En tajua eläkeikäisten vanhempien rahankäyttöä

Eivät varmaan osaa kilpailuttaa noita remonttifirmoja. Se vaatii hahmotus - ja aloitekykyä. Kahvipaketin ja pullan hinnat ovat helpommin nähtävillä. Ei tarvitse soitella kahviloihin ja ruokakauppoihin ja kysellä niitä päättääkseen kahvi- ja pullaostoksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnissa ja valtiolla on päättäjinä saman ikäpolven ihmiset. He punnitsevat kyllä hyvin tarkoin päivä- ja hoivakotien, työntekijöiden ja työttömien senttejä ja prosentin kymmenyksiä, mutta pistävät surutta menemään miljoonia ja miljardeja muihin kansalle vähemmän tarpeellisiin menoihin.

Juuri tällaista se on. Omassa kunnassa periferiassa sijaitsevat parin talon tiet saavat asfaltit, siltarummut ja katuvalot, mutta jonkun päiväkodin määräaikaisen lastenhoitajan palkkaamisesta väännetään ties miten pitkään vaikka rahaa palaa paljon vähemmän.

Ihan looginen nepotistinen syy, kun pikkukuntien päättäjien kognitiiviset kyvyt ovat mitä ovat.

Asfaltoinneista sun muista urakoista saa kahmittua piiriin pieneen pyörivään valtion rahoja satojen tonnien/miljoonien edestä.

Lastenhoitajan  pieni 20-30k vuosipalkka menee ventovieraan "ulkopuolisen" taskuun.

Ei liene epäselvää kumpi on pikkukunnan päättäjille prioriteetti.

 

TUnnen paljon vanhuksia. Kaikilla heillä on hyvin selkeä tieto siitä, mitä heidän talossaan kannattaa tai pitää remontoida ja mikä on turhaa. Heillä on säännönmukaisesti myös omasta takaa tai tutuntutun kautta tiedossa remppapetteri, sähkömies ja putkimies, joita he käyttävät säännöllisesti ja jotka ovat jo osoittautuneet luotettaviksi ja kohtuuhintaisiksi.  Heillä kaikki sujuu niin kuin on sovittu ja jos tulee ylltyksiä, niiden hoitamisesta sovitaan yhteisymmärryksessä.

Sen sijaan kaikki hometalon ostajat ja ylihintaisiin tai vaihtoehtoisesti hinnan perusteella kilpailutetun firman keskenjättämiin remontteihin sortuneet ovat olleet kolmikymppisiä alemman keskiluokan myyntipäälliköitä ja toimittajia.

Vierailija kirjoitti:

TUnnen paljon vanhuksia. Kaikilla heillä on hyvin selkeä tieto siitä, mitä heidän talossaan kannattaa tai pitää remontoida ja mikä on turhaa. Heillä on säännönmukaisesti myös omasta takaa tai tutuntutun kautta tiedossa remppapetteri, sähkömies ja putkimies

Ongelma tuleekin siinä kohtaa kun ne vanhat luottoduunarit eläköityvät itsekin. Sitten tulee se lipevä aurinkopaneeli-, katto- tai ikkunafirman myyntimies joka puhuu pyörryksiin ja äkkiä onkin sopims rempasta joka on mahdollisesti sekä täysin ylimitoitettu, ennenaikainen että hinnassa reilusti ilmaa.

Vanhuksilla on usein sellaista tiettyä hyväuskoisuutta. Ei haluta uskoa että se mukava ikkunoita tms. kauppaava tyyppi ajattelee kaikkea muuta kuin asiakkaan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TUnnen paljon vanhuksia. Kaikilla heillä on hyvin selkeä tieto siitä, mitä heidän talossaan kannattaa tai pitää remontoida ja mikä on turhaa. Heillä on säännönmukaisesti myös omasta takaa tai tutuntutun kautta tiedossa remppapetteri, sähkömies ja putkimies

Ongelma tuleekin siinä kohtaa kun ne vanhat luottoduunarit eläköityvät itsekin. Sitten tulee se lipevä aurinkopaneeli-, katto- tai ikkunafirman myyntimies joka puhuu pyörryksiin ja äkkiä onkin sopims rempasta joka on mahdollisesti sekä täysin ylimitoitettu, ennenaikainen että hinnassa reilusti ilmaa.

Ei tule ongelmia, koska a) ne luottoduunarit tekevät toisilleen töitä vielä pitkällä eläkeiässäkin ja b) näillä vanhuksilla on hyvin selkeä käsitys siitä, mitä tarvitaan ja mitä se maksaa - ei heitä noin vain puhuta pyörryksiin.  Tuntemani ihmiset ovat hyvinkin yli eläkeiän, ysikymppisiäkin jotkut.

Pyörryksiin puhutaan niitä vanhuksia, joiden lapset ovat päsmäröineet heidän asioitaan niin, että he joitsekin uskovat, etteivät tiedä mitään eivätkä pysty mihinkään.

Miksi niin monet kuittaavat, että "pidä huolta omista raha asioistasi" jne..? Meidän perheessä ainakin puhutaan yhdessä usein rahasta, sekä meidän lasten että vanhempien. Samaa perhettä kun ollaan, niin voihan niistä puhua ääneen.

Tuo kaava kuulostaa sitä paitsi todella tutulta. Vanhemman ikäluokan edustajilla on vähän tapana ajatella, että se tuttu oman kaupungin remppamies on se kaikkein rehellisin jannu, jolta saa parhaan tarjouksen. Se on ikävä kyllä yleensä juuri päinvastoin... Olisi enemmän kuin hyvä, jos joku nuorempi auttaisi eläkeläisiä tällaisissa asioissa. Maailma kun muuttuu koko ajan. Diilejä ei enää solmita samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten.

Mummini käyttää heti koko eläkkeen kun se tilille tulee (on todella pieni) ja sitten valittaa koko loppu kuukauden kun ei ole rahaa. Tai vastaavasti antaa rahaa minulle (isojakin summia) koska "ei itse tarvitse rahaa" ja lopputulos on sama loppukuun ajan.

Pappani suuttuu jos kauppaan käytetään enemmän kuin 5€, ei kuulema turhuuksia saa ostella vaan viikon ruuat pitäisi saada alle 5 euron. Missio impossible, mutta pappani mielestä kaikki "ylimääräinen" on turhaa. Maitokin maksaa lähes euron.