Lue keskustelun säännöt.
Minulla oli kaikki mitä halusin, mutta menetin ne
17.08.2019 |
Elämäni oli niin hyvää. Minulla oli ihan hyvä parisuhde, ihan kiva koti ja ihan ok työ. Juuri niitä asioita mitä olin elämältä toivonut ja minkä eteen olin tehnyt töitä.
Kävi kuitenkin niin että mieheni petti minua. Humalassa tyhmä virhe. Nyt parisuhteeni on pilalla (mieheni ei haluaisi erota). Vihaan työtäni ja kotiani ja elämääni. Ero tekisi elämästäni vielä huonomman mutta yhdessäkään en enää voi olla.
Olen hakenut ammattiapua, siitä ei ole ollut apua. Elämälläni ei ole enää mitään merkitystä minulle. En pysty itselleni mitään tekemään kuitenkaan.
Olen n. 40v eli elämästä paljon jo tiedän.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun tarvitsekaan miehelle antaa anteeksi. Mutta älä nyt anna tämän pilata sun koko elämää. Onko teillä lapsia? Oman vaikean eroni aikana lapset ja heidän tarpeensa pitivät minut pinnalla kun oli vaan pakko huolehtia heistä.
Kyllä minä lapset huolehdin, mutta muuta elämästäni ei enää olekaan jäljellä. Aiemmin halusin elämääni muutakin kuin lapset, eivätkä he nytkään yksin elämääni hyväksi tee. Eivät he ole ainoa elämän sisältö. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset halua siis jättää miestä? Tai siis haluatko olla hänen kanssaan, haluatko antaa anteeksi? Vai haluatko vain olla suhteessa, jottet ole yksin?
Jos haluat olla miehesi kanssa niin mitä toivot häneltä? Onko jotain mitä hän voisi olla tai tehdä, mikä sua auttaisi? Jos voisit haluta siis ihan mitä tahansa niin onko mitään missään todellisuudessa mitenkään, mikä sua voisi helpottaa tossa tilanteessa?
Ymmärtääkö mies sinua?
Vierailija kirjoitti:
Mikset halua siis jättää miestä? Tai siis haluatko olla hänen kanssaan, haluatko antaa anteeksi? Vai haluatko vain olla suhteessa, jottet ole yksin?
Jos haluat olla miehesi kanssa niin mitä toivot häneltä? Onko jotain mitä hän voisi olla tai tehdä, mikä sua auttaisi? Jos voisit haluta siis ihan mitä tahansa niin onko mitään missään todellisuudessa mitenkään, mikä sua voisi helpottaa tossa tilanteessa?
Ymmärtääkö mies sinua?
Jos tietäisin mikä auttaisi olisin sen jo tehnyt tai sanonut. Ap
Varmasti mieskin on pahoillaan tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset halua siis jättää miestä? Tai siis haluatko olla hänen kanssaan, haluatko antaa anteeksi? Vai haluatko vain olla suhteessa, jottet ole yksin?
Jos haluat olla miehesi kanssa niin mitä toivot häneltä? Onko jotain mitä hän voisi olla tai tehdä, mikä sua auttaisi? Jos voisit haluta siis ihan mitä tahansa niin onko mitään missään todellisuudessa mitenkään, mikä sua voisi helpottaa tossa tilanteessa?
Ymmärtääkö mies sinua?Jos tietäisin mikä auttaisi olisin sen jo tehnyt tai sanonut. Ap
Mikset halua jättää miestäsi?
Ymmärtääkö mies sinua?
Tuntuuko että mies välittää?
Haluatko olla tässä suhteessa nyt ja aina ja aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Olet kokenut kovia, elämä on nyt shokki- tai kriisitilassa.
Vuoden päästä jo tunnet toivottavasti olevasi aivan eri tilanteessa, nyt tilanne on vielä niin tuore. Pari kuukautta ei riitä kun kokee noin ison shokin, se on kuin kuolema.
Jokin oli pielessä parisuhteessa, kun lähti pettämään. Mikä? Menkää johonkin pariterapiaan, jos siellä selviäisi kannattaako erota, kun molemmat saavat kertoa omat tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoilen ap:n puolesta. Näytä Jumala armollisuutesi tässäkin vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Varjele että perhe säilyisi yhtenäisenä. Anna armosi, valosi, anteeksiantosi ja rauhasi näille ihmisille. Jeesuksen nimessä.
Kun pääset tuosta shokista, usko pois, elämä voi tarjota vielä paljon hyvää. Minullakin oli kaikki. Iso omakotitalo, vakituinen työ, avioliitto. Mies petti. Jätin kaiken, muutin pois paikkakunnalta. Vuosien kuluttua sain paljon enemmän. En ehkä aineellisesti mutta henkisesti. Nyt on mies, joka rakastaa ja kunnioittaa. Lapsia. Pieni asunto mutta se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariterapia voisi todella tehdä teille hyvää. Kriisi on kuitenkin myös teidän suhteessa ja yhteisessä elämässä, ei vain sinun elämässäsi.
Jos mies pettää ja lisäksi ei suostu pariterapiaan niin.. olisi vaikea olla antamatta litsaria..
Oletkohan rakentanut elämäsi vähän väärin jos miehen pettäminen romahduttaa sinut täysin?
Elämässä on paljon ihania asioita ilman parisuhdettakin. Esim. Läheiset, eläimet, luonto, mielekäs työ ja harrastukset. Elämä on jatkuvaa muutosta, jos roikut kokoajan vanhoissa kaavoissa et koskaan kehity eteenpäin.
40-vuotias on vielä hyvässä iässä. Nyt työkuviot uusiksi ja uusi mies hakuseen kunhan olet päässyt petturista ensin eroon.
Kannattaa varmaan myös hakeutua terapiaan jos elämän iloa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Jos olisin samassa tilanteessa, vetäisin itseni köysikiikkuun. Työtäni vihaan, lähisukulaiset ovat kuolleet, sisaruksia ja ystäviä ei ole. Mikään ei olisi minkään arvoista. Perhe ja mies on minulle kaikki. Jos niitä ei ole, ei ole mitään.
Näin käy kun omistautuu liikaa perheelleen ja jättää kaikki ystävät taakseen. Aika monella +45 vuotiaalla on tälläinen tilanne, ainoa yhteys kodin ulkopuolelta on työkaverit ja mitä kavereita ne muka on?
Pitäkää yhteyttä läheisiinne ihmiset. Voitte tarvita niitä joskus.
Olemme käyneet pariterapiassa. Olen käynyt yksin terapiassa.
Toki suhteessa oli ongelmia koska mies päätyi pettämään.
En halua erota sillä rakastan edelleen. Olen aina rakastanut. En halua menettää yhteistä historiaamme. En halua hajottaa perhettä.
Mies tajusi petettyään että rakastaakin minua eikä halua erota.
En vain pysty unohtamaan sitä että hän halusi toista, nautti toisen ihmisen kanssa seksistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastat kieriskellä itsesäälissä. Katkeroidu vaan ihan rauhassa.
Itse asiassa en tunne itsesääliä vaan olen hyväksynyt tilanteen. Enkä odota sääliä muilta
Halusin vain kertoa etteivät kaikki pääse pettämisestä yli. Mieluummin olisin onnellinen mutta kun en ole. Ap
Määrittele "onni". Minun ymmärrykseni mukaan se ei tule jalkaa polkemalla. Haluan olla onnellinen! Haulan! Mähaluuuun!
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan rakentanut elämäsi vähän väärin jos miehen pettäminen romahduttaa sinut täysin?
Elämässä on paljon ihania asioita ilman parisuhdettakin. Esim. Läheiset, eläimet, luonto, mielekäs työ ja harrastukset. Elämä on jatkuvaa muutosta, jos roikut kokoajan vanhoissa kaavoissa et koskaan kehity eteenpäin.
40-vuotias on vielä hyvässä iässä. Nyt työkuviot uusiksi ja uusi mies hakuseen kunhan olet päässyt petturista ensin eroon.
Kannattaa varmaan myös hakeutua terapiaan jos elämän iloa ei ole.
Minua ei kiinnosta eläimet. Sukua ei ole, eikä ystäviä. Ei ole koskaan ollutkaan. Enkä ole kaivannut. Työ ei ole koskaan riittänyt elämän sisällöksi minulle, vaikka siitä aiemmin pidinkin. Harrastukseni eivät enää tuo iloa. Olen käynyt terapeutilla, ei ollut apua. En ole kiinnostunut muista miehistä, yhtä lailla muutkin voivat pettää. Ap
Mun mies petti henkisesti. Se oli jännä tajuta, että se olisi ollut oikeastaan ihan sama, jos olisivat menneet seksiin asti. Jotain meni rikki. Pari kuukautta myös kulunut, ollaan jonossa terapiaan ja välillä menee paremmin, välillä kaikki tuntuu turhalta ja tunnistan tuon, ettei mikään tulevaisuudessa tunnu siltä, että sitä kannattaisi odottaa. En ole kertonut kuin kahdelle ystävälle, koska jostain luin, ettei sitä ehkä kannata kaikille jakaa. Ja myös, koska samaa toivoisin, jos olisin tehnyt itse virheen. Nyt tuntuu myös siltä, että yhteys muihin ystäviin on ohut kuin hämähäkin seitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastat kieriskellä itsesäälissä. Katkeroidu vaan ihan rauhassa.
Itse asiassa en tunne itsesääliä vaan olen hyväksynyt tilanteen. Enkä odota sääliä muilta
Halusin vain kertoa etteivät kaikki pääse pettämisestä yli. Mieluummin olisin onnellinen mutta kun en ole. ApMäärittele "onni". Minun ymmärrykseni mukaan se ei tule jalkaa polkemalla. Haluan olla onnellinen! Haulan! Mähaluuuun!
Onni on sitä kun tuntee että kaikki on riittävän hyvin. Onnellisuus on tunne. Olen hyväksynyt että minun elämääni se ei enää kuulu
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Jos olisin samassa tilanteessa, vetäisin itseni köysikiikkuun. Työtäni vihaan, lähisukulaiset ovat kuolleet, sisaruksia ja ystäviä ei ole. Mikään ei olisi minkään arvoista. Perhe ja mies on minulle kaikki. Jos niitä ei ole, ei ole mitään.
Näin käy kun omistautuu liikaa perheelleen ja jättää kaikki ystävät taakseen. Aika monella +45 vuotiaalla on tälläinen tilanne, ainoa yhteys kodin ulkopuolelta on työkaverit ja mitä kavereita ne muka on?
Pitäkää yhteyttä läheisiinne ihmiset. Voitte tarvita niitä joskus.
Mitkä ystävät? Ne, jotka puukottivat selkään tietäen että mies petti, mutta eivät siitä kertoneet. Sellaisia ystäviä. Työtä tehdään vain rahan vuoksi. Siksi perhe on tärkein. Jos perhe pettää, mitään ei ole jäljellä.
Voi sentään, miksi ihmisille ei opeteta jo lapsina että omaa elämää ei saa koskan perustaa vain yhden ihmisen varaan? Niin että jos sen menettää koko elämä ei romahda. Liian monien pitää se oppia omasta kokemuksesta. Lopulta tässä maailmassa voi luottaa vain itseensä ja onnellinen pitää osata olla yksinkin.
Olen huutanut ja olen hajottanut. Ei auttanut. Ap