Työkokeilu ja syrjintä

Jos et pysty voittamaan heitä, liity heihin. Olet tipahtanut työelämän koneistosta ja olet nyt ratas, joka ei sovi mihinkään. Jos haluat palvontaa ja päänsilitystä, mene käymään äitisi luona.

Vierailija kirjoitti:

Meen pyytämään lääkäriltä saisinko todistuksen suruajasta, koska esimies ei oo ihminen eikä tj:tä tavoita...

Mites kauan ajattelit sairastaa? Oliko ystävä joka kuoli?

Tuossa vaiheessa me kaikki muut olemme jo hyvää vauhtia matkalla kohti uutta työpaikkaa eli haemme uutta työtä ja tiedämme, mikä on seuraava steppi. Ap:n tulisi olla tyytyväinen, että on paljon vapaata aikaa ja voi hioa CV:n jokaiseen työnhakuun täsmäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä nyt sympatiseeraan ap:tä. Minusta hän vaikuttaa fiksulta ja harkitsevalta tyypiltä. Ikävä kyllä monet pikkusieluiset esimiesasemaan päässeet haluavat lytätä innokkaan työntekijän. Useimmiten on niin, että tällaiset esimiehet haluavat horjuttaa itseään paremmaksi kokemansa henkilön asemaa.

Tämä ei edes ole kovin harvinaista. Monissa organisaatioissa nämä pikkunilkit ovat vain edenneet kokemattomuutensa tasolle eivätkä osaa johtaa.

Kiitos, mä todella arvostan että on edes yksi ihminen, joka ymmärtää... Mulla ei pitkään aikaan ollut ketään, jonka kanssa puhua. Enkä muutenkasn tykkää rasittaa ketään murheillani, kun olen aika optimistinen luonteeltani ja mieluummin yritän toimia asioiden parantamiseksi.

Joskus vaan on hetkiä, kun voi työntekijänä kokea olevansa epäreilussa asemassa, koska on työskennellyt luottavaisin mielin mutta saakin huomata, että esimies väärinkäyttää asemaansa turhan paljon. Että se ei ole enää asiallista kohtelua. Eikä puhuminen auta sillä tasolla, koska kohtelu on tahallista.

Mitä mun tässä pitäisi päällimmäiseksi miettiä? Karenssia, koska olen kiusattu? Vai sitä, mitä teen viimeistään siinä kohtaa kun työsopimus päättyy. Ehkä tarvitsen näin ensi alkuun todistuksen tai luvan poissaolosta. Sitten voin miettiä, mitä teen. Työtehtävien antaminen olisi kyllä esimiehen velvollisuus.

En ole pikein tajunnut, että läheiseni on poissa. Taidan olla vähän sekaisin, kun menin töihin.

Olen työnteon ohella suunnitellut paljon sitä, mite teen lokakuusta alkaen. Se tuntuu nyt paljon järkevämmältä, kuin vielä 1.5 kk nykyisessä, ellei tilanne muutu.

kiitos kaikille vastauksista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin esimiehelle aamulla, että pidänkin vapaan; en edes ehtinyt kertoa miksi, kun hän oli "jos sä rupeat tollaseks, saat puhua tj:n kanssa!" Joo mielelläni puhun.

Täytyy vähän miettiä, jutella... Ei esimiehen kanssa, kun ei hän muutu. Se olisi ajan haaskausta.

Kerron miten käy.

Eli luvaton poissaolo.

Joo, toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty voittamaan heitä, liity heihin. Olet tipahtanut työelämän koneistosta ja olet nyt ratas, joka ei sovi mihinkään. Jos haluat palvontaa ja päänsilitystä, mene käymään äitisi luona.

Minä haluaisin olla se, joka saa rattaat pyörimään. Jonkun pitäisi.

Palvontaa saan jo, mutta se ei tarkoita, että minua saisi toisaalla kohdella epäasiallisesti. Vähän kuin sanoisi, että lapsen saa hakata kunhan myös hellii tarpeeksi.

Juttelin TE-toimiston virkailijan kanssa, hän oli uskomattoman pätevä ja ihana.

Hänen mielestään kun esimieheni persoonallisuus on mitä on, ei kannata enempää ärsyttää, tai loppuaikani töissä tulee olemaan vain hankalampaa.

Meinasin soittaa työsuojeluun (https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyopaikkakiusaaminen/toimi-nain-koet-etta…), mutta jos sieltä otettaisiin yhteyttä esimieheeni, hän todennäköisesti vain ärtyisi entisestään.

Tj:kaan ei voi käytännössä auttaa, tiedän sen. Joten en häiritse häntäkään enemmän. Ei siitä viimeksikään hyvää seurannut, kun esimies... ärsyyntyi. (Ironista että keväällä hän kehui itseään muutamaan otteeseen siitä, ettei hermostu mistään.)

Täytyy vain olla töissä ja näpertää jotain. Esimies sen kuitenkin päättää, antaako mun olla vaikka toimettomana.

No kyllä mä jotain keksin..! Aika voi tulla pitkäksi, mutta kuuntelen ohessa vaikka YouTubesta jotain. Tänään on kuitenkin vapaa. Se on tarpeen, jotta asennoituminen jatkoon voi selkeytyä ja voisin rauhoittua.

Ja muutenkin saada tilaa olla ja tuntea. Surra ilman keskenkasvuisen mielenosoituksia. Onneksi on viikonloppu tulossa, takaisin töihin vasta maanantaina.

Lääkäriltä en saanut todistusta, ymmärrän. Siitä ei ole diagnoosilistalla koodia, että on tarvinnu aikaa hoitaa tilanne parempaan kuntoon.

Jos joku läimäyttäisi, siitä varmaan saisi palkallisen vapaan. Mutta jos toinen harjoittaa henkistä väkivaltaa... tai menetät läheisesi... ehei. Ja joku sanoi, että Suomessa aliarvioidaan kivun tuntemusta?

Veikkaan, että esimiehellä kilahti kun sai tietää, että kyselin työtehtäviä toimitusjohtajalta. Kun esimiehellä on selvästi ongelma sillä saralla, ei varmasti tykännyt, että pomo puuttui hänen pateettisuuteensa (vaikka tuskin pomo edes huomaa).

Syrjintä on liian lievä sana. Välillä kohtelu on tyranniaa. Siihen nähden syrjintä olisi jo helpotus..!

Katson miten ensi viikolla sujuu. Ei enää liikaa paineita siitä, ellei työtehtäviä ole.

Mutta tyranniaa en siedä enää tippaakaan, enkä kaihda tarvittaessa sanoa, miten asiat koen. Jos hän harjoittaa psykopatiaansa minä heitän ränttäliksi, enkä säästä ajatuksiani - vaikka italialaiseen avoimeen tyyliin, tosissaan ja huumorilla, järjellä. Kauankohan jaksaa sitä vässykkämäistä patologisuuttaan, jos siitä nouseekin ironinen möly!?

Suomalaiset, ollaan avoimempia! Miksei Suomessa ole valtakunnallista avoimuuden päivää? Se voisi olla hauska, jokainen sanoisi vaan takaisin... missäs ne tomaattibileetkin on. Turha jäykkyys pois.

"If you can't tell someone to go to hell then you can't negotiate with them"

Ap tässä, kerron vielä miten kävi.

Odotin muutaman päivän tapaamista tj:n kanssa, vähän stressasi se epätietoisuus mutta toisaalta ehdin miettiä, mitä haluan. Se tosiaan vähensi murehtimistani, kun minulle oli selvää mitä haluan ja mitä en.

Halusin pitää kaikki lomapäiväni työsuhteen päätteeksi, ja sitä tj ehdottikin. Näin jäljellä oleva työaika lyheni huomattavasti.

Toinen muutos oli se, että tj antoi minulle listan työtehtäviä: häneltä minulle... eikä minulla enää ole esimiestä! :D

Mikä helpotus!!! Kyllä kannatti avata suunsa.

Monesti ihmiset murehtii kohteluaan, eikä toiset edes tajua, että mitään ongelmaa olisi... Silti puhuminen voi olla hyvä asia, sillä yllättävän paljon parannuksia voi saada pienilläkin järjestelyillä.