Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhempi ainakin osittain kasvattaa lapsestaan erityislapsen?
10.08.2019 |
Ymmärrän siis, että neurologiset häiriöt eivät todellakaan tule kasvatuksesta, mutta mietin tässä vain ystäväni lasta, joka on erityislapsi (adhd ja ehkä jotain muutakin) ja sitä, miten ystäväni suhtautui häneen vauvana. Meillä siis on samanikäiset lapset muutaman kuukauden ikäerolla, vanhemmat lapset olivat 3-vuotiaita, kun nuoremmat syntyivät. Meillä vauva pötkötteli lattialla, kun vanhempi leikki, mutta aina kun tulivat meille (noin kerran tai kaksi viikossa), äiti piti vauvan (tämän myöhemmin erityislapseksi paljastuneen) sitterissä ja fyysisesti seisoi sen sitterin edessä, jos jompikumpi isommista tuli parin metrin päähän. Siirteli sitä sitteriä koko ajan ja huuteli jo kauas, että varo vauvaa. Ei kysekään, että tämä vauva olisi päässyt leikkimatolle oman vauvani viereen, koska häntä pelotti ilmeisesti minun vanhempi lapseni (joka oli ja on ihan tavallinen lapsi, ei mikään riehuja eikä kiusaaja eikä ylipäätään ollut kiinnostunut vauvoista normaalia enempää). Vauva ei ollut mikään erityisen tyytymätön ainakaan meillä ollessaan eli vaikutti kyllä ihan viihtyvän siinä sitterissä. Muutimme myöhemmin hiukan kauemmaksi ja nyt sitten kun nämä vauvat ovat aloittamassa koulua, tapasimme jälleen ja sain tietää tästä diagnoosista, ja aivan väkisin vain tuli mieleen se äidin erikoinen käytös vauvansa suhteen. Olen harvoin nähnyt yhdenkään äidin niin pelokkaana lapsensa suhteen.
Voiko siis ehkä lapsen piirteitä jollakin tapaa vahvistaa niin, että ne tulevat määrääviksi/laukeavat, kun koko ajan on varjeltu ja paapottu (esim. isompien piti olla toisessa huoneessa ja minun vauvani sylissäni, jos hänen vauvansa yritti kontata)? Vai oliko vain sattumaa tai ehkä äidin suojeluvaistoa erityiseksi kokemaansa lasta kohtaan?
Nyt isompana tämä varjeltu lapsi on aggressiivinen, fyysinen (tönii), sosiaalisesti taitamaton esim. hänellä ei ole kavereita eikä kukaan oikein viihdykään tönivän ja purevan 7-vuotiaan kanssa. Hän huutaa puhuessaan ja vaatii koko ajan huomiota. Isosiskonsa toki on erittäin suloinen tapaus, mutta häntä ei koskaan varjeltukaan samalla tavalla.
Kommentit (36)
Uskon niin. Lapsen herkkyyttä korostetaan, mitään vaatimuksia käytökselle ei ole. Riidat ja lyönnit on toisen osapuolen syy... Lapsen ei tarvitse edes kävellä koska on niin herkkä ettei voi sietää rasittumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tuosta tapauksesta.
Neurologiset ongelmat voivat aiheutua äidin a-käytöstä ja huumeista raskauden aikaan eli "itseaiheutettuja" vammoja voi olla. Siksi kannatan jotain kierukoita päihdeongelmaisille naisille. Miehet voisi steriloida, jos on kovin paha ongelma tuolla sektorilla. Jopa 600 FAS-lasta syntyy vuosittain. Ja he tarvitsevat jotain tukea koko elämänsä. Ja veroillahan se tuki maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelussa työskentelevänä väitän, että vanhemmat voivat todellakin käytöksellään vahvistaa ja voimistaa erityislapsen erityisyyttä.
Kuin myös samaa mieltä
Voi mutta ei neurologisesti poikkeavaa lasta, eli esim levoton ja aggressiivinen lapsi voi yhtä hyvin olla tulosta neurologisesta poikkeavuudesta kuin rajattomasta ja sitä myöten turvattomasta kasvatuksesta, esim kiintymyssuhdehäiriöt ja käytöshäiriöt on ympäristön tulosta eikä synnynnäistä ja erityislapsia hekin ovat.
Ei voi, koska diagnoosikriteerit ovat sellaiset, että kasvatus käydään läpi ja siitä ei saa tulla esiin mitään, mikä aiheuttaisi nämä oireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmivuotias veljenpoikani on vanhemmillani (eli mummulassa) ollessaan vilkas, hyvätapainen pikkumies. Kotonaan, eli monilapsisessa useiden etävanhempien ja sattumanvaraisen arjen sävyttämässä kasvuympäristössä hän on ylivirittynyt, reaktiivinen ja keskittymiskyvytön.
Sama lapsi voi vaikuttaa hyvin erilaiselta eri kasvuympäristöissä.
En usko että lapsi muuttuu kasvattajan takia, toki välillisesti kasvatus vaikuttaa hänen minäkuvaansa ja käsitykseen muista ihmisistä. Kotonaan pikkupoikaa joudutaan komentamaan paljon, koska hänen huomionsa harhailee eikä edes syömisestä meinaa tulla mitään. Rauhallisessa ja tylsässä maaseutuympäristössä voi kulua päiväkausia, ettei pojalle tarvitse sanoa moitteen sanaa...
Kyllä voi. Ei tietysti jokaisessa tapauksessa näin ole.
Esimerkiksi se, ettei tarjota ikään sopivia virikkeitä, ei puhuta, ei lueta, ei tueta iän mukaista kehitystä saattavat olla selittäviä tekijöitä, kun lapsella todetaan erityistarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nuo erilaiset susilapset ovat jääneet kehitysvammaisen tasolle, vaikka heillä olisi varmasti ollut eväät kehittyä aivan täysivaltaisiksi aikuisiksi.
Jos aikuiset eivät opeta lapselle arjen taitoja ja kulttuurista pääomaa (hyvät tavat, ihmissuhteet, arvot) niin lapsesta voi kasvaa täysi-ikäinen, mutta ei ikinä aikuista.
Ap, erityislapsi tarkoittaa erityistä tukea päivähoidossa ja/tai koulussa tarvitsevaa lasta. Heitä on diabeetikoista dysfaatikkoihin, kehitysvammaisista autisteihin, käytöshäiriöisistä näkövammaisiin.
Vain ns. psyykkisesti traumatisoidut voivat olla sellaisia, että heidän ongelmansa johtuvat kasvatukesta. Adhd on synnynnäinen neurologinen oireyhtymä, sitä EI saada aikaan kasvatuksella!
Mutta toki se, miten lapsi käyttäytyy on aina yhdistelmä synnynnäisiä ja ympäristön aiheuttamia piirteitä. Kasvatuksella voidaa vaikuttaa siihen, miten adhd ilmenee.
Tosin äärimmäisen vaikea kuvitella, miten ylivilkkautta ja keskittymiskyvyttömyyttä saadaan aikaan sillä, että äiti varjelee lasta tönimiseltä ja on vähän ylihuolehtiva. Pikemminkin luulisi, että se, jonka lapset ovat kasvaneet koko ajan hälyn ja fyysisen ärsyketulvan keskellä olisivat niitä keskittymiskyvyttömiä häilääjiä!
Eli anteeksi nyt ap kärjistys, mutta kuvauksesi perusteella olisin pikemminkin ennustanut, että sinun lapsesi oirehtisi...
Mutta kuten sanottua, jos lapsella on diagnosoitu eikä mikään itsekeksitty neurologinen ongelma, niin se on kyllä synnynnäinen, ei kasvatuksella aikaansaatu. Sen hoitoon voi toki perehtyä ja paneutua paremmin tai huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, erityislapsi tarkoittaa erityistä tukea päivähoidossa ja/tai koulussa tarvitsevaa lasta. Heitä on diabeetikoista dysfaatikkoihin, kehitysvammaisista autisteihin, käytöshäiriöisistä näkövammaisiin.
Vain ns. psyykkisesti traumatisoidut voivat olla sellaisia, että heidän ongelmansa johtuvat kasvatukesta. Adhd on synnynnäinen neurologinen oireyhtymä, sitä EI saada aikaan kasvatuksella!
Mutta toki se, miten lapsi käyttäytyy on aina yhdistelmä synnynnäisiä ja ympäristön aiheuttamia piirteitä. Kasvatuksella voidaa vaikuttaa siihen, miten adhd ilmenee.
Tosin äärimmäisen vaikea kuvitella, miten ylivilkkautta ja keskittymiskyvyttömyyttä saadaan aikaan sillä, että äiti varjelee lasta tönimiseltä ja on vähän ylihuolehtiva. Pikemminkin luulisi, että se, jonka lapset ovat kasvaneet koko ajan hälyn ja fyysisen ärsyketulvan keskellä olisivat niitä keskittymiskyvyttömiä häilääjiä!
Eli anteeksi nyt ap kärjistys, mutta kuvauksesi perusteella olisin pikemminkin ennustanut, että sinun lapsesi oirehtisi...
Mutta kuten sanottua, jos lapsella on diagnosoitu eikä mikään itsekeksitty neurologinen ongelma, niin se on kyllä synnynnäinen, ei kasvatuksella aikaansaatu. Sen hoitoon voi toki perehtyä ja paneutua paremmin tai huonommin.
Kiitos viestistä, näin vähän ajattelinkin, mutta tuntui vain niin oudolta tuo ylisuojeleminen. Siksi kysynkin nyt, miksi minun lapsestani olisi voinut tulla oirehtija. Onko vauvan oltava koko ajan poissa lattialta? Meillä oli siis sellainen leikkipatja, jonka yli meni tanko ja jossa vauva viihtyi myös, varsinkin jos joku heilutteli niitä roikkuvia pehmoja. Millä tavoin tämä saa aikaan oirehtimista? En kirjoittanut paljoakaan oman lapseni kasvatuksesta, joten siksi kiinnostaa, miten olisin kuvauksellani saanut aikaan erityislapsen. Onko mielestäsi siis erityislapsi sellainen, jota on laiminlyöty? Ja että normaalimpaa on kokea muut lapset uhkana ja vaarana jatkuvasti? Minusta siis se vauvan ja taaperon ylisuojeleminen oli outoa, mutta ilmeisesti viestisi tarkoituksena on sanoa, että juuri minun käytökseni eli siis se, että en ollut koko ajan suojelemassa vauvaani sisarukseltaan, oli riskialtista käytöstä.
Olin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa sellaisessa koulussa missä oli normiluokan rinnalla myös erityisluokka.
Vanhempainillassa ihmettelin mielessäni, että onpa tosi monta perhettä, missä myös pienemmät sisarukset ovat mukana vanhempanillassa. Vanhempien lasteni vanhempainilloissa oli aina ollut mukana vain aikuisia, ei koskaan yhtään lasta.
Kun jakauduimme yhteisen osuuden jälkeen omiin luokkiin, niin meidän normioppilaiden luokkaan tuli vain aikuisia. Kaikki ne, jotka olivat raahanneet mukaan lapsia olivat etityisoppilaiden vanhempia. Mikä yhteensattuma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ensimmäistä kertaa vanhempainillassa sellaisessa koulussa missä oli normiluokan rinnalla myös erityisluokka.
Vanhempainillassa ihmettelin mielessäni, että onpa tosi monta perhettä, missä myös pienemmät sisarukset ovat mukana vanhempanillassa. Vanhempien lasteni vanhempainilloissa oli aina ollut mukana vain aikuisia, ei koskaan yhtään lasta.
Kun jakauduimme yhteisen osuuden jälkeen omiin luokkiin, niin meidän normioppilaiden luokkaan tuli vain aikuisia. Kaikki ne, jotka olivat raahanneet mukaan lapsia olivat etityisoppilaiden vanhempia. Mikä yhteensattuma!
Mitä haet tällä takaa? Todellakin vain sattuma.
Mutta AP, uskon myös, että ylisuojelevuus on pahaksi. Kyllä kasvatus vaikuttaa kaikkeen.
Suomalaisten vanhempien perisynti on se, että lapsista kasvatetaan liian itsekeskeisiä hissukoita. Toisia ei oteta huomioon yhtään... niin kuin vaikka Keski-Euroopassa. Siellä jo lapset on ihan erilaisia, ystävällisiä ja iloisia.
Kuulemma parhaiten pärjäävät ne, joita kohdellaan niin kuin muitakin. Tästä siis on näyttöä ihan lähtien jostain talidomidilapsista, joilla kädet ovat nysät jne. Normaali kohtelu ei siis tässä tarkoita sitä, että heitä voltti, jos jalat puuttuu, mutta että vastuunkantoa omasta käytöksestä odotetaan ihan tavalliseen tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla on tosi isovaikutus lapsen älylliseen kehitykseen.
Olisi tärkeätä saada edullisia kerhoja koulun tiloissa koulun jälkeen. Näissä kerhoissa lapset saisi sitten virilkeitä ja älyllisiä haasteita. Illalla kotona flegmaattiset jopa tyhmät vanhemmat saisivähemmän hallaa aikaiseksi.
Nepsy lapset eivät ole vanhempien toimesta nepsyjä: "aivovamma" eli aivojen synnynnäinen erilaisuus. Toki vanhemmalla/vanhemmilla on usein diagnosoimaton oireyhtymä myös itsellään, koska tämä on perinnöllinen ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, erityislapsi tarkoittaa erityistä tukea päivähoidossa ja/tai koulussa tarvitsevaa lasta. Heitä on diabeetikoista dysfaatikkoihin, kehitysvammaisista autisteihin, käytöshäiriöisistä näkövammaisiin.
Vain ns. psyykkisesti traumatisoidut voivat olla sellaisia, että heidän ongelmansa johtuvat kasvatukesta. Adhd on synnynnäinen neurologinen oireyhtymä, sitä EI saada aikaan kasvatuksella!
Mutta toki se, miten lapsi käyttäytyy on aina yhdistelmä synnynnäisiä ja ympäristön aiheuttamia piirteitä. Kasvatuksella voidaa vaikuttaa siihen, miten adhd ilmenee.
Tosin äärimmäisen vaikea kuvitella, miten ylivilkkautta ja keskittymiskyvyttömyyttä saadaan aikaan sillä, että äiti varjelee lasta tönimiseltä ja on vähän ylihuolehtiva. Pikemminkin luulisi, että se, jonka lapset ovat kasvaneet koko ajan hälyn ja fyysisen ärsyketulvan keskellä olisivat niitä keskittymiskyvyttömiä häilääjiä!
Eli anteeksi nyt ap kärjistys, mutta kuvauksesi perusteella olisin pikemminkin ennustanut, että sinun lapsesi oirehtisi...
Mutta kuten sanottua, jos lapsella on diagnosoitu eikä mikään itsekeksitty neurologinen ongelma, niin se on kyllä synnynnäinen, ei kasvatuksella aikaansaatu. Sen hoitoon voi toki perehtyä ja paneutua paremmin tai huonommin.
Kiitos viestistä, näin vähän ajattelinkin, mutta tuntui vain niin oudolta tuo ylisuojeleminen. Siksi kysynkin nyt, miksi minun lapsestani olisi voinut tulla oirehtija. Onko vauvan oltava koko ajan poissa lattialta? Meillä oli siis sellainen leikkipatja, jonka yli meni tanko ja jossa vauva viihtyi myös, varsinkin jos joku heilutteli niitä roikkuvia pehmoja. Millä tavoin tämä saa aikaan oirehtimista? En kirjoittanut paljoakaan oman lapseni kasvatuksesta, joten siksi kiinnostaa, miten olisin kuvauksellani saanut aikaan erityislapsen. Onko mielestäsi siis erityislapsi sellainen, jota on laiminlyöty? Ja että normaalimpaa on kokea muut lapset uhkana ja vaarana jatkuvasti? Minusta siis se vauvan ja taaperon ylisuojeleminen oli outoa, mutta ilmeisesti viestisi tarkoituksena on sanoa, että juuri minun käytökseni eli siis se, että en ollut koko ajan suojelemassa vauvaani sisarukseltaan, oli riskialtista käytöstä.
Ei, puhuin ärsyketulvasta. Kuten kyllä ihan selvällä suomella tuossa sanoinkin jo. Ärsykkeiden rajoittaminen ja sen varmistaminen, että lapsi saa keskittyä vaikkapa konttaamiseen opetteluun häiriöttä vs. se, että koko ajan ympärillä pyörii paljon ihmisiä, meteliä ja touhua, joka kiinnittää ja hajottaa huomiota.
En ota siis tietenkään kantaa oikeasti kenenkään kasvatukseen parin lauseen perusteella. Älä ota sinäkään tuollaisia tulkintoja vain muutaman tilanteen perusteella. Ehkä kaverillasi on lapsistasi tai omasta esikoisestaan vähän erilaiset tulkinnat, ja hän on todistanut ikäviä tilanteita, joihin haluaa varautua. Kuka tietää, kysy ystävältäsi.
Joka tapauksessa ihan varmaa on, että ylisuojelevuus - vaikka turhaa ja lapsen motorista kehitystä kenties hidastavaa onkin (monien taitojen oppiminen edellyttää tiettyä kolhuille altistumista) - EI AIHEUTA ADHD:TÄ, eikä edes lisää sen oirehtimista. Paljon enemmän adhd-oireistoa vaikeuttaa häly ja ärsyketulva.
En kutsuisi ärsyketulvaksi tai hälyksi oman sisaruksen ja tämän kaverin puuhailua. Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen "vauva jalustalle"-ajattelu. Ei niitä adhd-tyyppejä ole ollut menneisyydessä yhtään enempää, vaikka vauvat kasvoivat suurperheessä, jossa sisarukset hoitivat ne lapset usein naapuritalon lasten kanssa yhdessä.
On myös aivan älytöntä väittää, etteikö lapsen kehitykseen vaikuttaisi negatiivisesti se, että lapsi on koko ajan keskiössä, suojeltavana aivan kuin muu maailma olisi erittäin paha ja koko ajan pitäisi olla nyrkit pystyssä varomassa. Ja näinhän tuo erityislapsi käyttäytyykin eli kerjää huomiota ja on aggressiivinen.
Geenit on oma juttunsa mutta kyllä sillä ympäristöllä luodaan nimenomaan pikkukeisareita. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, erityislapsi tarkoittaa erityistä tukea päivähoidossa ja/tai koulussa tarvitsevaa lasta. Heitä on diabeetikoista dysfaatikkoihin, kehitysvammaisista autisteihin, käytöshäiriöisistä näkövammaisiin.
Vain ns. psyykkisesti traumatisoidut voivat olla sellaisia, että heidän ongelmansa johtuvat kasvatukesta. Adhd on synnynnäinen neurologinen oireyhtymä, sitä EI saada aikaan kasvatuksella!
Mutta toki se, miten lapsi käyttäytyy on aina yhdistelmä synnynnäisiä ja ympäristön aiheuttamia piirteitä. Kasvatuksella voidaa vaikuttaa siihen, miten adhd ilmenee.
Tosin äärimmäisen vaikea kuvitella, miten ylivilkkautta ja keskittymiskyvyttömyyttä saadaan aikaan sillä, että äiti varjelee lasta tönimiseltä ja on vähän ylihuolehtiva. Pikemminkin luulisi, että se, jonka lapset ovat kasvaneet koko ajan hälyn ja fyysisen ärsyketulvan keskellä olisivat niitä keskittymiskyvyttömiä häilääjiä!
Eli anteeksi nyt ap kärjistys, mutta kuvauksesi perusteella olisin pikemminkin ennustanut, että sinun lapsesi oirehtisi...
Mutta kuten sanottua, jos lapsella on diagnosoitu eikä mikään itsekeksitty neurologinen ongelma, niin se on kyllä synnynnäinen, ei kasvatuksella aikaansaatu. Sen hoitoon voi toki perehtyä ja paneutua paremmin tai huonommin.
Kiitos viestistä, näin vähän ajattelinkin, mutta tuntui vain niin oudolta tuo ylisuojeleminen. Siksi kysynkin nyt, miksi minun lapsestani olisi voinut tulla oirehtija. Onko vauvan oltava koko ajan poissa lattialta? Meillä oli siis sellainen leikkipatja, jonka yli meni tanko ja jossa vauva viihtyi myös, varsinkin jos joku heilutteli niitä roikkuvia pehmoja. Millä tavoin tämä saa aikaan oirehtimista? En kirjoittanut paljoakaan oman lapseni kasvatuksesta, joten siksi kiinnostaa, miten olisin kuvauksellani saanut aikaan erityislapsen. Onko mielestäsi siis erityislapsi sellainen, jota on laiminlyöty? Ja että normaalimpaa on kokea muut lapset uhkana ja vaarana jatkuvasti? Minusta siis se vauvan ja taaperon ylisuojeleminen oli outoa, mutta ilmeisesti viestisi tarkoituksena on sanoa, että juuri minun käytökseni eli siis se, että en ollut koko ajan suojelemassa vauvaani sisarukseltaan, oli riskialtista käytöstä.
Ei, puhuin ärsyketulvasta. Kuten kyllä ihan selvällä suomella tuossa sanoinkin jo. Ärsykkeiden rajoittaminen ja sen varmistaminen, että lapsi saa keskittyä vaikkapa konttaamiseen opetteluun häiriöttä vs. se, että koko ajan ympärillä pyörii paljon ihmisiä, meteliä ja touhua, joka kiinnittää ja hajottaa huomiota.
En ota siis tietenkään kantaa oikeasti kenenkään kasvatukseen parin lauseen perusteella. Älä ota sinäkään tuollaisia tulkintoja vain muutaman tilanteen perusteella. Ehkä kaverillasi on lapsistasi tai omasta esikoisestaan vähän erilaiset tulkinnat, ja hän on todistanut ikäviä tilanteita, joihin haluaa varautua. Kuka tietää, kysy ystävältäsi.
Joka tapauksessa ihan varmaa on, että ylisuojelevuus - vaikka turhaa ja lapsen motorista kehitystä kenties hidastavaa onkin (monien taitojen oppiminen edellyttää tiettyä kolhuille altistumista) - EI AIHEUTA ADHD:TÄ, eikä edes lisää sen oirehtimista. Paljon enemmän adhd-oireistoa vaikeuttaa häly ja ärsyketulva.
No mitäs sinä niille vanhemmille lapsille sitten teet, kun se nuorin kultamussu nyt harjottelee konttaamista ilman hälyä? Komeroon?
Vierailija kirjoitti:
En kutsuisi ärsyketulvaksi tai hälyksi oman sisaruksen ja tämän kaverin puuhailua. Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen "vauva jalustalle"-ajattelu. Ei niitä adhd-tyyppejä ole ollut menneisyydessä yhtään enempää, vaikka vauvat kasvoivat suurperheessä, jossa sisarukset hoitivat ne lapset usein naapuritalon lasten kanssa yhdessä.
On myös aivan älytöntä väittää, etteikö lapsen kehitykseen vaikuttaisi negatiivisesti se, että lapsi on koko ajan keskiössä, suojeltavana aivan kuin muu maailma olisi erittäin paha ja koko ajan pitäisi olla nyrkit pystyssä varomassa. Ja näinhän tuo erityislapsi käyttäytyykin eli kerjää huomiota ja on aggressiivinen.
Geenit on oma juttunsa mutta kyllä sillä ympäristöllä luodaan nimenomaan pikkukeisareita. .
Höpö höpö. Ennen muinoin oli kaikkia MUITA ärsykkeitä paljon vähemmän. Maalaistuvan nurkassa ei pauhannut televisio, ulkoa ei kuulunut koko ajan ääniä naapurista, autoista ja yli lentävistä lentokoneista ja äidin ja äidin ystävättären kännykkä ei piipahdellut vähän väliä ja keskeyttänyt äidin läsnäoloa.
Hälyisyys ja liikkuvat ja puhuvat ihmiset OVAT ärsykkeitä. Ärsyke tarkoittaa siis huomiota jakavaa/hajottavaa asiaa, johon lapsi kiinnittää huomiota. Normaali lapsi kiinnittää ihmisiin huomiota, piste.
En minä sanonut, että ne aiheuttavat adhd:tä, opettele nyt herranen aika ymmärtämään lukemaasi. Ekassa kommentissani korostin asiaa. Adhd on todellakin synnynnäinen neurologinen ominaisuus, jota EI AIKAANSAADA MILLÄÄN KASVATUKSELLA.
Mutta jos nyt puhutaan siis adhd:n oirehtimisesta, niin toden totta, ihmisvilinä hajottaa keskittymiskykyä, joka adhd-lapsella on alkaa päällekin heikkoa. Siksi adhd-lapset hyötyvät esimerkiksi koulussa pienryhmistä ja/tai siitä, että heillä on halutessaan käytössä esimerkiksi kuulosuojaimet ja työpiste, jossa on rajattu näkö- ja kuuloärsykkeitä. Toki on muitakin konsteja, mutta nämä siis liittyvät ärsyketulvan rajaamiseen.
Lastensuojelussa työskentelevänä väitän, että vanhemmat voivat todellakin käytöksellään vahvistaa ja voimistaa erityislapsen erityisyyttä.