Lue keskustelun säännöt.
Haluan katkaista välit äitipuoleen - miten teen sen?
12.08.2019 |
Isäni teki aikanaan 90-luvun lopussa klassiset, ja vaihtoi aviokriisin yhteydessä vaimon nuorempaan. "Äitipuolellani" on ollut alusti asti vaikea sulattaa isäni elämää ennen heidän liittoaan. Isältä katosi eron myötä kaveripiiristä kaikki isän ja äidin yhteiset ystävät, ja äitipuoli on suhtautunut minuun ja siskooni aina torjuvasti. Äitimme on aivan tabuhahmo, josta ei saanut puhua, ja ilmeisesti äitipuolemme kuvittelee, että hän yhä haikailee isän perään. Todellisuudessa äitimme oli alkushokin jälkeen huojentunut erosta ja hänellä on ollut vuosien varrella useampia miesystäviä.
Vuosikausia elimme pikkusiskoni kanssa joka toinen viikonloppu epämiellyttävässä jännittyneessä tilassa, kun piti olla näkymätön ja kuulumaton äitipuolelle. Jännite korostui kun isä ja vaimonsa saivat yhteisen lapsen. Meillä vanhemmilla isän lapsilla ei tuntunut olevan mitään paikkaa koko talossa, ja lopetimmekin säännölliset isävierailut heti kun oli mahdollista viettää viikonloppuja leireillä/kavereiden kanssa jne. Kuitenkin isä on yrittänyt kaikkensa että meillä olisi hänen kanssaan hyvät välit. Viime vuosina olemme taas lähentyneet, sillä äitipuoleni tekee paljon työmatkoja ulkomaille, ja näemme tällöin isää ja velipuolta.
Nyt siskollani on todettu vakava sairaus, joka tulee ajan kuluessa viemään hänen toimintakykynsä ja altistaa muille, tappaville sairauksille. Olemme pitäneet perhepalavereita yhdessä äitini ja isäni kanssa, ja tehneet toimintasuunnitelmaa miten auttaa siskoa. Äitipuolesta on tässä kohtaa kuoriutunut suoraan sanottuna hirviö. Hän on mm. yrittänyt estää poikaansa auttamasta, vedoten siihen että lukiolaisena veljemme ei saisi lenkittää siskonsa koiraa pari kertaa viikossa, vaan pitäisi tehdä läksyjä tämä aika. Hän on myös lähettänyt täysin puskista äidillemme viestin, jossa "avuliaasti" listannut kotihoitofirmoja ja vihjannut että äitimme yrittää tyttären sairauden varjolla nähdä ex-miestään. Taannoin ollessamme isän kanssa katsomassa siskoa sairaalassa, äitipuoli soitteli usempaan kertaan kun auton kanssa oli jotain häikkää. Myöhemmin kun kysyin isältä, miten auton kanssa kävi, totesi hän vaisusti ettei sitä vaivannut muu kuin omistaja. Seurasi lyhyt keskustelu, jonka pohjalta uskon että isäni voi paljon huonommin avioliitossaan kuin näyttää ulospäin. Ehkä isääni kalvaa syyllisyys ensimmäisen avioliiton rumasta lopusta, ja kitkuttelee tässä nykyisessä koska 'itsehän on soppansa keittänyt'.
Olen päättänyt että laitan välit poikki äitipuolen kanssa. Tällaisessa kriisitilanteessa jossa siskoni terveys ja henki on panoksena, minuakaan ei kiinnosta vaivata päätäni äitipuoleni alemmuuskompleksilla. Siskoni ei myöskään jaksa olla äitipuolen kanssa tekemisissä, mutta ei uskalla eikä jaksa konfrontoida. Kannattaako välit laittaa poikki kasvotusten jolloin antaa toiselle osapuolelle tilaisuuden tulla kuulluksi vai esim. kirjoittamalla kirjeen? Minua jännittää, vaikuttaako tämä haitallisesti suhteeseni velipuoleeni, ja miten isämme asiaan reagoi.
Kommentit (87)
Kasvotusten mielummin, hän ei välttämättä lue kirjettä lainkaan vaan voi heittää sen suoraan roskikseen. Ainakin tulee viesti perille, kun sen kertoo kasvotusten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "laittaa välit poikki". Miten se eroaisi nykyisestä tilanteesta, jossa ette tule kummoisesti toimeen ettekä pidä toisistanne?
En ole koskaan sanonut suoraan äitipuolelleni, että hänen käytöksensä on järkyttävää alistamista. Olen kiltti luonne, ja pitkään olen sopeutunut näihin kuvioihin vain väistämällä häntä. Nyt tuntuu kuitenkin että sekä itseni että siskoni puolesta minun on pakko tehdä pesäero. Ehkä toivon että isämmekin viimein ymmärtäisi, mihin p*skaan hän on tyttäriään vuosikymmenet totuttanut, ja että näin elämän ja kuoleman äärellä hän osaisi seistä sairaan tyttärensä rinnalla ilman että äitipuoli vetää tragediaa itseensä.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "laittaa välit poikki". Miten se eroaisi nykyisestä tilanteesta, jossa ette tule kummoisesti toimeen ettekä pidä toisistanne?
En ole koskaan sanonut suoraan äitipuolelleni, että hänen käytöksensä on järkyttävää alistamista. Olen kiltti luonne, ja pitkään olen sopeutunut näihin kuvioihin vain väistämällä häntä. Nyt tuntuu kuitenkin että sekä itseni että siskoni puolesta minun on pakko tehdä pesäero. Ehkä toivon että isämmekin viimein ymmärtäisi, mihin p*skaan hän on tyttäriään vuosikymmenet totuttanut, ja että näin elämän ja kuoleman äärellä hän osaisi seistä sairaan tyttärensä rinnalla ilman että äitipuoli vetää tragediaa itseensä.
- Ap
Okei. Ehkä sinun sitten pitää katkaista välit. Vähän se kyllä vetäisi tradegiaa sinuun itseesi, jos juuri nyt erityisesti katkaisisit välit, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Mitä se sinun mielestäsi muuten konkreettisesti tarkoittaa? Mitä et sen jälkeen enää tee ja mitä sen sijaan teet, kun olet katkaissut välit johonkin ihmiseen?
Minä sanoin suoraan äitipuolelle, että hän on kohdellut minua ihan järkyttävällä tavalla, en voisi pahimmalle vihamiehellekään tehdä sellaisia asioita, mitä äitipuoleni minulle teki. Sanoin että pilasi minun elämän ja mielenterveyden. Otin tietoisen riskin, että menetän kaikki kontaktini isään sen jälkeen, mutta sillä ei ollut siinä vaiheessa mitään merkitystä. Oikeastaan jopa toivoin sitä, että pääsisin eroon kaikista paskoista ihmisistä kerralla. Äitipuoli pyysi anteeksi ja on yrittänyt olla mukavampi minua kohtaan, räikeän eriarvoistava kohtelu jatkuu silti edelleen. Ollaan todella etäisissä väleissä.
Jos pystyt elämään sen kanssa, että välit isääsi kohtaan viilenee ja ehkä katkeaa, niin kannattaa sanoa suoraan. Minua se helpotti. Isälläsi on kuitenkin aika iso vastuu siitä, että antaa äitipuolesi perseillä miten sattuu. Hänellä olisi mahdollisuus toimia toisinkin. Isäsikin on vähintään yhtä syyllinen tilanteeseen, niin inhottavalta kun se tuntuukin.
Millainen vanhempi antaa uuden kumppanin kohdella omia lapsiaan huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "laittaa välit poikki". Miten se eroaisi nykyisestä tilanteesta, jossa ette tule kummoisesti toimeen ettekä pidä toisistanne?
En ole koskaan sanonut suoraan äitipuolelleni, että hänen käytöksensä on järkyttävää alistamista. Olen kiltti luonne, ja pitkään olen sopeutunut näihin kuvioihin vain väistämällä häntä. Nyt tuntuu kuitenkin että sekä itseni että siskoni puolesta minun on pakko tehdä pesäero. Ehkä toivon että isämmekin viimein ymmärtäisi, mihin p*skaan hän on tyttäriään vuosikymmenet totuttanut, ja että näin elämän ja kuoleman äärellä hän osaisi seistä sairaan tyttärensä rinnalla ilman että äitipuoli vetää tragediaa itseensä.
- Ap
Okei. Ehkä sinun sitten pitää katkaista välit. Vähän se kyllä vetäisi tradegiaa sinuun itseesi, jos juuri nyt erityisesti katkaisisit välit, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Mitä se sinun mielestäsi muuten konkreettisesti tarkoittaa? Mitä et sen jälkeen enää tee ja mitä sen sijaan teet, kun olet katkaissut välit johonkin ihmiseen?
Erittäin hyvä pointti. Miksi tehdä numeroa asiasta kun vaan ei enää olisi tekemisissä ihmisen kanssa. Ap ajattelee vihdoinkin sanovansa mielipiteensä mutta millaista vastakaikua hän odottaa - ehkä tulee yllätyksenä mutta vain lisää draamaa ja siskolle kestettävää. Ehkä kannattaa sivuhenkilöiden todellakin olla sivussa ja antaa tilaa sairaalle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää tehdä mitään muuta kuin lakata olemasta missään yhteyksissä? Älä vastaa kun soittaa, älä soita itse. Älä mene käymään hänen kotonaan, älä päästä sisään teille. Jos tunkee väkisin, soita poliisit ja hae lähestymiskielto. Auta siskoa tekemään sama. Isänne tekee mitä tekee. Ja katsokaa nyt sen verran, että tuon alaikäisen velipuolen asema ei mene ihan kamalaksi. Äitinne ei ole miheen missään yhteydessä, sisko hoitaa itseensä liittyvän yhteydenpidon isäänsä päin. Itsellä samanlainen äitipuoli, en ole 35 vuoteen ollut missään tekemisissä. Serkun häissä nähtiin 17v sitten, en sanonut edes päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "laittaa välit poikki". Miten se eroaisi nykyisestä tilanteesta, jossa ette tule kummoisesti toimeen ettekä pidä toisistanne?
En ole koskaan sanonut suoraan äitipuolelleni, että hänen käytöksensä on järkyttävää alistamista. Olen kiltti luonne, ja pitkään olen sopeutunut näihin kuvioihin vain väistämällä häntä. Nyt tuntuu kuitenkin että sekä itseni että siskoni puolesta minun on pakko tehdä pesäero. Ehkä toivon että isämmekin viimein ymmärtäisi, mihin p*skaan hän on tyttäriään vuosikymmenet totuttanut, ja että näin elämän ja kuoleman äärellä hän osaisi seistä sairaan tyttärensä rinnalla ilman että äitipuoli vetää tragediaa itseensä.
- Ap
Okei. Ehkä sinun sitten pitää katkaista välit. Vähän se kyllä vetäisi tradegiaa sinuun itseesi, jos juuri nyt erityisesti katkaisisit välit, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Mitä se sinun mielestäsi muuten konkreettisesti tarkoittaa? Mitä et sen jälkeen enää tee ja mitä sen sijaan teet, kun olet katkaissut välit johonkin ihmiseen?
Ihan konkreettisesti esimerkiksi en menisi vaivaantuneena istumaan pääsiäispäivälliselle isäni ja äitipuoleni kotiin, jossa koen olevani ei-toivottu vieras. Tai lopettaisin hänelle joululahjojen hankkimisen ja syntymäpäiväonnitteluiden laittamisen, mitä olen kilttinä tyttönä tehnyt. Välien katkaisu tarkoittaa minulle kai sitä, että uskaltaisin sanoa äitipuolelleni että hänen piilosvihamielinen suhtautumisensa minuun ja siskooni on jättänyt meihin molempiin jälkensä (minulla on ollut syömishäiriö ja olen viilellyt nuorempana koska koin olevani arvoton). Olimme kuitenkin paljon isän kanssa loma-aikoina ja altistuimme säännöllisesti äitipuolemme asenteelle. Se näyttäytyi vaikkapa niin että minä en saanut pitää rippijuhliani isämme kodissa, vaikka konfirmaatiokirkko oli kävelymatkan etäisyydellä. Tai miten velipuolemme synnyttyä jätettiin meidät tytöt usein matkasta kun isän uusi perhe meni lomilla mummolaan (isämme äiti). Perusteena se, että äitipuoli ei kestänyt pitkää ajomatkaa kolmen lapsen kanssa. Isän omistama kesämökki muuttui myös äitipuolen valtakunnaksi, josta minun ja siskon huone remontoitiin meiltä kysymättä jne.
Ehkä vetäisin tragediaa itseeni, mutta tiedän että se auttaisi myös siskoani joka ei jaksa sairasvuoteella kuunnella kuinka äitipuoleni suunnittelee tulevaa etelänlomaa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "laittaa välit poikki". Miten se eroaisi nykyisestä tilanteesta, jossa ette tule kummoisesti toimeen ettekä pidä toisistanne?
En ole koskaan sanonut suoraan äitipuolelleni, että hänen käytöksensä on järkyttävää alistamista. Olen kiltti luonne, ja pitkään olen sopeutunut näihin kuvioihin vain väistämällä häntä. Nyt tuntuu kuitenkin että sekä itseni että siskoni puolesta minun on pakko tehdä pesäero. Ehkä toivon että isämmekin viimein ymmärtäisi, mihin p*skaan hän on tyttäriään vuosikymmenet totuttanut, ja että näin elämän ja kuoleman äärellä hän osaisi seistä sairaan tyttärensä rinnalla ilman että äitipuoli vetää tragediaa itseensä.
- Ap
Okei. Ehkä sinun sitten pitää katkaista välit. Vähän se kyllä vetäisi tradegiaa sinuun itseesi, jos juuri nyt erityisesti katkaisisit välit, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Mitä se sinun mielestäsi muuten konkreettisesti tarkoittaa? Mitä et sen jälkeen enää tee ja mitä sen sijaan teet, kun olet katkaissut välit johonkin ihmiseen?
Ihan konkreettisesti esimerkiksi en menisi vaivaantuneena istumaan pääsiäispäivälliselle isäni ja äitipuoleni kotiin, jossa koen olevani ei-toivottu vieras. Tai lopettaisin hänelle joululahjojen hankkimisen ja syntymäpäiväonnitteluiden laittamisen, mitä olen kilttinä tyttönä tehnyt. Välien katkaisu tarkoittaa minulle kai sitä, että uskaltaisin sanoa äitipuolelleni että hänen piilosvihamielinen suhtautumisensa minuun ja siskooni on jättänyt meihin molempiin jälkensä (minulla on ollut syömishäiriö ja olen viilellyt nuorempana koska koin olevani arvoton). Olimme kuitenkin paljon isän kanssa loma-aikoina ja altistuimme säännöllisesti äitipuolemme asenteelle. Se näyttäytyi vaikkapa niin että minä en saanut pitää rippijuhliani isämme kodissa, vaikka konfirmaatiokirkko oli kävelymatkan etäisyydellä. Tai miten velipuolemme synnyttyä jätettiin meidät tytöt usein matkasta kun isän uusi perhe meni lomilla mummolaan (isämme äiti). Perusteena se, että äitipuoli ei kestänyt pitkää ajomatkaa kolmen lapsen kanssa. Isän omistama kesämökki muuttui myös äitipuolen valtakunnaksi, josta minun ja siskon huone remontoitiin meiltä kysymättä jne.
Ehkä vetäisin tragediaa itseeni, mutta tiedän että se auttaisi myös siskoani joka ei jaksa sairasvuoteella kuunnella kuinka äitipuoleni suunnittelee tulevaa etelänlomaa.
-Ap
Sinäkö siis katkaisisit siinä samalla myös siskosi ja äitipuolesi välit? Kyllähän tuo äitipuolesi ikävältä käytökseltä kuulostaa (toki vain yhden puolen kertomus tässä kuullaan). Minusta ei mitenkään vaadi mitään erityistä välienkatkaisemisoperaatiota, ettei vaan tee enää niitä asioita, joita ei ole halunnut tehdä aiemminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "laittaa välit poikki". Miten se eroaisi nykyisestä tilanteesta, jossa ette tule kummoisesti toimeen ettekä pidä toisistanne?
En ole koskaan sanonut suoraan äitipuolelleni, että hänen käytöksensä on järkyttävää alistamista. Olen kiltti luonne, ja pitkään olen sopeutunut näihin kuvioihin vain väistämällä häntä. Nyt tuntuu kuitenkin että sekä itseni että siskoni puolesta minun on pakko tehdä pesäero. Ehkä toivon että isämmekin viimein ymmärtäisi, mihin p*skaan hän on tyttäriään vuosikymmenet totuttanut, ja että näin elämän ja kuoleman äärellä hän osaisi seistä sairaan tyttärensä rinnalla ilman että äitipuoli vetää tragediaa itseensä.
Mulla samanlainen kylmä p*ska äitipuolena. Siedin paljon vuosikausia mutta laitoin välit poikki, siinä meni välit myös sisarukseen ja isään. En kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei tei jotka kirjoitatte että vain yhden puolen kertomus tässä kuullaan: syyllistätte siis oikeasti LAPSIA siitä että joku aikuinen on ryhtynyt suhtautumaan eriarvoistavasti? Ap:n tarina ei valitettavasti eroa mistään aiemmin kuulemastani uusioperhekuviosta, poikkeuksetta äitipuolilla on vaikeaa uuden miehen tyttärien kanssa. Ei Tuhkimo jne muut paha äitipuoli-sadut ole tyhjästä syntyneet...
Vierailija kirjoitti:
Hei tei jotka kirjoitatte että vain yhden puolen kertomus tässä kuullaan: syyllistätte siis oikeasti LAPSIA siitä että joku aikuinen on ryhtynyt suhtautumaan eriarvoistavasti? Ap:n tarina ei valitettavasti eroa mistään aiemmin kuulemastani uusioperhekuviosta, poikkeuksetta äitipuolilla on vaikeaa uuden miehen tyttärien kanssa. Ei Tuhkimo jne muut paha äitipuoli-sadut ole tyhjästä syntyneet...
Mutta tottahan se on, että ap on nyt aikuinen ja kuulemme tässä vain hänen puolensa tarinasta. Ei siitä kannata vaahtoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuon tapaisessa kuviossa se äitisi. Tosin kumpikaan lapsistani luojan kiitos ei ole sairaana. Olemme kuitenkin eksän kanssa ajoittain tehneet yhteistyötä milloin kummankin lapsen elämänkäänteistä (ero pitkästä seurustelusuhteesta ja muutto, toinen osti asunnon ja tarvitsi takaajat, asuntoa myös rempattiin yhdessä).
Jossain vaiheessa eksäni uusi alkoi pommittaa minua kaikilla mukamas ystävällisillä mutta sitten aika inhottavilla viesteillä. Myös aikuiset lapseni ovat joskus kertoneet tämän ihmisen oudosta käytöksestä. Kun viestiliikenne minun suuntaan alkoi mennä todella omituiseksi, ja viestejä tuli pitkin yötäkin, estin koko naisen. Sähköpostejansakaan en enää avaa.
Kerroin asiasta myös lapsilleni. He tekevät itse päätöksensä toki, en kehottanut heitä samaan. Mutta toinen tyttäristäni koki kyllä tämän naisen avautumistarpeet niin hankaliksi itselleen, että käsittääkseni rajoitti tyypin ainakin facessa.
En oikein tiedä mitä se siitä informoinnista ja kuulemisesta paranee. Kai se ihminen huomaa, että hänen aloitteisiinsa ei mitenkään vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "laittaa välit poikki". Miten se eroaisi nykyisestä tilanteesta, jossa ette tule kummoisesti toimeen ettekä pidä toisistanne?
En ole koskaan sanonut suoraan äitipuolelleni, että hänen käytöksensä on järkyttävää alistamista. Olen kiltti luonne, ja pitkään olen sopeutunut näihin kuvioihin vain väistämällä häntä. Nyt tuntuu kuitenkin että sekä itseni että siskoni puolesta minun on pakko tehdä pesäero. Ehkä toivon että isämmekin viimein ymmärtäisi, mihin p*skaan hän on tyttäriään vuosikymmenet totuttanut, ja että näin elämän ja kuoleman äärellä hän osaisi seistä sairaan tyttärensä rinnalla ilman että äitipuoli vetää tragediaa itseensä.
- Ap
Okei. Ehkä sinun sitten pitää katkaista välit. Vähän se kyllä vetäisi tradegiaa sinuun itseesi, jos juuri nyt erityisesti katkaisisit välit, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Mitä se sinun mielestäsi muuten konkreettisesti tarkoittaa? Mitä et sen jälkeen enää tee ja mitä sen sijaan teet, kun olet katkaissut välit johonkin ihmiseen?
Ihan konkreettisesti esimerkiksi en menisi vaivaantuneena istumaan pääsiäispäivälliselle isäni ja äitipuoleni kotiin, jossa koen olevani ei-toivottu vieras. Tai lopettaisin hänelle joululahjojen hankkimisen ja syntymäpäiväonnitteluiden laittamisen, mitä olen kilttinä tyttönä tehnyt. Välien katkaisu tarkoittaa minulle kai sitä, että uskaltaisin sanoa äitipuolelleni että hänen piilosvihamielinen suhtautumisensa minuun ja siskooni on jättänyt meihin molempiin jälkensä (minulla on ollut syömishäiriö ja olen viilellyt nuorempana koska koin olevani arvoton). Olimme kuitenkin paljon isän kanssa loma-aikoina ja altistuimme säännöllisesti äitipuolemme asenteelle. Se näyttäytyi vaikkapa niin että minä en saanut pitää rippijuhliani isämme kodissa, vaikka konfirmaatiokirkko oli kävelymatkan etäisyydellä. Tai miten velipuolemme synnyttyä jätettiin meidät tytöt usein matkasta kun isän uusi perhe meni lomilla mummolaan (isämme äiti). Perusteena se, että äitipuoli ei kestänyt pitkää ajomatkaa kolmen lapsen kanssa. Isän omistama kesämökki muuttui myös äitipuolen valtakunnaksi, josta minun ja siskon huone remontoitiin meiltä kysymättä jne.
Ehkä vetäisin tragediaa itseeni, mutta tiedän että se auttaisi myös siskoani joka ei jaksa sairasvuoteella kuunnella kuinka äitipuoleni suunnittelee tulevaa etelänlomaa.
-Ap
Sinäkö siis katkaisisit siinä samalla myös siskosi ja äitipuolesi välit? Kyllähän tuo äitipuolesi ikävältä käytökseltä kuulostaa (toki vain yhden puolen kertomus tässä kuullaan). Minusta ei mitenkään vaadi mitään erityistä välienkatkaisemisoperaatiota, ettei vaan tee enää niitä asioita, joita ei ole halunnut tehdä aiemminkaan.
En ole katkaisemassa siskoni ja äitipuoleni välejä, mutta minusta tuntuu että minun on suojeltava myös siskoani tässä kuviossa. Esim. sanomalla äitipuolelleni suoraan että on kohtuutonta ettei velipuolemme saisi osallistua siskoni auttamiseen. Nyt hyvin korkeiden CRP-lukujen kanssa huiteleva siskoni joutui selvittämään koiranulkoilutusdraamaa isäni, velipuolemme ja äitipuoleni kanssa niin että voimat menivät muutamaksi päiväksi. Enkä siis näe isääni vai jonain puolueettomana uhrina, hän on totta kai mahdollistanut vuosien aikana paljon, mutta on myös pyytänyt sitä anteeksi ja viime vuosina yrittänyt lähentää etäisiä välejämme ihan hartiavoimin.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei jostain syystä natsaa henkilökemiat toisen kanssa, niin välttää toisen tapaamista. Ei tarvitse sanoa mitään, mutta muuttaa itse käytöstään ja ei vaan tapaa toista.
Huokaus. Keskity nyt siskosi auttamiseen ja jätä nuo draamailut sikseen. Et vaan ole yhteydessä äitipuoleesi ja sillä hyvä.
Eihän tuossa oikeastaan tarvitse äitipuolen kanssa välejä laittaa, vaan selvittää ne isän kanssa. Hän on ollut ensisijaisesti mahdollistaja sille, että äitipuolenne on päässyt päsmäröimään. Ensin itse lapsettomana äitipuoli ei ole voinut käsittää, miten hänen käyttäytymisensä on ollut haitallista kasvuikäisille tytöille, ja myöhemmin itse äitinä on takertunut siihen ydinperhemalliin, tietäen että sen voi joku toinen nainen tulla ja rikkoa milloin vain. Itse kirjoittaisin isälle kirjeen, jossa erittelisin mikä kaikki äitipuolessa ja hänen toiminnassaan mättää. Sitten jäädyttäisin välit äitipuoleen, ja jos sieltä päästä rupeaisi tulemaan ihmettelyä, niin sanoisin suoraan että voimat eivät siskon takia riitä mihinkään ylimääräiseen. Velipuolen tähden en laittaisi välejä dramaattisesti poikki, sillä siinä voi syntyä sellaisia puolten valitsemisia että haavat eivät koskaan umpeudu. Kuten te tytöt, myös veljenne on syytön aikuisten sekoiluun. Älä siis vedä häntä vielä kasvuiässä mukaan tällaiseen soppaan.
Reagoit nyt äitipuolesi kautta siskosi tilanteeseen. Taustalla saattaa kuplia turvattomuuden tunne joka syntyi kun isä lähti. Suosittelisin psykologilla käymistä välien poikkilaittamisen sijaan. Jos paljon traumoja äitipuolesta niin parempi ensin käsitellä ammattilaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Reagoit nyt äitipuolesi kautta siskosi tilanteeseen. Taustalla saattaa kuplia turvattomuuden tunne joka syntyi kun isä lähti. Suosittelisin psykologilla käymistä välien poikkilaittamisen sijaan. Jos paljon traumoja äitipuolesta niin parempi ensin käsitellä ammattilaisen kanssa.
hölötipölöti
Ap, jos sun siskosi joutuu vatkaamaan kuolemansairaana koira-asiaa niin syypää on vain ja ainostaan sun ku*sipää isäsi, joka ruokkii pahaa äitipuolta. Jätä se muija omaan arvoonsa ja jos ei sun isä käsitä vieläkään mitä tekee, niin se on isäsi ongelma. Onpa tosi hartiavoimin yrittänyt parantaa välejä kun kiusaa siskoasi noin.
En minä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "laittaa välit poikki". Miten se eroaisi nykyisestä tilanteesta, jossa ette tule kummoisesti toimeen ettekä pidä toisistanne?