24-vuotias poikani on sossupummi :( . Hän ei halua mennä enää töihin
24-vuotias poikani on sossupummi :( . Hän ei halua mennä kuulemma enää ikinä töihin Suomessa. Hän perustelee työttömänä oloaan sillä, että ei halua tukea nykyistä Euroopan poliittista tilannetta verorahoillaan. Väittää myös ettei heidän sukupolvensa muka tulisi ikinä edes saamaan eläkkeitä. Mikä neuvoksi? Tuleeko poikani vielä järkiinsä ja onko tuo vaan nuoruuden kapinallisuutta? :/
Kommentit (341)
Sanoi että hänen kaltainen ajattelu on melkein trendi nuorten keskuudessa :( kauhea ajatella heidän tulevaisuuttaan.
Ei oo pakko mennä, jos ei halua. Ei pidä myöskään ruikuttaa, jos yhteiskunta lopettaa jossain kohtaa lorvimisen kustantamisen.
lapsesi on Lokki. Tai Räkättirastas joka munii muihin pesiin.
Silloin
Pakko korjata sen verran että nykyään ollaan kelapummeja. Kansalaispalkka pitäs saada ja mieluusti parin kuukauden edestä kottia kun on kiirellistä päihteiden käyttöä.
Jospa hällä on vaan ahdistus siitä, että joutuu tekemään 40 vuotta töitä ennen eläkettä. Kyllä minuakin ahdistaisi 40 vuoden tuomio "pakkotyöstä".
Toi eläkejuttu kyllä pitää paikkaansa, 90 ,luvulla syntyneet saavat prognoosien mukaan mennä lähempänä 80 v. Elikkä suuri riski kuolee ennenku noin vanhaksi elää.
Mä, syntynyt ~70, prognoosin mukaan eläkkeelle 68 v.
Ymmärrän nuortten epätoivon.
Jos on masennusta niin lääkäriin.
Antaa pojan sitten olla. Se on kuitenkin hänen oma elämänsä ja voi olla että tulee vielä järkiinsä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun työkkäri pakottaa orjatöihin tai karenssia pukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jospa hällä on vaan ahdistus siitä, että joutuu tekemään 40 vuotta töitä ennen eläkettä. Kyllä minuakin ahdistaisi 40 vuoden tuomio "pakkotyöstä".
Mistä olet saanut päähäsi että tämän päivän nuoret pääsevät jo 65 v. eläkkeelle?
Naiivia luuloa, valistappa hieman itseäsi.
Ei karenssi haittaa mitään, koska silloin saa toimeentulotukea
Tyhmä poikasi ei osaa katsoa omaa nenäänsä pitemmälle. Toivottavasti ei anakaan lisäännyt ja jakele tyhmiä geenejään eteenpäin. Toisaalta, jospa hänelle kävisi samalla tavalla kuin eräälle sukulaismiehelle. Hän oli poikasi hengenheimolainen ja antoi yhteiskunnan ja pienillä tuloilla eläväien vanhempiensa elättää itseään, kunnes kohtasi torhakan naisen, joka pani äijän ruotuun. Ei auttanut miehen muuta kuin hankkia työpaikka, koska se oli naisen mielestä edellytys naimisiin menolle. Lisäksi äijä komennettiin iltalukioon, josta aikanaan kirjoitti ylioppilaaksi. Jatko-opintoihin eivät pisteet riittäneet, mutta työpaikkahan oli olemassa. En tiedä, miten rehevästi avioliitto kukoistanee, mutta eläkeikä alkaa jo lähennellä. Ei se eläke suurensuuri liene, mutta onhan niitä pisteitä kuitenkin kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa hällä on vaan ahdistus siitä, että joutuu tekemään 40 vuotta töitä ennen eläkettä. Kyllä minuakin ahdistaisi 40 vuoden tuomio "pakkotyöstä".
Mistä olet saanut päähäsi että tämän päivän nuoret pääsevät jo 65 v. eläkkeelle?
Naiivia luuloa, valistappa hieman itseäsi.
Kunhan laitoin jonkun luvun, ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti. 40 vuottakin jo kulostaa kamalalta.
Kyllä itsekin näen tämän laajemmassa yhteiskunnallisessa konstekstissa.
Kyse on ennenmuuta yhteiskunnallisten normien rikkomisesta.
Työ on määrittänyt miestä kautta ihmiskunnan historian. Samaan tapaan siis kuin esimerkiksi vaimous tai äitiys naista. Kahleet ovat murtumassa myös miehiltä. Miehen mitta on ollut, ja on yhä edelleen, hänen suorittamansa työ. Rooli yhteiskunnan rakentajana ja kuuliaisena muurahaisena keossa. Työttömyyttä suurempaa häpeää ei ole mies voinut osakseen saada. Monihan on riistänyt itseltään hengen työttömyyden myötä - tai ainakin vetäytynyt häveten syrjään.
Tämä on nyt murroksessa.
Yhä useampi nuori mies ei enää määrittele itseään tekemänsä työpanoksen kautta. Miehenkin elämässä voi olla muuta. Kaikki eivät enää tahdo maksimoida aineellista hyvinvointiaan tai saada tunnustusta kekoon kantamansa korren mitassa.
mä olen 4v vanhempi kuin sun poika enkä mäkään haluaisi käydä töissä. :/ olen tehnyt lukiosta tähän päivään asti vaihtelevasti kaikenlaisia töitä; 15h päiviä, 2h päiviä, täyttä työviikkoa, vajaata työviikkoa, viikonlopputöitä, 3 työpaikkaa samaan aikaan, aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja, itsenäisesti, osana tiiminä jne. Välillä olen ollut työttömänä.
Töissä on ihan mukavaa mutta jotenkin se vaan imee minusta mehut täysin. Päivän jälkeen energiat on nollassa, ei haluaisi nähdä ketään, ahdistaa ja itkettää. Mulle sosiaaliset tilanteet on todella stressaavia ja vaikeita, joten se että "tsemppaan itseni normaaliksi" vie kaikki voimat itsessään ja työt sitten vielä päälle.
Olen todennut että 3-4 päivää viikossa tai 5pvä ja lyhyet päivät ovat ainoita mahdollisuuksia minulle. Muuten en kestä.
Yritä kysyä pojaltasi, miksi ei halua käydä töissä. Tuo en halua tukea yhteiskuntaa on paska syy koska sama yhteiskunta maksaa hänen loisimisensa. Ehdota hänelle osa-aikatyötä.
Naiset ovat vuosikymmenet rakentaneet sosiaaliturvaan perustuvaa yhteiskuntaa jossa työn ja hyvinvoinnin välinen yhteys on hämärtynyt. Tämä siitä seuraa.
Juur eilen tein tänne avauksen kuinka minäkin aion jättäytyä hetkeksi yhteiskunnn elätiksi.
Olen tehnyt nyt yhteensä 5v määrä aikaisuuksia joista 3v nykyisessä firmassani. Uusi sopimus kirjoitetan 6kk välein mutta vakipaikkaa ei heru, eikä vakinaisen tekijän etuja/palkkaa.
Nyky yhteiskunnassa työntekijä on firmalle kuin tykkimies armeijalle, kun 1 lähtee seuraava ottaa paikan. Mikään muu ei firmoja kiinnosta kuin osakkeen omistajien maksimaaliset voitot työntekijän kustannuksella. Ei riitä 20miljoona voittoa vuodessa vaan työtahtia on pakko kiristää että saadaan 21miljoonaa!
Lisäksi maailmassa on velkaa enemmän kuin itse rahaa, ja valtioiden velkoja ei KOSKAAN tulla maksamaan pois. Perehtykää asiaan.
Teidän veroista ei kustanneta pskaakaan vaan velalla maksetaan koko lysti ympäri pallon. Se on ainoa tapa ylläpitää "hyvinvointia".
Omat vanhempanikin ovat tätä "työtä on tehtävä hautaan asti" tyyppiä ja oksennuksen maku nousee suuhuni kun kuuntelen heidän turhanpäiväisiä löpinöitään.
M26 ja talouspuolella töissä.
Pojalla on aatteita. Olisit iloinen kun olet onnistunut kasvattamaan itsenäisesti ajattelevan lapsen, joka ei juokse tahtottomana oravanpyörässä muiden pillin mukaan.