Lue keskustelun säännöt.
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Koulusta tullessaan? Kaverilta tullessaan? Harrastuksesta tullessaan?
Normaalissa koululaisperheessä harvemmin kello 16 koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Ei olisi onnistunut meiltä kuin sillä viikolla kun oltiin kaikki yhtä aikaa oksennustaudissa.
No älä nyt siihen klo 16 takerru. Olishan se hyvä joku rytmi olla.
Koululaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on että on kavereita. Se että pönötetään reikäreikä-aikataululla kotona ei niinkään.
Ja mistä ihmeestä voit päätellä että jos koululainen ei ole kotona tasan kello 16, että hänellä ei olisi rytmiä?
Sanoinko että jos ei klo 16 ole kotona niin ei ole rytmiä? Ei sen ruoan klo 16 tarvi olla. Meillä ainakin yritetään suunnitella se ruokailu sen mukaan mitä muuta ohjelmaa on. Joskus toki menee ruokailu myöhempään tai poikkeaa siitä mitä yleensä on.
Kyllä sinä sanoit. Päättelit että ap:n 12-vuotiaalla ei ole rytmiä, koska hän ei ole kotona kello 16.
Totean nyt vielä kerran, että koululaisperheissä - joissa koululaisilla on kavereita, harrastuksia, koulumenoja jne - tosi harvoin on enää sellaista Suomisen perheen ruokailua kello 17.08 kun perheenpää tulee virastosta kotiin ja Hulda on kiehauttanut väskynäsopan.
Ja mikä rytmi teillä on jos joka päivän suunnittelette erikseen ja ne poikkeaa toisistaam?
Kyllä meillä ruoka tehdään tai syödään valmista kun töistä ja koulusta tullaan. Jaksaa harrastuksissakin paremmin. Ap:n perheessä ei ole mitään rytmiä kun sinne perhetyöntekijää tarvitaan rytmittämään.
Kun teillä tehdään niin, täytyy kaikissa perheissä tehdä niin. Mikä ylijumala sinä olet tuomitsemaan toisen perheen käytäntöjä? Just tuollaisia ne turhat rasittavat per. etyöntekijät ovat.
Ei täydy :) en tuomitse, tehköön kukin niin kuin tahtoo. Mutta omasta mielestäni on hyvä olla jotain ruoka aikaa joka sovitetaan perheen muuhun rytmiin.
Mikä ”rytmi” se tuo on? Tismalleen sama asia kuin ap:llakin. Syödään kun ehditään. Suomennettuna.
No helvettiäkö se perhetyöntekijä siellä käy kun asiat on niin mallikkaasti :D
No sitähän tää ketju just käsittelee. Oletko jotenkin hiiiidas?
Niin, ne asiat eivät ole mallikkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Koulusta tullessaan? Kaverilta tullessaan? Harrastuksesta tullessaan?
Normaalissa koululaisperheessä harvemmin kello 16 koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Ei olisi onnistunut meiltä kuin sillä viikolla kun oltiin kaikki yhtä aikaa oksennustaudissa.
No älä nyt siihen klo 16 takerru. Olishan se hyvä joku rytmi olla.
Koululaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on että on kavereita. Se että pönötetään reikäreikä-aikataululla kotona ei niinkään.
Ja mistä ihmeestä voit päätellä että jos koululainen ei ole kotona tasan kello 16, että hänellä ei olisi rytmiä?
Sanoinko että jos ei klo 16 ole kotona niin ei ole rytmiä? Ei sen ruoan klo 16 tarvi olla. Meillä ainakin yritetään suunnitella se ruokailu sen mukaan mitä muuta ohjelmaa on. Joskus toki menee ruokailu myöhempään tai poikkeaa siitä mitä yleensä on.
Kyllä sinä sanoit. Päättelit että ap:n 12-vuotiaalla ei ole rytmiä, koska hän ei ole kotona kello 16.
Totean nyt vielä kerran, että koululaisperheissä - joissa koululaisilla on kavereita, harrastuksia, koulumenoja jne - tosi harvoin on enää sellaista Suomisen perheen ruokailua kello 17.08 kun perheenpää tulee virastosta kotiin ja Hulda on kiehauttanut väskynäsopan.
Ja mikä rytmi teillä on jos joka päivän suunnittelette erikseen ja ne poikkeaa toisistaam?
Kyllä meillä ruoka tehdään tai syödään valmista kun töistä ja koulusta tullaan. Jaksaa harrastuksissakin paremmin. Ap:n perheessä ei ole mitään rytmiä kun sinne perhetyöntekijää tarvitaan rytmittämään.
Kun teillä tehdään niin, täytyy kaikissa perheissä tehdä niin. Mikä ylijumala sinä olet tuomitsemaan toisen perheen käytäntöjä? Just tuollaisia ne turhat rasittavat per. etyöntekijät ovat.
Ei täydy :) en tuomitse, tehköön kukin niin kuin tahtoo. Mutta omasta mielestäni on hyvä olla jotain ruoka aikaa joka sovitetaan perheen muuhun rytmiin.
Mikä ”rytmi” se tuo on? Tismalleen sama asia kuin ap:llakin. Syödään kun ehditään. Suomennettuna.
Ap sanoi, että heillä jokainen syö silloin kun haluaa. Eli yhdessä ei syödä, eikä tiettyyn aikaan, siis mihinkään aikaan. Eivätkä aikuiset ilmeisesti laita ruokaa lapsille. Vaan jokainen napsii itse nälkäänsä kaapeista. Onhan tämä melkoisen ankeaa pienille lapsille, varsinkin kun kahdella on erityistarpeita, joutua ruokkimaan itse itsensä. Tuskin myöskään osaavat laittaa ruokaa tai valita terveellisiä ruokia. Onhan tuo melkoista lasten heitteillejättöä.
Nyt keksit omasta päästäsi. Ei ap noin sanonut. Melkoista tuubaa taas tulee.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Ja luulisi että kotiinsa ei ole pakko päästää tuollaista tuntematonta ihmistä touhuamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Koulusta tullessaan? Kaverilta tullessaan? Harrastuksesta tullessaan?
Normaalissa koululaisperheessä harvemmin kello 16 koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Ei olisi onnistunut meiltä kuin sillä viikolla kun oltiin kaikki yhtä aikaa oksennustaudissa.
No älä nyt siihen klo 16 takerru. Olishan se hyvä joku rytmi olla.
Koululaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on että on kavereita. Se että pönötetään reikäreikä-aikataululla kotona ei niinkään.
Ja mistä ihmeestä voit päätellä että jos koululainen ei ole kotona tasan kello 16, että hänellä ei olisi rytmiä?
Sanoinko että jos ei klo 16 ole kotona niin ei ole rytmiä? Ei sen ruoan klo 16 tarvi olla. Meillä ainakin yritetään suunnitella se ruokailu sen mukaan mitä muuta ohjelmaa on. Joskus toki menee ruokailu myöhempään tai poikkeaa siitä mitä yleensä on.
Kyllä sinä sanoit. Päättelit että ap:n 12-vuotiaalla ei ole rytmiä, koska hän ei ole kotona kello 16.
Totean nyt vielä kerran, että koululaisperheissä - joissa koululaisilla on kavereita, harrastuksia, koulumenoja jne - tosi harvoin on enää sellaista Suomisen perheen ruokailua kello 17.08 kun perheenpää tulee virastosta kotiin ja Hulda on kiehauttanut väskynäsopan.
Ja mikä rytmi teillä on jos joka päivän suunnittelette erikseen ja ne poikkeaa toisistaam?
Kyllä meillä ruoka tehdään tai syödään valmista kun töistä ja koulusta tullaan. Jaksaa harrastuksissakin paremmin. Ap:n perheessä ei ole mitään rytmiä kun sinne perhetyöntekijää tarvitaan rytmittämään.
Kun teillä tehdään niin, täytyy kaikissa perheissä tehdä niin. Mikä ylijumala sinä olet tuomitsemaan toisen perheen käytäntöjä? Just tuollaisia ne turhat rasittavat per. etyöntekijät ovat.
Ei täydy :) en tuomitse, tehköön kukin niin kuin tahtoo. Mutta omasta mielestäni on hyvä olla jotain ruoka aikaa joka sovitetaan perheen muuhun rytmiin.
Mikä ”rytmi” se tuo on? Tismalleen sama asia kuin ap:llakin. Syödään kun ehditään. Suomennettuna.
No helvettiäkö se perhetyöntekijä siellä käy kun asiat on niin mallikkaasti :D
No sitähän tää ketju just käsittelee. Oletko jotenkin hiiiidas?
Niin, ne asiat eivät ole mallikkaasti.
Ei vaan kaikki ihmettelee mitä ihmettä perhetyöntekijä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Ja luulisi että kotiinsa ei ole pakko päästää tuollaista tuntematonta ihmistä touhuamaan.
On pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Koulusta tullessaan? Kaverilta tullessaan? Harrastuksesta tullessaan?
Normaalissa koululaisperheessä harvemmin kello 16 koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Ei olisi onnistunut meiltä kuin sillä viikolla kun oltiin kaikki yhtä aikaa oksennustaudissa.
No älä nyt siihen klo 16 takerru. Olishan se hyvä joku rytmi olla.
Koululaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on että on kavereita. Se että pönötetään reikäreikä-aikataululla kotona ei niinkään.
Ja mistä ihmeestä voit päätellä että jos koululainen ei ole kotona tasan kello 16, että hänellä ei olisi rytmiä?
Sanoinko että jos ei klo 16 ole kotona niin ei ole rytmiä? Ei sen ruoan klo 16 tarvi olla. Meillä ainakin yritetään suunnitella se ruokailu sen mukaan mitä muuta ohjelmaa on. Joskus toki menee ruokailu myöhempään tai poikkeaa siitä mitä yleensä on.
Kyllä sinä sanoit. Päättelit että ap:n 12-vuotiaalla ei ole rytmiä, koska hän ei ole kotona kello 16.
Totean nyt vielä kerran, että koululaisperheissä - joissa koululaisilla on kavereita, harrastuksia, koulumenoja jne - tosi harvoin on enää sellaista Suomisen perheen ruokailua kello 17.08 kun perheenpää tulee virastosta kotiin ja Hulda on kiehauttanut väskynäsopan.
Ja mikä rytmi teillä on jos joka päivän suunnittelette erikseen ja ne poikkeaa toisistaam?
Kyllä meillä ruoka tehdään tai syödään valmista kun töistä ja koulusta tullaan. Jaksaa harrastuksissakin paremmin. Ap:n perheessä ei ole mitään rytmiä kun sinne perhetyöntekijää tarvitaan rytmittämään.
Kun teillä tehdään niin, täytyy kaikissa perheissä tehdä niin. Mikä ylijumala sinä olet tuomitsemaan toisen perheen käytäntöjä? Just tuollaisia ne turhat rasittavat per. etyöntekijät ovat.
Ei täydy :) en tuomitse, tehköön kukin niin kuin tahtoo. Mutta omasta mielestäni on hyvä olla jotain ruoka aikaa joka sovitetaan perheen muuhun rytmiin.
Mikä ”rytmi” se tuo on? Tismalleen sama asia kuin ap:llakin. Syödään kun ehditään. Suomennettuna.
Ap sanoi, että heillä jokainen syö silloin kun haluaa. Eli yhdessä ei syödä, eikä tiettyyn aikaan, siis mihinkään aikaan. Eivätkä aikuiset ilmeisesti laita ruokaa lapsille. Vaan jokainen napsii itse nälkäänsä kaapeista. Onhan tämä melkoisen ankeaa pienille lapsille, varsinkin kun kahdella on erityistarpeita, joutua ruokkimaan itse itsensä. Tuskin myöskään osaavat laittaa ruokaa tai valita terveellisiä ruokia. Onhan tuo melkoista lasten heitteillejättöä.
Pahantahtoista pilkunnussintaa.
Ei meilläkään arkena välttämättä koko päivänä yhdessä istuta syömään.
Se ei tarkoita, etteikö vanhempi kattaisi lapselle ruokaa tai että ruokaa ei laitettaisi.
Tai että ruoka olisi epäterveellistä.
Mistä ihmeestä sinä näitä päätelmiä keksit?
Ihan niin kuin ruoka muuttuisi jo siitä terveellliseksi että se tarjoillaan kaikille samaan aikaan kello 16?
Perhetyö on tarkoitettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Tuskin sitä olisi ehdotettu, jos nämä eivät olisi tilanteessa heikoilla.
Joo noita ei kannata päästää kotiinsa. Meille ne oli pakko päästää, kun meillä meni miehen kanssa nuorimmaisen synnyttyä hetken tosi huonosti, ku lapsi oli sairas ja meillä voimat lopussa ja näykittiin sitten toisiamme. Minä erehdyin sanomaan neuvolassa, että meillä ei mee nyt hyvin ja seuraavaksi olikin tehty lasu ja perhetyöntekijä oli pakko päästää sisään ettei pahenneta tilannetta.
Siitä emännästä ei ollut helvettiäkään hyötyä. Syyllisti mun miestä vähän koko ajan, puuttui ihan ihme asioihin esimerkiksi siihen kun itse itselleen sukat pukeneella 3-vuotiaalla oli eripariset villasukat ja mulla oli neuletyö pöydällä eikä neulekorissa pöydän vieressä. Kumpaakin vaan ahdisti enemmän, kun ennen käyntejä koetettiin siivota hulluna ja pukea lapset viimeisen päälle siistin näköiseksi. Varsinkaan miehen isyyteen siitä ei ollut apua, kun yksi kyttää vieressä ja arvostelee ja riideltiin vielä enemmän ja mies oli vielä haluttomampi tekemään mitään ja riideltiin vähän lisää. Onneksi se loppui, kun alettiin valehdella, että hyvin menee ja meillä menee nykyään vuosia myöhemmin ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskon että vakavassa masennuksessa tie parempaan oloon, huom ei paranemiseen kuitenkaan, kulkee aistinautintojen kautta. Äärimmäisessä väsymys, masennus tai ahdistustilassa monesti helpottaa lämmin suihku, kylpy, hieronta, hyvä ruoka, puhtaus ja järjestys. Mielestäni kaoottisessa tilanteessa olevia perheitä tulisi ohjata nimenomaan KONKREETTISEN avun kautta kohti näitä asioita.
Eli, jo entisestään kaoottista arkea kahvitteluilla kuormittavien perhetyöntekijöiden korvaaminen esimerkiksi siivoojalla ja kotiavulla toisi sen ensimmäisen potkun arjen sujuvuuteen. Lisäksi mukaan jokin ammattijärjestäjä joka auttaa pistämään kaapit ja hyllyt järjestykseen, sillä useamman lapsen perheessä tuo tavaranpyöritys on ihan käsittämätön ja jo senyksin lapasesta lähtiessään aiheuttaa päässä kaaoksen ja masennuksen tunnetta jo ihan perusterveellä perheenäidillä.
Kun tarpeelliset käyttötavarat on karsittu ja järjestetty omille paikoille, arjen pyöritys helpottuu huomattavasti. Tähän lisäksi vielä kodin puhtaus ja vaikka sitten kotiavun avustamana kokatut ateriat parin viikon ajan säännöllisesti perheelle, niin johan alkaa uusi arki muotoutumaan. Kyllä näitä perheitä pitää ohjata esimerkin kautta, eli kyllä pelkkä keskusteluapu on liian vähäinen ja pelkkä käskytys aiheuttaa vain lisäahdistusta.
Ihmettelen sitä, miksi toimintamalli auttaa lapsiperheitä on oikeasti näin heppoinen keskusteleva apu, sillä jo kautta vuosisatojen ihminen on ollut esimerkistä oppiva eläin joka matkii hyväksi havaitsemiaan toimintamalleja varsin suurella menestyksellä. Jos perheapua siis tarjottaisiin parin kolmen viikon ajan hyvinkin konkreettisen esimerkin voimin, josta käteen jäisi autettavalle perheelle järjestetty koti ja muutama arjen helppo ruokaresepti pyörisi arki ehkä näissä perheissä avun jälkeen taas hiukan kevyemmin eteenpäin. Vasta siinä vaiheessa olisi tilaa tälle keskustelevalle tyypille kahvikupin äärellä, kun ensin olisi oikeasti ratkaistu ne arkea eniten kuormittavat asiat jotka lähes kaikilla perheillä ovat kuitenkin melkolailla samanlaisia arjen kuormittavuuteen eri kanteilta liittyviä asioita.
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Koulusta tullessaan? Kaverilta tullessaan? Harrastuksesta tullessaan?
Normaalissa koululaisperheessä harvemmin kello 16 koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Ei olisi onnistunut meiltä kuin sillä viikolla kun oltiin kaikki yhtä aikaa oksennustaudissa.
No älä nyt siihen klo 16 takerru. Olishan se hyvä joku rytmi olla.
Koululaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on että on kavereita. Se että pönötetään reikäreikä-aikataululla kotona ei niinkään.
Ja mistä ihmeestä voit päätellä että jos koululainen ei ole kotona tasan kello 16, että hänellä ei olisi rytmiä?
Sanoinko että jos ei klo 16 ole kotona niin ei ole rytmiä? Ei sen ruoan klo 16 tarvi olla. Meillä ainakin yritetään suunnitella se ruokailu sen mukaan mitä muuta ohjelmaa on. Joskus toki menee ruokailu myöhempään tai poikkeaa siitä mitä yleensä on.
Kyllä sinä sanoit. Päättelit että ap:n 12-vuotiaalla ei ole rytmiä, koska hän ei ole kotona kello 16.
Totean nyt vielä kerran, että koululaisperheissä - joissa koululaisilla on kavereita, harrastuksia, koulumenoja jne - tosi harvoin on enää sellaista Suomisen perheen ruokailua kello 17.08 kun perheenpää tulee virastosta kotiin ja Hulda on kiehauttanut väskynäsopan.
Ja mikä rytmi teillä on jos joka päivän suunnittelette erikseen ja ne poikkeaa toisistaam?
Kyllä meillä ruoka tehdään tai syödään valmista kun töistä ja koulusta tullaan. Jaksaa harrastuksissakin paremmin. Ap:n perheessä ei ole mitään rytmiä kun sinne perhetyöntekijää tarvitaan rytmittämään.
Kun teillä tehdään niin, täytyy kaikissa perheissä tehdä niin. Mikä ylijumala sinä olet tuomitsemaan toisen perheen käytäntöjä? Just tuollaisia ne turhat rasittavat per. etyöntekijät ovat.
Ei täydy :) en tuomitse, tehköön kukin niin kuin tahtoo. Mutta omasta mielestäni on hyvä olla jotain ruoka aikaa joka sovitetaan perheen muuhun rytmiin.
Mikä ”rytmi” se tuo on? Tismalleen sama asia kuin ap:llakin. Syödään kun ehditään. Suomennettuna.
Ap sanoi, että heillä jokainen syö silloin kun haluaa. Eli yhdessä ei syödä, eikä tiettyyn aikaan, siis mihinkään aikaan. Eivätkä aikuiset ilmeisesti laita ruokaa lapsille. Vaan jokainen napsii itse nälkäänsä kaapeista. Onhan tämä melkoisen ankeaa pienille lapsille, varsinkin kun kahdella on erityistarpeita, joutua ruokkimaan itse itsensä. Tuskin myöskään osaavat laittaa ruokaa tai valita terveellisiä ruokia. Onhan tuo melkoista lasten heitteillejättöä.
Pahantahtoista pilkunnussintaa.
Ei meilläkään arkena välttämättä koko päivänä yhdessä istuta syömään.
Se ei tarkoita, etteikö vanhempi kattaisi lapselle ruokaa tai että ruokaa ei laitettaisi.
Tai että ruoka olisi epäterveellistä.
Mistä ihmeestä sinä näitä päätelmiä keksit?
Ihan niin kuin ruoka muuttuisi jo siitä terveellliseksi että se tarjoillaan kaikille samaan aikaan kello 16?
Perhetyö on tarkoitettu lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Tuskin sitä olisi ehdotettu, jos nämä eivät olisi tilanteessa heikoilla.
Ja se hyvinvointi lisääntyy kun värikoodataan kirjahylly ja syödään kello 16?
Sitten vähintään 98 prossaa Suomen koululaisperheistä tarvitsee perhetyöntekijän.
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että vakavassa masennuksessa tie parempaan oloon, huom ei paranemiseen kuitenkaan, kulkee aistinautintojen kautta. Äärimmäisessä väsymys, masennus tai ahdistustilassa monesti helpottaa lämmin suihku, kylpy, hieronta, hyvä ruoka, puhtaus ja järjestys. Mielestäni kaoottisessa tilanteessa olevia perheitä tulisi ohjata nimenomaan KONKREETTISEN avun kautta kohti näitä asioita.
Eli, jo entisestään kaoottista arkea kahvitteluilla kuormittavien perhetyöntekijöiden korvaaminen esimerkiksi siivoojalla ja kotiavulla toisi sen ensimmäisen potkun arjen sujuvuuteen. Lisäksi mukaan jokin ammattijärjestäjä joka auttaa pistämään kaapit ja hyllyt järjestykseen, sillä useamman lapsen perheessä tuo tavaranpyöritys on ihan käsittämätön ja jo senyksin lapasesta lähtiessään aiheuttaa päässä kaaoksen ja masennuksen tunnetta jo ihan perusterveellä perheenäidillä.
Kun tarpeelliset käyttötavarat on karsittu ja järjestetty omille paikoille, arjen pyöritys helpottuu huomattavasti. Tähän lisäksi vielä kodin puhtaus ja vaikka sitten kotiavun avustamana kokatut ateriat parin viikon ajan säännöllisesti perheelle, niin johan alkaa uusi arki muotoutumaan. Kyllä näitä perheitä pitää ohjata esimerkin kautta, eli kyllä pelkkä keskusteluapu on liian vähäinen ja pelkkä käskytys aiheuttaa vain lisäahdistusta.
Ihmettelen sitä, miksi toimintamalli auttaa lapsiperheitä on oikeasti näin heppoinen keskusteleva apu, sillä jo kautta vuosisatojen ihminen on ollut esimerkistä oppiva eläin joka matkii hyväksi havaitsemiaan toimintamalleja varsin suurella menestyksellä. Jos perheapua siis tarjottaisiin parin kolmen viikon ajan hyvinkin konkreettisen esimerkin voimin, josta käteen jäisi autettavalle perheelle järjestetty koti ja muutama arjen helppo ruokaresepti pyörisi arki ehkä näissä perheissä avun jälkeen taas hiukan kevyemmin eteenpäin. Vasta siinä vaiheessa olisi tilaa tälle keskustelevalle tyypille kahvikupin äärellä, kun ensin olisi oikeasti ratkaistu ne arkea eniten kuormittavat asiat jotka lähes kaikilla perheillä ovat kuitenkin melkolailla samanlaisia arjen kuormittavuuteen eri kanteilta liittyviä asioita.
Tuo kuvaamasi on kotiapua. Sitäkin annetaan. Se vain on eri asia perhetyöstä.
Mietin kuinka konkreettista hyötyä on käydä 3 päivänä viikossa toteamassa asiat perheessä, jossa tarvittaisiin ehkä enemmän ihan käytännön apua. Arki kuormittaa sairauden lisäksi ja asiat mahdollisesti kertyvät kun ei jakseta. Eikö olisi järkevämpää auttaa vaikka kilpailuttamaan säännöllinen kotisiivous. Haetaan numeroita ja mietitään vaihtoehtoja. Sopia mitkä alueet otetaan esim kerran kuussa. Leipomisen sijaan ohjattaisiin tekemään nopeita arkiruokia. Mahdollisesti myös pakkaseen. Kuormittamisen sijasta hyväksytään, että perheessä on toimintakyky hoitaa asioita alentunut. Eikä siihen mikään Tsemppi auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että vakavassa masennuksessa tie parempaan oloon, huom ei paranemiseen kuitenkaan, kulkee aistinautintojen kautta. Äärimmäisessä väsymys, masennus tai ahdistustilassa monesti helpottaa lämmin suihku, kylpy, hieronta, hyvä ruoka, puhtaus ja järjestys. Mielestäni kaoottisessa tilanteessa olevia perheitä tulisi ohjata nimenomaan KONKREETTISEN avun kautta kohti näitä asioita.
Eli, jo entisestään kaoottista arkea kahvitteluilla kuormittavien perhetyöntekijöiden korvaaminen esimerkiksi siivoojalla ja kotiavulla toisi sen ensimmäisen potkun arjen sujuvuuteen. Lisäksi mukaan jokin ammattijärjestäjä joka auttaa pistämään kaapit ja hyllyt järjestykseen, sillä useamman lapsen perheessä tuo tavaranpyöritys on ihan käsittämätön ja jo senyksin lapasesta lähtiessään aiheuttaa päässä kaaoksen ja masennuksen tunnetta jo ihan perusterveellä perheenäidillä.
Kun tarpeelliset käyttötavarat on karsittu ja järjestetty omille paikoille, arjen pyöritys helpottuu huomattavasti. Tähän lisäksi vielä kodin puhtaus ja vaikka sitten kotiavun avustamana kokatut ateriat parin viikon ajan säännöllisesti perheelle, niin johan alkaa uusi arki muotoutumaan. Kyllä näitä perheitä pitää ohjata esimerkin kautta, eli kyllä pelkkä keskusteluapu on liian vähäinen ja pelkkä käskytys aiheuttaa vain lisäahdistusta.
Ihmettelen sitä, miksi toimintamalli auttaa lapsiperheitä on oikeasti näin heppoinen keskusteleva apu, sillä jo kautta vuosisatojen ihminen on ollut esimerkistä oppiva eläin joka matkii hyväksi havaitsemiaan toimintamalleja varsin suurella menestyksellä. Jos perheapua siis tarjottaisiin parin kolmen viikon ajan hyvinkin konkreettisen esimerkin voimin, josta käteen jäisi autettavalle perheelle järjestetty koti ja muutama arjen helppo ruokaresepti pyörisi arki ehkä näissä perheissä avun jälkeen taas hiukan kevyemmin eteenpäin. Vasta siinä vaiheessa olisi tilaa tälle keskustelevalle tyypille kahvikupin äärellä, kun ensin olisi oikeasti ratkaistu ne arkea eniten kuormittavat asiat jotka lähes kaikilla perheillä ovat kuitenkin melkolailla samanlaisia arjen kuormittavuuteen eri kanteilta liittyviä asioita.
Tuo kuvaamasi on kotiapua. Sitäkin annetaan. Se vain on eri asia perhetyöstä.
Monessa kunnassa on tarjolla vain tätä soffalla istuskelua ja arvostelua. Kotiapua ei saa.
Olettavatko nämä työntekijät automaattisesti että äiti on päävastuussa siivouksesta ja ruuanlaitosta? Millähän perusteella? Jos äiti ei halua leipoa, voisiko sitä opettaa isälle? Kahden aikuisen perheessä kotityöt jaetaan vanhempien kesken - se on sopimusasia.
Perhetyö on turhista turhimpaa toimintaa. Sen saisi lakkauttaa ja käyttää varat kotiapulaisten palkkaamiseen. Ovat vielä niin vittumaista sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että vakavassa masennuksessa tie parempaan oloon, huom ei paranemiseen kuitenkaan, kulkee aistinautintojen kautta. Äärimmäisessä väsymys, masennus tai ahdistustilassa monesti helpottaa lämmin suihku, kylpy, hieronta, hyvä ruoka, puhtaus ja järjestys. Mielestäni kaoottisessa tilanteessa olevia perheitä tulisi ohjata nimenomaan KONKREETTISEN avun kautta kohti näitä asioita.
Eli, jo entisestään kaoottista arkea kahvitteluilla kuormittavien perhetyöntekijöiden korvaaminen esimerkiksi siivoojalla ja kotiavulla toisi sen ensimmäisen potkun arjen sujuvuuteen. Lisäksi mukaan jokin ammattijärjestäjä joka auttaa pistämään kaapit ja hyllyt järjestykseen, sillä useamman lapsen perheessä tuo tavaranpyöritys on ihan käsittämätön ja jo senyksin lapasesta lähtiessään aiheuttaa päässä kaaoksen ja masennuksen tunnetta jo ihan perusterveellä perheenäidillä.
Kun tarpeelliset käyttötavarat on karsittu ja järjestetty omille paikoille, arjen pyöritys helpottuu huomattavasti. Tähän lisäksi vielä kodin puhtaus ja vaikka sitten kotiavun avustamana kokatut ateriat parin viikon ajan säännöllisesti perheelle, niin johan alkaa uusi arki muotoutumaan. Kyllä näitä perheitä pitää ohjata esimerkin kautta, eli kyllä pelkkä keskusteluapu on liian vähäinen ja pelkkä käskytys aiheuttaa vain lisäahdistusta.
Ihmettelen sitä, miksi toimintamalli auttaa lapsiperheitä on oikeasti näin heppoinen keskusteleva apu, sillä jo kautta vuosisatojen ihminen on ollut esimerkistä oppiva eläin joka matkii hyväksi havaitsemiaan toimintamalleja varsin suurella menestyksellä. Jos perheapua siis tarjottaisiin parin kolmen viikon ajan hyvinkin konkreettisen esimerkin voimin, josta käteen jäisi autettavalle perheelle järjestetty koti ja muutama arjen helppo ruokaresepti pyörisi arki ehkä näissä perheissä avun jälkeen taas hiukan kevyemmin eteenpäin. Vasta siinä vaiheessa olisi tilaa tälle keskustelevalle tyypille kahvikupin äärellä, kun ensin olisi oikeasti ratkaistu ne arkea eniten kuormittavat asiat jotka lähes kaikilla perheillä ovat kuitenkin melkolailla samanlaisia arjen kuormittavuuteen eri kanteilta liittyviä asioita.
Nyt on kyllä älykäs ja viisas kirjoittaja. Kiitos tästä. Olisipa se juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissahan tehdään yhdessä perheen kanssa alussa suunnitelma toiminnasta, eli ilmeisesti ap on näitä itse toivonut.
Suunnitelmassa lukenee että perhetyöntekijä ”auttaa arjessa”. Ei kukaan kahjokaan tilaa sosiaalitoimistosta kirjahyllyn värikoodausta.
Mä kyllä uskon ettå vähä laajempi suunnitelma on kirjattu.
Jossa keskipisteeksi nousee ruokailu kello 16 ja kirjahyllyn värikoodaus?
Ja tästä me veronmaksajat maksetaan?
Pahantahtoista pilkunnussintaa.
Ei meilläkään arkena välttämättä koko päivänä yhdessä istuta syömään.
Se ei tarkoita, etteikö vanhempi kattaisi lapselle ruokaa tai että ruokaa ei laitettaisi.
Tai että ruoka olisi epäterveellistä.
Mistä ihmeestä sinä näitä päätelmiä keksit?
Ihan niin kuin ruoka muuttuisi jo siitä terveellliseksi että se tarjoillaan kaikille samaan aikaan kello 16?