Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhempi ainakin osittain kasvattaa lapsestaan erityislapsen?
10.08.2019 |
Ymmärrän siis, että neurologiset häiriöt eivät todellakaan tule kasvatuksesta, mutta mietin tässä vain ystäväni lasta, joka on erityislapsi (adhd ja ehkä jotain muutakin) ja sitä, miten ystäväni suhtautui häneen vauvana. Meillä siis on samanikäiset lapset muutaman kuukauden ikäerolla, vanhemmat lapset olivat 3-vuotiaita, kun nuoremmat syntyivät. Meillä vauva pötkötteli lattialla, kun vanhempi leikki, mutta aina kun tulivat meille (noin kerran tai kaksi viikossa), äiti piti vauvan (tämän myöhemmin erityislapseksi paljastuneen) sitterissä ja fyysisesti seisoi sen sitterin edessä, jos jompikumpi isommista tuli parin metrin päähän. Siirteli sitä sitteriä koko ajan ja huuteli jo kauas, että varo vauvaa. Ei kysekään, että tämä vauva olisi päässyt leikkimatolle oman vauvani viereen, koska häntä pelotti ilmeisesti minun vanhempi lapseni (joka oli ja on ihan tavallinen lapsi, ei mikään riehuja eikä kiusaaja eikä ylipäätään ollut kiinnostunut vauvoista normaalia enempää). Vauva ei ollut mikään erityisen tyytymätön ainakaan meillä ollessaan eli vaikutti kyllä ihan viihtyvän siinä sitterissä. Muutimme myöhemmin hiukan kauemmaksi ja nyt sitten kun nämä vauvat ovat aloittamassa koulua, tapasimme jälleen ja sain tietää tästä diagnoosista, ja aivan väkisin vain tuli mieleen se äidin erikoinen käytös vauvansa suhteen. Olen harvoin nähnyt yhdenkään äidin niin pelokkaana lapsensa suhteen.
Voiko siis ehkä lapsen piirteitä jollakin tapaa vahvistaa niin, että ne tulevat määrääviksi/laukeavat, kun koko ajan on varjeltu ja paapottu (esim. isompien piti olla toisessa huoneessa ja minun vauvani sylissäni, jos hänen vauvansa yritti kontata)? Vai oliko vain sattumaa tai ehkä äidin suojeluvaistoa erityiseksi kokemaansa lasta kohtaan?
Nyt isompana tämä varjeltu lapsi on aggressiivinen, fyysinen (tönii), sosiaalisesti taitamaton esim. hänellä ei ole kavereita eikä kukaan oikein viihdykään tönivän ja purevan 7-vuotiaan kanssa. Hän huutaa puhuessaan ja vaatii koko ajan huomiota. Isosiskonsa toki on erittäin suloinen tapaus, mutta häntä ei koskaan varjeltukaan samalla tavalla.
Kommentit (36)
ahaa. Tämän ketjun tarkoitus ei ole pohtia erityisen tuen lasten asioita vaan ap:n pitää pääasiassa päteä parempana vanhempana kuin kaverinsa.
Aika alhaista sinänsä, koska erityislapsen vanhemmuus on todella rankka pesti. Sellaiset asiat, jotka tavislasten vanhemmille ovat itsestäänselvyyksiä - siis lapsi oppii aivan ilman mitään suurempia ponnisteluja tietyt jutut, voivat olla erityislapsille ja heidän vanhemmilleen todella haastellisia. Oletko esim. koskaan yrittänyt selittää dysfaatikko lapselle kysymyssanoja? Siis kun normimuksuille alkaa kyselykaudet ihan itsestään , niin näin ei välttämättä ole, jos lapsella on kielenkehityksen viivästymää. Eikä auta lukemiset, loruttelut eikä laulut. Vaikka mitä teet, lapsi saattaa miettiä, että "miksi" on paikka jossain tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kasvatus vaikuttaa. Erityislasta suojelee helposti liikaa eikä lapsi saa elää samoin kuin tavalliset lapset. Itselläni on ollut sikäli helpompaa, kun on kaksoset. Olen voinut helposti verrata ja korjata toimintaani lasten kanssa. Onhan se tietysti aiheuttanut naapureissa ihmetystä, kun olen antanut vammaisen lapseni liikkua samoin kuin muiden lasten. Nyt kun lapset ovat aikuisia, niin lopputuloksen näkee.
Tunnen erään nyt 50-v naisen, jolla on cp-vamma. Eli vika jaloissa.. Mutta hänet kasvatettiin asenteella, että olet typerä, kummajainen, klenkkaava vammainen. Ei tuettu oppimista, ei opetettu perustaitoja. Joten kyllä, hän on nyt aikuisena tuetussa asumusessa, liuta mielenterveyssairauksia kylkiäisenä.
Lastensuojelussa töissä ollessa näki myös näitä ihan vaan peruskasvatuksen puutteesta johtuvia "vammaisuuksia". 13-v alkoholistivanhempien tytär, joka ei osaa syödä kuin lusikalla syvältä lautaselta, ei tiedä miten suihkussa pestään -seisoi vaan suihkun alla hetken ja kuivasi itsensä jo valmiiksi likaiseen pyyhkeeseen. Haisi aivan kamalalle ja hiukset oli klähmäinen takkupesä. Ainoa kauppa, jossa oli koskaan käynyt, oli pikkukylän Sale. Ei edes keskustaajamassa, joka on vähän isompi paikka 20 km päässä, ollut koskaan käynyt, saati sitten kaupungissa. En tiedä, miten onnistui olla niin tavoittamattomissa ennen yläkoulua.
Eli kyllä voidaan sanoa, että vanhemmat voivat aiheuttaa hyvinkin pahoja erityisyyksiä lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Olin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa sellaisessa koulussa missä oli normiluokan rinnalla myös erityisluokka.
Vanhempainillassa ihmettelin mielessäni, että onpa tosi monta perhettä, missä myös pienemmät sisarukset ovat mukana vanhempanillassa. Vanhempien lasteni vanhempainilloissa oli aina ollut mukana vain aikuisia, ei koskaan yhtään lasta.
Kun jakauduimme yhteisen osuuden jälkeen omiin luokkiin, niin meidän normioppilaiden luokkaan tuli vain aikuisia. Kaikki ne, jotka olivat raahanneet mukaan lapsia olivat etityisoppilaiden vanhempia. Mikä yhteensattuma!
No onkohan tullut mieleen, että kun se erityisarki on raskasta ja stressaavaa, niin liitotkaan ei samalla lailla kestä. Ja jos siellä kotona on se erityislapsi, niin jättäisitkö sinä sille vastuuta pikkusisaruksista, tai voisitko luottaa että kaikki sujuu sen tunnin ajan hyvin.
Voihan vanhempi tehdä lapsestaan vaikka kehitysvammaisen, jos jättää hoitamatta ja ilmam virikkeitä. Vauvakin voi masentua ja sekin johtuu pääasiallisen hoitajan tavasta kohdella lasta. Erityisyys on todellakin hyvin laaja käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipahan taas kysymys. Erityisyys on olemassa ilman kasvatusta. Kasvatuksella voidaan vahvistaa tai olla vahvistamatta lapsen piirteitä oli lapsi erityinen tai ns. tavis. Erityislapsille tavanomainen kasvatus tai oppimsen tukeminen ei useinkaan riitä vaan he tarvitsevat kasvuun ja/tai oppimiseen erityistä tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla on tosi isovaikutus lapsen älylliseen kehitykseen.
Olisi tärkeätä saada edullisia kerhoja koulun tiloissa koulun jälkeen. Näissä kerhoissa lapset saisi sitten virilkeitä ja älyllisiä haasteita. Illalla kotona flegmaattiset jopa tyhmät vanhemmat saisivähemmän hallaa aikaiseksi.
Vanhemmilla on iso vaikutus lastensa älylliseenkin kehitykseen, mutta eri tavalla kuin sinä luulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnynnäistä keskushermoston kehityshäiriötä ei tietenkään voi kasvattaa, mutta keskushermostoltaan terveenkin lapsen saa toimimaan kuten kehityshäiriöisen. Lisäksi valmiiksi kehityshäiriöisen oireilua voi pahentaa.
Lähipiirissä on esim pari apergeriä (nykyisin toki puhutaan autismin kirjosta), joista toinen on alunperinkin kasvatettu ns. ainoana lapsena ja aarteena, jolle ei saa tulla paha mieli mistään. Olen kyllä varma, että tuo kasvatustyyli on tehnyt lapsesta vielä paljon haaastavamman, kuin mitä muuten olisi. Toinen taas on kasvatettu niin, että kaikki hyvä lapsessa on lasta itseään ja kaikki 'huono' aspergeriä. Lapselta ei saa vaatia mitään, koska asperger.
Henkilökohtainen mielipide: nopeasti vaihtuvat, vilkkaat ärsykkeet aiheuttavat adhd-tyyppistä käyttäytymistä. Ei siis adhd:tä.
Olen huomannut tämän omista lapsistani. Videoiden katsominen tai mobiilipelien pelaaminen aiheuttavat riehumista, ärtymistä, huutamista yms. Ilman näitä lapset käyttäytyvät normaalisti. Sokerilla on samantapainen vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipahan taas kysymys. Erityisyys on olemassa ilman kasvatusta. Kasvatuksella voidaan vahvistaa tai olla vahvistamatta lapsen piirteitä oli lapsi erityinen tai ns. tavis. Erityislapsille tavanomainen kasvatus tai oppimsen tukeminen ei useinkaan riitä vaan he tarvitsevat kasvuun ja/tai oppimiseen erityistä tukea.
Kyllä vanhemmat voivat aiheuttaa lapsen erityisyyden. Riippuu siitå minkälainen erityisyys on kyseesså.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipahan taas kysymys. Erityisyys on olemassa ilman kasvatusta. Kasvatuksella voidaan vahvistaa tai olla vahvistamatta lapsen piirteitä oli lapsi erityinen tai ns. tavis. Erityislapsille tavanomainen kasvatus tai oppimsen tukeminen ei useinkaan riitä vaan he tarvitsevat kasvuun ja/tai oppimiseen erityistä tukea.
Kyllä vanhemmat voivat aiheuttaa lapsen erityisyyden. Riippuu siitå minkälainen erityisyys on kyseesså.
Ei voi oikestaan. Erityislapsi=erityistukea päivähoidossa tai koulussa saava lapsi. Erityisopetuspäätöstä ei anneta nykyään helpolla, se vaatii diagnoosin eli ei ole mikään, mitä jaellaan huonosti kasvatetuille lapsille tuosta vaan.
Ainoastaan kaltoinkohdellut ja traumaattisen kokemuksen takia psyykkisesti oirehtivat lapset voidaan laskea sellaisiksi, että heidän erityisopetuspäätöksensä voidaan katsoa johtuvan vanhemmista.
Mutta neurologisia ongelmia ei voi kasvatuksella aiheuttaa, koska ne ovat synnynnäisiä eikä niiden syytä edes tiedetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ongelmahan on diagnostiikka. Vaikka on kyse keskushermoston kehityshäiriöistä, niin niitä diagnosoidaan oirekartoituksella, eikä siis täysin faktuaalisesti vaikka kuvantamalla. Näin ollen, ihan varmasti, tulee myös vääriä diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipahan taas kysymys. Erityisyys on olemassa ilman kasvatusta. Kasvatuksella voidaan vahvistaa tai olla vahvistamatta lapsen piirteitä oli lapsi erityinen tai ns. tavis. Erityislapsille tavanomainen kasvatus tai oppimsen tukeminen ei useinkaan riitä vaan he tarvitsevat kasvuun ja/tai oppimiseen erityistä tukea.
Kyllä vanhemmat voivat aiheuttaa lapsen erityisyyden. Riippuu siitå minkälainen erityisyys on kyseesså.
Ei voi oikestaan. Erityislapsi=erityistukea päivähoidossa tai koulussa saava lapsi. Erityisopetuspäätöstä ei anneta nykyään helpolla, se vaatii diagnoosin eli ei ole mikään, mitä jaellaan huonosti kasvatetuille lapsille tuosta vaan.
Ainoastaan kaltoinkohdellut ja traumaattisen kokemuksen takia psyykkisesti oirehtivat lapset voidaan laskea sellaisiksi, että heidän erityisopetuspäätöksensä voidaan katsoa johtuvan vanhemmista.
Mutta neurologisia ongelmia ei voi kasvatuksella aiheuttaa, koska ne ovat synnynnäisiä eikä niiden syytä edes tiedetä.
Isolta osin näin. Mutta myös vääriä diagnooseja annetaan, eli nepsyiksi diagnosoidaan ei-nepsyjä, mutta samoin oirehtivia.
Ja PS, esim autismin kirjo tiedetään jo vahvasti perinnöllisiksi ja tiedetään jo ne kohdatkin perimässä, mistä periytyy. Eli paljon jo tiedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla on tosi isovaikutus lapsen älylliseen kehitykseen.
Olisi tärkeätä saada edullisia kerhoja koulun tiloissa koulun jälkeen. Näissä kerhoissa lapset saisi sitten virilkeitä ja älyllisiä haasteita. Illalla kotona flegmaattiset jopa tyhmät vanhemmat saisivähemmän hallaa aikaiseksi.
Vanhemmilla on iso vaikutus lastensa älylliseenkin kehitykseen, mutta eri tavalla kuin sinä luulet.
Oletpa tyhmä.
Mun kokemuksen mukaan todellakin voi ainakin vahvistaa erityisyyttä.
Miehelläni on ocd josta on sanonut että äitinsä käytös/suhtautuminen häneen on pahentanut oireilua. On kauhistellut siis mieheni paidan lankoja tai hössöttänyt pienimmistäkin tahroista saaden miehenkin sitten yhä pahemmin kiinnittämään niihin huomiota. Ei ole myöskään kyseenalaistanut mieheni jo pienenä alkanutta pakkomiellettä kaiken täydellisyyteen. Nykyään sanoo, että oli todellinen karhunpalvelus. Mies kumminkin nykyään on saanut ocd:n hallintaan ja äidinkin rauhoittumaan.
Mulla itellä on lievä cp-vamma. Tunnen monia joilla on suunnilleen yhtä lievä cp mutta elävät kuitenkin hyvin erilaista elämää kuin minä. Heidän elämänsä on täynnä avustajia, taksipalveluita, liikkumismopoja ja ties mitä vaikka vammamme aste on jotakuinkin sama. Kävivät myös erityiskoulun jossa kouluaineissa ei menty yhtä syvälle kuin normaalisti. Pahimmillaan kaikkia autettiin vessassa ja laitettiin jopa vaippoihin vaikka varmasti jotkut olisivat pärjänneet ilman.
Yksi hehkutti kuinka sai itse vuoan uuniin eikä tarvinnut hälyttää avustajaa. Pidin tätä outona sillä tietyssä mielessä hän on toimivampi kuin minä fyysisesti enkä ikinä ole kokenut tarvitsevani avustajaa mihinkään, saatika sitten vuoan siirtelyyn.
He myös tuntuvat selittävän kaiken vammallaan. Päänsärky? No mulla on vamma. Väsyttääkö? Vamma.
On ollut ihan mielenkiintoista tutustua heihin mutta samalla en osaa vain samaistua.
CP-vammankin oireita voi monin tavoin helpottaa. Liikunta on yksi iso tapa. He kuitenkin näkevät vammansa ehdottomana ja pysyvänä. Ehkä jopa pahenevana (CP ei pahene). Pysyvä siis tietty vamma onkin mutta oireiden ei tarvitse olla. Itse esim. jouduin kipujen takia pyörätuoliin mutta leikkauksen, treenin ja lihasrelaksanttien avulla kävelen kokoajan enemmän. Lopulta voin heivata tuolin kokonaan, niin lääkäritkin sanovat.
Opettele lukemaan. En väittänyt, että sisaruksia pitäisi siirtää sivuun. Mutta että JOS lapsella on adhd, häiriötön mahdollisuus opetella asioita on hyväksi, ei AINAKAAN haitaksi, mitä ap olettaa.
Totta kai sisaruksia saa olla läsnä, mutta mietipä vaikka jotakin muuta tilannetta, vaikkapa lukemaan opettelua... mitäpä luulet, oppiiko adhd-lapsi paremmin, jos saa opetella uutta taitoa oman huoneen rauhassa vai jos tekee sitä keittiön pöydän ääressä samaan aikaan kun vieressä pauhaa televisio ja äiti ja sisarus keskustelevat ja touhuavat vieressä...?