Haluan katkaista välit äitipuoleen - miten teen sen?
Isäni teki aikanaan 90-luvun lopussa klassiset, ja vaihtoi aviokriisin yhteydessä vaimon nuorempaan. "Äitipuolellani" on ollut alusti asti vaikea sulattaa isäni elämää ennen heidän liittoaan. Isältä katosi eron myötä kaveripiiristä kaikki isän ja äidin yhteiset ystävät, ja äitipuoli on suhtautunut minuun ja siskooni aina torjuvasti. Äitimme on aivan tabuhahmo, josta ei saanut puhua, ja ilmeisesti äitipuolemme kuvittelee, että hän yhä haikailee isän perään. Todellisuudessa äitimme oli alkushokin jälkeen huojentunut erosta ja hänellä on ollut vuosien varrella useampia miesystäviä.
Vuosikausia elimme pikkusiskoni kanssa joka toinen viikonloppu epämiellyttävässä jännittyneessä tilassa, kun piti olla näkymätön ja kuulumaton äitipuolelle. Jännite korostui kun isä ja vaimonsa saivat yhteisen lapsen. Meillä vanhemmilla isän lapsilla ei tuntunut olevan mitään paikkaa koko talossa, ja lopetimmekin säännölliset isävierailut heti kun oli mahdollista viettää viikonloppuja leireillä/kavereiden kanssa jne. Kuitenkin isä on yrittänyt kaikkensa että meillä olisi hänen kanssaan hyvät välit. Viime vuosina olemme taas lähentyneet, sillä äitipuoleni tekee paljon työmatkoja ulkomaille, ja näemme tällöin isää ja velipuolta.
Nyt siskollani on todettu vakava sairaus, joka tulee ajan kuluessa viemään hänen toimintakykynsä ja altistaa muille, tappaville sairauksille. Olemme pitäneet perhepalavereita yhdessä äitini ja isäni kanssa, ja tehneet toimintasuunnitelmaa miten auttaa siskoa. Äitipuolesta on tässä kohtaa kuoriutunut suoraan sanottuna hirviö. Hän on mm. yrittänyt estää poikaansa auttamasta, vedoten siihen että lukiolaisena veljemme ei saisi lenkittää siskonsa koiraa pari kertaa viikossa, vaan pitäisi tehdä läksyjä tämä aika. Hän on myös lähettänyt täysin puskista äidillemme viestin, jossa "avuliaasti" listannut kotihoitofirmoja ja vihjannut että äitimme yrittää tyttären sairauden varjolla nähdä ex-miestään. Taannoin ollessamme isän kanssa katsomassa siskoa sairaalassa, äitipuoli soitteli usempaan kertaan kun auton kanssa oli jotain häikkää. Myöhemmin kun kysyin isältä, miten auton kanssa kävi, totesi hän vaisusti ettei sitä vaivannut muu kuin omistaja. Seurasi lyhyt keskustelu, jonka pohjalta uskon että isäni voi paljon huonommin avioliitossaan kuin näyttää ulospäin. Ehkä isääni kalvaa syyllisyys ensimmäisen avioliiton rumasta lopusta, ja kitkuttelee tässä nykyisessä koska 'itsehän on soppansa keittänyt'.
Olen päättänyt että laitan välit poikki äitipuolen kanssa. Tällaisessa kriisitilanteessa jossa siskoni terveys ja henki on panoksena, minuakaan ei kiinnosta vaivata päätäni äitipuoleni alemmuuskompleksilla. Siskoni ei myöskään jaksa olla äitipuolen kanssa tekemisissä, mutta ei uskalla eikä jaksa konfrontoida. Kannattaako välit laittaa poikki kasvotusten jolloin antaa toiselle osapuolelle tilaisuuden tulla kuulluksi vai esim. kirjoittamalla kirjeen? Minua jännittää, vaikuttaako tämä haitallisesti suhteeseni velipuoleeni, ja miten isämme asiaan reagoi.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään kenenkään ei tarvitse rakastaa miehensä lapsia kuin omiaan. Mutta minusta on silti aivan kamalan sydämetöntä, että näkee kuinka elämänkumppanin lapsi voi huonosti ja tarvitsee apua, eikä itse tarjoa omaansa. Ap:n äitipuoli kuulostaa läpikotaisesti itsekkäältä hahmolta, jonka heittämä varjo on kylmä siihen joutuneille. Kun ulkonäkö ja vitaalisuus alkavat rapista, jää ihmisestä seisomaan sielu sen armottomassa paljaudessaan.
Ei juuri kukaan voi pitkäaikaissairasta auttaa pidemmän päälle.
Eli jos äitipuoli haluaa viettää joulun kotonaan, on hän kontrolloiva. Jos sinä haluat viettää joulun kotonasi ja heidät sinne, niin sinäkö sitten et ole? Asioissa on monta katsontakantaa.
Äitipuoli ei välttämättä ole läpeensä paha... Vaikka näin hänestä lapset sanoisivatkin. Oma kokemukseni oli, kun kyselin pitkällä sairaslomalla olevan nuoren vointia, minut koettiin ahdistavana, kun kyselin. Näin hän oli avautunut äidilleen. Olin uskaltanut puhua pari lausetta nuorelle... Tuppisuuna olen päättänyt olla jatkossa, etten vain aiheuta ahdistusta.
Aphan kirjoittaa heti alussa että siskolla on vähän aika sitten todettu vakava sairaus, joka tulee ajan kuluessa viemään siskon toimintakyvyn ja altistaa muille, tappaville sairauksille. Kyseessä voi olla esim. lihasrappeuma tai keuhkofibroosi, jotka etenevät aalloissa. Eivät ne kuitenkaan tavallista ihmisten kanssakäyntiä estä, paitsi sairaiden kanssa ja flunssakaudella. (Sitäpaitsi AIDSkin on ihan oikea sairaus jota ihmiset sairastavat, eikä onneksi enää aina kuolemantuomio.)
Ja ymmärrän kyllä että kun siskon läheiset joutuvat nyt alussa selvittämään kaikenlaista ja auttamaan esim. ennen henk.koht.avustajan palkkausta (hyviä ei löydy tuosta noin vain) niin äitipuolen toiminta näyttäytyy epäilyttävältä. Esim. miksi asettuu vastustamaan sitä että velipuoli lenkittäisi koiraa? Pelkääkö että koira tulee heille lopullisesti jos sisko ei voi sitä pitää, vai pelkääkö että oma poika saisi kontaktin tähän miehen exään? Voi hyvinkin olla että äitipuolen oma toiminta erossa ei ole ollut erityisen arvokasta.
Soita äitipuolelesi ja sano, että haluat säilyttää isääsi hyvät välit, mutta et enää halua olla missään tekemisissä äitipuolesi kanssa. Sano sama isällesi. Eihän tämä äitipuoli ole sinulle mitään sukua.
Siskoni sairautta en enempää avaa, mutta tilanne on yllättävä ja uusi sekä hänelle että meille läheisille. Välissä ehdittiin pelätä jo pahinta, kun oli sairaalassa ja tulehdusarvot todella korkeat. Tällöin tosiaan äitipuoleni meni vierailulle isäni ja velipuoleni kanssa, eikä puhunut muusta kuin omista suunnitelmistaan. Siskoni kertoi jälkeenpäin että oli puoliksi tajuissaan ja korkeassa kuumeessa joutunut katsomaan valokuvia lomakohteesta jonne isämme, äitipuolemme ja velipuolemme ovat lähdössä.
Joku kirjoitti että minun kannattaisi keskittyä vain siskooni ja olla välittämästä muusta. Ehkä juuri sitä haluisinkin että minun ei tarvitsisi enää kanavoida niin paljon energiaa äitipuoleni käyttäytymiseen.
Tällä hetkellä esim. isäni joutuu aina selvittämään vaimoltaan onko ok että menen käymään mökillä vaikka he eivät edes olisi siellä. Joskus tämä ei äitipuolelleni ole käynyt. Tekosyyt ovat vuosien varrella olleet niin naurettavia kun selvää on että ongelma olemme me isän lapset, ei mökki. Erityisesti nyt kun on ollut rankempaa, olisi kiva käydä vanhalla sukumökillä rentoutumassa ilman että on kysyttävä lupaa äitipuolelta. Tähän joku varmaan kirjoittaa että osta oma, no niin olen tekemässäkin kunhan olen saanut rahaa kokoon.
-Ap
Varmasti on pahoja vanhempipuolia. Ja yhtä varmasti on pahoja lapsipuolia ja pahoja exiä. Me ollaan niin asenteellisia, että jos on kokemusta pahasta vanhempipuolesta, niin uskotaan kaikki sitä kokemusta tukevat tarinat. Ja toisin päin sama - kierojen lasten vanhempipuolet uskovat taas lasten 'syyllisyyteen'.