Lue keskustelun säännöt.
PUOLISO JA SYNTYMÄPÄIVÄ (TASAVUODET): loukkaantuisitko jos puoliso ei huomioi
17.08.2019 |
Jos puolisosi ei huomioisi syntymäpäivääsi (esim.30, 40 tai 50) muuten kuin halaamalla ja toivottamalla hyvää syntymäpäivää, loukkaantuisitko? Ei siis korttia, ei kukkia, ei mitään. Vain onnittelut. Oletko mies vai nainen? Miten teillä parisuhteessa tasavuodet on huomioitu?
Kommentit (59)
Äh, piti tietenkin kirjoittaa "pyöreitä vuosia". Kiitos kuitenkin saivartelusta vaikka et vaivautunut kysymykseen vastaamaankaan (ymmärsit kuitenkin?).
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN LOUKKAANTUISI. Älä huuda ap!
Ja juu, en todellakaan loukkaannu, sillä meillä ei ole tapana juhlia kuin lasten syntymäpäiviä. Kun täytin viisi vuotta sitten 40 vuotta, niin mieheni onnitteli ja se siitä. Olin kutsunut vanhempani kahville illalla ja siinä oli ne juhlat.
Ei meillä välttämättä edes anneta aikuisten kesken joululahjoja, jos mitään järkevää ei keksi. Saamme kyllä ihan itse hommattua tavarat mitä haluamme. Olemme olleet yhdessä 23 vuotta ja yhtäkään hääpäivääkään emme ole juhlineet. 20 vuotis hääpäivä unohtui molemmilla ihan täysin ja muistin asian vasta pari viikkoa ko. päivän jälkeen. Vaikka emme kaiken maailman kissanristiäisiä juhlikaan, niin olemme hyvin onnellisia yhdessä.
Ei meillä kumpikaan loukkaannu. Yhdessä sunnitellaan ja päätetään, mitä tehdään. Lahjoja ei ostella, ellei ole jotain mitä erityisesti haluaa. Eli lahjatkin ovat yhdessä sovittuja, jos niitä sattuu olemaan.
Meillä ei ole tapana huomioida aikuisten syntymäpäiviä millään tavalla. Toki jos joku pitää juhlat niin sinne mennään ja viedään kukkia tai viiniä tms. Ei noteerata toistemme syntymäpäiviäkään.
En halua juhlia omia syntymäpäiviä, juhlin silloin ennemmin kihlajaisvuosipäivää. Näin jatkunut viimeiset kuusi vuotta. Mieskään ei halua juhlia synttäreitään. Lastemme synttäreitä järjestän kyllä🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä loukkaantuisin ja todella pahasti. Muistamiseen ei paljoa tarvita, tärkeintä on se, että puoliso on muistanut merkkipäivänä ja huomio sen jollakin tavalla,
Mitään suurellisia lahjoja en kaipaa, vain sen, että saisin tietää, jotta olen huomionarvoinen sekä naisena, aviopuolisona, että hänen lastensa äitinä.
Jos puolisoni ei muistaisi ei huomioisi suurta syntymäpäivääni yhtään mitenkään, katsoisin, että se tunne, jonka olin luullut välillämme ollut, olikin vain pelkkää harhaa.
Vaikeaa olisi antaa anteeksi noin suurta välinpitämättömyyttä miehen puolelta.
Itse olen aina muistanut kaikkien perheenjäsenten ja aviopuolisoni juhlapäivät ja tasavuodet erityisen hyvin.
Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan normaalia elämänkulkua. Miksi miehille pitäsi aina anteeksi, heidän välinpitämätön suhtautuminen perheen suurin juhliin.
Kyllä mää loukkaantuisin tai olisin jokseenkin ihmeissäni koska mies on aina oma-aloitteisesti huomioinut kaikki tärkeät päivät. Eli se ois vakava merkki jostakin..?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi naislapsi, joka odottaa mieheltä tiaraa, sirkushuveja, pariisin illallista. yksisarvista ja ilotulitusta.
Mitäpä jos märisemisen sijasta järjestäisit ihan itse ne "tärkeät" bileesi?
Meilläkään eivät aikuiset mitään syntymäpäiväjuhlia halua, riittää kun juhlimme lasten syntymäpäivät. En keksi yhtään syytä juhlia jotain syntymäpäiviäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo loukkaantuisin. Mun mielestä juhlan aiheita ei voi olla liikaa ja tuo jos mikä on juhlan aihe. Elämä on lyhyt, meillä juhlitaan paljon ja isosti!
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi naislapsi, joka odottaa mieheltä tiaraa, sirkushuveja, pariisin illallista. yksisarvista ja ilotulitusta.
Mitäpä jos märisemisen sijasta järjestäisit ihan itse ne "tärkeät" bileesi?
Onpa ikävää puhetta! Miksi väität normaalin huomioonottamisen ja arvostuksen olevan lapsellista? Eikö esim kukat ja kortti ole ihan helppoja toteuttaa, kertoo siitä et on ajatellut toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaantuisin, jos ei huomioisi mitenkään, mutta hyvän syntymäpäivän toivottaminen ja halaaminen on minusta tarpeeksi. Sillä osoittaa, että välittää. Exäni unohti täysin 30 v. syntymäpäiväni, muisti sentään parin viikon päästä unohtaneensa, ja seuraava tapailukumppani ignoorasi synttärini täysin, vaikka olin kertonut, että on syntymäpäiväni. Olin odottanut edes sitä onnittelua. Kumppanin taholta täysin ignooratuksi tuleminen satuttaa.
Emme ole juhlineet miehen kanssa mitään syntymäpäiviä, tapaamispäiviä tai edes hääpäiviä. Joulunkin jätämme aika vähälle juhlinnalle ja vain lapsille tulee muutama lahja. Nyt olemme taas sopineet perheen kanssa, että ensi joulunakaan ei tule paria lahjaa enempää edes lapsille, sillä emme ole Suomessa. Teineille asia on ihan ok ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko kaikki palstan naiset naimissa tai avoliitossa luuserimiesten kanssa?
Naiset kantavat ja synnyttävät lapset, jotka ensisijaisesti jatkavat miehen sukua.
Silti nainen. äiti, aviopuoliso, ei ole edes sen arvoinen, että hänelle kannattaisi keittää aamukahvit merkkipäivän aamuna. Puhumattakaan kukkakimpusta ja pienestä lahjamuistamisesta.
Mun omassa lapsuudess tuollainen käytös oli vierasta. Isäni muisti äitiäni aina äiteinpäivänä ja syntymäpäivänä ja nimipäivinäkin. Suurina tasavuosina molemmilla vanhemmillani oli suuret juhlat kotona.
Minulla on onneksi ollut suuri ilo ja onni saada elämänkumppani kaltaisteni ihmisten piiristä.
Olen onnellinen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, jos ei huomioisi mitenkään, mutta hyvän syntymäpäivän toivottaminen ja halaaminen on minusta tarpeeksi. Sillä osoittaa, että välittää. Exäni unohti täysin 30 v. syntymäpäiväni, muisti sentään parin viikon päästä unohtaneensa, ja seuraava tapailukumppani ignoorasi synttärini täysin, vaikka olin kertonut, että on syntymäpäiväni. Olin odottanut edes sitä onnittelua. Kumppanin taholta täysin ignooratuksi tuleminen satuttaa.
Ansaitset ignooraukset.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki palstan naiset naimissa tai avoliitossa luuserimiesten kanssa?
Naiset kantavat ja synnyttävät lapset, jotka ensisijaisesti jatkavat miehen sukua.
Silti nainen. äiti, aviopuoliso, ei ole edes sen arvoinen, että hänelle kannattaisi keittää aamukahvit merkkipäivän aamuna. Puhumattakaan kukkakimpusta ja pienestä lahjamuistamisesta.
Mun omassa lapsuudess tuollainen käytös oli vierasta. Isäni muisti äitiäni aina äiteinpäivänä ja syntymäpäivänä ja nimipäivinäkin. Suurina tasavuosina molemmilla vanhemmillani oli suuret juhlat kotona.
Minulla on onneksi ollut suuri ilo ja onni saada elämänkumppani kaltaisteni ihmisten piiristä.
Olen onnellinen siitä.
Tsiisus...
En loukkantuisi, koska en muista edes omiani joka vuosi. Miten kehtaisin vaatia jotain sellaista toiselta, johon en itsekään kykene.
Jaa-a.
Kun täytin 25, niin ex puhui monta viikkoa etukäteen minkälaiset juhlat järjestää ja kyseli mitä haluaisin lahjaksi paljon etukäteen. Se katosi sit edellisenä iltana ja soittelin hädissäni perään saamatta vastausta. Aamulla juuri kun sain unen päästä kiinni niin pölähti avaimillaan laskuhumalassa paikalle taksilla suoraan putkasta, oli äkäinen kun oli ollut tappelussa ja joku oli kehdannutkin laittaa vastaan uhoamiselleen ja joutuikin yöksi putkaan.
Täytin 30. Nykyinen puhui pitkään etukäteen minkälaiset juhlat järjestää ja kuinka isosti haluaa mua huomioida, koska kuulema olen sen ansainnut kaiken jälkeen mitä teen. Noh, se ei vastannut edellisenä päivänä koska oli peli kesken, illalla koska nukkui. 30v-päivän aikana, kun olin vanhemmillani syömässä, oli tyhjännyt mun baarikaapin ja hävisi 3 päiväksi. Kyllä se kuulema vähän aikaa mua odotteli.
En oikein jaksa toivoa mitään, parempi itse muistaa itseä niin ei tule pettymyksiä.
Itse taas haluaisin muistaa ja ilahduttaa toisia aina kun mahdollista 😔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi naislapsi, joka odottaa mieheltä tiaraa, sirkushuveja, pariisin illallista. yksisarvista ja ilotulitusta.
Mitäpä jos märisemisen sijasta järjestäisit ihan itse ne "tärkeät" bileesi?
Onpa ikävää puhetta! Miksi väität normaalin huomioonottamisen ja arvostuksen olevan lapsellista? Eikö esim kukat ja kortti ole ihan helppoja toteuttaa, kertoo siitä et on ajatellut toista?
Olen miehenä järjestänyt ihan itse omat synttäribileeni 18-vuotispäivästäni alkaen, jolloin matkustimme kaveriporukalla Norjaan. Miksi naiset eivät kasva koskaan aikuisiksi?
Itkette joka halvatun juhlapäivästä kuinka olette uhreja. Viiimeisimmän syntymäpäiväni olin työkomennuksella ja minulle riitti vallan mainiosti tekstareina saamani onnittelut tärkeimmiltä ihmisiltäni.
Sinun pitää saada ilmapalloja ja lahjavuori sänkyyn, koska olet nainen ja "niin erityinen!"?
Kuka täyttää vajaita vuosia? 38 on tasavuosi ihan kuten 40. Pyöreät vuodet on esim. 30, 40 jne.