käynnissä. Keittiön he myös valtasivat ihan täysin. Hellalle jätettiin ruoat tuntikausiksi ja tiskejä he pesivät pari kertaa kuukaudessa. Käytännössä aina oma tiskaamiseni oli mahdotonta, koska tiskiallas oli täynnä heidän tiskejään.

En halua asua solussa ja ei ole pakko.

Tapahtui 2010 luvulla: kämppis yllätti tulemalla huoneeseeni yöllä humalapäissään ja halusi "hieroa". En antanut hieroa enkä muutakaan. Asiasta ei jälkeenpäin puhuttu mutta tilaisuus kun tuli muutin muualle. - M28 -

Miksi rajoittaa vaan opiskelijoihin? Minusta esimerkiksi poliitikot voisivat kokeilla tällaista soluasuntoa noin aluksi vuoden. Mieluusti sekakäyttäjien, ulkomaalaisten vaihtareiden ja "tavaroiden lainaajien" kanssa. 

Asuin koko opiskelija-aikani solussa.

Mielestäni se on aika epäinhimmillistä. Koti on yksityinen, rauhallinen paikka ja kylpyhuoneen ja keittiön jakaminen muiden kanssa on pidemmän päälle raskasta. Vieraiden ihmisen kanssa asuminen ei ole kivaa. Eri asia asia kimppakämpässä kavereiden kanssa kuin 10 hengen solussa ties kenen kanssa.

Vihaan ihmisiä. Todennäköisesti jos joutuisin sellaisessa asumaan, niin t a p p a i s i n ne viikon sisällä.

Tavaroita katoaa mystisesti. Kämppis jättää paskansa levälleen ja homehduttaa astioita. Vielä muuttaessaan jätti paskansa levälleen ja minun takuuvuokrani uhataan ottaa pois ellen siivoa. Ei enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Soluasuntoja ei enää edes ole paljon, koska kukaan ei niihin halua. Ja miksi pitiäisikään?

Soluasunnot ovat yksiöitä edullisempia, tutustut uusiin ihmisiin ja sosiaaliset taidot kehittyvät.

Vierailija kirjoitti:

Asiahan ei minua enää kosketa, mutta tässä yksi miinus: korkeakouluopiskelija saattaa saada solukämppikseksi 16-vuotiaan amiksen, joka pöllii alkoholisi ja elää kuin pellossa. Jonkinlainen takuu pitäisi olla, että kämppis edes siedettävä ja samassa elämäntilanteessa.

Tai se kiltti aikuisopiskelija-amis huomaa koko kämpän haisevan ihan kannabikselta jo torstaina, kun kämppiksellä ei ole luentoja perjantaisin.

Vierailija kirjoitti:

Asuin koko opiskelija-aikani solussa.

Mielestäni se on aika epäinhimmillistä. Koti on yksityinen, rauhallinen paikka ja kylpyhuoneen ja keittiön jakaminen muiden kanssa on pidemmän päälle raskasta. Vieraiden ihmisen kanssa asuminen ei ole kivaa. Eri asia asia kimppakämpässä kavereiden kanssa kuin 10 hengen solussa ties kenen kanssa.

Tavallisesti opiskelijille tarkoitetut soluhuoneistot ovat 3 hengen soluja ja ainoastaan varusmiehet majoitetaan 10 hengen tupaan, jossa henkilökohtaiset tavarat voi laittaa omaan kaappiin. Ihmiset ovat nykyisin liian herkkänahkaisia. Jotkut eivät kestä edes hajustettuja pyykinpesuaineita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi rajoittaa vaan opiskelijoihin? Minusta esimerkiksi poliitikot voisivat kokeilla tällaista soluasuntoa noin aluksi vuoden. Mieluusti sekakäyttäjien, ulkomaalaisten vaihtareiden ja "tavaroiden lainaajien" kanssa. 

Tässä olisi ideaa. Suurimmalla osalla kansanedustajistahan on vakituinen asunto jossain muualla kuin Helsingissä, joten he voisivat Helsingissä ollessaan asua soluasunnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Neli- tai viiskymppisen opiskelijan, joka on asunut koko elämänsä kaksiossa pitäisi myydä huonekalunsa ja muuttaa soluun?

Kyllä se perustutkinto pitäisi saada kasaan viimeistään kolmekymppisenä, jollei sitten halua olla ns. ikuinen opiskelija. Toki väitöskirjan tekemiseen menee enemmän aikaa.