Kauan sitten tapahtuneet erikoisuudet suvuissanne?
En oo löytänyt omastani kuin että
-5 polvea sitten 1812 esiäitini oli kartanon tytär ja meni naimisiin kartanon rengin kanssa. (varmaan harmitti vanhempia).
- toisessa haarassa 4 polvea sitten esi-isäni joutui sotavangiksi Englantiin Oolannin sodassa.
Mitä teillä on?
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Eräs tilallinen onnistui karkoittamaan satakunta ryssää suomensodassa pelkällä aitan avaimella. Oli menossa lukitsemaan maakellarin ovea kun oli kuulut Venäjän sotilaiden olevan tulossa, matkalla maakellarille talon isäntä joutuikin näiden sotilaiden väijyttämäksi ja sai siinä rytäkässä luodista ja rysähti maahan. Venäläiset sotilaat luulivat tätä kuolleeksi ja alkoivat juoda siinä itse keitettyä paloviinaa sekä kasaamaan nuotiota kun talon isäntä nousikin pökerryksissä ylös. Sotilaat luulivat että tämä oli herännyt kuolleista juoksivat kauhuissaan pakoon niin että unohtivat ottaa pyssynsä mukaan. Selvisi että venäläisten ampuma aseen luoti olikin osunut isännän rintataskussa olleeseen aitan avimeen ja näin ssätänyt tämän hengen. Tästä tapauksesta talon isännälle myönnettiin mitalli ja kunniakirja jotka roikkuvat edelleen pappani kirjastohuoneen seinällä kyseisen isännän muotokuvan vieressä.
Luulin ensin että samalla tavalla kuin nykyään neuvotaan karkoittamaan päällekarkaaja avaimia helistämällä.
Avioero 1880-luvun alussa. Alkujaan pariskunta taisteli naimisiin pääsystä.
Raippatuomio, syynä varkaus tulevaa Oolannin sotasankaria vastaan.
Isoäidin isäksi on ehdolla kaksi potentiaalista ehdokasta. He eivät olleet sukua, mutta saman nimisiä samasta kylästä (vaikkakin suvut olivat tulleet sinne eri aikoina). Köyhiä taviksia, joiden molempien esi-isät olivat muinaista sivistyneistöä/high societyä ja marssivat Turun Akatemian perustamiskulkueessa.
Kapinallinen muusikko kauan ennen rock-musiikkia.
Liki 5-kymppisiä äitejä 2kpl. Toinen jäi synnytyksestä henkiin.
Todella vanhaksi eläneitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni syntyi 20-luvulla yh- äidille, joka oli pitäjän talon tyttäriä. Tuleva aviomies lähetettiin matkoihinsa, ja olemme arvelleet syytä. Mikä saa perheen ajamaan raskaana olevan tyttären lapsen isän pois silläkin uhalla, että aviottomana syntyvä lapsi on iso häpeä? Ainoaksi vaihtoehdoksi olen keksinyt sen, että lapsen isä oli jossei kokonaan niin ainakin osittain romani, ja se voisi olla syy miksi suku tai perhe ei huolinut miestä taloonsa. Isoisäni oli tummahiuksinen ja herkkä ruskettumaan, sekä hänen luonteensa oli melkoisen levoton. Hyvä korttimies, viihtyi porukoissa, osasi soittaa haitaria ja näytellä (eli lahjakas musikaalisesti ja näyttelijänä) sekä kauhea polte maanteille tai reissuun, hirveän huonosti asettui mihinkään vaikka oli muuten sopeutuvainen luonne.
Olen päätellyt isyyttä siitäkin, että isoisäni äiti majoitti myöhemmin perimänsä talon pihassa romanivankkureita ja äitini oli juossut lasten seassa tasan yhtä ruskeana kuin muutkin näiden seurueiden lapsista, eikä kukaan ollut erottanut häntä jossei tuntenut. Kuulemma epätavalliseen tyyliinsä isoisoäitini oli istunut siellä samalla nuotiolla, antanut käyttää pesutilojaan ja keittiötään ja vaarini oli ollut mukana tottakai. Minusta tuo jo kertoo paljon, tai sitten ei mitään, mutta normaalisti keskisuomen pitäjillä ei hirveästi katsottu romanivankkureita hyvällä.
Mutta nyt, 2010- luvulla kun katselen valokuvia ja nykyhetkeä, niin käsitys vahvistuu - romanimiehet ovat haistatelleet Imatralla äidilleni joskus bensatankeilla, ja tässä pitää tietää että he luulivat äitiäni omikseen joka on luopunut hameesta. Äidilläni on paksu pitkä kihartuvaan taipuva musta tukka ja on aika vanttera, ja jos hänelle laittaisi romanimekon niin en kyllä suomalaisena pitäisi. Itse taas olen ollut aina todella levoton luonne, en meinaisi millään pysyä paikoillani ja tummatukkaisena kävin myös romanilapsesta. Uskottavasti myös tietyt ennustaja- ja noitataipumukset tulevat myös tuolta kautta. Emme oikeasti tiedä mitään, mutta tämä on hyvää arvailua, ja ehkä tämä selittää senkin miksi en osaa olla kovinkaan rasistinen tuota vähemmistöä kohtaan vaan tunnen ihmeellistä hengenheimolaisuutta. Toisaalta ovathan ajat heidänkin osaltaan muuttuneet suotuisampaan suuntaan.
Huoh, onpa tuossakin syy olla ylpeä taustastaan...
Miksei olisi?
Vierailija kirjoitti:
Mummini serkku oli syntynyt vuonna 1921, ja nuorena poikana rakastunut romaninaiseen. Naisen suku ei suhdetta hyväksynyt, ja tilanne päättyi serkun puukotukseen. Hän selvisi, tatuoi naisen kuvan rintaansa eikä koskaan mennyt naimisiin. Sitä tatuointia pikkutyttönä ihailin kovasti, kun uitiin "kilpaa" mökin rannassa. (Terkkuja tutuille!)
Isänisä oli huutolaislapsi. Aiheesta ei koskaan puhuttu sen enempää, mutta papan yksinpärjäämisen vahvuus valitettavasti jossain vaiheessa kääntyi suoranaiseksi julmuudeksi muita, varsinkin omia lapsiaan kohtaan. Hänen vaimonsa taas jäi minulle etäiseksi. Mummon äiti oli alkujaan jostakin Lapin perukoilta, ja hän palasi sinne saatuaan lapsensa suurin piirtein aikuisiksi. Asui erakkona, eikä mielellään tavannut ketään. (Pahimpina päivinä, kolmen lapsen äitinä, pelkään että meissä on isommummon kanssa paljon yhteistä...)
Mitään ihmeellistä ei kyllä ole. Miehen isoisovanhemmat taas muistelivat sisällissodan aikaa, kuinka heidän pienellä pitäjällään oli todella vaarallista. Sahasta elantonsa saava kylä oli Lammin ja Lahden välissä, vilkas kulkureitti ja juuri sellainen päivän matkanteon jälkeen paikka jossa viettää yö. Isoisoäitinsä kertoi, miten punaiset tulivat tietä pitkin, ja hän sisaruksineen menivät jonkin rakennuksen alle piiloon, kun isänsä jäi tielle. Selvisi siitä, mutta samoihin aikoihin Mommilan kartanon omistaja ammuttiin. Sekä omat isovanhempani perheineen että miehen, onnistuivat pitämään puolueettomuutensa, mutta sitten muita sukulaisia löytyi molemmilta puolilta. Mummini tosin viipyili pitkiä aikoja läheisellä punaisten hautasmaalla, ja varsinkin teini-ikäisenä mieleni kehitteli ties mitä tarinoita, vaikka mummi syntyi vasta sisällissodan jälkeen.
"When I was only seventeen, I fell in love with the gypsy queen..."
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni isoisoisällä ja hänen veljellään oli joku riitä, todennäköisesti perinnöstä. Sen seurauksena heidän sukuhaaransa ovat tänä päivänäkin erillään. Toisen veljeksen jälkeläiset ovat "niitä toisia", joiden kanssa ei kuulukaan olla missään tekemisissä. (Itse voisin kyllä olla tekemisissä heidän kanssaan, jos vaan tilaisuus tulisi.) En tiedä, onko Suomessa muita ko. sukunimen kantajia kuin näiden kahden veljeksen jälkeläisiä.
Samanlainen tarina, toinen veli jäi kartanoon ja toisen veljen leski ja poika joutuivat lähtemään lesken sukulaisten nurkkiin ja mukaan saivat sen verran omaisuutta, mitä hevosrekeen mahtui. Poika meni aikuisena ison talon tyttären kanssa naimisiin ns. kotivävyksi.
Suvussa suomalaismies halusi ottaa vaimokseen romaninaisen, alkoivat elää suomalaista elämää ilmeisesti kontaktit naisen sukuun jäi siitä puolesta ei ole tietoa enää.
Ex oli alkujaan kaupungista, minä maalta. Kuitenkin sukumme ovat törmänneet jo 1800-luvun puolivälissä. Hänen kauempaa tullut esiäitinsä ja samoin muuttanut esi-isäni veli sattuivat töihin samaan taloon.
Tämän naisen vävyn suvusta pari naista kävi piikomassa kotikunnassani. Kun nuorempi heistä jätti työpaikkansa ja lähti kotiin, isoisäni vaarin perhe muutti samaan taloon vuosikymmeniksi.
60-luvulla enoni yritti exän tädille yöksi.
Oma tätini, joka oli saman niminen, ikäinen ja saman nimisen miehen kanssa naimisissa, asui pitkään heidän vanhassa naapurustossaan.
Isoisoisäni isoisoisä talollinen P.S. on 1840-luvulla esiintynyt juovuksissa kirkonmäellä ja on sen vuoksi saanut häpeärangaistuksen. Merkintä tästä rangaistuksesta on merkitty pitäjän henkikirjoihin vielä 30 vuotta tapahtuman jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isopappa oli kotoisin karjalasta ja hetken aika hänen isänsä ehti toimia tsaarin perheen hevoskuskina. Kuulema tsaarin tyttärillä oli usein salaista sutinaa näiden tallipoikien kamssa ennen vallankumousta ja niistä syntyi moni salattu lapsi jotka sitten lähetettiin isän mukaan turvaan kun tilanne Venäjällä alkoi käydä liian levottomaksi.
Onkohan juttu lähtenyt hieman elämään, sillä olisi yllättävää, että tsaarin tyttäret olisivat synnyttäneet monta salalasta tallipoikien kanssa.
Juuri näin. Ennen vallankumousta tsaari Nikolai II:n tyttäret ovat kaikki olleet hyvin nuoria. Tyttäristä vanhin, Olga, täytti 22 vuotta vuonna 1917, ja nuorin, Anastasia, 16 vuotta. Lisäksi tyttäriä valvottiin ajan tavan mukaan tarkasti. Tilanteita, joissa suuriruhtinatar olisi voinut olla kahdestaan tallirengin kanssa, ei varmasti syntynyt helposti.
Tyypillisesti kun ollaan tyytymättömiä hallitsijoihin, pyritään heidän maineensa tahraamaan, ja yksi keino tähän on keksiä juttuja kuningatarten ja prinsessojen seksuaalisesta holtittomuudesta.
Jo Ranskan vallankumouksen aikaan levitettiin törkeitä piirroksia kuninkaan väitetystä irstaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Isoisoisäni isoisoisä talollinen P.S. on 1840-luvulla esiintynyt juovuksissa kirkonmäellä ja on sen vuoksi saanut häpeärangaistuksen. Merkintä tästä rangaistuksesta on merkitty pitäjän henkikirjoihin vielä 30 vuotta tapahtuman jälkeenkin.
Nuo merkinnät istuivat sitkeässä. Sukulaisen kuolleena syntyneestä bastardista jaksetaan mainita iät ajat.
Suvussani eräs mies niin sanotusti kurkutti vaimoaan.