Lasten käyttäminen viikon lomareissulla on täyttä työtä.

Riippuu varmasti paljon lasten iästä, luonteesta ja lukumäärästä. Viime kesänä olin kaksin 3-vuotiaan kanssa Berliinissä ja oli kivaa. Toki tein kaiken itselleni helpoksi: suorat lennot, hotelliaamiainen, eläintarha jne.

Tammikuussa olimme koko perhe (eli mieskin pääsi mukaan) viikon Egyptissä. Taas suorat lennot, all inclusive, tarpeeksi monta uima-allasta.

Toki myönnän auliisti että jos minulla olisi useampi perusluonteeltaan pelokasta ja koti-ikävöivää lasta joille maisemanmuutokset ovat vaikeita, niin ei kävisi mielessäkään lähteä reissuun. Helpolla on päässyt yhden uteliaan ja hyvin joka paikassa nukkuvan tarhaikäisen kanssa, tästä täytyy olla tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Voittehan lähteä kotoa päivää aiemmin, yöpyä esim lentokentän hotellissa ennen aamulähtöä.

Miksi tuota piti alapeukuttaa? Toki aikuinen voi mennä viikon nukkumatta, henkipattona verenpaineet tapissa, mutta ei lapsia tarvi rääkätä valvottamalla siksi, ettei aikuinen osaa suunnitella aikatauluja.

Me ei edelleenkään lähdetty sinne reissuun, jonka kestoon oli laskettu se yö anopin luona (jonne myös koira olisi mennyt hoitoon) ennen matkalle lähtemistä. Painotanko nyt vielä kerran, että emme lähteneet sinne reissuun?

Olen täysin eri mieltä. Olemme aina miehen kanssa rakastaneet matkustella lastemme kanssa, heitä on siis kaksi ja olemme käyneet vuosittain 1-3 ulkomatkalla aina, siis vauva-ajasta alkaen ja tietysti jo sitä ennenkin.

Ja se on oikein kivaa! Lasten kanssa otetaan rauhallisempi tahti, tankataan välipalaa ja istuskellaan jätskillä tai puistossa aina välillä, mutta se on kivaa lomalla aikuisellekin. Ei juosta siis kieli vyön alla.

Lapset huomaavat ja iloitsevat pienistäkin asioista ja se on hauskaa! He ovat meistä rakkaita ja nautimme olla yhdessä. Totta kai joskus lapsia harmittaa jokin, mutta hei, arki on kotona myös sellaista, että välillä tulee kinaa ja itku. Luuleeko joku, että lapsien kanssa ei sellaista välillä ole? Lomalla tai kotona.

Mutta se on se iso ero, että lomalla ei ole arkisia velvollisuuksia yhtä paljon. Mennään nukkumana, herätään ja syödään, kun siltä tuntui ja tehdään sellaisia asioita, mitä ei kotona voi tehdä. Me tykkäämme käydä museoissa, ja lapset ovat oppineet siihen pienestä pitäen, ja nyt lukiolaisina ovat molemmat innokkaita kuvataiteen ja historian harrastajia. Ja yhä edelleen - 19 ja 17 -vuotiaina - lähtevät mielellään meidän "vanhojen" mukaan matkalle.

Lomailua voi helpottaa varaamalla lennot järkeviin aikoihin ja lomahuoneiston hyvältä paikalta keittomahdollisuuksin. Vaikka söisikin lämpimät ateriat ulkona, on kätevää, kun aamiaisen voi syödä haluamaansa aikaan ja välipalaa tempaista helposti. Pesukone ja astianpesukone on hyvä olla asunnossa myös, niin perushuolto sujuu helposti eikä tarvitse tolkutonta matkavaatevarastoa ottaa. Auto vielä vuokralle, niin hyvin sujuu. Ja silti halvemmalla kuin pakettimatkoilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Voittehan lähteä kotoa päivää aiemmin, yöpyä esim lentokentän hotellissa ennen aamulähtöä.

Miksi tuota piti alapeukuttaa? Toki aikuinen voi mennä viikon nukkumatta, henkipattona verenpaineet tapissa, mutta ei lapsia tarvi rääkätä valvottamalla siksi, ettei aikuinen osaa suunnitella aikatauluja.

Me ei edelleenkään lähdetty sinne reissuun, jonka kestoon oli laskettu se yö anopin luona (jonne myös koira olisi mennyt hoitoon) ennen matkalle lähtemistä. Painotanko nyt vielä kerran, että emme lähteneet sinne reissuun?

Olet ilmeisesti takakireä aina, mihin se lomallakaan muuttuisi. Sääli sun lapsiasi.

En ymmärrä ap:n ajattelua. Lapset tehdään siksi, että halutaan perhe. Miksi joku tekee lapsia, jos ei halua olla lastensa kanssa ja kokee heidät riesaksi ja rajoitteeksi? Jättäkää ihmeessä tekemättä, jos siltä tuntuu! Vai tarkoitatko ap että juuri se totutusta ympäristöstä ja rutiinista poikkeaminen on kamalaa? Jos noin ajattelet, sinulle se matkustaminen tod näk on stressaavaa ilman lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Voittehan lähteä kotoa päivää aiemmin, yöpyä esim lentokentän hotellissa ennen aamulähtöä.

Miksi tuota piti alapeukuttaa? Toki aikuinen voi mennä viikon nukkumatta, henkipattona verenpaineet tapissa, mutta ei lapsia tarvi rääkätä valvottamalla siksi, ettei aikuinen osaa suunnitella aikatauluja.

Me ei edelleenkään lähdetty sinne reissuun, jonka kestoon oli laskettu se yö anopin luona (jonne myös koira olisi mennyt hoitoon) ennen matkalle lähtemistä. Painotanko nyt vielä kerran, että emme lähteneet sinne reissuun?

Olet ilmeisesti takakireä aina, mihin se lomallakaan muuttuisi. Sääli sun lapsiasi.

No en sentään niin takakireä, että suuttuisin siitä, ettei joku lähtenyt lomamatkalle, ja antaisin vielä tarpeettomia neuvojakin sitä tekemätöntä reissua varten ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Voittehan lähteä kotoa päivää aiemmin, yöpyä esim lentokentän hotellissa ennen aamulähtöä.

Miksi tuota piti alapeukuttaa? Toki aikuinen voi mennä viikon nukkumatta, henkipattona verenpaineet tapissa, mutta ei lapsia tarvi rääkätä valvottamalla siksi, ettei aikuinen osaa suunnitella aikatauluja.

Me ei edelleenkään lähdetty sinne reissuun, jonka kestoon oli laskettu se yö anopin luona (jonne myös koira olisi mennyt hoitoon) ennen matkalle lähtemistä. Painotanko nyt vielä kerran, että emme lähteneet sinne reissuun?

Olet ilmeisesti takakireä aina, mihin se lomallakaan muuttuisi. Sääli sun lapsiasi.

No en sentään niin takakireä, että suuttuisin siitä, ettei joku lähtenyt lomamatkalle, ja antaisin vielä tarpeettomia neuvojakin sitä tekemätöntä reissua varten ;)

Eiköhän tuossa lähinnä vain hämmästelty sitä, miten joku voi tekemällä tehdä elämästään vaikeaa...

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Voittehan lähteä kotoa päivää aiemmin, yöpyä esim lentokentän hotellissa ennen aamulähtöä.

Miksi tuota piti alapeukuttaa? Toki aikuinen voi mennä viikon nukkumatta, henkipattona verenpaineet tapissa, mutta ei lapsia tarvi rääkätä valvottamalla siksi, ettei aikuinen osaa suunnitella aikatauluja.

Me ei edelleenkään lähdetty sinne reissuun, jonka kestoon oli laskettu se yö anopin luona (jonne myös koira olisi mennyt hoitoon) ennen matkalle lähtemistä. Painotanko nyt vielä kerran, että emme lähteneet sinne reissuun?

Olet ilmeisesti takakireä aina, mihin se lomallakaan muuttuisi. Sääli sun lapsiasi.

No en sentään niin takakireä, että suuttuisin siitä, ettei joku lähtenyt lomamatkalle, ja antaisin vielä tarpeettomia neuvojakin sitä tekemätöntä reissua varten ;)

Eiköhän tuossa lähinnä vain hämmästelty sitä, miten joku voi tekemällä tehdä elämästään vaikeaa...

Ohis

Niin siis pointtihan, rakas ohis, oli siinä, että me ei tehty elämästä vaikeaa. Meinattiin lähteä lomareissulle, mutta todettiin sitten, että käytössä oleva aika ja voimavarat tarkoittavat sitä, että reissusta ei tule rentouttava, vaan ennemminkin stressaava. Lähtisitkö itse reissulle, jos toteaisit, että speksit huomioon ottaen siitä tulisi ennemmin ikävä kuin mukava?

Vai mikä pointti tässä nyt on? 

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin keväällä reissussa ekaa kertaa lentokoneella 7-v kaksosten kanssa. Oli ihanaa. <3 All inc. ruuat valmiina katettuna, siivooja kävi joka päivä, uimista, kävelyretkiä jne. Ei mitään vaikeaa.

Elämä siis 7 vuotta jäissä. No onneksi nyt normalisoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Voittehan lähteä kotoa päivää aiemmin, yöpyä esim lentokentän hotellissa ennen aamulähtöä.

Miksi tuota piti alapeukuttaa? Toki aikuinen voi mennä viikon nukkumatta, henkipattona verenpaineet tapissa, mutta ei lapsia tarvi rääkätä valvottamalla siksi, ettei aikuinen osaa suunnitella aikatauluja.

Me ei edelleenkään lähdetty sinne reissuun, jonka kestoon oli laskettu se yö anopin luona (jonne myös koira olisi mennyt hoitoon) ennen matkalle lähtemistä. Painotanko nyt vielä kerran, että emme lähteneet sinne reissuun?

Olet ilmeisesti takakireä aina, mihin se lomallakaan muuttuisi. Sääli sun lapsiasi.

No en sentään niin takakireä, että suuttuisin siitä, ettei joku lähtenyt lomamatkalle, ja antaisin vielä tarpeettomia neuvojakin sitä tekemätöntä reissua varten ;)

Eiköhän tuossa lähinnä vain hämmästelty sitä, miten joku voi tekemällä tehdä elämästään vaikeaa...

Ohis

Niin siis pointtihan, rakas ohis, oli siinä, että me ei tehty elämästä vaikeaa. Meinattiin lähteä lomareissulle, mutta todettiin sitten, että käytössä oleva aika ja voimavarat tarkoittavat sitä, että reissusta ei tule rentouttava, vaan ennemminkin stressaava. Lähtisitkö itse reissulle, jos toteaisit, että speksit huomioon ottaen siitä tulisi ennemmin ikävä kuin mukava?

Vai mikä pointti tässä nyt on? 

No minusta tässä on pointteja useampia. Esimerkiksi se, mitä kukin kokee ikäväksi. Minä koen lasteni seuran mukavaksi.

Ja se, millaisen lomamatkan järjestää. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalta pääsee viikon aikana lentämään satoja kertoja, ei ole mitään pakkoa varata lentoja hankalaan aikaan. Tai yrittää tehdä kaikki samana päivänä. Tämä vain nyt siis esimerkkinä.

Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, ja se, ettei joku tampio osaa organisoida lomareissuaan ei todista yhtikäs mitään yleispätevää lasten kanssa matkustamisesta.

Jos lapsia olette vailla, kannattaa pitäytyä yhdessä, mikäli matkustaa haluatte ja omaa aikaakin sadda.

Mulla on ainakin aivan ihania lomamatkamuistoja yhden lapsen kanssa.

Ja lisää tulee ensiviikolla, kun lähdemme Roomaan ja Pariisiin.

Jos matkustaminen tai lasten hoito tai molemmat koetaan stressaavaksi ja hankalaksi, ei ole mikään pakko matkustella. Tai hankkia lapsia. Tuollaiselle ihmiselle varmaan kaikki rutiinista ja totutusta poikkeamiset ovat stressin aiheita. Toden sanoakseni en halua olla tuollaisten ihmisten kanssa missään tekemisissä, ankeita ja rajoittuneita tyyppejä.

Monien mielestä molemmat - siis sekä lapset että matkustaminen - ovat kivoja asioita ja yhdistelmä varsinkin kiva. Ei voi siis julistaa tuollaista johtopäätöstä mitä ap tuossa tekee. Meitä on moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Voittehan lähteä kotoa päivää aiemmin, yöpyä esim lentokentän hotellissa ennen aamulähtöä.

Miksi tuota piti alapeukuttaa? Toki aikuinen voi mennä viikon nukkumatta, henkipattona verenpaineet tapissa, mutta ei lapsia tarvi rääkätä valvottamalla siksi, ettei aikuinen osaa suunnitella aikatauluja.

Me ei edelleenkään lähdetty sinne reissuun, jonka kestoon oli laskettu se yö anopin luona (jonne myös koira olisi mennyt hoitoon) ennen matkalle lähtemistä. Painotanko nyt vielä kerran, että emme lähteneet sinne reissuun?

Olet ilmeisesti takakireä aina, mihin se lomallakaan muuttuisi. Sääli sun lapsiasi.

No en sentään niin takakireä, että suuttuisin siitä, ettei joku lähtenyt lomamatkalle, ja antaisin vielä tarpeettomia neuvojakin sitä tekemätöntä reissua varten ;)

Eiköhän tuossa lähinnä vain hämmästelty sitä, miten joku voi tekemällä tehdä elämästään vaikeaa...

Ohis

Niin siis pointtihan, rakas ohis, oli siinä, että me ei tehty elämästä vaikeaa. Meinattiin lähteä lomareissulle, mutta todettiin sitten, että käytössä oleva aika ja voimavarat tarkoittavat sitä, että reissusta ei tule rentouttava, vaan ennemminkin stressaava. Lähtisitkö itse reissulle, jos toteaisit, että speksit huomioon ottaen siitä tulisi ennemmin ikävä kuin mukava?

Vai mikä pointti tässä nyt on? 

No minusta tässä on pointteja useampia. Esimerkiksi se, mitä kukin kokee ikäväksi. Minä koen lasteni seuran mukavaksi.

Ja se, millaisen lomamatkan järjestää. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalta pääsee viikon aikana lentämään satoja kertoja, ei ole mitään pakkoa varata lentoja hankalaan aikaan. Tai yrittää tehdä kaikki samana päivänä. Tämä vain nyt siis esimerkkinä.

Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, ja se, ettei joku tampio osaa organisoida lomareissuaan ei todista yhtikäs mitään yleispätevää lasten kanssa matkustamisesta.

Onko tässä nyt siis se ongelma, että kun mä kerron, miksi me päätettiin olla lähtemättä, ihmiset kuvittelevat, että niiden asioiden pitäisi päteä heihinkin? Ei, tästä ei nyt todellakaan ollut kyse. Kertasin ainoastaan niitä syitä, miksi me päätettiin olla lähtemättä, ja yksi niistä ei todellakaan ollut se, että emme haluaisi olla lastemme kanssa (sen taisit napata jostain toisesta viestistä). Kirjoitan tämän nyt vielä isolla, jotta olennainen varmasti uppoaisi sinun ja muiden loukkaantujien tajuntaan: EN PYRKINYT TODISTAMAAN MITÄÄN YLEISPÄTEVÄÄ LASTEN KANSSA MATKUSTAMISESTA, VAAN KERROIN, MIKSI ME EMME LÄHTENEET REISSUUN.

Ihan varmasti kuka vain pääsee lähtemään minne vain ja milloin vain, mutta kun me olimme varaamassa matkaa tietylle aikavälille ja tietyllä hintatasolla, totesimme, että liian kovaa hommaa lasten kanssa.

Haluaako joku vielä loukkaantua siitä, että emme lähteneet matkalle?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmasti paljon lasten iästä, luonteesta ja lukumäärästä. Viime kesänä olin kaksin 3-vuotiaan kanssa Berliinissä ja oli kivaa. Toki tein kaiken itselleni helpoksi: suorat lennot, hotelliaamiainen, eläintarha jne.

Tammikuussa olimme koko perhe (eli mieskin pääsi mukaan) viikon Egyptissä. Taas suorat lennot, all inclusive, tarpeeksi monta uima-allasta.

Toki myönnän auliisti että jos minulla olisi useampi perusluonteeltaan pelokasta ja koti-ikävöivää lasta joille maisemanmuutokset ovat vaikeita, niin ei kävisi mielessäkään lähteä reissuun. Helpolla on päässyt yhden uteliaan ja hyvin joka paikassa nukkuvan tarhaikäisen kanssa, tästä täytyy olla tyytyväinen.

Egyptissä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Vaikuttaa siltä, että perus arkikin on sinulle haastavaa.

Millä tavalla vaikuttaa, osaatko selittää?

Tuosta tilityksestä vain tuli mieleen. Ollaan lennelty ihan outoihin aikoihin, mutta onneksi muksut nukahtavat helposti koneessa ja autossa. Aikuinen jaksaa helposti vähemmillä unilla. Ja lomalla kaikki puuhat on pääosin helpompia kuin kotona.

Mutta siskoni on juuri tuollainen, jolle ihan kaikki on ylivoimasta ja se draaman määrä on käsittämätön.

Tilityksestä? Huomasitko, että vastasin kysymykseen? Joku (sinäkö?) kysyi multa, miksi reissuun lähteminen tuntui ylivoimaiselta, ja minä vastasin. Me ei lähdetty, koska meistä tuntui, että voimavarat eivät riitä. Ei tarvinnut kenenkään valittaa mistään.

"Aikuinen pärjää vähemmillä unilla" – jahah. Meidän nuorempi lapsi heräili 3,5-vuotiaaksi asti (ei siis valvonut, vaan heräili), ja mulla ja miehelläni kesti todella kauan toipua siitä. Tuntuu, ettei ehkä vieläkään olla ihan toivuttu, koska tosi helposti univajaus aiheuttaa todella kovan stressin.

Sitä en tajua, että sä alat kitistä siitä, että me päätettiin olla lähtemättä lomalle. Lue nyt se oma viestisi ja mieti, mikä järki siinä oikeastaan on!

Olet niin loukkaantunut,että poistatit oman alkuperäisen viestin. Se OLI numero 2.

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin eri mieltä. Olemme aina miehen kanssa rakastaneet matkustella lastemme kanssa, heitä on siis kaksi ja olemme käyneet vuosittain 1-3 ulkomatkalla aina, siis vauva-ajasta alkaen ja tietysti jo sitä ennenkin.

Ja se on oikein kivaa! Lasten kanssa otetaan rauhallisempi tahti, tankataan välipalaa ja istuskellaan jätskillä tai puistossa aina välillä, mutta se on kivaa lomalla aikuisellekin. Ei juosta siis kieli vyön alla.

Lapset huomaavat ja iloitsevat pienistäkin asioista ja se on hauskaa! He ovat meistä rakkaita ja nautimme olla yhdessä. Totta kai joskus lapsia harmittaa jokin, mutta hei, arki on kotona myös sellaista, että välillä tulee kinaa ja itku. Luuleeko joku, että lapsien kanssa ei sellaista välillä ole? Lomalla tai kotona.

Mutta se on se iso ero, että lomalla ei ole arkisia velvollisuuksia yhtä paljon. Mennään nukkumana, herätään ja syödään, kun siltä tuntui ja tehdään sellaisia asioita, mitä ei kotona voi tehdä. Me tykkäämme käydä museoissa, ja lapset ovat oppineet siihen pienestä pitäen, ja nyt lukiolaisina ovat molemmat innokkaita kuvataiteen ja historian harrastajia. Ja yhä edelleen - 19 ja 17 -vuotiaina - lähtevät mielellään meidän "vanhojen" mukaan matkalle.

Lomailua voi helpottaa varaamalla lennot järkeviin aikoihin ja lomahuoneiston hyvältä paikalta keittomahdollisuuksin. Vaikka söisikin lämpimät ateriat ulkona, on kätevää, kun aamiaisen voi syödä haluamaansa aikaan ja välipalaa tempaista helposti. Pesukone ja astianpesukone on hyvä olla asunnossa myös, niin perushuolto sujuu helposti eikä tarvitse tolkutonta matkavaatevarastoa ottaa. Auto vielä vuokralle, niin hyvin sujuu. Ja silti halvemmalla kuin pakettimatkoilla!

Juuri näin meilläkin! Lasten kanssa saa matkakohteeseen uutta näkökulmaa, ja matkalla ollaan irti arjen rutiineista. Vain vauvan kanssa en lähtisi matkalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me meinattiin lähteä viime vuonna lasten kanssa hiihtolomalla etelään, mutta tultiin sitten tuohon tulokseen ja jäätiin kotiin :D Mä totesin, että en ehkä viikossa ehdi toipua siitä, että rehataan koira hoitoon ja koko perhe lentokentälle ja kohteessa lentokentältä vuokrakämppään. 

Ihan vain uteliaisuuttani kysyisin mikä tuossa on niin vaikeaa?

Kävimme kesällä reissussa nelihenkisen perheen voimin. Ei ollut mitään tuskaa päästä kentälle tai sitten perillä ajaa vuokra-autolla vuokratun talon pihaan.

No se, että pitää hoitaa kaikki asiat, ajaa satoja kilsoja, nukkua yö huonosti, lähteä tosi aikaisin  lentokentälle väsyneiden lasten kanssa (oltiin jo siis varaamassa sitä matkaa, ja ainoat sopivat lennot olisivat olleet hirveän aikaisin), istua lentokoneessa niiden samaisten väsyneiden lasten kanssa ja sitten menoilla kohdemaassa niiden väsyneiden lasten kanssa. Mulla on helposti nukahtamisvaikeuksia, joten ensimmäiset pari päivää olisin varmastikin melko väsynyt, ja sitten pitäisi väsyneenä pyörittää sitä arkea ympäristössä, jossa perusasiat ovatkin eri tavalla.

Vaikuttaa siltä, että perus arkikin on sinulle haastavaa.

Millä tavalla vaikuttaa, osaatko selittää?

Tuosta tilityksestä vain tuli mieleen. Ollaan lennelty ihan outoihin aikoihin, mutta onneksi muksut nukahtavat helposti koneessa ja autossa. Aikuinen jaksaa helposti vähemmillä unilla. Ja lomalla kaikki puuhat on pääosin helpompia kuin kotona.

Mutta siskoni on juuri tuollainen, jolle ihan kaikki on ylivoimasta ja se draaman määrä on käsittämätön.

Tilityksestä? Huomasitko, että vastasin kysymykseen? Joku (sinäkö?) kysyi multa, miksi reissuun lähteminen tuntui ylivoimaiselta, ja minä vastasin. Me ei lähdetty, koska meistä tuntui, että voimavarat eivät riitä. Ei tarvinnut kenenkään valittaa mistään.

"Aikuinen pärjää vähemmillä unilla" – jahah. Meidän nuorempi lapsi heräili 3,5-vuotiaaksi asti (ei siis valvonut, vaan heräili), ja mulla ja miehelläni kesti todella kauan toipua siitä. Tuntuu, ettei ehkä vieläkään olla ihan toivuttu, koska tosi helposti univajaus aiheuttaa todella kovan stressin.

Sitä en tajua, että sä alat kitistä siitä, että me päätettiin olla lähtemättä lomalle. Lue nyt se oma viestisi ja mieti, mikä järki siinä oikeastaan on!

Olet niin loukkaantunut,että poistatit oman alkuperäisen viestin. Se OLI numero 2.

Kerrohan, mikä logiikka tuossa sun viestissäsi nyt mahtaa olla. Miksi olisin "poistattanut" (kai ymmärrät, että viestin kyllä voi ilmoittaa asiattomaksi, mutta ei sen poistumisesta mitään takeita ole) jonkin viestin vain siksi, että joku muu on loukkaantunut siitä? 

Haluaako joku muu vielä loukkaantua siitä, että meidän perhe ei lähtenyt matkalle? Mulla on tässä nyt vielä 10 min aikaa.

Just katselin jos lähtisin lasten 5, 6, 8, 10 ja 12 kanssa Helsinkiin junalla (5h matka), kävisi Heurekassa ja Kiasmassa yms. Ihan koko viikon reissua en usko että lapset tuon tyylisestä lomasta jaksaa kiinnostua, mutta 4-5 päivää syyslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Just katselin jos lähtisin lasten 5, 6, 8, 10 ja 12 kanssa Helsinkiin junalla (5h matka), kävisi Heurekassa ja Kiasmassa yms. Ihan koko viikon reissua en usko että lapset tuon tyylisestä lomasta jaksaa kiinnostua, mutta 4-5 päivää syyslomalla.

Suosittelen. Minä tein lasten kanssa tänä kesänä tuollaisen matkan (sama aika junassakin) ja meillä oli kivaa. Lapset jaksoi hyvin kaikki kohteet missä keksittiinkin käydä. Kulkeminen ratikoilla ja lähijunalla oli myös lapsille kivaa. Varaa heurekaan ihan koko päivä, se oli yllättävän kiva paikka.