OPISKELIJA! Mikä on tekosyysi mikset hyväksy soluasuntoa?

En halua asua random-ihmisten kanssa, olen hyvin yksityinen ja rauhaa rakastava ihminen. Aikanaan valintani oli joko solu siedettävällä paikalla tai oma kämppä ihan puskassa. Valitsin jälkimmäisen ja jaksoin vuosia puskasta ramppaamista kantakaupunkiin opiskelemaan. Kellään ei pitäisi olla siihen sanomista.

Olen asunnut solu asunnoissa ja voin sanoa et perseestä on, sotkevat kämppikset, pöllivät sun ruoat jääkaapista, niiden kaverit kylässä ja meluavat myöhään aamuyöllä, jos käyt sanomassa että olkaa hiljaa olet nipo valittaja bilettävät keskellä koulu viikkoa yms... Homa röttelöitä, sokeritoukat vilistää, ei kunnon lämmitystä yhtä surkea äänieristys kuin monissa kerrostaloissa

Ja yhdellä akalla jonka epäilin olevan lesbo oli 2 kissaa, kissankusi haisi todella voimakkaasti

Helvetin "hauska" asua solussa, kun kämppis on linnoittautunut suihkuun poikaystävänsä kanssa naimaan, ja itse pitäisi kiireesti ehtiä käydä suihkussa ennen kuin lähtee töihin...

Kun muutin solusta pieneen yksiöön, niin vuokra nousi 30 €. Mielestäni oma rauha oli sen arvoista.

Hygienia ja siisteystason takia en asuisi kommuunissa. Kaikki eivät pese käsiään kun tulevat kotiin. Olisin kamala tyranni jos yhteisvessat ja keittiöt jätettäisiin siivottomaan kuntoon. Kukaan sottapytty ei kestäisi minua. Kukaan ei kokkaisi keittiössä pitkillä kynsillä joissa aluset täynnä paskaa ja lakalla peitetty. 

Oma rauha, puhtaana ja siistinä pysyvä koti ja yksityisyys ovat mielestäni erittäin päteviä syitä vältellä soluasumista. En halua jakaa keittiötä ja kylppäriä vieraiden kanssa saati odotella, että missähän välissä pääsen itse suihkuun ja laittamaan ruokaa. Solussa ei voi koskaan tietää mitä siellä on vastassa, kun avaa ulko-oven. Kämppiksellä saattaa olla 10 parasta kaveria tai puoli sukua kylässä, keittiö vallattuna koko illaksi kaveriporukan yhteistä kokkailusessiota varten tms. "mukavia" yllätyksiä, kun itse haluaisi vain olla rauhassa ja ladata akkuja pitkän päivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikistä voi luopua. Ei työtön/opiskelija tarvitse lemmikkiä.

Anteeksi mitä? Provoatko?

Ei kai kukaan TARVITSE lemmikkiä.

Mieheni on päälle 30-vuotias, vihdoin rohkaistui opiskelemaan.

Itse olen alemman tutkinnon suorittanut ja valmistunut useampi vuosi sitten, nyt jatkan maisteriksi.

Nytkö pitäisi sitten lemmikeistä luopua ja muuttaa soluun, vaikka on rahaa omaankiin asuntoon? 😂

Siedin solukämppää 4,5v hinnan takia. Kämppikset vaihtuivat melko usein, mutta oli kyllä hauskoja tapauksia. Pari kämppistä päättivät, etteivät vain jaksa siivota ja samaa jatkui 8kk. Yksi keräsi viikon tiskivuoron pöydälle ja vasta sitten pesi -> täytti aina koko tiskikaapin. Roskapussit piti viedä suunnilleen vuorotellen, mutta eräs ulkomaalainen keräsi aina ensin neljä pussia ulko-oven viereen sisäeteiseen haisemaan. Parilla oli tapana unohtaa aina hellan levyt päälle. Yksi raahasi kotiin näitä nuoria Irakin ihmeitä ja harrasti seksiä kylpyhuoneessa, jossa ei todellakaan ollut minkäänlaista äänieristystä. Yksi vollotti yhtenään. Jos toin kumppanin vierailemaan, piti heti levittää jumppamatto keittiön pöydän viereen ja tulla siihen venyttelemään pylly pitkänä, vaikka huoneessaankin olisi ollut tilaa.

Jossain vaiheessa mitta vain täyttyy.

En enää ole opiskelija, mutta en halunnut enkä varsinkaan enää haluaisi soluun, koska en halua jakaa kotiani ventovieraiden kanssa. Minusta tämä on normaalia!

Olen kyllä asunut opiskeluaikoina tutun kämppiksen kanssa, mikä on eri asia.

Katsoin dokumentin, jossa yhdysvaltalainen nuori aikuinen kertoi opiskeluvuodestaan Japanissa, ja hän kertoi ihmetelleensä, että japanilaiset opiskelijat valitsevat mieluummin asua minikokoisessa (siis 15-20 neliöisessä) omassa kodissa kuin että asuisivat solussa tai jopa samassa huoneessa (roommate) toisen opiskelijan kanssa. Japanilaisten mielestä sellainen olisi ihmisarvon vastaista. Olen samalla linjalla japanilaisten kanssa.

Turun ylioopiilaskylä on tuskaillut luteiden kanssa

Koska meillä on asunto muijan kanssa? Avokki maksaa vuokran, minä ostelen meille sitten irtaimistoa ja pidän elektroniikan kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikistä voi luopua. Ei työtön/opiskelija tarvitse lemmikkiä.

En todellakaan luovu koiristani vuoden jatko-opiskelun vuoksi. Saatika että muuttaisin isosta maalla olevasta omakotitalosta johonkin solu huoneeseen hyläten perheeni.

Introverttina haluan oman kodin, en jaksa sumplia vessassa käymisiä ja ruuanlaittoja toisen, tuntemattoman ihmisen mukaan korva ovessa kuunnellen. Niin kiusallista. En viihtynyt edes vanhempien luona alaikäisenä asuessa. On varaa omaankin kämppään, kiitos Suomi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikistä voi luopua. Ei työtön/opiskelija tarvitse lemmikkiä.

Anteeksi mitä? Provoatko?

Ei kai kukaan TARVITSE lemmikkiä.

Mieheni on päälle 30-vuotias, vihdoin rohkaistui opiskelemaan.

Itse olen alemman tutkinnon suorittanut ja valmistunut useampi vuosi sitten, nyt jatkan maisteriksi.

Nytkö pitäisi sitten lemmikeistä luopua ja muuttaa soluun, vaikka on rahaa omaankiin asuntoon? 😂

Kuinka monella on sitä rahaa..? Moni opiskelija elää tuilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikistä voi luopua. Ei työtön/opiskelija tarvitse lemmikkiä.

Mulla kissa toiminut nk terapia-eläimenä... mieti sitä kuinka paljon säästöä yhteiskunnalle on tullut kun ei oo valtion tarvinnut mulle terapiassa käyntejä ja lääkkeitä maksaa..

Halusin omaa rauhaa kun pääsin kotoa pois sillä kotiolot olivat kuin hotelli äidin miesystävälle ja sisarukset alkoivat tuoda kavereita yöksi kotiin samaan huoneeseen kun asuimme ahtaasti. Olohuoneessa vieras mies ja makkarissa sisarukset kavereineen kuin sillit suolassa niin se kommuuni asuminen sai riittää ja sain ihan tarpeekseni siitä enkä nauttinut siitä yhtään. Muistan kesällä nukkuneeni välillä puiston penkeilläkin ja rannoilla kun ei kotiin viitsinyt mennä. Meillä oli levoton kotielämä ja kun pääsin pois siitä niin rakastin sitä rauhaa ja yksinoloa. Näen vieläkin painajaisia siitä kommuuni elämästä. Ne kaikki muut jatkavat sitä että niillä täytyy olla joku ADHD levottomuus ja kaikki ovat läheisriippuvaisia. En ymmärrä että minä yksi olin niin erilainen että kärsin siitä. 

Solussa ramppaa jatkuvasti ns. ylimääräistä väkeä eli kämppäkavereiden ystäviä, seurustelukumppaneita sekä perheenjäseniä. Etenkin vaihtarin kanssa asuessa, joskin kantiksetkin hallitsevat suvereenisti vierasrumban. En ole sillä tavalla sosiaalinen että jaksaisin sellaista, että kotona on milloin mitäkin tyyppejä kyläilemässä ja kälättämässä ja pitämässä kylppäriä melkein koko ajan varattuna. Kämppiksen vielä kestää, mutta ei noita "bonusihmisiä" joita tulee väkisinkin soludiilissä kaupan päälle. Niissä soluissa missä olen itse asunut on vieläpä ollut surkea äänieristys huoneiden välillä, kaikki puhe ja musiikki kuului selvästi omalle puolelle kuin oltaisiin oltu samassa tilassa.

Soluhuoneeseen saa oman minijääkaapin,ei ruoat häviä.

Helppoa on huudella puskista ja käskyttää muita tekemään asioita, joihin ei missään nimessä itse suostuisi. Solussa asustelu käy lyhytaikaiseen ja tilapäiseen tarpeeseen, esimerkiksi vaihto-opiskelujakson ajaksi, mutta pysyväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Omien ja kavereiden kokemusten perusteella asukkaiden vaihtuvuus on suurta eli sisään-ulosmuuttoruljanssia joutuu sietämään luvattoman usein. Kuin hotellissa asuisi ja se ei ole lainkaan mielekästä pitkällä tähtäimellä. Vuokra on toki halpa kimppakämpässä, mutta se ei kompensoi asumismuodon haittapuolia tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Soluhuoneeseen saa oman minijääkaapin,ei ruoat häviä.

Eipä taida auttaa... terv. se, jonka huoneeseen mentiin luvatta ottamaan tavaraa.... niihin oviin ei saa lukkoja...