Mies valitti, kun siltä on ehjät kalsarit loppu!
Siis voi apua, miksi ei mene ostamaan lisää? Tuntuu ajattelevan, että homma kuuluu vaimolle. Voi jumalauta. Avautui oikein kunnolla äkäisesti sanoen, että eikö niitä kalsareita ole vieläkään, hänhän on sanonut siitä jo monta kertaa. Potku persiille vai kalsarikauppaan?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Huonon vaimon puhetta tuo. Mies on perheen ja suhteen pää.
Jos mies olisi perheen pää niin hänhän ostaisi kalsongit sekä itselleen, että vaimolleen.
Jättäisin tuollaisen joka ei huolehdi miehen kalsaritarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonon vaimon puhetta tuo. Mies on perheen ja suhteen pää.
Jos mies olisi perheen pää niin hänhän ostaisi kalsongit sekä itselleen, että vaimolleen.
Pelkkänä päänä ei ole kiva ollakaan kun ei ole kroppaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies saattaa joskus sanoa että kalsarit on vähissä. Ja minä vaimona ostan sitten lisää. Tosin yleensä pyykkivastaavana huomaan kyllä tuon aiemmin ja ostan uusia miehelle kun koen hänen niitä tarvitsevan.
Minä ostan koska käyn enemmän kaupoissa kuin mies. Mutta ihan varmasti mies saisi itsekin ostettua kalsarinsa. Ja jos mies valittaisi minulle siitä etten ole ostanut tai käskisi ostamaan niin saisikin jatkossa ostaa itse vaatteensa.
Mielelläni hemmottelen miestä sillä että hänellä on puhtaita vaatteita aina kaapissa valmiina, mies puolestaan hemmottelee minua muilla tavoilla.
Saako kysyä kuinka vanhoja olette?
Äitini syntynyt v. 50, ostaa miehensä kaikki vaatteet ja voitelee leivätkin. Maksaa laskut. Ruokaa joutuu ukko itse ottamaan lautaselle, ja syömään ja peseytymään itse, pyyhkimään takapuolensa, leikkaamaan kyntensä, muut tekeekin sitten äiti. Olenkin sanonut äidille että lopettaa ton turhan passaamisen, ukkohan on ihan avuton ja saamaton. Mitä jos äitini kuolis, olishan toi onneton ukko lottovoitto seuraavalle akalle.
Miksi vaimot tekevät miehistään uusavuttomia?
Kalsareita ostava vaimo vastaa.
Ollaan yli 40v kumpikin. Ja mies ei todellakaan ole avuton. Mies ei juuri koskaan makaa sohvalla vaan käy vieraalla töissä, omissa metsissä metsätöissä jne. Meillä tällähetkellä aika perinteinen työnjako mutta niin että kumpikin osaa auttavasti myös toisen hommat.
Minä saan kaadettua ja karsittua metsästä polttopuut jos pakko. Puiden ajattamisen tontille joutuisi joku muu tehdä. Mutta saisin kyllä rangat pienittyä ja kuivana sisään sekä lämmitettyä niillä. Moottorisahan joutuisin kyllä käyttää muualla huollossa tai opetella uutta koska nyt mies on huoltanut ja korjannut minunkin moottorisahani ja raivaussahani.
Autot minulta jäisi huoltamatta ja korjaamatta mutta sen tekisi korjaamo tarvittaessa. Hankitakauppaa ei meillä tehtäisi jos mies ei olisi sitä tekemässä vaan puut myytäisiin jatkossa kaikki firmoille hakattavaksi vaikka saisikin huonomman hinnan mitä nyt.
Molemmat siivotaan ja laitetaan ruokaa joskin minä enemmän koska olen työttömänä kotona. Minä hoidan pyykit, laskut, veroasiat jne.
Meillä joku kalsareiden ostaminen ei ole sukupuoli tai kunnia kysymys. Se nyt on vaan yksi tehtävä muiden joukossa eikä siitä tehdä ongelmaa kumpi sen tekee. Yhteiset rahatkin niin ei mitään merkitystä kumpi maksaa.
Nyt koen että minä teen vähemmän töitä meidän parisuhteessa. Toki kotitöitä enemmän kuin mies mutta se nyt ok kun itse olen työttömänä. Töissä ollessani olemme jakaneet kotityöt tasaisemmin. Me ei olla tapeltu koskaan kotitöistä koska kumpikin tekee mitä kerkeää ja jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies saattaa joskus sanoa että kalsarit on vähissä. Ja minä vaimona ostan sitten lisää. Tosin yleensä pyykkivastaavana huomaan kyllä tuon aiemmin ja ostan uusia miehelle kun koen hänen niitä tarvitsevan.
Minä ostan koska käyn enemmän kaupoissa kuin mies. Mutta ihan varmasti mies saisi itsekin ostettua kalsarinsa. Ja jos mies valittaisi minulle siitä etten ole ostanut tai käskisi ostamaan niin saisikin jatkossa ostaa itse vaatteensa.
Mielelläni hemmottelen miestä sillä että hänellä on puhtaita vaatteita aina kaapissa valmiina, mies puolestaan hemmottelee minua muilla tavoilla.
Saako kysyä kuinka vanhoja olette?
Äitini syntynyt v. 50, ostaa miehensä kaikki vaatteet ja voitelee leivätkin. Maksaa laskut. Ruokaa joutuu ukko itse ottamaan lautaselle, ja syömään ja peseytymään itse, pyyhkimään takapuolensa, leikkaamaan kyntensä, muut tekeekin sitten äiti. Olenkin sanonut äidille että lopettaa ton turhan passaamisen, ukkohan on ihan avuton ja saamaton. Mitä jos äitini kuolis, olishan toi onneton ukko lottovoitto seuraavalle akalle.
Miksi vaimot tekevät miehistään uusavuttomia?Kalsareita ostava vaimo vastaa.
Ollaan yli 40v kumpikin. Ja mies ei todellakaan ole avuton. Mies ei juuri koskaan makaa sohvalla vaan käy vieraalla töissä, omissa metsissä metsätöissä jne. Meillä tällähetkellä aika perinteinen työnjako mutta niin että kumpikin osaa auttavasti myös toisen hommat.
Minä saan kaadettua ja karsittua metsästä polttopuut jos pakko. Puiden ajattamisen tontille joutuisi joku muu tehdä. Mutta saisin kyllä rangat pienittyä ja kuivana sisään sekä lämmitettyä niillä. Moottorisahan joutuisin kyllä käyttää muualla huollossa tai opetella uutta koska nyt mies on huoltanut ja korjannut minunkin moottorisahani ja raivaussahani.
Autot minulta jäisi huoltamatta ja korjaamatta mutta sen tekisi korjaamo tarvittaessa. Hankitakauppaa ei meillä tehtäisi jos mies ei olisi sitä tekemässä vaan puut myytäisiin jatkossa kaikki firmoille hakattavaksi vaikka saisikin huonomman hinnan mitä nyt.Molemmat siivotaan ja laitetaan ruokaa joskin minä enemmän koska olen työttömänä kotona. Minä hoidan pyykit, laskut, veroasiat jne.
Meillä joku kalsareiden ostaminen ei ole sukupuoli tai kunnia kysymys. Se nyt on vaan yksi tehtävä muiden joukossa eikä siitä tehdä ongelmaa kumpi sen tekee. Yhteiset rahatkin niin ei mitään merkitystä kumpi maksaa.
Nyt koen että minä teen vähemmän töitä meidän parisuhteessa. Toki kotitöitä enemmän kuin mies mutta se nyt ok kun itse olen työttömänä. Töissä ollessani olemme jakaneet kotityöt tasaisemmin. Me ei olla tapeltu koskaan kotitöistä koska kumpikin tekee mitä kerkeää ja jaksaa.
Miten ihmeessä joku tätäkin nyt alapeukuttaa?
Veikkaisinpa myös että tuossa kuvailussa parisuhteessa myös pysytään niin myötä kuin vastoinkäymisissä ja kunnioitetaan ja rakastetaan ja arvostetaan toista.
Nykyään ei vain mikään kelpaa.
Vaihtoon vain mies joka ei aina omia kalsareitaan kaupasta osta!
Eri.
Mistä halvimmat miesten Sloggi Maxit?
Vierailija kirjoitti:
Mistä halvimmat miesten Sloggi Maxit?
Hyvä ap just noin. Nyt teit naisen työn. Huolehdit miehestäsi. Iso yläpeukku täältä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä halvimmat miesten Sloggi Maxit?
Joskus esim timarco.fi hyviä tarjouksia.
T. Tarjoushaukka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä halvimmat miesten Sloggi Maxit?
Joskus esim timarco.fi hyviä tarjouksia.
T. Tarjoushaukka
Kiitos vinkistä, olenkin tuolta katsonut. Halpahallissa taitaa olla halvimmat normihintaiset (25 eurolla 2 kpl).
😂😂😂 Jotenki tuttua. Kyllä ne vaan kuule monta kk (vuotta!?) sinnittelevät ennenkö itse alentuvat prismaan hankkimaan pöksynsä.
Sinnikko vain olen minäkin...
T. Toinen huono vaimo
Minä olen ostanut miehelleni alusvaatteet ja yövaatteet ja kylpytakit aina.
Mies on yrittjä ja töissä lähes aina, ei hän ehdi kauppoihin alusvaatteita ostelemaan.
Tietenkin hän ostaa itse vaatteet, jotka pitää sovittaa, kuten housut, puvut, takit yms.
En näe tässä mitään kummallista, se tekee hommat joka ehtii. Talous on yhteinen.
Siis en käsitä. Kyllähän niitä miestenkin kalsareita on montaa sorttia, saumaa eri paikoissa, eri materiaaleista jne. Koko nyt vielä voi olla helpohkosti (ei tosin välttämättä) valittavissa toiselle, mutta miten nämä kalsarisankarit kuvittelee naisen osaavan ostaa muilta osin sopivat juuri hänelle??!! Eikö tuo ole aika henkilökohtainen asia? Ja siis eihän kellään naisella ole kokemusta, millaiset alkkarit on hyvät kulkusille. Siis aivan tajutonta että joku mies ajattelee noin? Että kumppanin velvollisuus on hankkia hälle alushousut. Voi luoja.
Vierailija kirjoitti:
Siis en käsitä. Kyllähän niitä miestenkin kalsareita on montaa sorttia, saumaa eri paikoissa, eri materiaaleista jne. Koko nyt vielä voi olla helpohkosti (ei tosin välttämättä) valittavissa toiselle, mutta miten nämä kalsarisankarit kuvittelee naisen osaavan ostaa muilta osin sopivat juuri hänelle??!! Eikö tuo ole aika henkilökohtainen asia? Ja siis eihän kellään naisella ole kokemusta, millaiset alkkarit on hyvät kulkusille. Siis aivan tajutonta että joku mies ajattelee noin? Että kumppanin velvollisuus on hankkia hälle alushousut. Voi luoja.
No ei se nyt mitään ydinfysiikkaakaan ole kalsareiden ostaminen: kuten joku jo ehti kyselemään ’mistä halvimmat SloggiMaxit’ - aina sama malli ja materiaali. Meillä taas aina ostetaan Gantin tai Hilfigerin tai Tiger of Swedenin bokseripaketteja. Väri vähän muuttuu malli ja materiaali ei koskaan.
Sitten taas jos päästään keskustelemaan naisten pikkareista... niissä ei kyllä voi luottaa että edes Sloggi pysyisi samana...
Eli se miehen kalsareiden ostaminen ohi kävellessä ei oikeasti ole työ eikä mikään - oikeesti.
Minunkin mies osaa kyllä olla kuin pikkulapsi, jolloin on huumori kaukana, mutta silti naurattaa lukea kun jonkun muun mies käyttäytyy samoin.
Sano sille että toisin kuin se luulee, et ole sen äiti, ja että aikuiset ostaa omat vaatteensa.
Huvittaa, kun jäin miettimään meidän tilannetta.
En nyt pääosin ostele miehelle sukkia ja kalsareita. Toisinaan tulee Cittarissa vastaan näitä osta 10!! ja mähän sitten ostan - yllätys! arkilahja. Siihen kylkeen vielä suklaalevy, niin johan taas hymyilee.
Joulusin on aina paketissa kalsareita ja sukkia miehelle ja teineille. Pyjamat myös. Nää kuuluu jouluun. Viime jouluna innoistuin ostamaan miehelle merkkikalsareita, johan tuo maireena täällä istuskeli sitten kalsarit jalassa. "kyllä nyt kelpaa!"
Hän ei ole ikinä multa vaatinut noita ostamaan, mutta tää tulee multa automaattisesti. Hän käyttää sukat ja kalsarinsa reikäiseksi saakka ja niitähän mä en enää pese, vaan tavatessa heitän roskiin. Hän ja poika kyllä. He täydentävät varastojaan myös itsenäisesti, mutta tää mun lahjominen saa niille kuitenkin hymyt huulille. Tuntevat olonsa rakastetuksi. :D
En yllättyisi, jos teillä jaettaisiin yhteiset kulut tasan puoliksi, ja kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset menonsa.
Vaimon henkilökohtaisia menoja ovat tietenkin miehen vaatteet ja hygieniatuotteet, ja tietenkin myös omat vaatteet ja hygieniatuotteet.
Ihania nämä nykyajan parisuhteet.
tuleeko ne valittamalla ehjäks ?
kauppaan siitä ja osta uudet that's it !
The other danish guylla on mukavia ja laadukkaita kalsareita. Mä ainakin ihan mielelläni ostan miehelle omaa silmääni miellyttäviä kalsareita. Kamalaa jos näin monien naisten itsenäisyys ja voimanaiseus on tällaisesta asiasta kiinni.
Ai kauhee, meitä on enemmänkin! Minäkin olen saanut mieheltä raivot niskaan, kun kaikki sen kalsarit on ollut pesussa, eikä ole omistanut tarpeeksi monia. En ymmärrä miten vika oli minun, mutta mies hermosi ja raivosi kuinka minä estän (?!) häntä ostamasta kalsareita, enkä ole muistuttanut ostaa lisää. Öö mitä. Pisti tympimään niin tuo keuhkoaminen, että jätin parina vuonna perinteiset kalsarijoululahjat ostamatta, jotta oppii ostamaan itse omat vaatteensa. Aikuinen mies.
Mistä näitä helmiä löytyy? :) Voisin kuvitella, että ainakin alle 40-vuotiaat tapaukset täytyy olla maalta kotoisin.