Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset paheksuvat kotirouvia?
14.08.2019 |
Jos nainen haluaa lasten kasvettuakin tiettyyn ikään jäädä kotiin, eikä mennä töihin, jos ja kun puoliso hoitaa sen kodin ulkopuolisen töissä käymisen tienaten yhteisen elannon, niin miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?
Tiedän monia naisia, joilla on ammattitutkinto tai montakin koulutustutkintoa hommattuna, ja he ovat olleet töissä ennen lasten tekoa ja senkin jälkeen, mutta kuten kaikki tiedetään, kuinka huono työllisyystilanne on maassamme alakohtaisesti ja paikkakuntakohtaisestikin, niin miksi sitten naista, joka haluaa olla kotona, eikä mennä töihin paheksutaan; ja etenkin kun perhe ei saa mitään sosiaalisia tukia esim. asuntotukea tai toimeentulotukea vaan aviomies maksaa omista tienesteistään koko perheen elämiskustannukset.
Kommentit (443)
421/443
|
15.08.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Onnellinen kotirouva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen keskituloinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
saa toiset miettimään onko sittenkään onnellisia siellä 9-17 duunissa vuodesta toiseen. Helpompi kestää omaa paskaa, jos kaikki muutkin ovat samassa oravanpyörässä.
Eiköhän suuri osa kuitenkin viihdy työssä. Työ on iso osa ihmisen identiteettiä - niinkuin tuntuu olevan kotirouvuuskin. Olen tärkeä kun valitsen miehelleni aamulla oikeanväriset sukat, kun kuljetan lapseni aamulla autolla kouluun sen sijaan että kävelisivät sinne kavereidensa kanssa. Jos elintaso ja ystävät tulevat miehen uran myötä ja lapset kasvavat aikuisiksi eivätkä enää halua kontrolloivaa äitiä ympärilleen ja mies haluaa erota niin mitähän tapahtuu sille identiteetille silloin?
Ei se kotirouvuus mikään identiteetti ole vaan elämänvaihe. Aika kärjistetty oli kirjoituksesi. Kukaan tuskin tänä päivänä miehelleen sukkia valitsee, vie lapsia kouluun huvin vuoksi tai kontrolloi lapsiaan. Itse olen ollut pitkään kotiäiti. Olen akateeminen nainen, jolla kuitenkin on työelämääkin takana ja jos virtaa riittää varmasti edessäkin, haaveena mm. oma yritys. Mutta nyt kun lapsia, kuskaan heitä harrastuksiin, kouluun, jotta saavat nukkua pidempään ja ehtivät iltapäivän harrastuksiin. Teemme kivoja juttuja yhdessä, matkustamme ym. Päivääkään en vaihtaisi pois. Enkä ole varaton enkä kenenkään tossun alla, ei ole avioehtoa ja huolehdimme molempien ja lasten varallisuuden karttumisesta. Perheenä maksamme veroja aika paljon enemmän kuin keskiverrot kaksi tallaajaa. Lisäksi kasvatamme fiksuja veronmaksajia lisää. Tämä runsas verojen maksu johtuu siitä, että on se fiksu kotirouva ja mies voi keskittyä tuottavaan työhön. Voisihan se toisinkin päin olla tietty. Mutta suurituloisissa perheissä riittää usein yhden tulot, isän tai äidin ja näin saadaan laatuaikaa kaikille ja lasten elämä on parempaa ja tietty vanhempienkin. Ei pöllömpää, mutta tietenkin kateelliset keskituloiset marmattaa, koska aina kiire ja rankkaa.
Ihana! Palkaksi saat vielä tasapainoiset ja hyväkäytöksiset lapset.
Terv. entinen kotiäiti.Tuntuu, että jo nyt ovat tuollaisia, varmaan sinulla sama😊
Kyllä, vaikka ovatkin jo aviossa mutta välit ovat hyvät myös puolisoihin. Mielestäni tärkeintä on satsata lasten sisäiseen minään, että se kestää tuiskut ja murheet ja tuntee tyytyväisyyttä tekemisistään. Juuri motivoitunut kotiäiti on pätevä tähän, sillä hän jos kuka tuntee lapsen persoonan eri vivahteet eri tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisia. Mitään muuta syytä en keksi miksi toisten elämän valinnat ärsyttävät kun se ei ole itseltä pois.
REPS:DDDDDD
Mikä muu sellainen syy olisi miksi sinua ärsyttää suunnattomasti jos naapurin Liisa ostaa uuden auton?
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Eläke voi olla pieni, mutta meillä on säästöjä kohtuullisesti, ja koko ajan yritetään säästää lisää.
Surullista tästä kotirouvakulttuurista ja ikuisuuden kestävän kotiäitiyden ihannoinnista tekee se, että laajoina ilmiöinä ne supistavat naisen roolia. Tässä keskustelussa välittyy yleinen käsitys työelämästä, että se olisi jotakin vastenmielistä. Minä olen tutkija ja unelmatyössäni. Uranaiset nähdään kylminä ihmisinä jotka eivät välitä lapsistaan, sen sijaan että heidät nähtäisiin tärkeää työtään intohimolla tekevinä ihmisinä. Haluan että tyttärillänikin on mahdollisuudet toteuttaa omaa kutsumustaan ammattia valitessaan. Tällä hetkellä kuitenkin se, että nainen valitsee uran ja perheen, vaatii välillä kohtuuttomalta tuntuvia uhrauksia. Ja tietysti paheksuntaa valinnoista esimerkiksi laittaa 1-vuotias päiväkotiin. Eipä ole ihme, että Saksassa juuri Wolkswagenin mainos juuri kiellettiin haitallisia stereotypioita ruokkivana, kun siinä miehet seikkailivat avaruudessa ja ties missä ja nainen istui auton takapenkillä lapsen kaukalon vieressä. Tästä aiheutuu esimerkiksi naisten työelämää hankaloittavia yleisiä käsityksiä siitä että naisia ei kiinnosta muu kuin lasten hoito ja kotona oleminen. Miehet nähdään tutkijoina, seikkailijoina, johtajina, tekijöinä. Minä en ole kateellinen kotirouville vaan itseäni menestyneemmille tutkijoille. :D
Mielestäni naisten jotka haluaa olla kotiäitejä/tulla kotiäidiksi tulisi jättäytyä kouluttamattomiksi koska tälläisten naisten kohdalla kallis veronmaksajien maksama koulutus menee täysin hukkaan. Erityisesti olisi syytä jättää yliopisto-opinnot unholaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Miten niin ei säästöjä? Omaisuuttakin voi olla. Ihmiset ei sitten yhtään tajua, ettei kaikkien elämä ole samanlaista. Kuvitellaan kotirouvat köyhiksi piioiksi.
Minulla nyt on esim. kaksi ammattia. Toisesta tuore koulutus, toisesta 8 vuoden työkokemus. En minä jäisi mihinkään sillan alle kela-tuille, vaikka ero tulisi.
Eli olet väärinkäyttänyt yhteiskunnan verovaroja kahteen koulutukseen, toista tuoreeseen, joita et kuitenkaan edes yritä hyödyntää työelämässä. Parempi olisi ollut, että olisit ollut sitten ihan vain kotona.
Halusin varasuunnitelman ja toisenkin. Se on minusta vain fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Surullista tästä kotirouvakulttuurista ja ikuisuuden kestävän kotiäitiyden ihannoinnista tekee se, että laajoina ilmiöinä ne supistavat naisen roolia. Tässä keskustelussa välittyy yleinen käsitys työelämästä, että se olisi jotakin vastenmielistä. Minä olen tutkija ja unelmatyössäni. Uranaiset nähdään kylminä ihmisinä jotka eivät välitä lapsistaan, sen sijaan että heidät nähtäisiin tärkeää työtään intohimolla tekevinä ihmisinä. Haluan että tyttärillänikin on mahdollisuudet toteuttaa omaa kutsumustaan ammattia valitessaan. Tällä hetkellä kuitenkin se, että nainen valitsee uran ja perheen, vaatii välillä kohtuuttomalta tuntuvia uhrauksia. Ja tietysti paheksuntaa valinnoista esimerkiksi laittaa 1-vuotias päiväkotiin. Eipä ole ihme, että Saksassa juuri Wolkswagenin mainos juuri kiellettiin haitallisia stereotypioita ruokkivana, kun siinä miehet seikkailivat avaruudessa ja ties missä ja nainen istui auton takapenkillä lapsen kaukalon vieressä. Tästä aiheutuu esimerkiksi naisten työelämää hankaloittavia yleisiä käsityksiä siitä että naisia ei kiinnosta muu kuin lasten hoito ja kotona oleminen. Miehet nähdään tutkijoina, seikkailijoina, johtajina, tekijöinä. Minä en ole kateellinen kotirouville vaan itseäni menestyneemmille tutkijoille. :D
Kaikista tärkeintä on se, että naisellakin on vapaus valita. Se on sitä oikeata tasa-arvoa. Jonkun on niistä lapsista huolehdittava, ja se on vanhempien vastuulla päättää mikä on omalle perheelle paras vaihtoehto. Kirjoituksestasi voi rivien välistä lukea, että tunnet kuitenkin hienoista katkeruutta kotiäitejä/kotirouvia kohtaan. Miksi on näin, vaikka olet itse valinnut vapaaehtoisesti tutkijan työn? Miksi et kannata valinnan vapautta toisille naisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista tästä kotirouvakulttuurista ja ikuisuuden kestävän kotiäitiyden ihannoinnista tekee se, että laajoina ilmiöinä ne supistavat naisen roolia. Tässä keskustelussa välittyy yleinen käsitys työelämästä, että se olisi jotakin vastenmielistä. Minä olen tutkija ja unelmatyössäni. Uranaiset nähdään kylminä ihmisinä jotka eivät välitä lapsistaan, sen sijaan että heidät nähtäisiin tärkeää työtään intohimolla tekevinä ihmisinä. Haluan että tyttärillänikin on mahdollisuudet toteuttaa omaa kutsumustaan ammattia valitessaan. Tällä hetkellä kuitenkin se, että nainen valitsee uran ja perheen, vaatii välillä kohtuuttomalta tuntuvia uhrauksia. Ja tietysti paheksuntaa valinnoista esimerkiksi laittaa 1-vuotias päiväkotiin. Eipä ole ihme, että Saksassa juuri Wolkswagenin mainos juuri kiellettiin haitallisia stereotypioita ruokkivana, kun siinä miehet seikkailivat avaruudessa ja ties missä ja nainen istui auton takapenkillä lapsen kaukalon vieressä. Tästä aiheutuu esimerkiksi naisten työelämää hankaloittavia yleisiä käsityksiä siitä että naisia ei kiinnosta muu kuin lasten hoito ja kotona oleminen. Miehet nähdään tutkijoina, seikkailijoina, johtajina, tekijöinä. Minä en ole kateellinen kotirouville vaan itseäni menestyneemmille tutkijoille. :D
Kaikista tärkeintä on se, että naisellakin on vapaus valita. Se on sitä oikeata tasa-arvoa. Jonkun on niistä lapsista huolehdittava, ja se on vanhempien vastuulla päättää mikä on omalle perheelle paras vaihtoehto. Kirjoituksestasi voi rivien välistä lukea, että tunnet kuitenkin hienoista katkeruutta kotiäitejä/kotirouvia kohtaan. Miksi on näin, vaikka olet itse valinnut vapaaehtoisesti tutkijan työn? Miksi et kannata valinnan vapautta toisille naisille?
Sanot että jonkun on huolehdittava lapsista. Kyllä, mutta miehet pitäisi nähdä myös kelvollisina lastenhoitajina, etenkin kun on kyse vuosikausia kestävistä, vauvaiän ohittavista aikajaksoista.
En ole katkera kotiäideille/rouville vaan yhteiskunnassa vallitseville asenteille jotka supistaa naisen roolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista tästä kotirouvakulttuurista ja ikuisuuden kestävän kotiäitiyden ihannoinnista tekee se, että laajoina ilmiöinä ne supistavat naisen roolia. Tässä keskustelussa välittyy yleinen käsitys työelämästä, että se olisi jotakin vastenmielistä. Minä olen tutkija ja unelmatyössäni. Uranaiset nähdään kylminä ihmisinä jotka eivät välitä lapsistaan, sen sijaan että heidät nähtäisiin tärkeää työtään intohimolla tekevinä ihmisinä. Haluan että tyttärillänikin on mahdollisuudet toteuttaa omaa kutsumustaan ammattia valitessaan. Tällä hetkellä kuitenkin se, että nainen valitsee uran ja perheen, vaatii välillä kohtuuttomalta tuntuvia uhrauksia. Ja tietysti paheksuntaa valinnoista esimerkiksi laittaa 1-vuotias päiväkotiin. Eipä ole ihme, että Saksassa juuri Wolkswagenin mainos juuri kiellettiin haitallisia stereotypioita ruokkivana, kun siinä miehet seikkailivat avaruudessa ja ties missä ja nainen istui auton takapenkillä lapsen kaukalon vieressä. Tästä aiheutuu esimerkiksi naisten työelämää hankaloittavia yleisiä käsityksiä siitä että naisia ei kiinnosta muu kuin lasten hoito ja kotona oleminen. Miehet nähdään tutkijoina, seikkailijoina, johtajina, tekijöinä. Minä en ole kateellinen kotirouville vaan itseäni menestyneemmille tutkijoille. :D
Kaikista tärkeintä on se, että naisellakin on vapaus valita. Se on sitä oikeata tasa-arvoa. Jonkun on niistä lapsista huolehdittava, ja se on vanhempien vastuulla päättää mikä on omalle perheelle paras vaihtoehto. Kirjoituksestasi voi rivien välistä lukea, että tunnet kuitenkin hienoista katkeruutta kotiäitejä/kotirouvia kohtaan. Miksi on näin, vaikka olet itse valinnut vapaaehtoisesti tutkijan työn? Miksi et kannata valinnan vapautta toisille naisille?
Sanot että jonkun on huolehdittava lapsista. Kyllä, mutta miehet pitäisi nähdä myös kelvollisina lastenhoitajina, etenkin kun on kyse vuosikausia kestävistä, vauvaiän ohittavista aikajaksoista.
En ole katkera kotiäideille/rouville vaan yhteiskunnassa vallitseville asenteille jotka supistaa naisen roolia.
Kuten sanoin, niin perhe päättää itse mikä toimintamalli on heille parhaiten sopiva, ja se myös tarkoittaa sitä, että myös mies voi hoitaa lapsia siinä kuin nainenkin. Yhteiskunnan asenteita pitäisi muuttaa enemmän juuri tähän valinnanvapauden suuntaan, eikä niin, että vain palkkatyön tekeminen on vain ja ainoastaa oikea tapa toimia yhteiskunnassa. Naisten toimimista täysipainoisesti palkkatyössä ja uraa tehden ei mikään estä nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin suuri osa kotirouvista on todella korkeasti kouluttautunut koska suurin osa rikkaista miehistä vaatii vaimoltaan muutakin kun silikonitissejä ja kumihuulia. Ja kotirouvat ovat yleensä tehneet jo uraa sen verran että heillä on omaa rahaa. Suomalaisissa keskusteluissa kuvitellaan että kotirouvat ovat niitä kelan tuella kotiin jääneitä tai jotain Maisa Torppia ja mikä se toinen hihhulihei-silikonibimbo olikaan nimeltään. He eivät ole naimisissa joten eivät voi olla kotirouvia. He ovat nykyajan maksettuja seuralaisia jotka ehkä päätyvät myös naimisiin mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutuvat luopumaan mahdollisen eron tullessa "lottopotista".
Toisaalta Suomessa on turha puhua tänä päivänä kotirouva-kulttuurista kun sitä ei oikein enää ole. Miehet ovat ulkoistaneet kaiken taloudellisen vastuun naisille itselleen ja kelalle. Miehet voivat hyppiä kukasta kukkaan ja jättää lapset taakseen. Kyllä ne naiset, kela ja päiväkoti niistä huolehtivat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme jankkaajia nuo eläkkeistä keskustelevat. Jos on varallisuutta monta miljoonaa niin kuka on niin tollo ettei ole varautunut myös siihen miten eläkkeellä pärjää.
Ja tollo on myös on sellainen kotirouva joka ei huolehdi siitä että omaisuutta jää riittävästi eron tai kuoleman sattuessa. Mutta yleensä akateeminen miljonääri ei ota lapsilleen niin vähä-älyistä äitiä etteikö nainen osaisi huolehtia myös omista etuuksistaan kun jättäytyy pois työelämästä.
Itse en ainakaan "ilmaiseksi" jää kotiin vaan haluan että puolison varoilla katetaan myös minun huoleton eläkeikä. Näin on meillä tehty.[/quote
Mitenkäs kaikilla av:lla on miljoonien omaisuudet ja miehet ansaitsevat puoli miljoonaa joka kuukausi? Hmm, mielenkiintoista.
Kaikilla? Käsittääkseni tässä ketjussa ei kovin montaa sellaista ole kirjoittanut. Itse kuulun kyllä joukkoon, miehen vuositulot ovat reilusti yli 1 miljoonan euron ja omaisuutemme on molempien nimissä ja minulle on maksettu reilu eläke.
Ei taida kaikilla olla ja harvempi täällä niin väittänyt. Omalla miehellä vähän yli 600 000e/vuosi. Eiköhän se ole ihan matematiikkaa jos lasket paljonko Suomessa on väkeä ja kuinka monta % heistä on varakkaita. Sitten voi verrata tämän palstan suosioon että millä todennäköisyydellä varakas ihminen kirjoittaa palstalle kun vertaa kirjoittajien määrään. Olisi matemaattinen poikkeama jos palstalla ei olisi yhtään varakasta kirjoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista tästä kotirouvakulttuurista ja ikuisuuden kestävän kotiäitiyden ihannoinnista tekee se, että laajoina ilmiöinä ne supistavat naisen roolia. Tässä keskustelussa välittyy yleinen käsitys työelämästä, että se olisi jotakin vastenmielistä. Minä olen tutkija ja unelmatyössäni. Uranaiset nähdään kylminä ihmisinä jotka eivät välitä lapsistaan, sen sijaan että heidät nähtäisiin tärkeää työtään intohimolla tekevinä ihmisinä. Haluan että tyttärillänikin on mahdollisuudet toteuttaa omaa kutsumustaan ammattia valitessaan. Tällä hetkellä kuitenkin se, että nainen valitsee uran ja perheen, vaatii välillä kohtuuttomalta tuntuvia uhrauksia. Ja tietysti paheksuntaa valinnoista esimerkiksi laittaa 1-vuotias päiväkotiin. Eipä ole ihme, että Saksassa juuri Wolkswagenin mainos juuri kiellettiin haitallisia stereotypioita ruokkivana, kun siinä miehet seikkailivat avaruudessa ja ties missä ja nainen istui auton takapenkillä lapsen kaukalon vieressä. Tästä aiheutuu esimerkiksi naisten työelämää hankaloittavia yleisiä käsityksiä siitä että naisia ei kiinnosta muu kuin lasten hoito ja kotona oleminen. Miehet nähdään tutkijoina, seikkailijoina, johtajina, tekijöinä. Minä en ole kateellinen kotirouville vaan itseäni menestyneemmille tutkijoille. :D
Itse en näe itseäni siellä auton takapenkillä. Kilpailen ratsastusta, vedän itse traileria kisoihin, patikoin, metsästän, matkustelen. Mahtavaa että nautit työstäsi, minä nautin hevoseni kanssa kilpaurasta jonka rakas mieheni rahallisesti mahdollistaa. Lapsi on myös osa-aikaisesti päiväkodissa että ehdin tehdä hevoshommat. Jos olisin harrastuksen lisäksi kokopäivätyössä minulla ei mitenkään riittäisi aika kaikkeen. Tarkoitus kotirouvailulla ei ole huonontaa muiden naisten asemaa vaan toteuttaa omia unelmiaan ja intohimoja.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin suuri osa kotirouvista on todella korkeasti kouluttautunut koska suurin osa rikkaista miehistä vaatii vaimoltaan muutakin kun silikonitissejä ja kumihuulia. Ja kotirouvat ovat yleensä tehneet jo uraa sen verran että heillä on omaa rahaa. Suomalaisissa keskusteluissa kuvitellaan että kotirouvat ovat niitä kelan tuella kotiin jääneitä tai jotain Maisa Torppia ja mikä se toinen hihhulihei-silikonibimbo olikaan nimeltään. He eivät ole naimisissa joten eivät voi olla kotirouvia. He ovat nykyajan maksettuja seuralaisia jotka ehkä päätyvät myös naimisiin mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutuvat luopumaan mahdollisen eron tullessa "lottopotista".
Toisaalta Suomessa on turha puhua tänä päivänä kotirouva-kulttuurista kun sitä ei oikein enää ole. Miehet ovat ulkoistaneet kaiken taloudellisen vastuun naisille itselleen ja kelalle. Miehet voivat hyppiä kukasta kukkaan ja jättää lapset taakseen. Kyllä ne naiset, kela ja päiväkoti niistä huolehtivat!
Juuri näin, osuit kirjoituksellasi asian ytimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Eläke voi olla pieni, mutta meillä on säästöjä kohtuullisesti, ja koko ajan yritetään säästää lisää.
Jos eroatte, ne eivät ole enää "teidän säästöjänne" vaan miehen. Mieshän ne on tienannut.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin suuri osa kotirouvista on todella korkeasti kouluttautunut koska suurin osa rikkaista miehistä vaatii vaimoltaan muutakin kun silikonitissejä ja kumihuulia. Ja kotirouvat ovat yleensä tehneet jo uraa sen verran että heillä on omaa rahaa. Suomalaisissa keskusteluissa kuvitellaan että kotirouvat ovat niitä kelan tuella kotiin jääneitä tai jotain Maisa Torppia ja mikä se toinen hihhulihei-silikonibimbo olikaan nimeltään. He eivät ole naimisissa joten eivät voi olla kotirouvia. He ovat nykyajan maksettuja seuralaisia jotka ehkä päätyvät myös naimisiin mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutuvat luopumaan mahdollisen eron tullessa "lottopotista".
Toisaalta Suomessa on turha puhua tänä päivänä kotirouva-kulttuurista kun sitä ei oikein enää ole. Miehet ovat ulkoistaneet kaiken taloudellisen vastuun naisille itselleen ja kelalle. Miehet voivat hyppiä kukasta kukkaan ja jättää lapset taakseen. Kyllä ne naiset, kela ja päiväkoti niistä huolehtivat!
Aika harvassa taitavat kyllä olla sellaiset korkeasti kouluttautuneet naiset, jotka olisivat muutamssa työssäkäyntivuodessa tienanneet sellaisen omaisuuden, että voivat jäädä pysyvästi kotiin. Ja aika harva taitaa uskaltaa jättäytyä työelämästä noin vain pois, jos sinne aikoo jossain vaiheessa palata. Jos olet ollut vuosikausia kotirouvana, et ole kovin kysyttyä valuuttaa työmarkkinoilla vaikka olisi miten hyvä koulutus.
Ja mitä ihmettä tarkoitat, etteivät kelan tuella elävät ole naimisissa? Mikseivät voisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan paheksu, mutta aikamoisen riskin nämä kotiäidit ottaa, jos tuleekin ero miehestä, niin mitäs sitten? Vuosien palkkatulot on jääneet saamatta --> pieni eläke, ei säästöjä. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa, itse en koskaan uskaltaisi luottaa toisen elätykseen ja sen jatkumiseen noin suuresti.
Eläke voi olla pieni, mutta meillä on säästöjä kohtuullisesti, ja koko ajan yritetään säästää lisää.
Jos eroatte, ne eivät ole enää "teidän säästöjänne" vaan miehen. Mieshän ne on tienannut.
Kannattaa tutustua avioeron käytäntöihin jos avioehtoa ei ole tehty.
Puolisollani on myös hyvät tulot, mutta ei todellakaan miljoonaluokkaa, ja silti pärjätään hyvin. Eletään suhteellisen vaatimatonta elämää, ja ainoa ylellisyys josta eniten nautin on aika, joka on omistettu perheelle, sukulaisille ja ystäville. On luksusta, kun saa itse päättää miten aikansa viettää. Taloudellinen huolettomuus lisää turvallisuuden tunnetta, ja luottamusta tulevaisuuteen.
Suomessa paheksutaan kotirouvia siksi koska tänne on tullut tasa-arvo, kotiäitiys on hyväksyttävää sitten vasta kun miehet ovat yhtälailla kotitäitejä kuin naisetkin.
40 vuotta sitten suomessa ei paheksuttu kotiäitejä vaan päinvastoin, heitä ihailtiin ja heitä pidettii vahvoina naisina sekä heitä arvostettiin todella paljon.
Leata mammat on kotona kakaralaumansa kanssa vetää veronmaksajienrahoja.
Jos mukoloita on 10 tuskin kanattaa duunin mennä ei kukaan maksa selaissta liksaa.
Mika.rajala mikarajala