Nykyajan yltäkylläisyys on ihan älytöntä koululaisilla, mikään ei kelpaa
Kun minä olin lapsi 70-80-lukujen taitteessa ja 80-luvulla, oli suuri onni saada uudet lenkkarit kouluun tai lukujärjestys. Muistan vieläkin, kuinka kävin nöyrästi pankin tiskiltä pyytämässä lukujärjestystä (vuosi taisi olla -84). Se oli niin suuri aarre, että se piti kiinnittää heti kaapin oveen. Kynät ja kumit järjestettiin viikkoa ennen koulun alkua penaaliin.
Nyt kun katson omia lapsia ja kummilasta, ei ne ilahdu mistään. Pojan lenkkarinhankinta oli yhtä tuskaa, kun mikään ei kelvannut. Tiuskaisin lopulta, että mene sitten niissä rikkinäisissä DG tennareissa. Poika kysyi, että oikeesti? Sanoin, että lenkkareiden kipuraja on 80€, kyllä sillä kengät saa ja jos ei löydy, niin antaa olla. Naama nyrpeänä kelpuutti jotkut air maxit.
Tyttären kanssa ostettiin kyniä ja kumeja. Tyttö totesi, että eikö niitä olis voinu tilata netistä. Siellä olisi hänen mukaansa löytynyt parempia. Kynät ja kumit netistä?! Ja lukujärjestyspohjat, jotka hankin, on kuulemma ihan lapsellisia. Miten niin lapsellisia, kun tyttö on 9v. Hän tivasi, että ne lukujärjestykset löytyy wilmasta, miks pitää kirjoittaa paperille. Minä vastasin, että en aio joka päivä käydä kännykällä katsomassa, kun se lukujärjestys voi olla seinällä tai jääkaapin ovessa.
Kummilapseltani kysyin tekstarilta, haluaisiko käydä koulun aloitusta varten ostamassa koulutarvikkeita tai repun. Kyseessä 6. luokan aloittava. Vastaus oli, että ei jaksa. Kysyin vielä, että eikö mitään tarvitse. Hän vastasi, että kuulokkeet on kyllä rikki. Siis halusi kuulokkeet koulun aloitukseen. Että voi kuunnella musiikkia koulumatkalla, joka kestää 5 min. Ehkä sitten ostan ne, jos ei reppu, kynät, kumit, penaalit kiinnosta eikä kelpaa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mainio ketju. Osa on sitä mieltä, että tänä päivänä lapsille ja nuorille kelpaa vain merkkituotteet, ja ovat siksi materialisteja. Toiset taas kokevat, että juuri tänä päivänä, lapset ja vuoret eivät ole materialisteja, vaan ne parhaimmat kiksit tulee jostain ihan muusta kuin tavarasta.
Olisikohan lapsella ja lapsella eroa, samoin kuin kasvatuksella ja kasvatuksella? Lisäksi on muistettava, että varsinkin nuorilla ainakin ajoittain vertaisryhmän paineet voivat olla suuremmat kuin kasvatuksen tuottamat tunteet, ajatukset ja järkeily.
Tuo on ihan totta, että ne vertaisryhmän paineet ajaa ostamaan tietynlaista vaatetta ja kenkää. Kasvatuksesta riippumatta.
Suurin osa vanhemmista ei todennäköisesti ymmärrä, miten merkittävä vaikutus vertaisilla on lapsen käyttäytymiseen.
Itselläni ei vielä teinejä ole (kauhulla odotan), mutta toistaiseksi 10v tyttö & 11v poika ovat tyytyneet ei-merkkivaatteisiin. Yksinkertaisesti tähän asti olen ilmoittanut, että en osta mitään merkkejä ellei kyseessä ole hyvin moneksi vuodeksi hankittava asia. Tämä sulkee pois jo kaikki vaatteet, vaikka erityisesti tytär toivoisi kovasti "nike pro:ta". Vielä kelpaa myös kirpparivaatteet sekä osa serkkujen vanhoista vaatteista. Koulua varten löin molemmille 10€ käteen ja käskin ostaa tarvikkeita, joita mielestään aidosti tarvitsevat. Enempää en antanut. Molemmat ostivat muutaman kynän, kumin ja kulmalukkokansion. Kännykät on tähän asti hankittu käytettyinä, eivätkä siitä ole vielä valittaneet. Mies on ilmoittanut, että Applea ei suostu ostamaan itselleen eikä lapsille. Mutta tosiaan teini-ikää odotellessa...
Ala ap nyt vaan vähentämään kulutusta noissa jutuissa. Nimeät sen, kuten jo ketjussa mainittiin, ilmastoystävälliseksi elämäntavaksi.
Pyydä lapsiasi ennen koulun alkua tarkastamaan, onko heillä kunnossa oleva reppu, kynäkotelo, kynät, kumit ja muu tarpeellinen. Jos puutteita ilmenee, niin sitten ostetaan uutta. Hyvällä selityksellä (tyyliin reppu on liian pieni tai se painaa hartioita) saa myös uuden. Saattavat samalla myös oppia asiallisesti perustelemaan asioita, ja sille taidolle voi olla käyttöä jatkossakin.
Samoin ennen koulun alkua pyydä tarkastamaan huppari-, lenkkari- ja alusvaatetilanne. Olet tarvittaessa toki katsomassa päältä. Ja ostatte mitä tarvitaan, ei ostamisen ilosta. Ennen syyskuuta pääsette treenaamaan välikausikamppeiden ja talouden hansikastilanteen kanssa. Kalliimpaakin voi ostaa jos lapsi niin erityisesti haluaa. Tällöin kyllä kuuluu kuvioon, että lapsi maksaa 10 % (tai muun ikään ja viikkorahoihin sopivaksi katsotun osan tuotteen hinnasta) omista taskurahoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja näin käy, kun vanhempi kasvattaa lapset tietokoneen/mobiililaitteen kanssa. Jos ei jakseta leikittää, isketään laite käteen ja YouTube auki. Eikä välttämättä edes YouTube kids, vaan kaikenkattava YT. Siinä sitten muksut vahtaa kaikenmaailman poptähtiä, muminaräppäreitä ja vloggaajia. YouTubeen ei edes pitäisi päästää alle yläkouluikäistä.
Ei ihme että lapset haluaa jotain Gucci-kamaa, kun lempivlogaaja/räppäri sai uudet Guccin kengät ja leijuu niillä internetissä. SoMettajat hassaa rahaa turhiin haul-videoihin (esitellään iso kasa tavaraa, sponsoroitu tai mm. lomamatkalta tuotuja yms.) Se opettaa lapsille että mitä kalliimpi, sen vaikuttavampi olet, ja jos et omista vaikkapa AirPodseja (langattomat Applen nappikuulokkeet), olet 'broke' (köyhä.)
Että tässä, vanhemmille tietopläjäys lukioikäiseltä. Itse peläten ja halveksuen haluan edes ostaa vitosen t-paidan. Mut on kasvatettu fyysisessä maailmassa, ja vaikkei perheeni tai minä ole köyhä, kuulostaa vastenmieliseltä hassata hirveitä kasoja rahaa merkkitavaraan - juurikin ainoastaan sen logon takia. Lapset nykyään ostaisivat varmaan kirjaimellisen p*skakasankin, kuhan siihen on laitettu koristeeksi Gucci-logo.
Kuvottaa ala-aste (ja myös yläaste) ikäiset lapset, joilla on ihme tarve pukeutua ja käyttäytyä kuvitellen, että ollaan 25-vuotiaita. Oikein oksettaa. Menkää leikkimään barbeilla mielummin kuin metsästätte rikasta poikaystävää kakkosluokalla.
En ole kummi, tai mummo, mutta tunnen tuskasi, OP.
What for (minkä takia) pitää ensin kirjoittaa sana englanniksi ja perään in Finnish (suomeksi)?? Tämä on suomalainen palsta?
Juuri juttelin tästä äitini kanssa kun olisin toivonut ekaluokan aloittavan lapseni kelpuuttavan jonkun kunnollisen, laadukkaan repun joka olisi palvellut useamman vuoden, mutta tämä halusi frozen-aiheisen pinkin muovihökötyjsen. Äitini totesi että ja he saivat joka syksy kouluun uuden repun, uuden penaalin, uudet kengät ja vaatteet. Myös minä muistan jokasyksyisen tradition ostaa uudet kouluvarusteet. Olisin itse toivonut lapsilleni ilmastoystävällisempää elämäntapaa. No, ehkä ensi vuonna.