Asuuko kukaan enää nykyään appivanhempien kanssa samassa talossa

Jep, kaveri asuu perheineen appivanhempiensa kanssa niin, että saman talon sisällä on kaksi asuntoa ja niihin erilliset sisäänkäynnit. Järjestely ei toimi.

Varmaan ongelmia henkilökemioissa muutenkin, mutta myös paljon sitä, ettei nuoremmille anneta tilaa olla, elää ja tehdä asioita. Toisaalta odotukset heitä kohtaan on sitten mitä on.

Suku on mm. arvostellut ystävääni, ettei tämä tee tarpeeksi. On valitettu, kuinka paikat vain rapistuvat, ennen niin kaunis puutarha isoine penkkeineen rapistuu... Ja tämä tietenkin kaverin syytä.

Kuitenkaan kaveri ei saa tehdä tuolla juuri mitään. On ehdottanut anopilleen puutarhan kasvojenkohotusta, mutta sitähän ei saa tehdä. Anoppi ei itse hoida puutarhaa. Eli mitä tuossakin nyt sitten pitäisi tehdä?

Poika toi aikoinaan miniäkandidaatin käymään (poika oli siinä vaiheessa opiskelija ja asui muualla). Tyttö oli kovasti innoissaan siitä, että "jonain päivänä tämä talo on heidän". Oli ihan pakko sanoa, että kun pojan opinnot päättyvät, niin hän muuttaa pihan toisella puolella olevaan muorintupaan, jossa on 2 huonetta. Me vanhukset asumme tätä päärakennusta kuolemaamme asti ja ihan hyvin elellään 13 huoneessamme.

Up. Lisää mielipiteitä kaivataa.

Asutaan siis samassa talossa (maatila) kuin appivanhemmat, ja nuorikin muutti opiskelemaan. Ja yhtä helevettiä tää on!!!

Appi on jatkuvasti miehen mukana (paitsi ei navetalla), ihan sama, mitä mies tekee, ja minä en voi sietää appea (liikaa vittuilua tullu siltä taholta vuosien mittaan). Minäkin haluaisin tehdä miehen kanssa töitä, puutarhan kunnostusta ym. ulkona, mutta ei onnistu, kun appi on aina paikalla. Olen sanonut miehelle asiasta, mutta hän ei ota kantaa asiaan, on enemmänkin mulle vihainen asiasta.

T. Ap

Appiukko asuu samaan taloon rakennetussa yksiössä ja hyvin sujuu. Ruokaa teen niin, että appikin tulee syömään ja mies ja appi hoitaa pihahommat yhdessä. Jos anoppi eläisi niin näin ei olisi, oli aika mahdoton persoona.

Olisikohan se ongelma kuitenkin ap eikä appi. Jos jo vuosia on joutunut katsomaan miniän perään eikä tämä oikein osaa mitään, niin rasittaahan se kaikkia talossa asuvia.

Vierailija kirjoitti:

Up. Lisää mielipiteitä kaivataa.

Asutaan siis samassa talossa (maatila) kuin appivanhemmat, ja nuorikin muutti opiskelemaan. Ja yhtä helevettiä tää on!!!

Appi on jatkuvasti miehen mukana (paitsi ei navetalla), ihan sama, mitä mies tekee, ja minä en voi sietää appea (liikaa vittuilua tullu siltä taholta vuosien mittaan). Minäkin haluaisin tehdä miehen kanssa töitä, puutarhan kunnostusta ym. ulkona, mutta ei onnistu, kun appi on aina paikalla. Olen sanonut miehelle asiasta, mutta hän ei ota kantaa asiaan, on enemmänkin mulle vihainen asiasta.

T. Ap

No jos mies ei näe mitään ongelmaa, mutta sinulla se ongelma kuitenkin on, niin eikö tuosta suhteesta sitten vaan kannattaisi lähteä.

Ei nämä maatilan työt nyt niin mitään avaruusfysiikkaa ole, ettenkö akateemisena, mutta kuitenkin itsekin maatilan kasvattina, niitä osaisi.

Minä jo seurusteluaikana sanoin miehelle, että en halua appivanhempien kanssa samaan taloon/pihapiiriin asumaan. Hän ei kuitenkaan ottanut kantaa asiaan silloin, vaikka nyt myöntääkin, että vika oli hänen, kun ei maatilanvaihdoskauppakirjoja tehtäessä sanonut, että asuminen ei tällä tavalla sovi. Mutta nyt pitäisi saada ratkaisu tähän tilanteeseen...

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Poika toi aikoinaan miniäkandidaatin käymään (poika oli siinä vaiheessa opiskelija ja asui muualla). Tyttö oli kovasti innoissaan siitä, että "jonain päivänä tämä talo on heidän". Oli ihan pakko sanoa, että kun pojan opinnot päättyvät, niin hän muuttaa pihan toisella puolella olevaan muorintupaan, jossa on 2 huonetta. Me vanhukset asumme tätä päärakennusta kuolemaamme asti ja ihan hyvin elellään 13 huoneessamme.

Kyllä sinäkin vielä kuolet😏

Miksi vihaat poikaasi?

Varmaan kannattaisi suhteesta lähteä, mutta se ei ole vaan niin helppoa 29 vuoden yhteisolon takia. Maatila ym. kaikki omaisuus menisi puoliksi, samoin molemmilta työpaikka...

Ap

Ystäväni asui kotitilallaan ja mies muutti sinne. Ero siitä tuli, kun ystäväni äiti sekaantui joka asiaan ja vävypoika oli huono hänen mielestään. Nyt ystäväni asuu lapsien kanssa vanhempiensa kanssa samaa taloutta ja äitinsä päkättää, kun ei ole miestä hoitamassa miesten töitä

Miksi vanhemmat eivät anna lastensa elää omaa elämäänsä? Miksi miehesi vanhemmat eivät muuttaneet muualle sukupolvenvaihdoksen jälkeen? Eikö kuitenkin ole tapana antaa tilaa nuoremmille?

Tällaisia kysymyksiä herää !

Millainen ihminen on narsisti? Olisiko appiukko sellainen? Appi päättää kaiken. Anopilla ei ole minkäänlaista sananvaltaa heidän asioissaan!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika toi aikoinaan miniäkandidaatin käymään (poika oli siinä vaiheessa opiskelija ja asui muualla). Tyttö oli kovasti innoissaan siitä, että "jonain päivänä tämä talo on heidän". Oli ihan pakko sanoa, että kun pojan opinnot päättyvät, niin hän muuttaa pihan toisella puolella olevaan muorintupaan, jossa on 2 huonetta. Me vanhukset asumme tätä päärakennusta kuolemaamme asti ja ihan hyvin elellään 13 huoneessamme.

Kyllä sinäkin vielä kuolet😏

Miksi vihaat poikaasi?

Miten niin vihaan? Halvemmallahan verottaja antaa talon myydä, kun asumisoikeus säilyy.

Poika ja miniä (ei tuo sama) asuvat muorintuvassa omassa rauhassaan. Ja kyllä todellakin joskus kuolen, mutta siihen asti saan asua omassa kodissani.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät anna lastensa elää omaa elämäänsä? Miksi miehesi vanhemmat eivät muuttaneet muualle sukupolvenvaihdoksen jälkeen? Eikö kuitenkin ole tapana antaa tilaa nuoremmille?

Tällaisia kysymyksiä herää !

Aika usein kyse on rahasta. Jos jättää asumisoikeuden, tilan hinta laskee (verottaja katsoo asumisen hintaa alentavaksi seikaksi). Jos haluaa kunnon asunnon muualta, joutuu jatkaja maksamaan isoja summia ja harvalla on siihen varaa. Ilmakseksi taloa ei kannata antaa, koska silloin erossa miniä saattaa viedä ison osan itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kannattaisi suhteesta lähteä, mutta se ei ole vaan niin helppoa 29 vuoden yhteisolon takia. Maatila ym. kaikki omaisuus menisi puoliksi, samoin molemmilta työpaikka...

Ap

Paljonko olet aikanaan maksanut tilasta? Miksi et silloin ostajana vaatinut asumisoikeuden poistamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kannattaisi suhteesta lähteä, mutta se ei ole vaan niin helppoa 29 vuoden yhteisolon takia. Maatila ym. kaikki omaisuus menisi puoliksi, samoin molemmilta työpaikka...

Ap

Paljonko olet aikanaan maksanut tilasta? Miksi et silloin ostajana vaatinut asumisoikeuden poistamista?

No, minä en ole edes omistaja tässä tilassa, vaan koko "lafka" on miehen nimissä. Minä olin silloin vielä niin hormonihöyryissä ihanan lapsemme ( muutaman kuukauden ikäinen) syntymän jälkeen, että koko asia ei tuntunut koskettavan minua. Silloin olin vielä siinä luulossa, että menisin oman alan töihin. Toisin kuitenkin kävi. Avioehtoa meillä ei ole.

Ap

Mutta, mitä tekisitte tilanteessani. Appi on se pääpiru eikä anoppikaan enkeli ole, mutta hänen kanssaan pärjää. Mikä on mielestänne mieheni (heidän poikansa rooli) tässä tilanteessa? Voiko tässä enää muuta tehdä kuin erota tai odottaa apen kuolemaa?

Ap

Asuin nuorena pari vuotta ja oli yhtä helvettiä. Sitten muutettiin omaan asuntoon 6 km päähän ja ei auttanut yhtään. Sitten 150 km päähän, niin taivas aukeni.

Nyt asun pojan perheen lähellä ja haluaisin muuttaa kauemmaksi, mutta kulemma tarvitsevat apua.

Meillä muslimeilla ihan yleistä. En aio suostua siihen ja jos se tarkoittaa sitä, etten tule menemään naimisiin ikinä niin olkoon. Suomessa kuitenkin pärjää itsenäisenä naisena. En kestäisi miestä joka on ihan äitinsä vietävissä ja anoppia joka määräisi kaikesta talossa.

Up