Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Haluan katkaista välit äitipuoleen - miten teen sen?

Vierailija
12.08.2019 |

Isäni teki aikanaan 90-luvun lopussa klassiset, ja vaihtoi aviokriisin yhteydessä vaimon nuorempaan. "Äitipuolellani" on ollut alusti asti vaikea sulattaa isäni elämää ennen heidän liittoaan. Isältä katosi eron myötä kaveripiiristä kaikki isän ja äidin yhteiset ystävät, ja äitipuoli on suhtautunut minuun ja siskooni aina torjuvasti. Äitimme on aivan tabuhahmo, josta ei saanut puhua, ja ilmeisesti äitipuolemme kuvittelee, että hän yhä haikailee isän perään. Todellisuudessa äitimme oli alkushokin jälkeen huojentunut erosta ja hänellä on ollut vuosien varrella useampia miesystäviä.

Vuosikausia elimme pikkusiskoni kanssa joka toinen viikonloppu epämiellyttävässä jännittyneessä tilassa, kun piti olla näkymätön ja kuulumaton äitipuolelle. Jännite korostui kun isä ja vaimonsa saivat yhteisen lapsen. Meillä vanhemmilla isän lapsilla ei tuntunut olevan mitään paikkaa koko talossa, ja lopetimmekin säännölliset isävierailut heti kun oli mahdollista viettää viikonloppuja leireillä/kavereiden kanssa jne. Kuitenkin isä on yrittänyt kaikkensa että meillä olisi hänen kanssaan hyvät välit. Viime vuosina olemme taas lähentyneet, sillä äitipuoleni tekee paljon työmatkoja ulkomaille, ja näemme tällöin isää ja velipuolta.

Nyt siskollani on todettu vakava sairaus, joka tulee ajan kuluessa viemään hänen toimintakykynsä ja altistaa muille, tappaville sairauksille. Olemme pitäneet perhepalavereita yhdessä äitini ja isäni kanssa, ja tehneet toimintasuunnitelmaa miten auttaa siskoa. Äitipuolesta on tässä kohtaa kuoriutunut suoraan sanottuna hirviö. Hän on mm. yrittänyt estää poikaansa auttamasta, vedoten siihen että lukiolaisena veljemme ei saisi lenkittää siskonsa koiraa pari kertaa viikossa, vaan pitäisi tehdä läksyjä tämä aika. Hän on myös lähettänyt täysin puskista äidillemme viestin, jossa "avuliaasti" listannut kotihoitofirmoja ja vihjannut että äitimme yrittää tyttären sairauden varjolla nähdä ex-miestään. Taannoin ollessamme isän kanssa katsomassa siskoa sairaalassa, äitipuoli soitteli usempaan kertaan kun auton kanssa oli jotain häikkää. Myöhemmin kun kysyin isältä, miten auton kanssa kävi, totesi hän vaisusti ettei sitä vaivannut muu kuin omistaja. Seurasi lyhyt keskustelu, jonka pohjalta uskon että isäni voi paljon huonommin avioliitossaan kuin näyttää ulospäin. Ehkä isääni kalvaa syyllisyys ensimmäisen avioliiton rumasta lopusta, ja kitkuttelee tässä nykyisessä koska 'itsehän on soppansa keittänyt'.

Olen päättänyt että laitan välit poikki äitipuolen kanssa. Tällaisessa kriisitilanteessa jossa siskoni terveys ja henki on panoksena, minuakaan ei kiinnosta vaivata päätäni äitipuoleni alemmuuskompleksilla. Siskoni ei myöskään jaksa olla äitipuolen kanssa tekemisissä, mutta ei uskalla eikä jaksa konfrontoida. Kannattaako välit laittaa poikki kasvotusten jolloin antaa toiselle osapuolelle tilaisuuden tulla kuulluksi vai esim. kirjoittamalla kirjeen? Minua jännittää, vaikuttaako tämä haitallisesti suhteeseni velipuoleeni, ja miten isämme asiaan reagoi.

Kommentit (87)

Vierailija
81/87 |
12.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei tei jotka kirjoitatte että vain yhden puolen kertomus tässä kuullaan: syyllistätte siis oikeasti LAPSIA siitä että joku aikuinen on ryhtynyt suhtautumaan eriarvoistavasti? Ap:n tarina ei valitettavasti eroa mistään aiemmin kuulemastani uusioperhekuviosta, poikkeuksetta äitipuolilla on vaikeaa uuden miehen tyttärien kanssa. Ei Tuhkimo jne muut paha äitipuoli-sadut ole tyhjästä syntyneet...

En minä ainakaan syyllistele ketään, satun vain kokemuksesta tietämään, että "totuus" muuttuu kun sitä kysyy vastapuoleltakin. Mulla on hyvät välit miehen teinityttäreen, mutta se johtuu ainoastaan siitä että lapsi on todella fiksu eikä suostu manipuloitavaksi, ja itse annan kaikki kiusaamisyritykset tyttären äidin puolelta vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja mieskin on oppinut tässä pikkuhiljaa saman tavan. Onneksi on itsleläni elämänkokemusta ja oppia tullut nii paljon, ettei minuun mikään pysty. Tiedän myös useita uusperheitä joissa äitipuoli on joutunut syytetyn penkille lasten silmissä juuri bioäidin taholta, ja lapset ovat vain sokeasti uskoneet mitä oma äiti heidän mieliinsä myrkyttää. 

Juu kyllä minäkin tiedän, että se tarina muuttuu aivan takuulla, jos kysyy äitipuolelta asiasta. Ihan omasta takaa tiedän sen. Kun soitin hädissäni 9 vuotiaana isälleni töihin ja itkin hysteerisenä puhelimeen apua (äitipuoleni oli heittänyt perheen koiran autotielle pannasta saatesanoin, että toivottavasti auto ajaa yli ja koira kuo*ee), äitipuoleni osuus tarinasta oli se, että hän vain ystävällisyyttään päästi koiran ulos, kun sillä oli hätä ☺️. Että ainahan nimenomaan ne vastapuolen tarinat on niitä uskottavia.

Enkä nyt väitä, että ap:n äitipuoli olisi samanlainen kiero pska mitä omani, mutta pointti on se, että sinä et sitä voi tietää. Eikä asia todellakaan selviäisi kysymällä vastapuolelta, sillä uskotko todella niin naiivisti, että joku ihminen vastaisi rehellisesti, että kyllä, olen ihmisperse ja kohtelen lapsipuoliani huonosti? Tottakai siihen keksitään vaikka mitä satua ja tarinaa ja muutetaan totuutta juuri sen mukaan, että lapsi vain kapinoi, lapsi vain käsitti väärin, lapsen vika kaikki, minä vain yritän parhaani.

Varmasti on pahoja vanhempipuolia. Ja yhtä varmasti on pahoja lapsipuolia ja pahoja exiä. Me ollaan niin asenteellisia, että jos on kokemusta pahasta vanhempipuolesta, niin uskotaan kaikki sitä kokemusta tukevat tarinat. Ja toisin päin sama - kierojen lasten vanhempipuolet uskovat taas lasten 'syyllisyyteen'.

Vierailija
82/87 |
12.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään kenenkään ei tarvitse rakastaa miehensä lapsia kuin omiaan. Mutta minusta on silti aivan kamalan sydämetöntä, että näkee kuinka elämänkumppanin lapsi voi huonosti ja tarvitsee apua, eikä itse tarjoa omaansa. Ap:n äitipuoli kuulostaa läpikotaisesti itsekkäältä hahmolta, jonka heittämä varjo on kylmä siihen joutuneille. Kun ulkonäkö ja vitaalisuus alkavat rapista, jää ihmisestä seisomaan sielu sen armottomassa paljaudessaan.

Ei juuri kukaan voi pitkäaikaissairasta auttaa pidemmän päälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/87 |
12.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli jos äitipuoli haluaa viettää joulun kotonaan, on hän kontrolloiva. Jos sinä haluat viettää joulun kotonasi ja heidät sinne, niin sinäkö sitten et ole? Asioissa on monta katsontakantaa.

Vierailija
84/87 |
12.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitipuoli ei välttämättä ole läpeensä paha... Vaikka näin hänestä lapset sanoisivatkin. Oma kokemukseni oli, kun kyselin pitkällä sairaslomalla olevan nuoren vointia, minut koettiin ahdistavana, kun kyselin. Näin hän oli avautunut äidilleen. Olin uskaltanut puhua pari lausetta nuorelle... Tuppisuuna olen päättänyt olla jatkossa, etten vain aiheuta ahdistusta.

Vierailija
85/87 |
12.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aphan kirjoittaa heti alussa että siskolla on vähän aika sitten todettu vakava sairaus, joka tulee ajan kuluessa viemään siskon toimintakyvyn ja altistaa muille, tappaville sairauksille. Kyseessä voi olla esim. lihasrappeuma tai keuhkofibroosi, jotka etenevät aalloissa. Eivät ne kuitenkaan tavallista ihmisten kanssakäyntiä estä, paitsi sairaiden kanssa ja flunssakaudella. (Sitäpaitsi AIDSkin on ihan oikea sairaus jota ihmiset sairastavat, eikä onneksi enää aina kuolemantuomio.)

Ja ymmärrän kyllä että kun siskon läheiset joutuvat nyt alussa selvittämään kaikenlaista ja auttamaan esim. ennen henk.koht.avustajan palkkausta (hyviä ei löydy tuosta noin vain) niin äitipuolen toiminta näyttäytyy epäilyttävältä. Esim. miksi asettuu vastustamaan sitä että velipuoli lenkittäisi koiraa? Pelkääkö että koira tulee heille lopullisesti jos sisko ei voi sitä pitää, vai pelkääkö että oma poika saisi kontaktin tähän miehen exään? Voi hyvinkin olla että äitipuolen oma toiminta erossa ei ole ollut erityisen arvokasta.

Vierailija
86/87 |
12.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Soita äitipuolelesi ja sano, että haluat säilyttää isääsi hyvät välit, mutta et enää halua olla missään tekemisissä äitipuolesi kanssa. Sano sama isällesi. Eihän tämä äitipuoli ole sinulle mitään sukua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/87 |
12.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siskoni sairautta en enempää avaa, mutta tilanne on yllättävä ja uusi sekä hänelle että meille läheisille. Välissä ehdittiin pelätä jo pahinta, kun oli sairaalassa ja tulehdusarvot todella korkeat. Tällöin tosiaan äitipuoleni meni vierailulle isäni ja velipuoleni kanssa, eikä puhunut muusta kuin omista suunnitelmistaan. Siskoni kertoi jälkeenpäin että oli puoliksi tajuissaan ja korkeassa kuumeessa joutunut katsomaan valokuvia lomakohteesta jonne isämme, äitipuolemme ja velipuolemme ovat lähdössä.

Joku kirjoitti että minun kannattaisi keskittyä vain siskooni ja olla välittämästä muusta. Ehkä juuri sitä haluisinkin että minun ei tarvitsisi enää kanavoida niin paljon energiaa äitipuoleni käyttäytymiseen.

Tällä hetkellä esim. isäni joutuu aina selvittämään vaimoltaan onko ok että menen käymään mökillä vaikka he eivät edes olisi siellä. Joskus tämä ei äitipuolelleni ole käynyt. Tekosyyt ovat vuosien varrella olleet niin naurettavia kun selvää on että ongelma olemme me isän lapset, ei mökki. Erityisesti nyt kun on ollut rankempaa, olisi kiva käydä vanhalla sukumökillä rentoutumassa ilman että on kysyttävä lupaa äitipuolelta. Tähän joku varmaan kirjoittaa että osta oma, no niin olen tekemässäkin kunhan olen saanut rahaa kokoon.

-Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi kolme