Kovin kipu mitä olette kokeneet??

Puudutus viisurinpoistossa. Se järkyttävä hermokipu ja korvassa asti tuntuva piikki oli jotain niin hirveää, että ihan todella alan edelleen itkemään jos mietin sitä liikaa. Ei en ikinä.

1.Horton

2. Synnytys

3. Hammassärky

4. Migreeni

Mulle ei koskaan ole oikein tapahtunut mitään eikä ole sairauksia tai muita vaivoja juuri ollut, joten ehdottomasti synnytykset.

Kuopuksen synnytys oli tuskaisinta, mitä olen koskaan kokenut. Heräsin yöllä hirveään kipuun ja arvasin heti, että nyt tuli lähtö sairaalaan. Supistukset tulivat heti alle parin minuutin välein todella tuskallisina ja mies soitti äitinsä vahtimaan esikoista. Anoppi tuli 20min päästä ja lähdimme heti sairaalaan. Luulin oikeasti kuolevani tuon puolen tunnin automatkan aikana, tauotonta supistusta enkä pystynyt olemaan mitenkään päin. Kun sitten vihdoin päästiin perille, en pystynyt enää edes kävelemään kivulta. Mies kärräsi pyörätuolilla ja hoitajat ohjasivat suoraan synnytyssaliin. Pyysin puudutetta ja kätilö tarkisti tilanteen. "Ei tässä keritä mitään valitettavasti laittamaan, ala ponnistaa!" Ja sitten puskettiin jättivauva ulos. Tuo synnytys oli kivuliain ja tuskaisin kokemus koskaan

Endometrioosi.

Kystan puhkeaminen munasarjassa. Äkillinen kova kipu ja lisäksi verenvuoto. Kylvin kylmässä hiessä.

Aivoverenvuoto.

Minulta puhkesi valtimopullistuma ja ehdin vain ajatella että nyt kuolen,

onneksi vuotokohta saatiin suljettua "klipsillä" ja sain jatkaa elämääni.

Hammassärky. Päihittää synnytyskivutkin.

Synnytyskipu, kolme takana luomuna.

Sen jälkeen vatsatauti kerran, oli ripuli ja istuin pöntöllä. Olin varma, että kohta lähtee taju, en pystynyt puhumaan ja nieleskelin sylkeä jota erittyi jostain syystä paljon suuhun.

Oli kylmänhiki ja kädet oli tunnottomat.

Sitten vatsa tyhjeni kunnolla ja kipu loppui. Kuulostaa varmasti hölmöltä, mutta vieläkin kun muistelen tätä niin tulee pelottava olo.

Migreeni myös ikävä, mutta sen osaan jo ”hallita” kun on niin tuttu kipu.

1. Sappikohtaus (ei jumankauta, luulin kuolevani!!)

2. Synnytys

Norovirus. Luulin kuolevani siihen kipuun. Kaksi synnytystäkään ei ollut niin kivuliaita.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyskipu, kolme takana luomuna.

Sen jälkeen vatsatauti kerran, oli ripuli ja istuin pöntöllä. Olin varma, että kohta lähtee taju, en pystynyt puhumaan ja nieleskelin sylkeä jota erittyi jostain syystä paljon suuhun.

Oli kylmänhiki ja kädet oli tunnottomat.

Sitten vatsa tyhjeni kunnolla ja kipu loppui. Kuulostaa varmasti hölmöltä, mutta vieläkin kun muistelen tätä niin tulee pelottava olo.

Migreeni myös ikävä, mutta sen osaan jo ”hallita” kun on niin tuttu kipu.

Lisään vielä, että lapsiperheenä meillä on monesti ollut oksennustautia ja ripulia.

Tällä kerralla suoli ikäänkuin supisteli, tai siltä tuntui.

Kaikki muut olivat terveinä, olin varmaan syönyt jotain vanhaa...

Moottoripyörällä ulos tieltä ja päin puuta. Edelleen alaruumis halvaantunut. En suosittele moottoripyöriä tai mopoja kenellekään.

Vatsan avoleikkauksen jälkeen ilman kipulääkitystä. Epiduraali  ei ollut paikallaan ja hoitajat eivät uskoneet että olin kipeä ---> eivät vastanneet kun pyysin kipulääkettä, eivätkä edes tulleet paikalle. Ei ole kystan puhkeamiset ja virtsakivet ole mitään siihen kipuun verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Kolonoskopia. Ehdottomasti.

Vaikka siis kärsin kovista menkkakivuista, ummetuskivuista ja migreenistä/päänsäryistä ym. ja esim. fibromyalgiatyyppisistä kivuista, niin oli aivan hirveä kokemus. Ihan suoraansanottuna/liioittelematta tuli mieleen jokin keskiaikainen kidutusmenetelmä. En pelännyt etukäteen tuolloin.

Kun on sen kolonoskopiakivun tuntenut, ei menkkakivut tunnu enää niin kamalilta.

Voisin kuvailla sitä siten, että kuvittele ilmapallo, joka täytetään vähän liiankin täyteen ja sitten vielä vähän lisää ja lisää. Sellaista on kolonoskopia. Pelkäsin että rakko räjähtää. Vedet valuivat silmistä ja tajusin asian vasta jälkikäteen. Myöhemmin pääsin onneksi humautuksessa tehtävään kolonoskopiaan ja jälkikivutkin olivat helpommat.

Hyvänen aika. Mulle on tehty kolonoskopia kolmesti eikä se tuntunut juuri miltään, vaikka ensimmäisellä kerralla suoli oli pahasti tulehtunut. Painetta toki, mutta ei mitään sietämätöntä kipua.

Mutta tämä on ilmeisesti hyvinkin yksilöllistä ja Jenkeissä nämä tutkimukset tehdään kuulemani mukaan useimmiten nukutuksessa.

No synnytyskivut. Ne supistukset oli jostain ihan eri maailmasta, huhhu. Onneksi spinaali helpotti ja ponnistus sujui kivutta.

Huonossa tarjonnassa syntyneen esikoisen synnytyksen 1,5 tuntia kestänyt ponnistusvaihe. Luulin monta kertaa, että kuolen, jos sattuu yhtään enempää. En kuollut. Seuraava synnytys olikin sitten ihan helppo, kun tuli oikeassa tarjonnassa.

Tulehtuneen viisaudenhampaan poisto oli seuraavaksi pahin.

Työtapaturmassa sormeni litistyi ja sormen pää räjähti auki. Teki kipeetä, mutta kyllä siitä kelpo sormi tuli taas.

Välilevyn pullistuma

Molemmat jalkani paloivat etupuolelta reisien yläosasta varpaisiin asti, syvempää toisen asteen palovammaa ja kotona jouduin valuttamaan kudokset viemäristä alas kylmässä suihkussa. Toinen mieleen jäänyt kipu on lapsena tehty korvan puhkaisu, se jos jokin oli sietämätöntä ja kesti kauan.

Kurkku oli kerran tosi kipee, piti ottaa kunnolla viskiä että helpotti.