Asuuko kukaan enää nykyään appivanhempien kanssa samassa talossa

Up vielä!

Anteeksi ap, mutta ongelma olet sinä ja miehesi. Siis appi vaikuttaa täydeltä k*päältä mutta te olette antaneet tuon jatkua vuosia. Millainen mies antaa isänsä kohdella vaimoaan kuin p*skaa? Miksi sinä et ole sanonut apelle että noin et ikinä puhu minulle enää, ja pistänyt miestäsi sanomaan saman, ja jos appi ei lopettaisi, niin lähtisit? Miksi olet jäänyt? Kynnysmattona olemisesta ei saa pisteitä taivaassa eikä maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta, mitä tekisitte tilanteessani. Appi on se pääpiru eikä anoppikaan enkeli ole, mutta hänen kanssaan pärjää. Mikä on mielestänne mieheni (heidän poikansa rooli) tässä tilanteessa? Voiko tässä enää muuta tehdä kuin erota tai odottaa apen kuolemaa?

Ap

Lähteä. Appesi on hirveä ja miehesi ei ole juuri parempi. Niin ikävää kuin se onkin kuulla, olet itse sallinut tuon tapahtuvan. Nyt sun on korkea aika tehdä asialle jotain.

Itse tiedät parhaiten, millainen järjestely sinulle sopii ja millainen ei. Kuulostaa kuitenkin siltä, että nyt on tullut tien pää sinulle vastaan tämän nykyisen asumismuodon kanssa. Haetko täältä vahvistusta päätökselle, jota et oikein uskalla tehdä, mutta jonka tiedät pakolliseksi sinulle?

Ero ei ole välttämätön, mutta se riippuu miehestä ja siitä, onko hän valmis valitsemaan sinut ohi vanhemmistaan. Minulla on hankala anoppi ja miehen kanssa sovittu jo varhaisessa vaiheessa, että minä olen etusijalla ja ettei minun tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä, jos en halua. Silti on ollut välillä hankalaa mutta olemme kuitenkin väleissä anopinkin kanssa ja eroa ei ole tarvinnut miettiä. En ikimaailmassa muuttaisi saman katon alle anopin kanssa, enkä kyllä omienkaan vanhempieni.

Jos miehesi suostuu ja taloudellisesti on mitenkään mahdollista, suosittelisin muuttamaan tilalta pois. Kun asutte maatilalla, ette varmaan ole missään ihan kaupunkikeskuksessa ja asunnotkaan eivät ole niin kalliita. Joka tapauksessa erossakin tarvitsisit uuden kodin. Paikallislehteen ilmoitusta, niin varmasti löytyy jotain kohtuullisen matkan päässä tilalta. Tietenkin ihanteellisempaa olisi asua tilalla, mutta ei nykyisin ole mahdotonta asua pienen välimatkan päässä eläintilaltakaan, kun autolla pääsee. Pääsisit irti apesta, mutta mies ja työ säilyisivät. Hintana vähän työmatkaa ja tietenkin vähän rahaakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedät parhaiten, millainen järjestely sinulle sopii ja millainen ei. Kuulostaa kuitenkin siltä, että nyt on tullut tien pää sinulle vastaan tämän nykyisen asumismuodon kanssa. Haetko täältä vahvistusta päätökselle, jota et oikein uskalla tehdä, mutta jonka tiedät pakolliseksi sinulle?

Ero ei ole välttämätön, mutta se riippuu miehestä ja siitä, onko hän valmis valitsemaan sinut ohi vanhemmistaan. Minulla on hankala anoppi ja miehen kanssa sovittu jo varhaisessa vaiheessa, että minä olen etusijalla ja ettei minun tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä, jos en halua. Silti on ollut välillä hankalaa mutta olemme kuitenkin väleissä anopinkin kanssa ja eroa ei ole tarvinnut miettiä. En ikimaailmassa muuttaisi saman katon alle anopin kanssa, enkä kyllä omienkaan vanhempieni.

Jos miehesi suostuu ja taloudellisesti on mitenkään mahdollista, suosittelisin muuttamaan tilalta pois. Kun asutte maatilalla, ette varmaan ole missään ihan kaupunkikeskuksessa ja asunnotkaan eivät ole niin kalliita. Joka tapauksessa erossakin tarvitsisit uuden kodin. Paikallislehteen ilmoitusta, niin varmasti löytyy jotain kohtuullisen matkan päässä tilalta. Tietenkin ihanteellisempaa olisi asua tilalla, mutta ei nykyisin ole mahdotonta asua pienen välimatkan päässä eläintilaltakaan, kun autolla pääsee. Pääsisit irti apesta, mutta mies ja työ säilyisivät. Hintana vähän työmatkaa ja tietenkin vähän rahaakin.

Olen mieheltä kysynyt monta kertaa, haluaako hän minut vai vanhempansa. Aina on sanonut, että minut, mutta mitään ei tee pitääkseen vanhempansa (isänsä) kurissa. Tuntuu, että hän pelkää isäänsä jollain tasolla.

T.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedät parhaiten, millainen järjestely sinulle sopii ja millainen ei. Kuulostaa kuitenkin siltä, että nyt on tullut tien pää sinulle vastaan tämän nykyisen asumismuodon kanssa. Haetko täältä vahvistusta päätökselle, jota et oikein uskalla tehdä, mutta jonka tiedät pakolliseksi sinulle?

Ero ei ole välttämätön, mutta se riippuu miehestä ja siitä, onko hän valmis valitsemaan sinut ohi vanhemmistaan. Minulla on hankala anoppi ja miehen kanssa sovittu jo varhaisessa vaiheessa, että minä olen etusijalla ja ettei minun tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä, jos en halua. Silti on ollut välillä hankalaa mutta olemme kuitenkin väleissä anopinkin kanssa ja eroa ei ole tarvinnut miettiä. En ikimaailmassa muuttaisi saman katon alle anopin kanssa, enkä kyllä omienkaan vanhempieni.

Jos miehesi suostuu ja taloudellisesti on mitenkään mahdollista, suosittelisin muuttamaan tilalta pois. Kun asutte maatilalla, ette varmaan ole missään ihan kaupunkikeskuksessa ja asunnotkaan eivät ole niin kalliita. Joka tapauksessa erossakin tarvitsisit uuden kodin. Paikallislehteen ilmoitusta, niin varmasti löytyy jotain kohtuullisen matkan päässä tilalta. Tietenkin ihanteellisempaa olisi asua tilalla, mutta ei nykyisin ole mahdotonta asua pienen välimatkan päässä eläintilaltakaan, kun autolla pääsee. Pääsisit irti apesta, mutta mies ja työ säilyisivät. Hintana vähän työmatkaa ja tietenkin vähän rahaakin.

Olen mieheltä kysynyt monta kertaa, haluaako hän minut vai vanhempansa. Aina on sanonut, että minut, mutta mitään ei tee pitääkseen vanhempansa (isänsä) kurissa. Tuntuu, että hän pelkää isäänsä jollain tasolla.

T.ap

Sinun pitää nyt ottaa ohjat käsiisi. Miehelle tuo nykytilanne toimii, ei hän hae muutosta. Sinun on se tehtävä. Mieti mitä itse haluat: jäätkö mieluummin vielä kynnysmatoksi ja pidät miehesi, vai eroatko. Sitten kerrot miehelle, että x-päivään mennessä sinä asut muualla ja mies voi tulla mukaan tai jäädä. Teoissa se lopulta punnitaan kuka menee edelle, ei sanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedät parhaiten, millainen järjestely sinulle sopii ja millainen ei. Kuulostaa kuitenkin siltä, että nyt on tullut tien pää sinulle vastaan tämän nykyisen asumismuodon kanssa. Haetko täältä vahvistusta päätökselle, jota et oikein uskalla tehdä, mutta jonka tiedät pakolliseksi sinulle?

Ero ei ole välttämätön, mutta se riippuu miehestä ja siitä, onko hän valmis valitsemaan sinut ohi vanhemmistaan. Minulla on hankala anoppi ja miehen kanssa sovittu jo varhaisessa vaiheessa, että minä olen etusijalla ja ettei minun tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä, jos en halua. Silti on ollut välillä hankalaa mutta olemme kuitenkin väleissä anopinkin kanssa ja eroa ei ole tarvinnut miettiä. En ikimaailmassa muuttaisi saman katon alle anopin kanssa, enkä kyllä omienkaan vanhempieni.

Jos miehesi suostuu ja taloudellisesti on mitenkään mahdollista, suosittelisin muuttamaan tilalta pois. Kun asutte maatilalla, ette varmaan ole missään ihan kaupunkikeskuksessa ja asunnotkaan eivät ole niin kalliita. Joka tapauksessa erossakin tarvitsisit uuden kodin. Paikallislehteen ilmoitusta, niin varmasti löytyy jotain kohtuullisen matkan päässä tilalta. Tietenkin ihanteellisempaa olisi asua tilalla, mutta ei nykyisin ole mahdotonta asua pienen välimatkan päässä eläintilaltakaan, kun autolla pääsee. Pääsisit irti apesta, mutta mies ja työ säilyisivät. Hintana vähän työmatkaa ja tietenkin vähän rahaakin.

Olen mieheltä kysynyt monta kertaa, haluaako hän minut vai vanhempansa. Aina on sanonut, että minut, mutta mitään ei tee pitääkseen vanhempansa (isänsä) kurissa. Tuntuu, että hän pelkää isäänsä jollain tasolla.

T.ap

Sinun pitää nyt ottaa ohjat käsiisi. Miehelle tuo nykytilanne toimii, ei hän hae muutosta. Sinun on se tehtävä. Mieti mitä itse haluat: jäätkö mieluummin vielä kynnysmatoksi ja pidät miehesi, vai eroatko. Sitten kerrot miehelle, että x-päivään mennessä sinä asut muualla ja mies voi tulla mukaan tai jäädä. Teoissa se lopulta punnitaan kuka menee edelle, ei sanoissa.

Jatkan vielä, että muutos on aina vaikeaa. Se vaatii paljon energiaa ja on henkisesti raskasta. Jos muuttaisitte tai eroaisitte, olisi se raskasta teille kaikille. Meilläkin oli aiemmin laitettava rajoja ja se oli raskasta varsinkin miehelleni. Itse sain siitä vapauden ja sain annettua anteeksi niin anopilleni kuin itselleni sen, että olin ollut kynnysmattona. Suosittelen hakemaan jotain ratkaisua myös teidän tilanteeseenne, mikä se sitten onkin. Raskaan vaiheen jälkeen helpottaa. Nykytilanteessa helpottaa vasta, kun appi muuttaa vanhainkotiin tai vihreämmille laitumille.

Olen mieheltä kysynyt monta kertaa, haluaako hän minut vai vanhempansa. Aina on sanonut, että minut, mutta mitään ei tee pitääkseen vanhempansa (isänsä) kurissa. Tuntuu, että hän pelkää isäänsä jollain tasolla.

T.ap[/quote]

Uskon, että olet kysynyt, mutta oletko keskustellut asiasta kunnolla, perinpohjin? Asiallisesti, rauhallisesti, mutta kuitenkin niin, että miehesi tilanteen ymmärtää?  Ja myös tuosta, että tuntuu, että "pelkää isäänsä jollain tasolla".   Ja että toivoisit, että appi pidettäisiin kurissa, että rajat nyt kertakaikkiaan vedettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen mieheltä kysynyt monta kertaa, haluaako hän minut vai vanhempansa. Aina on sanonut, että minut, mutta mitään ei tee pitääkseen vanhempansa (isänsä) kurissa. Tuntuu, että hän pelkää isäänsä jollain tasolla.

T.ap

Uskon, että olet kysynyt, mutta oletko keskustellut asiasta kunnolla, perinpohjin? Asiallisesti, rauhallisesti, mutta kuitenkin niin, että miehesi tilanteen ymmärtää?  Ja myös tuosta, että tuntuu, että "pelkää isäänsä jollain tasolla".   Ja että toivoisit, että appi pidettäisiin kurissa, että rajat nyt kertakaikkiaan vedettäisiin.

Olen keskustellut mieheni kanssa monet kerrat asiallisesti, mutta tilanne ei etene mihinkään. Juuri tänään kysyin mieheltä, että ymmärtääkö hän tilanteeni ja miltä minusta tuntuu. Sanoi ymmärtävänsä, mutta silti ei tee mitään asian eteen.

Vielä esimerkki apesta: hän polttaa tupakkaa kuistillaan, jossa lähellä on tuuletusikkuna meidän tiloihin. Mies on monet kerrat maininnut isälleen, että älä polta siinä, kun tulee tupakan käryä sisälle, mutta ei appi välitä. Kukaan muu meistä ei polta. Tuo on ainoa juttu, josta mies on sanonut isälleen, mutta silloinkin vain minun aloitteestani. En ymmärrä miehen suhdetta vanhempiinsa. Kyllä minä pystyn sanomaan äidilleni tarvittaessa, vaikka ei äiti olekaan mikään hirviönarsisti kuten appi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kannattaisi suhteesta lähteä, mutta se ei ole vaan niin helppoa 29 vuoden yhteisolon takia. Maatila ym. kaikki omaisuus menisi puoliksi, samoin molemmilta työpaikka...

Ap

Paljonko olet aikanaan maksanut tilasta? Miksi et silloin ostajana vaatinut asumisoikeuden poistamista?

No, minä en ole edes omistaja tässä tilassa, vaan koko "lafka" on miehen nimissä. Minä olin silloin vielä niin hormonihöyryissä ihanan lapsemme ( muutaman kuukauden ikäinen) syntymän jälkeen, että koko asia ei tuntunut koskettavan minua. Silloin olin vielä siinä luulossa, että menisin oman alan töihin. Toisin kuitenkin kävi. Avioehtoa meillä ei ole.

Ap

Eli et ole omistaja ja silti haluat määrätä siellä? Näetkö itse tuossa mitään ristiriitaa?

Jos tilalla on tarpeeksi velkaa, et erossa saa mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kannattaisi suhteesta lähteä, mutta se ei ole vaan niin helppoa 29 vuoden yhteisolon takia. Maatila ym. kaikki omaisuus menisi puoliksi, samoin molemmilta työpaikka...

Ap

Paljonko olet aikanaan maksanut tilasta? Miksi et silloin ostajana vaatinut asumisoikeuden poistamista?

No, minä en ole edes omistaja tässä tilassa, vaan koko "lafka" on miehen nimissä. Minä olin silloin vielä niin hormonihöyryissä ihanan lapsemme ( muutaman kuukauden ikäinen) syntymän jälkeen, että koko asia ei tuntunut koskettavan minua. Silloin olin vielä siinä luulossa, että menisin oman alan töihin. Toisin kuitenkin kävi. Avioehtoa meillä ei ole.

Ap

Eli et ole omistaja ja silti haluat määrätä siellä? Näetkö itse tuossa mitään ristiriitaa?

Jos tilalla on tarpeeksi velkaa, et erossa saa mitään!

Kun tilan kauppakirjat tehtiin, omistajuus (vain mies omistajana) selitettiin minulle verotuksellisilla syillä. Olisihan se pitänyt tietää, että apella oli siinäkin sormensa pelissä!! Tilalla ei ole velkaa, ja vaikka se onkin miehen nimissä, niin yhdessä sitä p.skaa siellä luodaan...

Ap tietää, että mikään ei muutu ilman hänen päätöstään ja toimenpiteitään.

Olisiko joku tuttava, joka antaisi kuluja vastaan asua jossain ainakin hetken? Nukkuuhan ihmiset pois eikä aina ole helppoa jälkeenjäävien myydä pois (perikunnan) mökkiä tms.

Onko muualla työskentely todella poissuljettu? Meillä keski-ikäisillä naisilla on omat fanittajansa työelämässä, vaikka se vaikeaa onkin. Mitä työtä tilalla teet? Onko eläinten hoito sinun vastuullasi? Muualla työskentely voisi olla henkireikä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tietää, että mikään ei muutu ilman hänen päätöstään ja toimenpiteitään.

Olisiko joku tuttava, joka antaisi kuluja vastaan asua jossain ainakin hetken? Nukkuuhan ihmiset pois eikä aina ole helppoa jälkeenjäävien myydä pois (perikunnan) mökkiä tms.

Onko muualla työskentely todella poissuljettu? Meillä keski-ikäisillä naisilla on omat fanittajansa työelämässä, vaikka se vaikeaa onkin. Mitä työtä tilalla teet? Onko eläinten hoito sinun vastuullasi? Muualla työskentely voisi olla henkireikä.

Minulla on akateeminen tutkinto pohjalla, ja teinkin oman alan töitä muutaman vuoden, mutta silloinkin asuin tilalla, kun olimme jo naimisissa. On ollut miehen kanssa puhetta eläinten poislaittamisesta kokonaan, sillä sittenhän meidän ei tarvitsisi asua tilalla, mutta sitten pitäisi löytää muuta työtä...saisivat appivanhemmat pitää koko ison talon. Lapsemme opiskelee aivan muuta alaa, joten hän ei jatka tilaa.

Mihinkä työhön otettaisiin keski-ikäinen nainen?

T.ap

AP,sun mies ei ole itsenäistynyt vanhemmistaan. Ala kartoittaa oman alan osaamista ja työtä. Entä täydennyskoulutus mahdollisuudet?

Onko loppututkinto todella historiaa vai jotenkin elvytettävissä vaikka lisäopiskelulla?

Henkilökohtaisella avustajalla ei ole virall. vaatimuksia. Avustettavat voivat olla esim näkövammaisia.

Taksikuski?

Laskekaa ihmeessä TUOTTAAko ne eläimet vai onko tuotto nollilla.

Mä en keksi sun ongelmaan muuta ratkaisua kuin että istutte alas ja puhutte asiat halki. Sä voit olla varma että jos tuo jatkuu vielä vuosia niin sinä lähdet. Tai sitten sairastut katkeruudesta. Olisiko mahdollista nostaa kissa pöydälle?

Vaikka olisi eläintila, niin olisiko oikeasti mahdotonta elää vaikka 20 min päässä? Toinen ajaa aamu- ja toinen iltavuoroon. Ei kai niitä sentään ympärivuorokautisesti hoideta. Hätätilanteissa kai appivanhemmat auttavat.

Jos oikeasti haluaa jotain ja päättää pyrkiä sitä kohti, saa onnistumaan melkein mitä vain. Pääset kyllä tuosta kuviosta eroon, jos haluat. On hyvä ymmärtää, että SINÄ olet avain, ei miehesi. Jos jäät hänen tekemisiään odottelemaan, asut noin vielä vuosikymmeniä. Jos haluat pois, keksit keinon. Jos miehesi haluaa pitää sinut, hän tulee mukaan. Jos ei, niin et voi pakottaa häntä muutokseen, jota hän ei halua.

Eroa ja vaadi maataloustyöstäsi hyvitystä. Tilasta et saa mitään, kun syytinki sitä rasittaa eli markkina-arvo on 0.

Mitäs jos lähtisit opiskelemaan joko omaa alaasi tai ihan muuta senverran kauaksi, että pitää ottaa opiskelija-asunto. Miehesi kai selviää sitten tilan töistä t. tekee jotain muutoksia kuten kotieläimet teuraaksi. Saisit aikaa ajatella haluatko jatkaa kuten ennenkin vai mitä teet.

Tältä syksyltä on kai myöhäistä, mutta onhan niitä jotain opiskeluja mahdollista aloittaa muuhunkin vuodenaikaan ja ensi syksynä.

Jos asut erilläsi miehestäsi, ei ero ole ihan välttämättömyys, jos kumpikaan ei ole innokas etsimään uutta kumppania. Avioliitto voi kestää t. sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika toi aikoinaan miniäkandidaatin käymään (poika oli siinä vaiheessa opiskelija ja asui muualla). Tyttö oli kovasti innoissaan siitä, että "jonain päivänä tämä talo on heidän". Oli ihan pakko sanoa, että kun pojan opinnot päättyvät, niin hän muuttaa pihan toisella puolella olevaan muorintupaan, jossa on 2 huonetta. Me vanhukset asumme tätä päärakennusta kuolemaamme asti ja ihan hyvin elellään 13 huoneessamme.

Kyllä sinäkin vielä kuolet😏

Miksi vihaat poikaasi?

Miten niin vihaan? Halvemmallahan verottaja antaa talon myydä, kun asumisoikeus säilyy.

Poika ja miniä (ei tuo sama) asuvat muorintuvassa omassa rauhassaan. Ja kyllä todellakin joskus kuolen, mutta siihen asti saan asua omassa kodissani.

Miksi tämän nuoren parin pitää asua siinä muorintuvassa? Napanuoraa poikaan pidetään väkisin yllä. Tai sitten tämän kirjoittaja saa jotain outoa tyydytystä, kun laittaa nuoret johonkin pieneen torppaan komenneltaviksi ja itse haahuilee siellä 13-huoneisessa kartanossaan. Tajuaisivatpa nuoret suksia hevon kuuseen tuollaisesta pihapiiristä.