Lue keskustelun säännöt.
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Pikkulapsiperheissä ei vielä harrastuksia ole lukemattomia, joten kyllä siellä ihan hyvin voidaan syödä yhdessä. Kysehän ei ole pelkästään ruuasta, vaan yhdessäolosta. Yhdessä syödessä opitaan syömään erilaisia ruokia, lapsi saa esimerkkiä vanhemmastaan, voidaan jutella kuulumisia ja luoda yhdessäolon henkeä. Monesti näissä perheissä, joissa jokainen syö silloin kun sattuu, ei sitä yhdessäoloa ole muutenkaan. Kukaan ei kysele kuulumisia ja kuuntele lasten murheita ja iloja. Kasvavalla lapsella on myös tärkeää, että hänelle tarjoillaan säännölliset ateriat. Se helpottaa myös vanhemman jaksamista kun nälkäkiukut jäävät pois. Yllättää miten monelle tässä ketjussa yhdessäsyöminen on niin vaikeaa. Sivistyneissä perheissä on aina panostettu yhteisiin ruokailuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Masennus on sairaus siinä kuin syöpäkin. Syöpä sitäpaitsi tosi usein johtuu omista valinnoista, joten sekin on ns elämänhallintaongelma.
Meillä kävi sosiaalityöntekijä antamassa adoptioneuvontaa. Hän puuttui meillä mm sohvan väärään väriin ja koiran turkin laatuun. Jankkasi moneen kertaan molemmista.
Että minä uskon tällä kokemuksella, että ei ne kaikki sosiaalityöntekijät mitään valopäitä o,e.
Miten perusteli sohvan väärän värin?
Se oli liian vaalea. Lapsiperheessä pitää olla tumma sohva. Hän epäili että ymmärrämmekö lapsiperheen arjesta mitään, kun meillä on vaalea sohva.
Tähän hän palasi ja palasi ja palasi.
Siellä se sohva on edelleen. Kaksi lasta ja kolme koiraa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskajaakko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
KUN mies ajaa rekkaa,saattaa olla kello 16 purkamassa lastiaan jossain. Ei ole ihan normi työajat rekkamiehillä!
JA MIKSI pitäisi leipoa joka viikko! Masentunut ei jaksa ajatella leipomista hyvä jos kerran vuodessa! Ei se auta että joku sanoo että leivo! Sanoisi että "huomenna leivotaan yhdessä,minä autan" Saattaisi olla enemmän apua!
Ei tuossa sanottu, että päivällinen on oltava JOKA PÄIVÄ klo.16. Eihän nyt kukaan sellaista ehdottaisikaan. Nämä asiat saa väännettyä päässään ihan miten haluaa. Jos perheen tilanteen takia sovitaan palaveri niin niihin osallistutaan. Kyllä tiedän itsekin vuorotyötä tekevänä sen, että ei ne ole aina helppo järjestää, mutta ihan lainkin mukaan työntekijän on oikeus niihin osallistua. Suurin osahan noista on nimenomaan virka-aikana ja suuri osa vanhemmista käy töissä. Ja leipomisesta, turha takertua yhdestä sanasta, kun kirjoitin, että tekisi _jotain_. Ei sekään mitään hoitoa ole, että masentunutta kannustetaan makaamaan vaan. Varmaan ollut esimerkkinä vaan, minkä ap nyt omalla tavallaan tulkitsee.
Miten sait ateriasta palaverin? Ja tuon leipomisen väännettyä tuolla lailla? Sieltä soffaltako naputtelet?
Lue tuo pinnasänkykommentti. Kuka näitä uskoo, että perhetyö tulee määräämään, että teillä syödään klo.16 JOKA PÄIVÄ vaikka tietää aikuisten työajat tai että sinun on LEIVOTTAVA joka viikko? Masentuneelle vaan on niin suuri loukkaus jos edes metsäretkeä ehdottaa. Sairaudentunnottomuus kuuluu asiaan, ei teidän kannata täällä nettipalstoilla kaikkeen uskoa ainoana totuutena.
Entä miten soffani liittyy tähän? :D Halusitko koittaa nostaa itseäsi ylemmäs? Jos soffakommentti on typerä miksi ap:n masentuneena sängyn pohjalla makaava kommentti on uskottava? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Masennus on sairaus siinä kuin syöpäkin. Syöpä sitäpaitsi tosi usein johtuu omista valinnoista, joten sekin on ns elämänhallintaongelma.
Meillä kävi sosiaalityöntekijä antamassa adoptioneuvontaa. Hän puuttui meillä mm sohvan väärään väriin ja koiran turkin laatuun. Jankkasi moneen kertaan molemmista.
Että minä uskon tällä kokemuksella, että ei ne kaikki sosiaalityöntekijät mitään valopäitä o,e.
Miten perusteli sohvan väärän värin?
Olisko taloudessa ollut valkoinen sohva, joka on ollut kurainen ja yltäpäältä koirankarvoissa.
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiperheissä ei vielä harrastuksia ole lukemattomia, joten kyllä siellä ihan hyvin voidaan syödä yhdessä. Kysehän ei ole pelkästään ruuasta, vaan yhdessäolosta. Yhdessä syödessä opitaan syömään erilaisia ruokia, lapsi saa esimerkkiä vanhemmastaan, voidaan jutella kuulumisia ja luoda yhdessäolon henkeä. Monesti näissä perheissä, joissa jokainen syö silloin kun sattuu, ei sitä yhdessäoloa ole muutenkaan. Kukaan ei kysele kuulumisia ja kuuntele lasten murheita ja iloja. Kasvavalla lapsella on myös tärkeää, että hänelle tarjoillaan säännölliset ateriat. Se helpottaa myös vanhemman jaksamista kun nälkäkiukut jäävät pois. Yllättää miten monelle tässä ketjussa yhdessäsyöminen on niin vaikeaa. Sivistyneissä perheissä on aina panostettu yhteisiin ruokailuihin.
Ei ap:n perhe ole pikkulapsiperhe.
Kuuletko muutenkaan? Nykyaika kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Masennus on sairaus siinä kuin syöpäkin. Syöpä sitäpaitsi tosi usein johtuu omista valinnoista, joten sekin on ns elämänhallintaongelma.
Meillä kävi sosiaalityöntekijä antamassa adoptioneuvontaa. Hän puuttui meillä mm sohvan väärään väriin ja koiran turkin laatuun. Jankkasi moneen kertaan molemmista.
Että minä uskon tällä kokemuksella, että ei ne kaikki sosiaalityöntekijät mitään valopäitä o,e.
Miten perusteli sohvan väärän värin?
Olisko taloudessa ollut valkoinen sohva, joka on ollut kurainen ja yltäpäältä koirankarvoissa.
Ei ollut. Meillä oli kaiken kaikkiaan kuulemma liian siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiperheissä ei vielä harrastuksia ole lukemattomia, joten kyllä siellä ihan hyvin voidaan syödä yhdessä. Kysehän ei ole pelkästään ruuasta, vaan yhdessäolosta. Yhdessä syödessä opitaan syömään erilaisia ruokia, lapsi saa esimerkkiä vanhemmastaan, voidaan jutella kuulumisia ja luoda yhdessäolon henkeä. Monesti näissä perheissä, joissa jokainen syö silloin kun sattuu, ei sitä yhdessäoloa ole muutenkaan. Kukaan ei kysele kuulumisia ja kuuntele lasten murheita ja iloja. Kasvavalla lapsella on myös tärkeää, että hänelle tarjoillaan säännölliset ateriat. Se helpottaa myös vanhemman jaksamista kun nälkäkiukut jäävät pois. Yllättää miten monelle tässä ketjussa yhdessäsyöminen on niin vaikeaa. Sivistyneissä perheissä on aina panostettu yhteisiin ruokailuihin.
Ei ap:n perhe ole pikkulapsiperhe.
Kuuletko muutenkaan? Nykyaika kutsuu.
On monia asioita, joita ihmiset pitävät vanhanaikaisina, mutta ne toimivat. Miksi muuttaa asioita, jotka toimivat ja korvata niitä huonoilla tavoilla vain koska se on nykyaikaa? Onko se niin vaikeaa päivän aikana tarjoilla yksi lämmin ateria niin, että sitä syö kaikki perheen jäsenet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on normaalia, että kun perheessä on ruoka-aika, niin lapset tulevat kotiin syömään. Ei silloin jäädä kaverin luo leikkimään. 12-vuotias tuntee kellon, joten ruoka-aikana syömään tulo pitäisi olla automaattista.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijänä voin sanoa, että uskoisin aloituksessa olevan värikynää mukana. Jos ei ole, niin pakko kai vaan myöntää että kaikissa ammattiryhmissä on niitä mätiä omenia tai liian virkaintoisia ”ammattilaisia”.
Joku kysyi mikä on perhetyöntekijän koulutus. Itse olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja psykoterapeutti. Työkavereista löytyy mm. sosionomeja, perheterapeutteja kuin sosiaalityöntekijöitäkin.
Ne jotka ihmettelevät miksi perhetyöntekijät eivät siivoa tai tee kotitöitä: perhetyöntekijän tehtävänä on ohjata perhettä siten että perhe omatoimisesti pärjää lasten kanssa. Pitkällä tähtäimellä se ei hyödytä mitään että joku ulkopuolinen siivoaa kotinne, koska kuinka oppisitte siitä itse missään vaiheessa huolehtimaan? Emme ole kouluttautuneet siivoamaan kenenkään koteja, vaan auttamaan nimenomaan mm. vuorovaikutussuhteen luomisessa, perhedynamiikan toimimisessa ym. Suomessa on todella paljon vanhempia jotka eivät itse kykene pitämään aikatauluista kiinni (=lapset myöhästelee koulusta), eivät herää herätyskelloon, unohtavat ruokkia lapset tai vaihtaa vaipan. Muun muassa tällaisissa asioissa me tuetaan ja yritetään avata vanhempien silmiä jotta he tulevaisuudessa pärjäisivät ilman ammattilaisten apua. Tarkoitus ei siis ole tehdä kenenkään puolesta mitään.
Mutta miksi vakavasti masentuneelle tarjotaan avuksi perhetyötä? Eihän se paranna masennusta, päin vastoin saattaa vaan pahentaa sitä, kun apua ei saa ja joutuu kokemaan itsensä paskaksi äidiksi kun jonkun 50-v Sirkka-Liisan mielestä perheen hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että äiti leipoo kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiperheissä ei vielä harrastuksia ole lukemattomia, joten kyllä siellä ihan hyvin voidaan syödä yhdessä. Kysehän ei ole pelkästään ruuasta, vaan yhdessäolosta. Yhdessä syödessä opitaan syömään erilaisia ruokia, lapsi saa esimerkkiä vanhemmastaan, voidaan jutella kuulumisia ja luoda yhdessäolon henkeä. Monesti näissä perheissä, joissa jokainen syö silloin kun sattuu, ei sitä yhdessäoloa ole muutenkaan. Kukaan ei kysele kuulumisia ja kuuntele lasten murheita ja iloja. Kasvavalla lapsella on myös tärkeää, että hänelle tarjoillaan säännölliset ateriat. Se helpottaa myös vanhemman jaksamista kun nälkäkiukut jäävät pois. Yllättää miten monelle tässä ketjussa yhdessäsyöminen on niin vaikeaa. Sivistyneissä perheissä on aina panostettu yhteisiin ruokailuihin.
Ei ap:n perhe ole pikkulapsiperhe.
Kuuletko muutenkaan? Nykyaika kutsuu.
On monia asioita, joita ihmiset pitävät vanhanaikaisina, mutta ne toimivat. Miksi muuttaa asioita, jotka toimivat ja korvata niitä huonoilla tavoilla vain koska se on nykyaikaa? Onko se niin vaikeaa päivän aikana tarjoilla yksi lämmin ateria niin, että sitä syö kaikki perheen jäsenet?
On se vaikeaa kello 16.
Ja se yksi yhteinen ateria ei kerro perheestä yhtikäs mitään. Se on vain yksinkertaisille jotain mihin takertua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Masennus on sairaus siinä kuin syöpäkin. Syöpä sitäpaitsi tosi usein johtuu omista valinnoista, joten sekin on ns elämänhallintaongelma.
Meillä kävi sosiaalityöntekijä antamassa adoptioneuvontaa. Hän puuttui meillä mm sohvan väärään väriin ja koiran turkin laatuun. Jankkasi moneen kertaan molemmista.
Että minä uskon tällä kokemuksella, että ei ne kaikki sosiaalityöntekijät mitään valopäitä o,e.
Tässä tuli taas yks esimerkki väärin ymmärtämisestä.
Kehtaatkin puhua syövästä noin! Kyse on hoidosta eikä siitä, että apu valikoitaisiin sen mukaan mistä mikäkin johtuu. Oma elämänhallinta ja se, että pärjää ilman noita apuja pitäisi olla se tavoiteltava olotila. Ei sitä kukaan voi tulla tarjottimella tarjoamaan vaan siihen pitää itse sitoutua. Toki lepo ja kaikki muu kuuluu siihen myös. Mutta ei sitä kannattaisi ottaa vittuiluna vaan kannattaisi yrittää mieluummin sitouttaa itseään siihen vihaamisen ja pilkun viilaamisen sijaan. Se, että saattohoitovaiheessa olevaa perheenäitiä autetaan kotona, että saa vielä hetken olla lapsilleen läsnä (kun kivuiltaan pystyy vaikkei siivota pystynytkään pyörätuolista käsin) on ihan eri asia kuin mitä on masentuneen hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Masennus on sairaus siinä kuin syöpäkin. Syöpä sitäpaitsi tosi usein johtuu omista valinnoista, joten sekin on ns elämänhallintaongelma.
Meillä kävi sosiaalityöntekijä antamassa adoptioneuvontaa. Hän puuttui meillä mm sohvan väärään väriin ja koiran turkin laatuun. Jankkasi moneen kertaan molemmista.
Että minä uskon tällä kokemuksella, että ei ne kaikki sosiaalityöntekijät mitään valopäitä o,e.
Tässä tuli taas yks esimerkki väärin ymmärtämisestä.
Kehtaatkin puhua syövästä noin! Kyse on hoidosta eikä siitä, että apu valikoitaisiin sen mukaan mistä mikäkin johtuu. Oma elämänhallinta ja se, että pärjää ilman noita apuja pitäisi olla se tavoiteltava olotila. Ei sitä kukaan voi tulla tarjottimella tarjoamaan vaan siihen pitää itse sitoutua. Toki lepo ja kaikki muu kuuluu siihen myös. Mutta ei sitä kannattaisi ottaa vittuiluna vaan kannattaisi yrittää mieluummin sitouttaa itseään siihen vihaamisen ja pilkun viilaamisen sijaan. Se, että saattohoitovaiheessa olevaa perheenäitiä autetaan kotona, että saa vielä hetken olla lapsilleen läsnä (kun kivuiltaan pystyy vaikkei siivota pystynytkään pyörätuolista käsin) on ihan eri asia kuin mitä on masentuneen hoito.
Masennus on tappava tauti. Ei jotain joka lähtee leipomalla pois.
Meille koululääkäri ehdotti .. mikä se virallinen termi nyt oli no kuitenkin henkilö joka antaisi vähän vinkkejä arkeen kun meillä oli niin vaikeaa kovapäisten adhd-kaksosten kanssa. Suostuimme. Tämö henkilö kävi kahdesti, antoi toiminnanohjausta ja sitten löi pöytään lomakkeen että hänen mielestää meidän pitäisi hakea perhetyöntekijää mutta ellemme suostu, hänen on tehtävä lasu koska o nii huolissaan perheemme hyvinvoinnista. Voi kilin kellit. Ja eikös meilläkin sitten istunut kohta joku oman elämänsä supernanny jonka mielestä asuntomme oli liian pieni, miehen ammatti oli "levoton " ja huono laste kannalta (mies on tatuoija mutta työskentelee liikeessä, ei kotona) ja viherkasvitkin puuttuivat.... tämän ammattilaisen mielestä miehen jääminen työttömäksi ja jukkapalmu olisivat siis raktaisset ongelmamme! Mitään konkreettista apua emme saaneet ja poikien raivarin aikana tämä nainen vain tuijotti silmät suurina kun minä koetin pitää kahta jässikkää kiinni ettei riko paikkoja.
Anteeksi virheet, minulla on lukihäiriö .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No alkoihan sillä perhetyöntekijällä ruokatunti, kun niin kiivaasti taas yhteistä ruokahetkeä alettiin puolustelemaan. 🤣
Mieheni lapsuudenperheessä ei muuta tehdäkään kuin syödä yhdessä. Aamulla, päivällä, iltapäivällä ja illalla kahdesti.
Ei se kerro yhtikäs mitään perheestä! Heillä ei kukaan välitä kenestäkään. Tuo ruokapöytäily on pelkästään ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Masennus on sairaus siinä kuin syöpäkin. Syöpä sitäpaitsi tosi usein johtuu omista valinnoista, joten sekin on ns elämänhallintaongelma.
Meillä kävi sosiaalityöntekijä antamassa adoptioneuvontaa. Hän puuttui meillä mm sohvan väärään väriin ja koiran turkin laatuun. Jankkasi moneen kertaan molemmista.
Että minä uskon tällä kokemuksella, että ei ne kaikki sosiaalityöntekijät mitään valopäitä o,e.
Miten perusteli sohvan väärän värin?
Olisko taloudessa ollut valkoinen sohva, joka on ollut kurainen ja yltäpäältä koirankarvoissa.
Todennäköisesti yritti ehdottaa tapaa, jolla arki helpottuisi, jos sohva olisi helpommin puhtaanapidettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiperheissä ei vielä harrastuksia ole lukemattomia, joten kyllä siellä ihan hyvin voidaan syödä yhdessä. Kysehän ei ole pelkästään ruuasta, vaan yhdessäolosta. Yhdessä syödessä opitaan syömään erilaisia ruokia, lapsi saa esimerkkiä vanhemmastaan, voidaan jutella kuulumisia ja luoda yhdessäolon henkeä. Monesti näissä perheissä, joissa jokainen syö silloin kun sattuu, ei sitä yhdessäoloa ole muutenkaan. Kukaan ei kysele kuulumisia ja kuuntele lasten murheita ja iloja. Kasvavalla lapsella on myös tärkeää, että hänelle tarjoillaan säännölliset ateriat. Se helpottaa myös vanhemman jaksamista kun nälkäkiukut jäävät pois. Yllättää miten monelle tässä ketjussa yhdessäsyöminen on niin vaikeaa. Sivistyneissä perheissä on aina panostettu yhteisiin ruokailuihin.
Ei ap:n perhe ole pikkulapsiperhe.
Kuuletko muutenkaan? Nykyaika kutsuu.
On monia asioita, joita ihmiset pitävät vanhanaikaisina, mutta ne toimivat. Miksi muuttaa asioita, jotka toimivat ja korvata niitä huonoilla tavoilla vain koska se on nykyaikaa? Onko se niin vaikeaa päivän aikana tarjoilla yksi lämmin ateria niin, että sitä syö kaikki perheen jäsenet?
On se vaikeaa kello 16.
Ja se yksi yhteinen ateria ei kerro perheestä yhtikäs mitään. Se on vain yksinkertaisille jotain mihin takertua.
Kellonajalla ei ole merkitystä kunhan aterioiden välit eivät ole liian pitkiä. Meillä syödään illallinen kasilta. t: sossu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiperheissä ei vielä harrastuksia ole lukemattomia, joten kyllä siellä ihan hyvin voidaan syödä yhdessä. Kysehän ei ole pelkästään ruuasta, vaan yhdessäolosta. Yhdessä syödessä opitaan syömään erilaisia ruokia, lapsi saa esimerkkiä vanhemmastaan, voidaan jutella kuulumisia ja luoda yhdessäolon henkeä. Monesti näissä perheissä, joissa jokainen syö silloin kun sattuu, ei sitä yhdessäoloa ole muutenkaan. Kukaan ei kysele kuulumisia ja kuuntele lasten murheita ja iloja. Kasvavalla lapsella on myös tärkeää, että hänelle tarjoillaan säännölliset ateriat. Se helpottaa myös vanhemman jaksamista kun nälkäkiukut jäävät pois. Yllättää miten monelle tässä ketjussa yhdessäsyöminen on niin vaikeaa. Sivistyneissä perheissä on aina panostettu yhteisiin ruokailuihin.
Ei ap:n perhe ole pikkulapsiperhe.
Kuuletko muutenkaan? Nykyaika kutsuu.
Kaksi lapsista alle kymmenen. Kyllä tuon ikäiset vielä pieniä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Masennus on sairaus siinä kuin syöpäkin. Syöpä sitäpaitsi tosi usein johtuu omista valinnoista, joten sekin on ns elämänhallintaongelma.
Meillä kävi sosiaalityöntekijä antamassa adoptioneuvontaa. Hän puuttui meillä mm sohvan väärään väriin ja koiran turkin laatuun. Jankkasi moneen kertaan molemmista.
Että minä uskon tällä kokemuksella, että ei ne kaikki sosiaalityöntekijät mitään valopäitä o,e.
Miten perusteli sohvan väärän värin?
Olisko taloudessa ollut valkoinen sohva, joka on ollut kurainen ja yltäpäältä koirankarvoissa.
Todennäköisesti yritti ehdottaa tapaa, jolla arki helpottuisi, jos sohva olisi helpommin puhtaanapidettävä.
Siinä ko sohvassa on irtopäälliset. Ne vaan irrottaa tarvittaessa pesuun. Tää ei mennyt jakeluun, ei millään. Eikä se että meillä käy viikkosiivooja.
Lapsiperheessä kuulemma pitää olla sottaista ja siivoojaa ei saa käyttää.
Miten perusteli sohvan väärän värin?