Lue keskustelun säännöt.
Haluan katkaista välit äitipuoleen - miten teen sen?
12.08.2019 |
Isäni teki aikanaan 90-luvun lopussa klassiset, ja vaihtoi aviokriisin yhteydessä vaimon nuorempaan. "Äitipuolellani" on ollut alusti asti vaikea sulattaa isäni elämää ennen heidän liittoaan. Isältä katosi eron myötä kaveripiiristä kaikki isän ja äidin yhteiset ystävät, ja äitipuoli on suhtautunut minuun ja siskooni aina torjuvasti. Äitimme on aivan tabuhahmo, josta ei saanut puhua, ja ilmeisesti äitipuolemme kuvittelee, että hän yhä haikailee isän perään. Todellisuudessa äitimme oli alkushokin jälkeen huojentunut erosta ja hänellä on ollut vuosien varrella useampia miesystäviä.
Vuosikausia elimme pikkusiskoni kanssa joka toinen viikonloppu epämiellyttävässä jännittyneessä tilassa, kun piti olla näkymätön ja kuulumaton äitipuolelle. Jännite korostui kun isä ja vaimonsa saivat yhteisen lapsen. Meillä vanhemmilla isän lapsilla ei tuntunut olevan mitään paikkaa koko talossa, ja lopetimmekin säännölliset isävierailut heti kun oli mahdollista viettää viikonloppuja leireillä/kavereiden kanssa jne. Kuitenkin isä on yrittänyt kaikkensa että meillä olisi hänen kanssaan hyvät välit. Viime vuosina olemme taas lähentyneet, sillä äitipuoleni tekee paljon työmatkoja ulkomaille, ja näemme tällöin isää ja velipuolta.
Nyt siskollani on todettu vakava sairaus, joka tulee ajan kuluessa viemään hänen toimintakykynsä ja altistaa muille, tappaville sairauksille. Olemme pitäneet perhepalavereita yhdessä äitini ja isäni kanssa, ja tehneet toimintasuunnitelmaa miten auttaa siskoa. Äitipuolesta on tässä kohtaa kuoriutunut suoraan sanottuna hirviö. Hän on mm. yrittänyt estää poikaansa auttamasta, vedoten siihen että lukiolaisena veljemme ei saisi lenkittää siskonsa koiraa pari kertaa viikossa, vaan pitäisi tehdä läksyjä tämä aika. Hän on myös lähettänyt täysin puskista äidillemme viestin, jossa "avuliaasti" listannut kotihoitofirmoja ja vihjannut että äitimme yrittää tyttären sairauden varjolla nähdä ex-miestään. Taannoin ollessamme isän kanssa katsomassa siskoa sairaalassa, äitipuoli soitteli usempaan kertaan kun auton kanssa oli jotain häikkää. Myöhemmin kun kysyin isältä, miten auton kanssa kävi, totesi hän vaisusti ettei sitä vaivannut muu kuin omistaja. Seurasi lyhyt keskustelu, jonka pohjalta uskon että isäni voi paljon huonommin avioliitossaan kuin näyttää ulospäin. Ehkä isääni kalvaa syyllisyys ensimmäisen avioliiton rumasta lopusta, ja kitkuttelee tässä nykyisessä koska 'itsehän on soppansa keittänyt'.
Olen päättänyt että laitan välit poikki äitipuolen kanssa. Tällaisessa kriisitilanteessa jossa siskoni terveys ja henki on panoksena, minuakaan ei kiinnosta vaivata päätäni äitipuoleni alemmuuskompleksilla. Siskoni ei myöskään jaksa olla äitipuolen kanssa tekemisissä, mutta ei uskalla eikä jaksa konfrontoida. Kannattaako välit laittaa poikki kasvotusten jolloin antaa toiselle osapuolelle tilaisuuden tulla kuulluksi vai esim. kirjoittamalla kirjeen? Minua jännittää, vaikuttaako tämä haitallisesti suhteeseni velipuoleeni, ja miten isämme asiaan reagoi.
Kommentit (87)
Ulkopuolinen näkee tästä helposti, että ajankohta omaan draamailuun on mahdollisimman huono. Omaa liiallista kiltteyttä parannellaan paremmin hitaalla aikataululla psykoterapiassa kuin juuri nyt, kun siskosi tarvitsee apua kaikilta perheenjäseniltä. Aivan oikeassa tuo edeltävä, joka kirjoitti, että sotket täysin syyttömän velipuolenkin mukaan soppaan, jos alat nyt selvitellä kaikkea, mitä äitipuolta vastaan on hampaankolossa. Veli on ilmeisesti vielä alaikäinen ja asuu kotona, äidillä on vielä paljon sananvaltaa siihen, minkä verran auttaa siskopuoltaan. Hyväksy se, että velipuolelta tulee apua sen verran kuin äiti antaa luvan, jos kerran isänne on täysin peukalon alla.
Kirjoita kirje, mutta näytä se isällesi. Hän on vastuussa siitä, mitä lapsena tapahtui, hän on vanhempanne. Luulen, että koska lapsen on vaikea inhota isää, niin osa isälle kuuluvasta vihasta menee äitipuolelle. Hän ei osannut toimia lasten kannalta oikein. Kerro isälle, että et halua olla enää yhteyksissä äitipuoleen.
Omasta mielestäni inhottaviin sukulaisiin ei tarvitse olla yhteyksissä, mutta tervehtiä voi, jos pakosti nähdään. Ei ole yhtään syytä, että teidän pitäisi mennä johonkin päivällisille, vaan voitte tavata isäänne niin, ettei äitipuoli ole paikalla. Jos äitipuoli kysyy, miksi näin, niin voithan sanoa, että viimeinen pisara oli tämä, ettei velipuoli saanut tulla koiraa ulkoiluttamaan. Ja kertoa muutkin asiat, mitkä mieltä painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n isän vastuuta minäkin korostaisin: miten ja miksi ihmeessä hän antaa tämän vaimonsa toimia kuten toimii ja kohteena siis on omat tyttärensä joista toinen on kuolemansairas?
On ilmeisesti miehenä täysi lapatossu ja surkea hissukka??
Mitä taas välienkatkaisemiseen tulee... hyvänen aika: ei siihen tarvitse mitään juhlallisia seremonioita ja välienkatkaisu-konfrontaatioita! Et vaan enää ikinä ole missään tekemisissä, et vastaa puheluihin, et ota yhteyttä, poistut vähin äänin paikalta jos hlö tulee jne.
Ap:n isälle saattaa olla kannattavaa kertoa, ettei ap enää koskaan aio olla tämän hirviövaimon kanssa missään tekemisissä ja samalla selittää miksi, ihan lapsuuden kokemuksista lähtien. Luulisi että ap:n isänkin ”silmät aukeaisivat”.
Provo. Niin spessu tilannekuvaus, että olisi täysin tunnistettava.
Isähän tässä on avainasemassa. Miksi hän yhä edelleen antaa vaimonsa häiriköidä suhdetaan omiin lapsiinsa? Ei hänen olisi ollut pakko vastata sairaalassa puhelimeen ja olisi voinut sanoa, että velipuoli voi ulkoiluttaa koiria kahdesti viikossa.
Selvitä tämä asia isän kanssa ja älä enää ole yhteyksissä äitipuoleen. Sehän on jo vuosia ollut puoleltasi vapaaehtoista, ei pakollista, koska olet aikuinen. Sano aina mielipiteesi, jos kysytään ja pidä puolesi, äitipuolesikin tekee niin.
No, sen verran tarkkaa ja mietittyä tilannekuvaus, että samalla vaivalla osaisi itsekin määritellä, kuinka ns katkaisee suhteen. Epäilen siis keksityisi tarinaksi. Ei tuon tekstin kirjoittaja oikeasti jää sormi suussa miettimään, että miten katkaisen välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä pystyn näkemään hyvääkin tuossa äitipuolen käytöksessä. Jos hän on listannut kotihoitofirmoja, niin ehkä hän ajattelee, että uuvutte työtaakan alle, ja jos konkreettisen avun ostaa ulkopuolelta, niin teillä on enemmän voimavaroja olla läsnä ihmisenä siskolle ihmisenä. Moni vastaavan tilanteen kokenut neuvoo juuri noin.
Lisäksi, nythän te yritätte päättää veljen puolesta, että mitä hän oikeasti haluaa tehdä. Ehkäpä äiti tuntee poikansa ja hänen voimavaransa. Tai tietää, ettei pojasta ole itse sanomaan ei. Tunnen monta lukiopoikaa, joka ei saa aikaiseksi ulkoiluttaa perheen omaakaan koiraa. Miksi hänen pitäisi toisessa taloudessa asuvaa siskopuolen koiraa hoitaa, ellei halua.
Mun mielestä teidän muiden tulee nyt toimia niin, ettei siskon tarvitse kuolemansairaana setviä 2 x viikossa tapahtuvaa koiranulkoilutusta. Draama, kuka sen siitä tekee? Kaksi kertaa viikossa tapahtuvan asian voi jakaa suht kivuttomasti muillekin tai miettiä järkeviä vaihtoehtoja.
Kyllä mullekin tulee mieleen, että ei tässä sisko taikka koira ole keskiössä, vaan draamailu äitipuoln ja ap:n välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinä et pysty ymmärtämään, että pikkuvelipuolelle sinun täysisiskosi ei ole yhtä tärkeä kuin sinulle.
Meidän lukiopojalle olisi ärsyttävä vaiva jo perheenkin koiran ulkoiluttaminen. Saati sitten jonkun toisen jossain toisaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun lapsia kiinnosta millään tavoin heidän isän uuden liiton iltatähti, eli heidän pikkusisarpuoli. Joten en mitenkään jaksa uskoa, että heitä (tai toisin päin tätä pikkusisarpuolta) kiinnostaisi täyssisaren tavoin vastuuta ottaa kriisitilanteissa. Sinunkin on ymmärrettävä, että veli on toisen äidin lapsi.
Tuollaiset tilanteet voivat kestää vuosia, joten kaikista järkevin neuvo onkin jo heti aluksi ottaa joku kotihoitofirma huolehtimaan siivoukset, koirat jne.
Läheiset voivat sitten käyttää energiansa oikeaan läsnä oloon sen perusteella, kuinka läheiseksi he suhteen sairaaseen kokevat. Velipuolesi tuskin kokee siskopuoltaan yhtä läheiseksi kuin sinä, sinulle hän on täyssisko, jonka kanssa jaoit lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuontyyppiset ei kestä mitään kritiikkiä. Kirjeitä ym on aivan turha lähetellä.
Sinun ei tarvi kertoa että "nyt katkaiset välit" vaan et vaan enää ole tekemisissä.
Et ole missään tekemisissä.
Harmi tietysti jos hän kyttää isäsi yhteydenpitoja, mutta se täytyy isän itse selvittää. 8
Kun olette aikuisia, voitte olla velipuolen kanssa normaaliväleissä.
68
Minkä suhteen katkaiset, kun tavallaan kuvaat, ettei suhdetta ole ollutkaan? Eli siis yritätkö katkaista hänen suhteensa isääsi (aiheuttaa eron) vai yritätkö vaikuttaa velipuolesi suhteeseen omaan äitiinsä?
Ei sinun tarvitse katkaista suhdetta, jota ei ole. Et vain hoida asioita hänen kanssa. Mutta et sinä myöskään voi määrätä, että miten äitipuolesi oman lukioikäisen poikansa hoitaa.
Ja kun korostat myös olematonta suhdetta isäsi uuteen perheeseen, niin tuskin velipuolesi edes kokee tätä sisarpuolta läheiseksi, kuten sinä koet. Erota siis omat tunteesi siskoosi siitä, mitä etäinen velipuoli häntä kohtaan tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännön asiat ei ole tunneasioita. Monella helpottaisi, kun tajuaisi pitää tunteet erillään käytännön asioista. Käytännön asiat on käytännön asioita ja niitä voi käsitellä yhteisesti. Tunneasioita pitää jokaisen käsitellä itse, kukin tavallaan mutta tietoisesti.
Velipuolesi päättäköön itse, että kuinka haluaa siskopuolensa hoitoon osallistua.
Kenen idea tuo hänelle jaettu vastuu oli?
Siskoni ei ole tekemässä kuolemaa, mutta hän sairastaa tautia, johon ei ole parannusta. Kehon huono immuniteettikyky altistaa muille sairauksille kuten keuhkokuumeelle, johon on mahdollista kuolla. Kysymys ei siis ole akuutista kriisistä, vaan tilanteesta, mikä kestää siskoni lopun elämän. Nyt etsitään hoitomuotoja ja elinympäristöä jotka mahdollistaisivat mahdollisimman terveen elämän. Taudin luonteeseen kuuluu että menee aalloissa, on hyviä ja huonoja kausia.
Viime aikoina siskoni on ollut vuodepotilas ja hänellä on koira, jota on käytettävä ulkona useita kertoja päivässä. Mukana auttamassa on niin minä, isämme ja äitimme, kuin koko joukko muita sukulaisia ja siskoni ystäviä. Velipuolemme ehdotti itse että voisi viedä koiran pidemmälle lenkille pari kertaa viikossa, kun muutenkin käy juoksemassa. Äitipuoli ei tästä siis pitänyt, vaan tarjosi äidilleni tilalle kotipalvelua (jonka vastuulle ei yleensä muuten koiran ulkoiluttaminen kuulu ja siskoni on tietenkin selvittänyt mikä kaikki vakuutuksen ja kunnallisen puolen kautta on mahdollista). On ihan selvää että äitipuoli haluaa pitää isäni erossa äidistäni, ja velipuoleni erossa siskostani, tuntuu kuin pelkäisi tämän saavan tartunnan.
Te, joiden mielestä minun pitäisi selvittää tämä ensisijaisesti isäni kanssa, niin miten kuvittelette että voin luottaa isääni joka ei osannut pitää puoliamme edes silloin kun olimme lapsia? Esim. viime syksynä ehdotin että minusta olisi kiva viettää joulua yhdessä minun kodissani (jossa äitipuoli joutuu olemaan vieraskoreampi), äitipuoleni ilmoitti että he viettävät joulua vain omassa kodissaan. Hän menee yleisen moraalikoodiston nimissä kyllä tervehtimään siskoani sairaalaan, mutta ei tarjoa mitään omaa apuaan. Istuu vaan vartin selittämässä mitä remppaa mökillä on tehty jne. Siksi minusta tuntuu että minun on jotenkin selvitettävä tämä asia suoraan äitipuoleni kanssa, sekä minun että ennen kaikkea siskoni voimavarat eivät vain enää riitä äitipuolen pillin tahdissa tanssimiseen.
Kaipaisin enemmän konkreettisia neuvoja samankaltaista kokeneilta, koska en tosiaan ole koskaan joutunut laittamaan kenenkään kanssa välejä poikki. Tai jos poikki nyt on oikea sana.
- Ap
Aika lailla samanlainen elämäntarina minullakin. Äitipuoli teki kaikkensa, ettei meitä vanhan perheen lapsia oteta uuteen kuvioon mukaan. Isä katsoi vierestä. Meillä meni välit isään, eikä uusiin sisaruksiin syntynyt mitään siteitä. En olisi osannut lapsena paremmin hommaa hoitaa, ehkä nyt aikuisena olisin osannut vähän paremmin.
Mun ohje on, että keskity siskoosi. Pidä yhteyttä vain isääsi. Jos äitipuoli heittäytyy hankalaksi, sano asiasta isällesi. Jos tulee ikäviä tekstareita, forwardaa isällesi ja sano että nyt tuli tämmönen viesti. Hän saa hoidella nykyisen vaimonsa, älä sä käytä häneen voimavarojasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun lapsia kiinnosta millään tavoin heidän isän uuden liiton iltatähti, eli heidän pikkusisarpuoli. Joten en mitenkään jaksa uskoa, että heitä (tai toisin päin tätä pikkusisarpuolta) kiinnostaisi täyssisaren tavoin vastuuta ottaa kriisitilanteissa. Sinunkin on ymmärrettävä, että veli on toisen äidin lapsi.
Etenkin pikkusiskoni on velipuolemme kanssa läheinen ja aloite koiran ulkoilutukseen tosiaan tuli veljeltä itseltään. Pikkusiskoni hoiti veljeä yhdessä kohtaa aika paljon kun tarvittiin lapsenlikkaa, siihen ja muuhun ilmaistyöhön olemme aina kelvanneet. Näen että velipuoltani siskomme sairaus koskettaa ja on kuitenkin vielä nuori ja herkässä iässä. Kuten aiemmin kirjoitin, isäni on yrittänyt kaikkensa että meillä ja veljellä olisi hyvät välit äitipuolesta huolimatta. Erityisesti nyt kun veli on jo isompi, olemme tehneet asioita yhdessä isän kanssa ilman äitipuolta, esim. käyneet katsomassa urheilumatseja jne. Äitipuoli on kontrolloiva myös poikaansa kohtaan ja uskon että joskus siinäkin 'ydinperheessä' vielä räjähtää.
- Ap
Äitis vois näyttäytyä jonkun miesystävänsä kanssa. Ja sinä ja isä sanoa äitipuolelle ettei äitis haikaile isää takaisin. Eihän tuollainen ääliö usko, mutta helpottas teitä kun saa sanottua.
Kuulostaa siltä, että et itsekkään oikein tiedä miten toimia äitipuolen kanssa, mutta haluat suojella siskoasi? Paras keino on varmaan sanoa ihan suoraan mitä ajattelee. Iso soppa siitä varmasti tulee ja huonoon aikaan. Mutta isäsi on isossa osassa tuota kuviota. Hän voisi suojella lastaan.
Minä jouduin kasvamaan lapsuuteni tuollaisen äitipuolen kanssa. Laitoin kaikki välit poikki aikuisena kun olin tarpeeksi vahva siihen. Olen ja tulen olemaan ikuisesti rikki lapsuudessa syntyneiden minävaurioiden vuoksi.