Lue keskustelun säännöt.
Mua aina potuttaa rankasti äidit, jotka pätevät tyttäriensä ulkonäöllä.
24.07.2008 |
Puetaan aina NIIN prinsessoiksi, ei osteta muuta kuin prinsessajuttuja ja sitten HUPS! Todetaan, että "kyllä se on sitten jännä juttu, kun nuo tytöt on aina niin muodin perään ja sellaisia pikkuprinsessoita, että"...
Ei kai kukaan oikeasti tahdo, että lapsi rakentaa identiteettinsä ensisijaisesti ulkonäön varaan? Mites olisi, jos mieluummin hokisitte sitä miten taitavia tyttärenne ovat juoksemaan, heittämään palloa, keskustelemaan, tekemään palapelejä, kuinka loogisesti väittelevät jne.
Kommentit (66)
No sitten saisi kulkea alasti. Oikeesti, ei pikkulapsi kyllä määrää mitä päälleen pukee, kyllä se on äiti joka osaa katsoa järkevät vaatteet. Yllättävän pienetkin lapset osaa jo "jallittaa" vanhempiaan. Vaan ei pidä antaa periksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puet lapsesi prinsessavaatteisiin, hänen elämänsä tärkeimmäksi prioriteetiksi muodostuu ulkonäkö. Lisäksi hänestä kasvaa ilman muuta koulukiusaaja.
Heh heh :)
t. yhden sporttitytön ja yhden prinsessan äiti
Eipä tämä minusta tee sen enempää pinnallista kuin narsistiakaan. Ihmettelen, miksi ulkonäköasiat ovat joillekin naisille niin hirveä peikko. Omia lapsiakin halutaan viimeiseen asti suojella ulkonäköpaineilta.
Onko se sitä, että kun itse ollaan mörrimöykkyjä, ei sallittaisi muidenkaan nauttia kauniina olosta vai mikä tässä oikein maksaa? Ihan tiedoksi vain, että ulkonäöstään voi huolehtia varsin hyvin ilman sen kummempia "paineita".
Ja ehkäpä vielä suurempi yllätys teille on se, että ulkonäkö on todellakin vain yksi osa elämää. Jos prioriteetteja ruvetaan luettelemaan, se ei kärkisijoille yllä. Itsensä kanssa tasapainossa oleva ihminen osaa sovittaa sen muiden elämänalueiden joukkoon ihan luontevasti. Tällainen ihminen pystyy myös näyttämään sellaiselta kuin haluaa - ilman jatkuvaa itsensä tai muiden kyttäystä ja moralisointia.
minulla on kaksi tyttöä, jotka ovat keskenään kuin yö ja päivä.
Esikoista ei olisi voineet vaatteet vähempää kiinnostaa ja hän ei suostunut mekkoa päällensä pukemaan muuta kuin juhliin ( ja niihin vain houkuttelemalla;D). Hän oli (ja on edelleen) niin "poikatyttö" kun vain olla voi! Hiukset täytyi aina leikata lyhyiksi eikä niitä saanut koskaan laittaa edes saparoille tai ponihännälle...
Seuraava lapsemme on poika ja hyvin kävi esikoistytön vaatteet sitten hänellekin, vaaleanpunaistakaan kun ei tyttö päälleen suostunut laittamaan. Hyvät kaverukset ovatkin nuo sisko ja veli vieläkin:) Tosin tuo poika oli (ja on nykyäänkin) hyvin tarkka vaatteistaan, tarkempi kuin siskonsa:)
Sitten kolmas lapsemme on taas tyttö ja voi mikä PRINSESSA hän onkaan:) Ihan pienestä asti hän vaatimalla vaati päälleen AINA mekon ja hiukset piti aina letittää nätisti jne. Vaatteet eivät kelvanneet koskaan äidin valitsemina vaan neidin piti saada itse etsiä ne hänen mielestä parhaat "yhdistelmät"!
Mitä minun olisi siis pitänyt tehdä ettei tuo toinen tyttö olisi ollut tuollainen prinsessa?:/ Tasan saman kasvatuksen on jokainen lapsi saanut, toinen tytöistä on tuon kasvatuksen tuloksena "prinsessa" ja toinen "poikatyttö"! Liekö siis äidillä suurtakaan mahdollisuutta vaikuttaa lapsensa luonteeseen? Tuskinpa!
Itse olen ainakin koittanut vain tukea kaikkia lapsiani heidän OMISSA "rajoissaan" eli meillä on hyväksytty lapset juuri sellaisina kuin he ovat olleet, pyrkimättä muuttamaan heidän omaa identiteettiään suuntaan tain toiseen! Kaikilla lapsilla on omat vahvuutensa ja niitä olen pyrkinyt vahvistamaan, en muuttamaan luonnetta koskaan!!
Nyt nuo lapset ovat jo isoja, esikoinen jo yli 18 ja nuorinkin jo 15. Edelleen esikoisen vaatetus on "rentoa" ja poika on supertarkka siitä mitä päälleen pukee. Kuopus opn edelleen "prinsessa" eli pitää kauniista vaatteista ja haluaa ympärilleen kauneutta:)
Kaikki yhtä rakkaita ja kultaisia, identiteeteistään huolimatta:)
Summa summarum...ei se ole AINA äiti, joka lapsensa prinsessaksi pukee!:)
No sitten saisi kulkea alasti. Oikeesti, ei pikkulapsi kyllä määrää mitä päälleen pukee, kyllä se on äiti joka osaa katsoa järkevät vaatteet. Yllättävän pienetkin lapset osaa jo "jallittaa" vanhempiaan. Vaan ei pidä antaa periksi!
Tuulipuku päälle vain kuten kunnon suomalaisten kuuluu tehdä. Ei anneta periksi noille inhottaville prinsessahörhöilijöille!
Periaatteet kunniaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja luulenpa että meidän "prinsessalla" on juuri tuollainen "tulevaisuus" kuin sinullakin:)
t. 28, jolla on se 15-vuotias "prinsessa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äiti haluaa päteä tyttönsä ulkonäöllä. Mun mielestä se tarkoittaa vain sitä, että äidillä on tosi perinteiset ja kapeat käsitykset sukupuolesta.
Minä olen ylpeä kauniista lapsistani (poika ja tyttö), tykkään ostaa heille hyvännäköisiä vaatteita ja varmaan tietyllä tavala päden heidän ulkonäöllään. Ainakin mulle tulee tosi hyvä mieli nähdä heidät kauniin näköisinä ja huomata, kun muutkin heitä ihaillen katsovat. Mutta pinkkiprinsessaksi en tyttöäni pue, taisiis, onhan hänellä niitäkin vaatteita, mutta en saa mitään kicksejä siitä, että tyttö haluaa joskus prinsessavaatteita käyttää. Ne pätemisfiilikset tulee aivan toisennäköisestä pukeutumisesta, ja yhtä lailla söpöstä pojastani kuin söpöstä tytöstäni.
Toivottavasti eivät sulje pois toisiaan. Mutta fakta on, että tyllimekossa tai pillifarkuissa on aika mahdotonta kiipeillä puussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja annan hänen kokea itsensä kauniiksi ja kehun häntä ulkonäöstä. Itse sain kasvatuksen jossa vaatteille ei pantu painoa vaan opintomenestykselle. Nyt nelikymppisenä huomaan että kaikenlainen älyllinen puuhastelu on ollut ihan turhaa. Oikeastaan mitä tyhmenpi olisi niin sitä paremmin kestäisi naisen arkea. Ainoa huvi on ulkonäkö, jonka avulla voi pyörittää miehiä haluamaansa suuntaan. Ja sitäkin iloa olen tosiaan oppinut käyttämään täysipainoisesti hyväksi vasta nyt ;)
Täysin päin vastoin. Minulla on ihan kaikkien mielestä, täysin objektiivisesti supersöpö 1v pikkutyttö, jolla on jo nyt pitkät kutrit, ilmeikkäät, suloiset kasvot ja valloittava hymy.
Siinäpä syy. Minua ahdistaa suunnattomasti se, kun lapsi saa ulkopuolisilta jatkuvasti kehuja ulkonäöstään. Enkä koskaan tahdo hänelle kasvavan sellaisesta identiteettiä, että vain kauneus on tärkeää tytöille ja että vain kauniit ovat arvokkaita.
Ja eihän sitä tiedä, kauniista lapsesta ei välttämättä tule kaunista aikuista, joten on aika vaarallistakin rakentaa identiteettinsä sen varaan... mutta prinsessamekkoja en siis osta (ennen kuin itse on siinä iässä että kerjää ja silloinkin vain juhliin) ja puen lapseni ensisijaisesti käytännöllisesti/leikin mahdollistavasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
estää lasta toteuttamasta omaa samaistumistaan prinsessasatuihin, vain koska haluaa päteä 'älykkyydellään', eli tietämättömyydellään lapsen kehityksestä ja psykologiasta.
t. ihanan kauniin, kiipeilevän, älykkään ja mukavan hyväitsetuntoisen tyttären äiti
Eihän lapset tee päätöksiä muistakaan asioista, saati sitten siitä saako mennä juhlamekossa päiväkotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan, että en ostaisi hänelle VAIN prinsessajuttuja ja PUKISI häntä prinsessaksi. Arkena. Ota silmä käteen ja lue.
ap
Miksi pikkutytön pitäisi olla "naisellinen"? Eikö pikkutyttöjen ja poikien kuulu olla lapsekkaita?
Mun mielestä se tarkoittaa vain sitä, että äidillä on tosi perinteiset ja kapeat käsitykset sukupuolesta.
ap
Totta kai tuen tyttäreni kehitystä ja osaamista monipuolisesti, ettei itsetunto jää pelkän ulkonäön varaan. Enkä usko, että tästä mitään pelkoa on, koska molemmat lapsemme ovat fiksuja ja pärjääviä ja ennen kaikkea kiinnostuneita monenlaisista asioista. Hyvä ulkonäkö on vain plussaa. En ymmärrä, miksi pitäisi varta vasten "rumentautua" jos tykkää vaikka niistä vaaleanpunaisista mekoista.
Suuria ongelmia on muuten myös meillä vanhakantaisen kasvatuksen saaneilla, joita ei koskaan lapsena kehuttu ulkonäöstä - itse esim. kuvittelin pitkään olevan todella ruma ja ei-haluttava ja vasta nyt vanhemmiten olen alkanut todella nauttia naisellisuudestani.
Itselläni jäi prinsessa vaihe elämättä kun leikin isoveljen kanssa poikien leikkejä ja asustin samaa huonetta teini-ikään saakka. Jouduin pitämään myös veljen vanhoja vaatteita.
Prinsessa vaihe alkoi minulla 13-vuotiaana; sisutin huoneeni ruusukuosilla ja vanhalla roosalla. No ei mitään, mulla oli aina pienenä lyhyt poikamainen tukka ja nyt teini-iästä asti ollu pitkä. Nyt 30-v. melkein peffaan saakka ja sisustustyylini on yllättäen maalaisromantiikka : )
Omaa tytärtäni 0-3-vuotiaana puin nätteihin housuihin, mekkoihin ja paitoihin. Lempivärini oli reipaspunainen, turkoosi ja ruskea. Nyt tyttö on 3,5-v. ja hänellä on hillitön prinsessakausi ja lempiväri ontietysti vaaleanpunainen tai pinkki!. On prinsessakatosta, kruunuja, mekkoja. Vain hame tai mekko kelpaisi päälle vaikka houstkin pukee jos on tarpeeksi nätit. Tietyissä rajoissa sallin hömpötykset, mutta pistän myös rajoja ettei tule jokotyllimekkotaieimitään taistelua.
Johtopäätös: antakaa tyttöjen elää prinsessakausi jos he haluavat. Se ei yhtään älyä tai käytöstapoja heikennä! Eipä tule komplekseja niinkuin minulle.
Toisin sanoen prinsessajutut eivät ole olleet teillä vielä mitenkään ajankohtaisia. Annathan kuitenkin lapsesi toteuttaa prinsessaunelmiaan muutaman vuoden päästä, jos hänelle sellaisia tulee. Ja useimmille tytöille tulee. Turha siitä on ahdistua - normaalia kehitystä se vain on.
t. se 34-v. prinsessa
Sen ikäisillä menee vaihde ikään kuin ylikierroksille, kaiken pitää olla yli naisellista kun tyttö tajuaa olevansa tyttö. Se vaihe tärkeä kokea ja tyttöä pitää kehua, muuten tulee helposti huomionkipeä myöhemmällä iällä.