Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?
Tuossa toisessa ketjussa ihmiset muisteli, että piti ottaa joditabletteja kun Tshernobyl posahti. Ei saanut mennä pariin päivään ulos ja kun sai niin piti mennä jossain sadevarusteissa laskeuman takia.
Muistaako joku oikeasti tuollaista? Pitikö silloin todella olla Suomessa pari päivää sisällä tai ottaa tabletteja? Tai oliko joku muu juttu mitä piti tehdä arjesta poiketen tai ei saanut tehdä sen säteilyn tai laskeuman takia?
Itse olin silloin 8-vuotias, asuimme Helsingissä enkä muista että olisi ollut mitään muuta ihmeellistä kuin että ei saanut sen jälkeen syödä sieniä eikä kalaa.
Kommentit (892)
Mistä keräsitte ja söitte marjoja huhti-toukokuussa?
Vierailija kirjoitti:
Olin tuolloin 10-vuotias ja olimme käymässä mummon ja serkkujeni luona kaakkois-Suomessa. Olimme serkkujen kanssa juuri rymynneet metsissä ja pihoilla pari päivää, käyneet vanhempien kanssa marjassa ja muutenkin viettäneet ulkoilmaelämää. Yhtenä päivänä muistan, kun pelasimme samanikäisen serkkuni kanssa krokettia pihalla ja vanhemmat istuivat vähän matkan päässä puutarhatuoleilla ja juttelivat hyvin vakavan oloisina Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta, josta olivat juuri kuulleet. Kaikki kai tiesivät, ettei asian suhteen enää sillä hetkellä ollut mitään tehtävissä. Muistan, että poikkeuksellisesti keskeytimme pelin ja menimme aikuisten viereen nurmikolle istumaan ja kuuntelemaan. Jotain erikoista siinä keskustelun sävyssä oli.
Sieniä emme sinä vuonna keränneet, mutta marjoja oli taidettu jo syödä aika paljon. Sitä en muista, mitä jo kerätyille marjoille tehtiin. Raskittiinko ne heittää pois vai mitä niille kävi? Jodia ei tosiaan ollut tarjolla, mutta sateella ulkona olemista kehotettiin ainakin jonkin aikaa välttämään.
Hämmentävää että muistat tuollaista. Se onnettomuus tapahtui huhtikuussa, jolloin varmasti ei ole vielä mitään marjoja maassa. Eikä välttämättä nurmikkoakaan vielä, järvetkin yleensä jäässä.
Olin 6v ja muistan, että sinä vuonna ei marjastettu, sienestetty tai kerätty mökin kasvimaalta / marjapensaista mitään talteen. Jäi mieleen, koska olimme aika köyhiä ja nämä itseviljellyt ja luonnon antimet ilmeisesti aika tärkeitä silloin meille.
Kysyitkö siksi, että olemmeko liian nuoria muistaaksemme, vai siksi, että olemmeko jo vanhuuttamme unohtaneet 33 vuoden aikana? :D
Meidän kommari opettaja sekosi, kun kuuli uutisen. Repi vaan hiuksia ja käveli luokassa ympyrää ja hoki ettei Neuvostoliitossa näin voi käydä. Oltiin kaikki ihan hiljaa. Rehtori sen kävi taluttamassa ulos luokasta ja sen koommin me ei sitä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tuolloin 10-vuotias ja olimme käymässä mummon ja serkkujeni luona kaakkois-Suomessa. Olimme serkkujen kanssa juuri rymynneet metsissä ja pihoilla pari päivää, käyneet vanhempien kanssa marjassa ja muutenkin viettäneet ulkoilmaelämää. Yhtenä päivänä muistan, kun pelasimme samanikäisen serkkuni kanssa krokettia pihalla ja vanhemmat istuivat vähän matkan päässä puutarhatuoleilla ja juttelivat hyvin vakavan oloisina Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta, josta olivat juuri kuulleet. Kaikki kai tiesivät, ettei asian suhteen enää sillä hetkellä ollut mitään tehtävissä. Muistan, että poikkeuksellisesti keskeytimme pelin ja menimme aikuisten viereen nurmikolle istumaan ja kuuntelemaan. Jotain erikoista siinä keskustelun sävyssä oli.
Sieniä emme sinä vuonna keränneet, mutta marjoja oli taidettu jo syödä aika paljon. Sitä en muista, mitä jo kerätyille marjoille tehtiin. Raskittiinko ne heittää pois vai mitä niille kävi? Jodia ei tosiaan ollut tarjolla, mutta sateella ulkona olemista kehotettiin ainakin jonkin aikaa välttämään.
Hämmentävää että muistat tuollaista. Se onnettomuus tapahtui huhtikuussa, jolloin varmasti ei ole vielä mitään marjoja maassa. Eikä välttämättä nurmikkoakaan vielä, järvetkin yleensä jäässä.
Ihanko totta, mä oon aina poiminut kantarellit helmikuussa.
Voi luoja, täälläkin on monta kertaa tuotu julki, että tiedonvälitys ei ollut kuten nyt. Jos kommenttisi on sarkasmia niin huono. Joten jatkan yhtä huonolla, se varoitus marjoista koski tietenkin vuoden 2003 satoa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä keräsitte ja söitte marjoja huhti-toukokuussa?
Olet aivan oikeassa! Muistelemani tapahtuma on siis sattunut joitain viikkoja onnettomuuden jälkeen mutta kuitenkin samana kesänä, koska se oli viimeinen, jonka serkkuni tuolla paikkakunnalla asuivat (perheen isä kuoli seuraavana talvena ja he muuttivat sieltä pois). Keskustelu on käyty todennäköisesti kesä-heinäkuussa sen jälkeen, kun olimme käyneet mustikkametsässä. Olisivatko vanhempamme vasta siinä vaiheessa alkaneet miettiä, että voiko marjoja syödä? En tosiaan muista, mitä asian kanssa lopulta tehtiin.
Itselleni tuo oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kuulin ydinvoimalaonnettomuudesta. Tuohon aikaan lapset säästyivät aika monelta stressiltä, kun ei ollut mitään uutisia tuuttaavia älylaitteita, enkä muista murehtineeni siihen aikaan mistään muustakaan "aikuisten ongelmasta".
T: Marjojen kohtaloa edellisessä viestissään pohtinut
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä mitään poikkevaa. Olin 12v ja ei muistikuvaa, että olisi marjoja sinäkään syksynä metsään jätetty.
Suunnilleen saman ikäisiä ollaan. Minäkin mietin tuota marjajuttua. En muista oliko samana vai seuraavana vuonna, kun äiti puhui naapurin kanssa "eihän niitä marjoja pitäisi kerätä, mutta tänä vuonna on niin isoja mustikoita. Kuka niitä nyt metsään jättää? Eikä niissä NÄY mitään vikaa."
Kyllä monet poimivat marjoja tuonakin vuonna, ei ollut mitenkään poikkeuksellista.
Ja vaikka olin vasta 11-12-vuotias niin kyllä muistan uutisia telkkarista seuranneeni. Uutisissa puhuttiin ettei hiekkalaatikolla pidä mennä leikkimään ( mulla oli leikki-ikäinen sisarus). Sitä en muista vaidettinko niitä hiekkoja jossain vaiheessa vai ei.
Vielä noista marjoista. Mummolassa vietettiin kesät ja vaikka marjat ois jääneet metsään niin kyllähän kasvimaalla kasvatettiin entiseen malliin perunat ja mansikat sun muut. Eikö niihin sitten tullut säteilyä?
Vierailija kirjoitti:
Meidän kommari opettaja sekosi, kun kuuli uutisen. Repi vaan hiuksia ja käveli luokassa ympyrää ja hoki ettei Neuvostoliitossa näin voi käydä. Oltiin kaikki ihan hiljaa. Rehtori sen kävi taluttamassa ulos luokasta ja sen koommin me ei sitä nähty.
;D :D :D hauskin tässä ketjussa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin armeijassa Kontiorannassa ja pu (päivystävä upseeri) kulki geigermittarin kanssa ympäri kasarmialuetta silloin sunnuntaina. Jotain oli siis Suomeenkiin kerrottu tapahtuneesta, vai olisiko uutinen tullut silloin kuitenkin länsinaapurista?
Epäilen, että muistat päivän väärin. Ei sunnuntaina päivällä asiasta tiennyt Suomessa tai Ruotsissa vielä kukaan. Ensimmäiset havainnot kohonneista lukemista saatiin sunnuntaina illalla juuri armeijan mittauspisteistä. Sen sijaan on täysin mahdollista, että muistamasi tapaus on sattunut maanantaina päivällä.
Sama tai eri päivä, mutta paljon mahdollista, että armeijalla on ollut tietoa aiheesta ennen muita. Esim. Stukesilta kyselty ja pyydetty mittauksia? Jos heidän laitteet on mitanneet arvoja, mutta ei ollut tietoa mistä säteily johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä armeijan atomiviitasta kehotettiin vielä huiskimaan atomit pois kuusenhavulla.
Tämä on oikeasti erittäin järkevä ohje. Mutta sinusta on varmaan parempi, että radioaktiivinen pöly jää viittasi päälle säteilemään tunti- tai päiväkausiksi.
Fyysikko
No, noille säteilysuojaohjeille yleisesti nauretaan, koska yleinen asenne on:
radioaktiiviseen laskeumaan kuolee kuitenkin, kaikki toimet ovat turhia.
Armeijan sadeviittaa kutsutaankin yleisesti pilkallisesti taikaviitaksi noiden ydinhyökkäykseltä suojautumisesta annettujen ohjeiden takia.
Ei keskivertoihmisen kanssa voi säteilystä keskustella järkevästi.
Kun ammattikoulussa käsiteltiin antenniasennuksia, opettaja antoi neuvon:
"Älkää ikinä puhuko ihmisten kuullen antennin säteilykuviosta!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin armeijassa Kontiorannassa ja pu (päivystävä upseeri) kulki geigermittarin kanssa ympäri kasarmialuetta silloin sunnuntaina. Jotain oli siis Suomeenkiin kerrottu tapahtuneesta, vai olisiko uutinen tullut silloin kuitenkin länsinaapurista?
Epäilen, että muistat päivän väärin. Ei sunnuntaina päivällä asiasta tiennyt Suomessa tai Ruotsissa vielä kukaan. Ensimmäiset havainnot kohonneista lukemista saatiin sunnuntaina illalla juuri armeijan mittauspisteistä. Sen sijaan on täysin mahdollista, että muistamasi tapaus on sattunut maanantaina päivällä.
Sama tai eri päivä, mutta paljon mahdollista, että armeijalla on ollut tietoa aiheesta ennen muita. Esim. Stukesilta kyselty ja pyydetty mittauksia? Jos heidän laitteet on mitanneet arvoja, mutta ei ollut tietoa mistä säteily johtuu.
Tieto kohonneista mittaustuloksista tuli STUKiin maanantaiaamuna klo 10. On täysin mahdollista, että sieltä pyydettiin tekemään lisämittauksia, mutta tosiaankin maanantaina eikä sunnuntaina.
Ja ihan virallisen tiedon mukaan ensimmäiset havainnot kohonneista säteilyarvoista tehtiin puolustusvoimien mittareilla sunnuntai-iltana.
Suomessa havaittiin sateily, mutta ei tiedetty mista se tuli ja tieto ydinonnetttomuudesta tuli vasta jälkeenpäin. Olin n. 23v.Tapahtuman aikaan oli äitienpäivä. Valkovuokkoja kiellettiin keräämästä.
Muistan että hiekkalaatikoista kehoitettiin poistamaan/vaihtamaan min. 10cm. kerros hiekkaa, ennen kuin niillä jatketaan leikkejä.
Jodi-tabletteja kehoitettiin hankkimaan varalle, mutta ei syömään sillä hetkellä.
Sieniä ei suositeltu myöskään keräämään, ainakaan sinä kesänä.
Vierailija kirjoitti:
Olin 7 v. ja muistan että uutisissa sanottiin että ei saisi olla sateella ulkona. Silti joskus saatettiin jäädä sadekuuron alle, kun ei heti ehditty tai viitsitty juosta kotiin pihalta. Vähän se tuntui turhalta pelottelulta jo sillon minun mielessäni.
suurin osa laskeumasta meni tuulien mukana ruotsiin ja satoi sateen mukana sinne
Ei mitään erityistä tehty. Olin yläasteella ja käytiin mittailemassa kemian tunnilla säteilymittarilla vesilätäköitä. Iloisesti mittari rätisi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa havaittiin sateily, mutta ei tiedetty mista se tuli ja tieto ydinonnetttomuudesta tuli vasta jälkeenpäin. Olin n. 23v.Tapahtuman aikaan oli äitienpäivä. Valkovuokkoja kiellettiin keräämästä.
Äitienpäivä oli silloinkin vasta toukokuun toisena sunnuntaina.
Olin tuolloin 10-vuotias ja olimme käymässä mummon ja serkkujeni luona kaakkois-Suomessa. Olimme serkkujen kanssa juuri rymynneet metsissä ja pihoilla pari päivää, käyneet vanhempien kanssa marjassa ja muutenkin viettäneet ulkoilmaelämää. Yhtenä päivänä muistan, kun pelasimme samanikäisen serkkuni kanssa krokettia pihalla ja vanhemmat istuivat vähän matkan päässä puutarhatuoleilla ja juttelivat hyvin vakavan oloisina Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta, josta olivat juuri kuulleet. Kaikki kai tiesivät, ettei asian suhteen enää sillä hetkellä ollut mitään tehtävissä. Muistan, että poikkeuksellisesti keskeytimme pelin ja menimme aikuisten viereen nurmikolle istumaan ja kuuntelemaan. Jotain erikoista siinä keskustelun sävyssä oli.
Sieniä emme sinä vuonna keränneet, mutta marjoja oli taidettu jo syödä aika paljon. Sitä en muista, mitä jo kerätyille marjoille tehtiin. Raskittiinko ne heittää pois vai mitä niille kävi? Jodia ei tosiaan ollut tarjolla, mutta sateella ulkona olemista kehotettiin ainakin jonkin aikaa välttämään.