OPISKELIJA! Mikä on tekosyysi mikset hyväksy soluasuntoa?

Olin aikuinen, kun aloitin viimeiset opintoni. Enkä nuorenakaan olisi voinut elää solussa. Tarvitsen oman tilan ja rauhan ja yksityisyyden. En jaksa juhlimista ja pakkososiaalisuutta.

Soluasumista kammotaan turhaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli tavallista asua solussa varsinkin opintojen alkuvaiheessa. Minulla ei ole oikeastaan mitään moitittavaa solussa asumisesta. Oli mukavankokoiset huoneet, äänieritys kunnossa ja isot yhteiset tilat. Kämppisten kanssa sai tarinoida silloin kun halusi, omaa rauhaa sai tarvittaessa. Mielestäni nuoren mielenterveydellekin olisi parempi asua aluksi solussa, kun pitää sopeutua moneen muutokseen. Liian moni jää yksin uurastamaan opintojensa kanssa.

Taas tätä syyllistämistä. Come on, kuinka moni yli 18-vuotias olisi tuosta vaan valmis muuttamaan saman katon alle ventovieraan kanssa? Mies- tai naisystäväänkin tutustutaan ensin hyvin ennen noin ison päätöksen tekemistä.

Itse kokeilin aikuisopiskelijana solukaksiossa asumista, mutta tulin pian toisiin aatoksiin. Kämppis oli ekaa kertaa kotoa pois muuttanut teini, joka tietysti tykkäsi bilettää ja lintsaili koulusta että saa olla kotona  pelaamassa ja luukuttamassa musiikkia. Ei ollut kiva herätä la-su aamuna klo 5, kun mainittu neitokainen pölähti kämpille ison kaveriporukan kanssa baari-illan jälkeen. Ei tuollaista jaksa enää 4-kymppisenä, ei todellakaan. 

Mikä on lapsettomien työttömien tai muiden asumistuen saajien tekosyy mikseivät hyväksy solua?

Asuin koko opiskelujen ajan kahden hengen solussa. Kaikki kämppikset olivat mukavia, toisten kanssa tuli vietettyä enemmän aikaa kuin toisten. Ikinä ei ollut ongelmia siivouksen kanssa tai että joku olisi varastanut tavaroita tai kämpillä olisi pyörinyt epämääräistä porukkaa. Yhden entisen kämppiksen kanssa ollaan vieläkin ystäviä.

Asuin vuosia soluasunnoissa. Yhdessä kansanopiston solussa asui 20 tyttöä/naista ja huone piti jakaa vielä toisen henkilön kanssa. Ei siis minkäänlaista yksityisyyttä koko lukuvuonna. Sen jälkeen en ole suostunut soluissa asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo asunto kaupungilta. Vihaan muuttamista, enkä halua soluun. Siellä joutuu asumaan tuntemattomien kanssa, asuntoihin voi tiirikoida sisään ilman seuraamuksia, kämppikset vaihtuu alvariinsa, jääkaappi on homeessa, keittiö ja vessa törkyisiä, ja huoneistossa hengailee kämppisten säätöjä ja kavereita. Kaiken lisäksi täytyy pelätä, että kämppis kännissä jättää hellan päälle tai nukahtaa suikuun.

Tässäpä se kiteytyy! Itse en ikinä voisi asua jonkun tuntemattoman kanssa. En halua bilettävää kämppistä joka yrjöää aamuyöstä vessassa. Jos olisi täysin samanlainen kämppis kuin minä joka haluaa asua siistissä kodissa eikä ikinä juo tms niin voisi harkita mutta tuskin pääsisin sanelemaan ehtojani.

Tuo on tosiaan loistava etuoikeus, että vuokranantaja saa vähentää pääomatulosta rahoitusvastikkeen. Itselle kannattaa ostaa esim. yksiö tai kaksio remontoidusta yhtiöstä, jossa on suora tuloutus. Lapsi vuokraa asunnon. Valtio maksaa näin vanhemmille putkiremontin verotuella, lapsi saa asunnon ja asumistuen.

Tietysti vo ostaa myös täysin uuden asunnon, jossa on suuri yhtiölainaosuus. Pitää vain huolehtia, että taloyhtiössä on kirjanpidossa valittu suora tuloutus, jotta asuntosijoittajalla on etuoikeudet verotuksessa verrattuna itse omassa asunnossa asuviin. Loistavasti järjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo asunto kaupungilta. Vihaan muuttamista, enkä halua soluun. Siellä joutuu asumaan tuntemattomien kanssa, asuntoihin voi tiirikoida sisään ilman seuraamuksia, kämppikset vaihtuu alvariinsa, jääkaappi on homeessa, keittiö ja vessa törkyisiä, ja huoneistossa hengailee kämppisten säätöjä ja kavereita. Kaiken lisäksi täytyy pelätä, että kämppis kännissä jättää hellan päälle tai nukahtaa suikuun.

Tässäpä se kiteytyy! Itse en ikinä voisi asua jonkun tuntemattoman kanssa. En halua bilettävää kämppistä joka yrjöää aamuyöstä vessassa. Jos olisi täysin samanlainen kämppis kuin minä joka haluaa asua siistissä kodissa eikä ikinä juo tms niin voisi harkita mutta tuskin pääsisin sanelemaan ehtojani.

Juuri tämä tökkii minuakin yhteisasumisessa, on äärettömän stressaavaa ja kiukuttavaa mikäli kämppäkaveriksi osuu (ja tietenkin osuu..) aivan päinvastainen luonne kuin mitä on itse. Siistiä kotia ja rauhallista elämää arvostavana en oikein jaksa innostua boheemista himobilettäjästä. Tai ihmisestä, joka ihan pokkana ja kämppiksen mielipidettä kysymättä majoittaa poikakaveriaan solussa niin, että kyseessä on jo vakituinen asuminen eikä vierailu. Ei kiitos enää tällaista.

Koti on minulle se paikka, jossa saan olla rauhassa ja juuri sellainen, kuin olen. Pelkkä ajatus siitä, että oletuksena kotonani, minun kotonani, olisi vieras ihminen, on kamala.

Asuin koko opiskeluajan yksiössä. Kallista se vähän oli, mutta koin paikan oikeasti kodiksi ja viihdyin siellä ja mikä tärkeintä, sain oman rauhan ja yksityisyyden

Solausuminen on sosialisteille.

Minulla on kissa.

Minulla on avomies.

Asuin solussa pari kuukautta aikoinaan, sitten tarjottiin yksiötä, jonka vuokra oli vain jotain 500 euroa (Helsinki). Tietenkin sen otin. 😊

Huudatin solussa telkkaria (ei tekstityksiä), koska en vaan kuule tai osaa keskittyä. Tästä sain valituksia. En ole innokas siivoomaan. Ahdistaa kokata, kun kämppis voi yhtäkkiä pamahtaa keittiöön.

Oli mahdollisuus myös asua yksiössä, joten miksi olisin jatkanut solussa asumista?

Jos asumistuki olisi alhaisempi (tai omana AMK-aikanani opintotuen asumislisä), niin se kannustaisi halpaan soluasumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikuinen, kun aloitin viimeiset opintoni. Enkä nuorenakaan olisi voinut elää solussa. Tarvitsen oman tilan ja rauhan ja yksityisyyden. En jaksa juhlimista ja pakkososiaalisuutta.

Tämä.

Jatkan opintojani maisterivaiheessa parin viikon päästä, olen 27-vuotias. Alempaa tutkintoa tehdessä 21-vuotiaana asuinkin solussa ja oli ihan OK.

Vierailija kirjoitti:

Nehän on yleensä ihan hirveitä, epäesteettisiä lääviä.

Mieluummin asuu viihtyisässä kimppakämpässä/kommuunissa.

No ei ole. Tosi siistissä itse asuin ja kaverit myös.

Asuin nuorena opiskelijana vuoden solussa. Toinen kämppiksistä oli siivousfriikki ja jaksoi vääntää siivousvuoroista listoja joita kukaan ei edes vilkaissut. Toinen majoitti huoneessaan vuorotellen veljensä tai jonkun ulkkiksen random opiskelijan. Kiva tulla kotiin illalla töistä / mennä aamupalalle kun ei koskaan tiedä minkä värinen näkönen jätkä siellä hilluu. Kolmatta kämppistä näin varmaan kolme kertaa, istui huoneessaan ja luukutti jotain death metallia vuorokauden ympäri. Volyymi hiljeni kun kävi hakkaamassa huoneen ovea.

Näin aikuisena, työttömänä opiskelijana asun omistusasunnossa enkä vaihtaisi soluun edes maksusta. 

Koska minulla on kolme lasta, kaksi koiraa ja mies.

Lemmikistä voi luopua. Ei työtön/opiskelija tarvitse lemmikkiä.

Saahan jokainen valita asumismuotonsa vapaasti ei tarvita teko- eikä oikeita syitä.

Tykkäsin soluasumisesta. Varsinkin yhdestä venäläisestä, vodka virtasi viikottain, joskus arkisinkin

Minulla on varaa asua tässä aso-kaksiossanikin. En näe mitään syytä muuttaa tästä soluun. 

35 vuotta sitten opiskellessani asuin solussa, ja se oli itse opiskelun kannalta kyllä yhtä helvettiä, kun kämppikset bilettivät. Lopulta keksin sellaisen asian kuin korvatulpat, käytin niitä (eivät ne tosin kaikkea ääntä suodata), kunnes sain korvakäytävätulehduksen. YTHS:n lääkäri oli sitä mieltä, etteivät ne sovellu jatkuvaan käyttöön.

Ai niin mutta piti olla tekosyy eikä oikea...