Lue keskustelun säännöt.
PUOLISO JA SYNTYMÄPÄIVÄ (TASAVUODET): loukkaantuisitko jos puoliso ei huomioi
17.08.2019 |
Jos puolisosi ei huomioisi syntymäpäivääsi (esim.30, 40 tai 50) muuten kuin halaamalla ja toivottamalla hyvää syntymäpäivää, loukkaantuisitko? Ei siis korttia, ei kukkia, ei mitään. Vain onnittelut. Oletko mies vai nainen? Miten teillä parisuhteessa tasavuodet on huomioitu?
Kommentit (59)
Jos kotonanne ei koskaan juhlita mitään merkkipäiviä, eikä juhlisteta vuoden kiertoon kuuluvia asioita ( itsenäisyyspäivä, joulu uusi vuosi, laskiainen, pääsiäinen, vappu ja juhannus) millaisen perinne tietouden jätätte lapsillenne.
Kun koulussa ja muualla toiset lapset kertoo näistä juhlista, ovatko teidän lapsenne suut supussa, kun eivät edes tiedä, mitä nuo juhlat tarkoittavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole tapana ostaa lahjoja, mutta suunnittelemme aina yhdessä jonkun kivan illallisen, matkan tms. jos on toisen merkkipäivä tulossa. Eli ei meillä tule tuollaista tilannetta, koska muistamme molemmat toisiamme yhdessä jollakin mukavalla.
Loukkaantuisin. Olen kuitenkin järjestänyt hänelle todella hienot synttäriyllätykset sekä 40 että 50v ja lisäksi juhlat kotona vielä päälle.
No enskeväänä nähdään, tulee pyöreitä täyteen. Hän tietää mikä on mun haaveeni
Hassua, että ollaan niin uudenaikaisia, ettei synttäreitä ja nimppareita eikä muitakaan perinnejuhlia arvosteta, eikä niitä juhlita eikä muisteta.
Mutta jos peruskouluun tulee muutoksia, niin just teidän perheenne on se, joka kynsin hampain halua säilyttää kaiken entisen, ja kaikki uudistukset ja uudet oppimistavat ovat täysin perseestä.
Melkoinen ristiriita, vai mitä itse arvelette?
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki palstan naiset naimissa tai avoliitossa luuserimiesten kanssa?
Naiset kantavat ja synnyttävät lapset, jotka ensisijaisesti jatkavat miehen sukua.
Silti nainen. äiti, aviopuoliso, ei ole edes sen arvoinen, että hänelle kannattaisi keittää aamukahvit merkkipäivän aamuna. Puhumattakaan kukkakimpusta ja pienestä lahjamuistamisesta.
Mun omassa lapsuudess tuollainen käytös oli vierasta. Isäni muisti äitiäni aina äiteinpäivänä ja syntymäpäivänä ja nimipäivinäkin. Suurina tasavuosina molemmilla vanhemmillani oli suuret juhlat kotona.
Minulla on onneksi ollut suuri ilo ja onni saada elämänkumppani kaltaisteni ihmisten piiristä.
Olen onnellinen siitä.
Voisi olla, että minua alkaisi yrjöttämään miehesi kanssa aika nopeasti.
Vai että "Naiset kantavat ja synnyttävät lapset, jotka ensisijaisesti jatkavat miehen sukua." Joo, no sepä on hienoa, että nainen jatkaa miehen sukua. Ällöä ällöä ällöä...
Olen ollut mieheni kanssa kauan ja kaikki lapsemme ovat jo teinejä, mutta mikä ihmeen ylipäivä joku syntymäpäivä on? Mielummin otan sen halauksen joka ikinen päivä ja synttärit menet siinä sivussa, roinaa en halua, sitä on nytkin jo liikaa ja sen hävittämiseen olemme käyttäneet aikaa ja energiaa. Jos tarvitsen jotain, niin ostan sen itse, samoin pullakahveja voimme juoda vaikka joka päivä jos haluamme.
Sinun miehesi kukkamuistamiset sun muut kertovat vain hänen huonosta omastatunnosta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että ollaan niin uudenaikaisia, ettei synttäreitä ja nimppareita eikä muitakaan perinnejuhlia arvosteta, eikä niitä juhlita eikä muisteta.
Mutta jos peruskouluun tulee muutoksia, niin just teidän perheenne on se, joka kynsin hampain halua säilyttää kaiken entisen, ja kaikki uudistukset ja uudet oppimistavat ovat täysin perseestä.
Melkoinen ristiriita, vai mitä itse arvelette?
Ei helskutti, pitäisikö meidän juhlia nimipäiviäkin?!?
Juhlat perheessä luovat yhteisöllisyyttä ja jättävät kaikille hyvät muistot.
Arki on raakaa peliä kiireistä ja vaativaa.
Pienet onnelliset juhlahetket kotona jäävät lasten muistiin koko loppuelämäksi, ja he jatkavat näitä perinteitä omassa elämässään myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun lapsuuskodissa leivottiin jokaiselle lapselle nimipäiväksi oma kierrepulla ja veljeni kanssa jaomme limsapullon puoliksi.
Näistä pienistä juhlahetkistä on jäänyt rakkaat muistot ja parhaani mukaan, toteutan näitä samojan juttuja omassa perheessänäkin.
Eikä nimipäivien juhlinta ole outoa tänäkään päivänä, meillä töissä, jokainen tuo kahvileipää töihin omana nimipäivänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi naislapsi, joka odottaa mieheltä tiaraa, sirkushuveja, pariisin illallista. yksisarvista ja ilotulitusta.
Mitäpä jos märisemisen sijasta järjestäisit ihan itse ne "tärkeät" bileesi?
Onpa ikävää puhetta! Miksi väität normaalin huomioonottamisen ja arvostuksen olevan lapsellista? Eikö esim kukat ja kortti ole ihan helppoja toteuttaa, kertoo siitä et on ajatellut toista?
Olen miehenä järjestänyt ihan itse omat synttäribileeni 18-vuotispäivästäni alkaen, jolloin matkustimme kaveriporukalla Norjaan. Miksi naiset eivät kasva koskaan aikuisiksi?
Itkette joka halvatun juhlapäivästä kuinka olette uhreja. Viiimeisimmän syntymäpäiväni olin työkomennuksella ja minulle riitti vallan mainiosti tekstareina saamani onnittelut tärkeimmiltä ihmisiltäni.
Sinun pitää saada ilmapalloja ja lahjavuori sänkyyn, koska olet nainen ja "niin erityinen!"?
Jotkut ajattelevat myös muita ja haluavat muistaa tärkeää ihmistään, ei sen tarvitse olla suurta ja kallista. Jotkut sitten osaavat ja haluavat keskittyä vain itseensä, minä minä minä.
Itselle riittäis vaikka käpylehmä, jos siinä on ajatusta mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi naislapsi, joka odottaa mieheltä tiaraa, sirkushuveja, pariisin illallista. yksisarvista ja ilotulitusta.
Mitäpä jos märisemisen sijasta järjestäisit ihan itse ne "tärkeät" bileesi?
Onpa ikävää puhetta! Miksi väität normaalin huomioonottamisen ja arvostuksen olevan lapsellista? Eikö esim kukat ja kortti ole ihan helppoja toteuttaa, kertoo siitä et on ajatellut toista?
Olen miehenä järjestänyt ihan itse omat synttäribileeni 18-vuotispäivästäni alkaen, jolloin matkustimme kaveriporukalla Norjaan. Miksi naiset eivät kasva koskaan aikuisiksi?
Itkette joka halvatun juhlapäivästä kuinka olette uhreja. Viiimeisimmän syntymäpäiväni olin työkomennuksella ja minulle riitti vallan mainiosti tekstareina saamani onnittelut tärkeimmiltä ihmisiltäni.
Sinun pitää saada ilmapalloja ja lahjavuori sänkyyn, koska olet nainen ja "niin erityinen!"?
Jotkut ajattelevat myös muita ja haluavat muistaa tärkeää ihmistään, ei sen tarvitse olla suurta ja kallista. Jotkut sitten osaavat ja haluavat keskittyä vain itseensä, minä minä minä.
Itselle riittäis vaikka käpylehmä, jos siinä on ajatusta mukana.
Ja käpylehmästä itkettäisiin palstalla. "Mies antoi käpylehmän lahjaksi, mitä teen?".
Kasvattakaa te naisetkin ne pallit.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotonanne ei koskaan juhlita mitään merkkipäiviä, eikä juhlisteta vuoden kiertoon kuuluvia asioita ( itsenäisyyspäivä, joulu uusi vuosi, laskiainen, pääsiäinen, vappu ja juhannus) millaisen perinne tietouden jätätte lapsillenne.
Kun koulussa ja muualla toiset lapset kertoo näistä juhlista, ovatko teidän lapsenne suut supussa, kun eivät edes tiedä, mitä nuo juhlat tarkoittavat?
Emme kuulu kirkkoon. Juhlimme Itsenäisyyspäivää niin kuin juhlimme eli syömällä siistimmissä vaatteissa hieman parempaa ruokaa siistissä kodissa. Riittääkö?
Joulua olemme juhlineet hyvin perinteisesti silloin kun lapset olivat pieniä, nyt emme enää niinkään, mutta ne hyvät lomapäivät olemme kyllä yhdessä missä sitten ikinä olemmekin. Viimeiset viisi vuotta olemme viettäneet joulun Lapissa ilman hössötystä ja omaan rentoon tapaamme ulkourheilun parissa.
Vappua ja pääsiäistä olemme myös juhlineet rennosti lasten ollessa pieniä. Vappuun kuului ilmapalloja, serpentiiniä, hyvää ruokaa, simaa jne. Pääsiäiseen kuului suklaata, munien maalausta, tipu- yms. koristeita ja hyvää ruokaa. Juhannusta vietämme miten vietämme taas sen mukaan missä olemme olleet, parina viime vuonna olemme olleet vesillä ja juhannus on kulunut leppoisasti ilman viinaa. Laskiaista juhlimme pullilla.
Äitien- ja isä päivät ovat menneet lasten ollessa pieniä aika perinteisesti lasten piirtäminen korttien ja heidän päiväkodissa ja koulussa ideoiminen lahjojen kanssa yhteisessä aamupalapöydässä. Nyt aamupalat ovat siirtyneet parempaan yhdessä tehtyihin ruokiin ja ehkä kakkukahveihin.
Lapset saavat syntymäpäivälahjansa yhä vieläkin, aikuiset eivät tarvitse. Hääpäiviä emme ole muistaneet viettää, eikös ole ihan kamalaa??
Jep, yritä pärjätä ja hoida nyt omat asiasi kuntoon ennen kuin alat möykkäämään muille heidän asioistaan. Pärjäilehän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsuuskodissa leivottiin jokaiselle lapselle nimipäiväksi oma kierrepulla ja veljeni kanssa jaomme limsapullon puoliksi.
Näistä pienistä juhlahetkistä on jäänyt rakkaat muistot ja parhaani mukaan, toteutan näitä samojan juttuja omassa perheessänäkin.
Eikä nimipäivien juhlinta ole outoa tänäkään päivänä, meillä töissä, jokainen tuo kahvileipää töihin omana nimipäivänään.
Mullakin lapsuuden kodissa oli aina jokaiselle pieni lahja ja äiti ei ole eläessään jättänyt leipomatta syntymäpäiväkakkua. Aina, vaikka elettiin köyhyydessä.
Edelleen perheen kesken muistetaan toisiamme ja ainakin syödään yhdessä, vaikka lapset ollaan jo kolmekymppisiä.
Aikuisuuteen päästyäni mun on ollut todella vaikea käsittää, ettei joku haluaisi noteerata rakastaan mitenkään edes kerran vuodessa ja skumppaa täysin tällaiset päivät. Noh, ei kaikki ole elänyt niin, eikä heitä varmaan ole muistettu.
Arkea on elämästä suurin osa, aina kun mahdollista pitäisi tuoda sen keskelle jotain pientä iloa ja ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi naislapsi, joka odottaa mieheltä tiaraa, sirkushuveja, pariisin illallista. yksisarvista ja ilotulitusta.
Mitäpä jos märisemisen sijasta järjestäisit ihan itse ne "tärkeät" bileesi?
Onpa ikävää puhetta! Miksi väität normaalin huomioonottamisen ja arvostuksen olevan lapsellista? Eikö esim kukat ja kortti ole ihan helppoja toteuttaa, kertoo siitä et on ajatellut toista?
Olen miehenä järjestänyt ihan itse omat synttäribileeni 18-vuotispäivästäni alkaen, jolloin matkustimme kaveriporukalla Norjaan. Miksi naiset eivät kasva koskaan aikuisiksi?
Itkette joka halvatun juhlapäivästä kuinka olette uhreja. Viiimeisimmän syntymäpäiväni olin työkomennuksella ja minulle riitti vallan mainiosti tekstareina saamani onnittelut tärkeimmiltä ihmisiltäni.
Sinun pitää saada ilmapalloja ja lahjavuori sänkyyn, koska olet nainen ja "niin erityinen!"?
Jotkut ajattelevat myös muita ja haluavat muistaa tärkeää ihmistään, ei sen tarvitse olla suurta ja kallista. Jotkut sitten osaavat ja haluavat keskittyä vain itseensä, minä minä minä.
Itselle riittäis vaikka käpylehmä, jos siinä on ajatusta mukana.Ja käpylehmästä itkettäisiin palstalla. "Mies antoi käpylehmän lahjaksi, mitä teen?".
Kasvattakaa te naisetkin ne pallit.
Sain joskus parikymppisenä poikaystävältäni lapun, johon oli piirtänyt meidät käsikkäin tikku-ukkoina ja se on edelleen tallessa. Oli pistänyt ajatusta siihen että teki tikku-ukot tunnistettaviksi. Arvostin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhlat perheessä luovat yhteisöllisyyttä ja jättävät kaikille hyvät muistot.
Arki on raakaa peliä kiireistä ja vaativaa.
Pienet onnelliset juhlahetket kotona jäävät lasten muistiin koko loppuelämäksi, ja he jatkavat näitä perinteitä omassa elämässään myöhemmin.
Miten niin arki on raakaa?
Eikä ole, ei ainakaan meillä ole. Jos teillä on, niin silloin teidän elämässä on jotain hyvin hyvin pahasti vialla. Juhlahetket eivät todellakaan jää lasten muistiin loppuelämäksi, tai kysy vaikka lapsiltasi mitä he muistavat syntymäpäivästään viisi vuotta sitten. Veikkaan, että he eivät muista yhtään mitään. Tai kysy mitä he tekivät itsenäisyyspäivänä seitsemän vuotta sitten? Tai nimipäivänään neljä vuotta sitten?
Älä viitsi pitää kaikkia tuollaisia asioita niin pa*kantärkeänä, eivät muutkaan pidä. Pidä mielummin huolta, että se teidän arki on mukavaa.
Miksi ette juhli :/ Ihan kun juhlanaiheita olisi liikaa! Meillä on aina juhlittu kaikki mahdolliset juhlat, koska se on kivaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi naislapsi, joka odottaa mieheltä tiaraa, sirkushuveja, pariisin illallista. yksisarvista ja ilotulitusta.
Mitäpä jos märisemisen sijasta järjestäisit ihan itse ne "tärkeät" bileesi?
Onpa ikävää puhetta! Miksi väität normaalin huomioonottamisen ja arvostuksen olevan lapsellista? Eikö esim kukat ja kortti ole ihan helppoja toteuttaa, kertoo siitä et on ajatellut toista?
Olen miehenä järjestänyt ihan itse omat synttäribileeni 18-vuotispäivästäni alkaen, jolloin matkustimme kaveriporukalla Norjaan. Miksi naiset eivät kasva koskaan aikuisiksi?
Itkette joka halvatun juhlapäivästä kuinka olette uhreja. Viiimeisimmän syntymäpäiväni olin työkomennuksella ja minulle riitti vallan mainiosti tekstareina saamani onnittelut tärkeimmiltä ihmisiltäni.
Sinun pitää saada ilmapalloja ja lahjavuori sänkyyn, koska olet nainen ja "niin erityinen!"?
Jos hieman lukisit vastauksia, niin huomaisit, että vain muutama naislapsi kerjää huomiota itselleen, suurin osa näyttää olevan ihan tavallisia aikuisia naisia, joille asia ei ole mitenkään tärkeä.
Ap kysyi huomioivatko muiden parisuhteissa puolisot toistensa isompia merkkipäiviä. Kyllä muistamme, vaikea kuvitella että emme muistaisi. Olen antanut miehelle lahjaksi konserttiliput kun täytti 30 ja 40 täyttäessään pidin pieney yllätysjuhlat lähipiirin kesken (kakkua ja naposteltavaa, juomia saunaa yms). Mies vienyt erääseen harrastukseeni liittyvään isompaan tapahtumaan (en koskaan ollut käynyt) ja sitten ihan korulahjalla ilahduttanut. Ihan normaalia toisen huomoimista.
Vaikka minun lapsuuteni arki oli myös mukavaa niin kyllä juhlahetkistä jäi hyvät muistot, jotka ovat perusarkea vahvempia. Joulut, uudetvuodet, vaput ja syntymäpäivät. Minun vanhempani eivät juhlineet hekään toistensa syntymäpäiviä, en edes koskaan muistanut koska ne ovat ennen kuin lähes 30-vuotiaana opettelin päivämäärät. Isäni 50-vuotisjuhlat kuitenkin olivat isot ja niistä on lämpimät muistot.
Parhaan ystäväni perheessä molempien vanhempien kaikki syntymäpäivät, ei pelkät pyöreät luvut, juhlittiin perhepiirissä kakkuineen ja lahjoineen. Minusta se oli ja on ihana tapa ja osaltaan näyttää lapsille, että vanhemmatkin ovat erillisiä ihmisiä omine juhlanaiheineen, eivät vain "porukat" niminen yksikkö.
En loukkaantuisi. On sovittu ettei ostella synttärilahjoja, onnittelu riittää oli täytettävä vuosi mikä vain.
Ei juhlita eikä lahjota, hyvä jos muistetaan toistemme synttäreitä.