Mua aina potuttaa rankasti äidit, jotka pätevät tyttäriensä ulkonäöllä.

44: annan toki leikkiä prinsessaa. En ehdoin tahdoin pue prinsessaksi ja pidä prinsessana. Ymmärtänet eron. Toistan nyt itseäni.

44: annan toki leikkiä prinsessaa. En ehdoin tahdoin pue prinsessaksi ja pidä prinsessana. Ymmärtänet eron. Toistan nyt itseäni.

että lapsen toiveisiin vastaamisen ja ehdoin tahdoin pukemisen ero on hiuksen hieno. Se on kuule niin, että kun lapset kasvavat, heillä alkaa ihan aikuisten oikeesti olla oma maku pukeutumisasioissa. Ei niin että he saavat kaikesta määrätä, mutta ei sekään ole mistään kotoisin, että äiti pakottaa lapsen pukeutumaan niin kuin äiti haluaa.

Enkä luonnollisestikaan tarkoita, etteikö äiti saa määrätä lasta laittamaan pakkasella toppahousut ballerinapuvun sijaan. Mutta jos ruvetaan vääntämään kättä siitä, saako lapsi laittaa vaaleanpunaisen rimpsupaidan vai onko hänen puettava päälleen äitiä enemmän miellyttävä vihreä nallepusero, niin mennään kyllä jo saivartelun puolelle ja pahasti.

t. 34-v. prinsessa

Enemmän merkkivaatefriikkien ja trndien seuraajien lapsista vois tulla muodin mukana menijöitä.



Prinsessavaatteet on kaikkea muuta kuin tyylikkäitä ja muodikkaita.

Enemmän merkkivaatefriikkien ja trndien seuraajien lapsista vois tulla muodin mukana menijöitä.

Prinsessavaatteet on kaikkea muuta kuin tyylikkäitä ja muodikkaita.

Mutta nyt ollaan ajauduttu alkuperäisestä aiheesta, nimittäin siitä, miten jotkut pätee lastensa vaaleanpunaisilla balleriinavaatteilla. Ja aika kurja lapsuus on, jos ei puuhun saa koskaan kiivetä!

jotka AINA ja väen väkisin pukevat lapsensa tylleihin ja hörhöihin ja kieltävät leikkimästä ulkona jne.?! Tiedän kyllä monia pikkutyttöjä, omani mukaan lukien, jotka välillä niissä prinsessavermeissäkin ovat, mutta yhtään tällaista hullua prinsessaintoilijaäitiä en tiedä. Tuttavapiiriin kuuluu varmaan n.50 erilaista äitiä.

sitten ap (yhden 1-vuotiaan äiti?) on tehnyt ihan omia johtopäätöksiään nähtyään pikkutyttöjä josku prinsessavaatteissa. Meillä muuten on lapsilla erilaisia "roolivaatteita", joilla saavat ihan vapaasti leikkiä myös pihalla - meillä on jopa oma puumaja, jossa näitä prinsessaleikkejäkin leikitään!

tapauksen, jossa äiti sai leikkipuistossa karmean raivarin, kun tytön 200e pillifarkut menivät rikki. Lapsi itki kuin viimeistä päivää. En tarkoita niillä prinsessavaatteilla vain vaaleanpunaisia tyllejä. =)

Ai että mä rakastan tota, että heti leimataan kateelliseksi, jos ärsyyntyy jostain. Juu, minulla on "vain" poika, mutta vaikka olisi tyttökin en todellakaan haluaisi hänen näyttävän NAURETTAVALTA tai yliampuvalta. ;P

Jos se vaatii tyllimekkoa, niin pukeutukoon siihen. Sehän se vasta kahletsimista on, ellei anna toisen pukeutua kuten haluaa. Menee se prinsessavaihe joskus ohikin. Sitten on housuja taas odottamassa käyttöä (tällä hetkellä meillä ei käytetä housuja kuin äitin pakottaessa).

Hyvin pääsee mekko päällä puuhun ja pyöräileen, palloa potkiin ja ojiin mönkimään. Ei hidasta yhtään.

sama äiti todennäköisesti olisi huutanut pojalle samalla lailla, jos olisi sotkenut kalliit vaatteet tai rikkonut jotain

Vai että "potuttaa rankasti".



Kaikenlaiseen te ihmiset energiaanne hukkaatte..

Muuta syytä vuodatukseesi en keksi :(. Minä olen itse aina ollut hieman poikatyttö ja siksi puin esikoisemmekin (tyttö) hyvin neutraaleihin vaatteisiin niin pitkään kuin pystyin. Oli toki mekkojakin mutta ei vaaleanpunaista eikä rimpsuja juurikaan. Tyttö muuttui noin kolmen-neljän vanhana prinsessaksi ihan itsestään ja sen jälkeen on kelvanneet vain ne prinsessavaatteet! Että ei ole kyse siitä, että äiti olisi niitä hörhelöitä halunnut.



Tiesitkö muuten, että erityisesti tyttöjä pitäisi lapsena kehua juuri ulkonäöstään? Ja erityisesti isien pitäisi niin tehdä? Niin lapsesta kasvaa sellainen aikuinen nainen, jonka ei isona tarvitse kerjätä huomiota miehiltä.



Ja vielä: meillä tyttöjä kehutaa kyllä ihan kaikesta muustakin (esim. se pallonheitto, verbaaliset taidot, juokseminen jne.)....

paljon, että millaisia itserakkaita narsistipaskiaisia kasvaa tuollaisella kasvatuksella. Terv. en ole ruma, eikä tyttärenikään ole ruma vaa kaunis.

Ja miten sinut kasvatettiin? Meinaan kun lopputulos on tuo....

No sitten saisi kulkea alasti. Oikeesti, ei pikkulapsi kyllä määrää mitä päälleen pukee, kyllä se on äiti joka osaa katsoa järkevät vaatteet. Yllättävän pienetkin lapset osaa jo "jallittaa" vanhempiaan. Vaan ei pidä antaa periksi!

:D...sanoo täydellinen kasvattaja :D. Tietenkään pikkulapsi ei määrää mutta kyllä häneltä silti voi kysyä enkä näe syytä, miksi äidin ja isän pitäisi esim. pukea tyttö sinapinkeltaiseen, jos tyttö haluaa vaaleanpunaista! Vaaleanpunainen sopii kyllä ihan yhtä hyvä puissakiipeilyyn, kun muutkin värit.

Ja tarkoitin tuolla sun lainaamallasi tekstillä sitä, kun muistui mieleen eräs tuttavani, jonka tytöllä oli joskus vaihe, ettei mitkään muut sukkikset kuin vaaleanpunaiset kelvannu ja sithän se tyttö sai vain ja ainoastaan ne vaaleanpunaiset sukkikset. Toi on jo siis melkosen naurettavaa!!!!

Ja tarkoitin tuolla sun lainaamallasi tekstillä sitä, kun muistui mieleen eräs tuttavani, jonka tytöllä oli joskus vaihe, ettei mitkään muut sukkikset kuin vaaleanpunaiset kelvannu ja sithän se tyttö sai vain ja ainoastaan ne vaaleanpunaiset sukkikset. Toi on jo siis melkosen naurettavaa!!!!

Ja sori...reagoin turhan kärkkäästi ;)! Ymmärsin viestisi pointin ehkä vähän väärin.

miten nää asiat kuin narsistisuus tai koulukiusaaminen liittyis mitenkään pukeutumiseen...



Jos minä haluan pukea lapseni kauniisti myös arkena eikö se viesti lapselle sitä, että hänestä huolehditaan, hän kokonaisuudessaan on kaunis ... Miksei lapsikin saisi tuntea itseään viehättäväksi ja kauniiksi myös pukeutumisen avulla? Kyllähän me aikuisetkin pukeudumme itseämme (ja muitakin) miellyttääksemme kauniisti. Mitä se keneltään on pois?



Sitten kun lapsemme kasvavat vähän suuremmaksi, heidän omat mieltymykset alkavat määrätä enemmän pukeutumista ja haluan tietysti kunnioittaa lapsen omaakin tahtoa. (Tosin kaiken järjen rajoissa). Tietysti viel käytännöllisyys sanelee omat ehtonsa. Kurikset kurasäällä jne.



Mut silti, haloo!!!

3,5v tyttäreni tykkää prinsessaleikeistä mutta en hänelle ole valmiita mekkoja ostanut, hän kehittelee itse omasta vaatekaapistaan vaatteet ja kasvattaa näin mielikuvitustaan.

eiköhän se KOKONAISUUS ratkaise lapsen elämässä, eikä ainakaan meidän lastemme mielikuvitusta kovin helpolla tukahduteta



yhtä lailla varmaan sitten olisi syytä kieltää kaikki muut lelut kuin simppelit rakennuspalikat että jää mielikuvitukselle tilaa...

Taidan olla romantikko ja nautin kauniista asioista ympärilläni: väreistä, sisustuksesta, yksityiskohdista. Tyttövauvalle olen tehnyt ihastuttavia vaatelöytöjä ja vaikka tämä on toki pinnallista, olen nauttinut myös tästä ulottuvuudesta. Myös vauvan tarvikkeet ovat valittu siten, että ne ilahduttavat silmää: sänky on kaunis, pehmusteet ja peitto hempeitä ja katoksena tylli (samalla suoja moskiittoja vastaan).



Asumme ulkomailla ja täällä vauvantarvikeliikkeissä vierailu on kuin elämyspuistoon menemistä: upeita sommitelmia, näyttäviä sisustusratkaisuja, kaikki viimeisen päälle esitelle laitettuna. Vauvanvaateliikkeet ovat myös visuaalisesti kauniita ja koristeellisilla henkareilla roikkuu silkkiunelmia strassikoristein. Pinnallista jälleen, mutta tosi viihdyttävää ;)



Kun tyttö kasvaa isommaksi, hän saa itse päättää vaatteensa.

Tää on niin tätä suomalaista massa-ajattelua...kaiken täytyy olla sitä samaa ja sukupuolieroja ei mielellään saisi näkyä. Jos tyttö on kauniisti puettu, se on siis yhtä kuin pinnallisuus ja orastava heikkolahjaisuus, älyllisessä kehityksessä ja loogisessa päättelykyvyssä on selkeitä puutteita. Puhumattakaan mielikuvituksesta, joka ei näe muuta ulottuvuutta kuin disneyn luoman stereotypian prinsessoista ja prinsseista.