Lue keskustelun säännöt.
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt se perhetyöntekijä aloitti päivän kahvittelut eli työt, kun puolustelut loppuivat. Tulee taas ruokatunnilla haukkumaan suomalaiset perheet, joissa syödään eri aikaan.
Huh huh, kun näitä lukee. Meiltä olisi aikoinaan lapset varmaan.otettu huostaan. En ole oikein koskaan leiponut. Olen hetkästi lihova herkkusuu ja ei siihen lisäksi enää jokaviikkoista pullaa tarvita. Saahan sitä kaupasta vierasvaraa, jos tarvii.
Lisäksi minun korvapuustitkin on niin rumia, että menis varmaan kunnon äidin ja naisen maine siinä. Kumma jos vieläkin naisen yksi tärkeinpiä kriiteereitä kunnon äitiyteen on, että leipasee kerran viikossa nisua ja piirakkaa.
Kirjat. Minulla on paljon kirjoja. Mikä ihmeen värikoodi. Kirjat on pistetty kirjahyllyihin siinä järjestyksessä, kun niihin mahtuu. Kaikki ei mahdu, joten kirjoja on vaatehuoneessakin pari läjää, kun en raski luopua niistä.
Lasten ollessa pienempiä, teimme kumpikin vuorotöitä, joten ei syöty useinkaan koko perhe yhdessä. Parempi minusta kumpikin töissä ja maksaa itse eläminen, kuin työttömänä kotona oikeaan aikaan syömässä ja kertoilemassa päivän tapahtumia.
Nuoret kulki paljon kavereillaan. Jopa ruoka aikana. Kuten heidän kavereitaan. Myös hekin klo 16 virallisena oikeana ruoka aikana
Rekkamiehen tyttärenä muistan hyvin, että päivällistä aletttiin tekemään sitten kun isä tuli kotiin. Tai seitsemän aikoihin, jos isä ei ollut vielä tullut. Ja minä olin silloin yleensä jo jossain harrastuksessa, joten söin oman päivälliseni sitten kun tulin kotiin. Välillä puoli kymmenen aikoihin.
Ihan täysipäinen minustakin tuli, vaikka ei "rytmiä" ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Mistäpä se sinä tiedät että olivat yhdessä käyneet läpi? Pt on vaitiolovelvollinen. Juoruämmiähän ne on kaikki, ei sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei syödä arkena koskaan yhdessä. Koulut on kaukana, vanhemmat limittää työnsä, jotta lapset ei olisi yksin, toisella on astma ja toisella siedätyshoidot. Ja sittwn päälle lasten harrastukset, kotityöt ja kaksi koiraa.
Viikonloppuisin panostamme kunnon brunsseihin ja yhdessäoloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Mistäpä se sinä tiedät että olivat yhdessä käyneet läpi? Pt on vaitiolovelvollinen. Juoruämmiähän ne on kaikki, ei sillä.
Koska kun kertoi tätä minulle niin miehensä tokaisi että älä puhu paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no se leipominen voi olla jotain psykologisista vaikutuksista suositeltavaa toimintaa
Vierailija kirjoitti:
no se leipominen voi olla jotain psykologisista vaikutuksista suositeltavaa toimintaa
Naurettavaa😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa noista perhetyöntekijöistä on itse sellaisista perheistä, joissa ei koskaan ns. sujunut asiat, eli ei ole itsellään normaalin, toimivan perhearjen mallia. Onko sitten ihmekään, jos pakottavat muita johonkin kuvitteelliseen ihanneperheen malliin?
Meilläkin mies lähtee töihin sunnuntaina ja tulee kotiin perjantaina. Minä olen kahden lapsen kanssa kotona. Mutta Ap:lla on vaikea masennus ja kaksi erityislasta joten arki varmasti on raskasta. Kannattaisi perhetyöntekijälle kertoa mitä apua tarvitsisi siihen arkeen ja sen mukaan etsiä ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun Keski-Euroopassa ja täällä on sellaisia perhetyöntekijöitä, jotka toimii vanhemman tavoin eli laittaa ruokaa, siistii kotia (ei mitään isoa siivousta, vaan imurilla pahimmat pois, järjestelee, vie roskat yms), laittaa ruokaa ja leikkii ja ulkoilee lasten kanssa. Just sitä, mitä perhe tarvitsee kuormittavassa tilanteessa: konkreettista apua ja tukea arkeen. Tuollaiset ap: n kuvaamat perhetyöntekijät ovat tulleet kai niiden entisten kodinhoitajien tilalle, harmi! Ei kuulosta kovin suurelta avulta tuollainen istuskelu...
Laiskajaakko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
KUN mies ajaa rekkaa,saattaa olla kello 16 purkamassa lastiaan jossain. Ei ole ihan normi työajat rekkamiehillä!
JA MIKSI pitäisi leipoa joka viikko! Masentunut ei jaksa ajatella leipomista hyvä jos kerran vuodessa! Ei se auta että joku sanoo että leivo! Sanoisi että "huomenna leivotaan yhdessä,minä autan" Saattaisi olla enemmän apua!
Ei tuossa sanottu, että päivällinen on oltava JOKA PÄIVÄ klo.16. Eihän nyt kukaan sellaista ehdottaisikaan. Nämä asiat saa väännettyä päässään ihan miten haluaa. Jos perheen tilanteen takia sovitaan palaveri niin niihin osallistutaan. Kyllä tiedän itsekin vuorotyötä tekevänä sen, että ei ne ole aina helppo järjestää, mutta ihan lainkin mukaan työntekijän on oikeus niihin osallistua. Suurin osahan noista on nimenomaan virka-aikana ja suuri osa vanhemmista käy töissä. Ja leipomisesta, turha takertua yhdestä sanasta, kun kirjoitin, että tekisi _jotain_. Ei sekään mitään hoitoa ole, että masentunutta kannustetaan makaamaan vaan. Varmaan ollut esimerkkinä vaan, minkä ap nyt omalla tavallaan tulkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laiskajaakko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
KUN mies ajaa rekkaa,saattaa olla kello 16 purkamassa lastiaan jossain. Ei ole ihan normi työajat rekkamiehillä!
JA MIKSI pitäisi leipoa joka viikko! Masentunut ei jaksa ajatella leipomista hyvä jos kerran vuodessa! Ei se auta että joku sanoo että leivo! Sanoisi että "huomenna leivotaan yhdessä,minä autan" Saattaisi olla enemmän apua!
Ei tuossa sanottu, että päivällinen on oltava JOKA PÄIVÄ klo.16. Eihän nyt kukaan sellaista ehdottaisikaan. Nämä asiat saa väännettyä päässään ihan miten haluaa. Jos perheen tilanteen takia sovitaan palaveri niin niihin osallistutaan. Kyllä tiedän itsekin vuorotyötä tekevänä sen, että ei ne ole aina helppo järjestää, mutta ihan lainkin mukaan työntekijän on oikeus niihin osallistua. Suurin osahan noista on nimenomaan virka-aikana ja suuri osa vanhemmista käy töissä. Ja leipomisesta, turha takertua yhdestä sanasta, kun kirjoitin, että tekisi _jotain_. Ei sekään mitään hoitoa ole, että masentunutta kannustetaan makaamaan vaan. Varmaan ollut esimerkkinä vaan, minkä ap nyt omalla tavallaan tulkitsee.
Miten sait ateriasta palaverin? Ja tuon leipomisen väännettyä tuolla lailla? Sieltä soffaltako naputtelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Juu ei yhteiskunta maksa teille piikaa kotiin, jotta saisitte enemmän "omaa aikaa", eli kännykän pläräilyä.
No ne kai on eri tarpeisiin tarkoitettu, kotiapu käytännön avuksi väliaikaiseen tarpeeseen esim jos vanhempi sairastuu, perhetyö enemmän sitten saamaan arjen toimimaan ilman sitä käytännön apua esim jos perheessä on erityislapsia. Ehkä ap on hakenut väärää apua, jos tarve on väliaikainen uupumuksen takia nii tuo kotiapu olisi ollut siihen sopiva, tosin perhetyön apu vois olla siinä että auttavat sua etsii keinot millä et uupuisi siinä arjessa kun tilanne on pysyvä eikä väliaikainen. Kai noiden neuvojen olis tarkoitus helpottaa ja parantaa sitä arkea teille, mutta ellei ne oo teille sopivia nii se kannattaa sanoa että tää ei toimi teille että keksisikö jotain muuta just siihen teidän tilanteeseen, ja pyydä sitä kotiapua jos tarve on käytännön apu väliaikasesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että vakavassa masennuksessa tie parempaan oloon, huom ei paranemiseen kuitenkaan, kulkee aistinautintojen kautta. Äärimmäisessä väsymys, masennus tai ahdistustilassa monesti helpottaa lämmin suihku, kylpy, hieronta, hyvä ruoka, puhtaus ja järjestys. Mielestäni kaoottisessa tilanteessa olevia perheitä tulisi ohjata nimenomaan KONKREETTISEN avun kautta kohti näitä asioita.
Eli, jo entisestään kaoottista arkea kahvitteluilla kuormittavien perhetyöntekijöiden korvaaminen esimerkiksi siivoojalla ja kotiavulla toisi sen ensimmäisen potkun arjen sujuvuuteen. Lisäksi mukaan jokin ammattijärjestäjä joka auttaa pistämään kaapit ja hyllyt järjestykseen, sillä useamman lapsen perheessä tuo tavaranpyöritys on ihan käsittämätön ja jo senyksin lapasesta lähtiessään aiheuttaa päässä kaaoksen ja masennuksen tunnetta jo ihan perusterveellä perheenäidillä.
Kun tarpeelliset käyttötavarat on karsittu ja järjestetty omille paikoille, arjen pyöritys helpottuu huomattavasti. Tähän lisäksi vielä kodin puhtaus ja vaikka sitten kotiavun avustamana kokatut ateriat parin viikon ajan säännöllisesti perheelle, niin johan alkaa uusi arki muotoutumaan. Kyllä näitä perheitä pitää ohjata esimerkin kautta, eli kyllä pelkkä keskusteluapu on liian vähäinen ja pelkkä käskytys aiheuttaa vain lisäahdistusta.
Ihmettelen sitä, miksi toimintamalli auttaa lapsiperheitä on oikeasti näin heppoinen keskusteleva apu, sillä jo kautta vuosisatojen ihminen on ollut esimerkistä oppiva eläin joka matkii hyväksi havaitsemiaan toimintamalleja varsin suurella menestyksellä. Jos perheapua siis tarjottaisiin parin kolmen viikon ajan hyvinkin konkreettisen esimerkin voimin, josta käteen jäisi autettavalle perheelle järjestetty koti ja muutama arjen helppo ruokaresepti pyörisi arki ehkä näissä perheissä avun jälkeen taas hiukan kevyemmin eteenpäin. Vasta siinä vaiheessa olisi tilaa tälle keskustelevalle tyypille kahvikupin äärellä, kun ensin olisi oikeasti ratkaistu ne arkea eniten kuormittavat asiat jotka lähes kaikilla perheillä ovat kuitenkin melkolailla samanlaisia arjen kuormittavuuteen eri kanteilta liittyviä asioita.
Tuo kuvaamasi on kotiapua. Sitäkin annetaan. Se vain on eri asia perhetyöstä.
Enpä ole kuullut, että järjestettäisiin ammattijärjestäjä perheille. Se olisi oikeasti hyödyllistä monille perheille, ainakin meille. On ihan eri asia olla tiettyyn asiaan perehtynyt ammattilainen, joka auttaa siinä tietyssä asiassa, kuin joku perhetyöntekijä, joka yrittää olla yhtä aikaa perheterapeutti, ADHD-valmentaja ja samalla seurata ja arvioida. Jo se seuraaminen ja arviointi haittaa sen oikean avun saamista, puhumattakaan siitä, jos ei oikeasti ole sitä osaamista vaikkapa nepsyjutuissa ollenkaan tai mitä kaikkea ammattijärjestäjän osaamiseen kuuluukaan. En tosiaan tunne, mitä kaikkea ammattijärjestäjät opiskelevat, mutta uskon että voin ammattijärjestäjän kanssa luottaa siihen, ettei hän sanele, miten kotini pitää järjestää vaan auttaa siinä, mitä itse haluan. Tärkeää on myös luottamus auttavan tahon ammattitaitoon, koska jo ihmisen päästäminen kotiin vaatii luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
No minä en usko oikein että tuohon kirjahylly juttuun. Kaverini luona kävi kans perhetyöntekijä kun oli masennusta ja arki raskasta. Hänkin mulle sanoi että työntekijän mielestä pinnasänky on väärässä asennossa yms. vaikka todellisuudessa oli yhdessä näitä juttuja käynyt läpi, ilman mitään painostusta asioihin.
Tämä oli se pointti. Jos perhetyöntekijä sanoo, että voitko kääntää pinnasängyn oman sängyn viereen niin yöheräämiset on helpompia sen voi sitten vääntää noin, että pinnasänky on perhetyöntekijän mukaan väärässä asennossa.
"Vanhanaikaista" kotiapua kyllä on jos tarve sitä vaatii. Ei nuo tietenkään ikinä menekään niin, että asiakas luettelee työntekijälle jotain ikkunan pesemisiä ja viikkosiivouksia. Tutulla kävi perhetyö siivoamassa, ulkoili lasten kanssa, teki ruokaa. Ystäväni sairasti syöpää ja oli huonossa kunnossa. Tilanne on täysin eri kuin masentuneen elämänhallinnan ongelmat.
Masennus on sairaus siinä kuin syöpäkin. Syöpä sitäpaitsi tosi usein johtuu omista valinnoista, joten sekin on ns elämänhallintaongelma.
Meillä kävi sosiaalityöntekijä antamassa adoptioneuvontaa. Hän puuttui meillä mm sohvan väärään väriin ja koiran turkin laatuun. Jankkasi moneen kertaan molemmista.
Että minä uskon tällä kokemuksella, että ei ne kaikki sosiaalityöntekijät mitään valopäitä o,e.
Mä teen nimenomaan näin päin, etenkin koska lapsella poskettomat koulumatkat kun ei mulma ole varaa asua samoilla kulmilla kuin mitkä lapsen isä on valinnut.
Minusta tärkeintä on että osaa menetellä tilanteen mukaan: just että on ne eväät niine ttei tarvitse nälän takia tapella, ja että ruokaa saa kylliksi ja kiireettä, ja lepoa ja rakkautta ja mitäs näitä nyt on.