Lue keskustelun säännöt.
Kauan sitten tapahtuneet erikoisuudet suvuissanne?
09.08.2019 |
En oo löytänyt omastani kuin että
-5 polvea sitten 1812 esiäitini oli kartanon tytär ja meni naimisiin kartanon rengin kanssa. (varmaan harmitti vanhempia).
- toisessa haarassa 4 polvea sitten esi-isäni joutui sotavangiksi Englantiin Oolannin sodassa.
Mitä teillä on?
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni syntyi 20-luvulla yh- äidille, joka oli pitäjän talon tyttäriä. Tuleva aviomies lähetettiin matkoihinsa, ja olemme arvelleet syytä. Mikä saa perheen ajamaan raskaana olevan tyttären lapsen isän pois silläkin uhalla, että aviottomana syntyvä lapsi on iso häpeä? Ainoaksi vaihtoehdoksi olen keksinyt sen, että lapsen isä oli jossei kokonaan niin ainakin osittain romani, ja se voisi olla syy miksi suku tai perhe ei huolinut miestä taloonsa. Isoisäni oli tummahiuksinen ja herkkä ruskettumaan, sekä hänen luonteensa oli melkoisen levoton. Hyvä korttimies, viihtyi porukoissa, osasi soittaa haitaria ja näytellä (eli lahjakas musikaalisesti ja näyttelijänä) sekä kauhea polte maanteille tai reissuun, hirveän huonosti asettui mihinkään vaikka oli muuten sopeutuvainen luonne.
Olen päätellyt isyyttä siitäkin, että isoisäni äiti majoitti myöhemmin perimänsä talon pihassa romanivankkureita ja äitini oli juossut lasten seassa tasan yhtä ruskeana kuin muutkin näiden seurueiden lapsista, eikä kukaan ollut erottanut häntä jossei tuntenut. Kuulemma epätavalliseen tyyliinsä isoisoäitini oli istunut siellä samalla nuotiolla, antanut käyttää pesutilojaan ja keittiötään ja vaarini oli ollut mukana tottakai. Minusta tuo jo kertoo paljon, tai sitten ei mitään, mutta normaalisti keskisuomen pitäjillä ei hirveästi katsottu romanivankkureita hyvällä.
Mutta nyt, 2010- luvulla kun katselen valokuvia ja nykyhetkeä, niin käsitys vahvistuu - romanimiehet ovat haistatelleet Imatralla äidilleni joskus bensatankeilla, ja tässä pitää tietää että he luulivat äitiäni omikseen joka on luopunut hameesta. Äidilläni on paksu pitkä kihartuvaan taipuva musta tukka ja on aika vanttera, ja jos hänelle laittaisi romanimekon niin en kyllä suomalaisena pitäisi. Itse taas olen ollut aina todella levoton luonne, en meinaisi millään pysyä paikoillani ja tummatukkaisena kävin myös romanilapsesta. Uskottavasti myös tietyt ennustaja- ja noitataipumukset tulevat myös tuolta kautta. Emme oikeasti tiedä mitään, mutta tämä on hyvää arvailua, ja ehkä tämä selittää senkin miksi en osaa olla kovinkaan rasistinen tuota vähemmistöä kohtaan vaan tunnen ihmeellistä hengenheimolaisuutta. Toisaalta ovathan ajat heidänkin osaltaan muuttuneet suotuisampaan suuntaan.
Huoh, onpa tuossakin syy olla ylpeä taustastaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni veli räjäytti itsensä ja lapsensa. Oli istunut dynamiittilaatikon päälle lapsineen ja laukaissut räjähteet.
Isäni enot teloitettu stalinin puhdistuksissa.
Syyt miksi ne miehet sinne Neuvostoliiton karkasivat on kyseenalaiset ja poliittiset.
Esi-isä taistellut krimin sodassa. Joutui sotavangiksi ja päätyi englantiin kunnes, sieltä takas suomeen kauttuan rautaruukkiin töihin.
Serkku aikoinaan harrasti tuota sukututkimusta, vanhin merkintä jonka löysi jostain esi-isästä oli se että hän oli häpeäpuuhun kiinnitetty juoppouden takia :D Sanoi hän vuodenkin, en vain valitettavasti muista sitä enää, tosi kauan sitten kuitenkin :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoisänisän I vaimo kuoli lapsivuoteeseen 5. lapsen synnyttyä. Mies meni heti uudelleen avioon nuoren naisen kanssa, jonka kanssa sitten seuraava lapsisarja. Ei kummallista muuten, mutta tässä välissä mies vaihtoi sukunimensä... Lapset olivat siis I sarjassa sukunimellä XXXX ja II sarjassa YYYY, mutta kumpikaan sukunimi ei ole "nykyinen" sukunimi.
Isoäidin kaksi tätiä lähtivät Amerikkaan suurina siirtolaisuusvuosina. Selvitin heidän kohtaloitaan ja nykyäänkin löytyy hänen jälkeläisiään, toisesta leidistä ei ole tietoja. Toinen avioitui USA:laisen kanssa, jolloin hänenkin sukunimensä tietysti vaihtui ja tätä sukulinjaa on vieläkin elossa.
Oletko mahdollisesti saanut yhteyttä kehenkään Amerikan sukulaiseesi?
Sain muutama vuosi sitten tietää, että yksi isän puolen sukulainen ja yksi äidin puolen sukulainen olivat keskenään sukulaiset 1700-luvulla. Eli vanhempani ovat sukulaisia keskenään. Ei ihme, että meistä lapsista vain esikoinen on ns. "normaali". Yksi veli on alkolisti mielenterveysongelmien kanssa, 1 veli teki itsemurhan, 1 veli ja 1 sisko kuolivat lapsina, 1 veli on kehitysvammainen, 1 veli ja 1 sisko ovat autistisia (autisti veli on lisäksi sokea ja psykoottinen) ja minä itse olen ollut lapsesta asti mielisairas, olen asunut siksi 12-vuotiaasta eli 27 vuotta laitoksissa, sairaaloissa ja lyhyitä aikoja tukiasunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isoisällä oli sisällissodan aikana tulleet kidutuksen jäljet vartalollaan. Niitä aina yritti peitellä.
Kauhulla odotan, milloin sisällissota tulee taas. Ja ketkä ovat osapuolet. Vastakkainasettelu voimistuu. Ulkkarit täällä ja suomalaiset tai sitten yhä pienenevä ja rikastuva omistajajoukko ja heikko-osaiset.
Huomaatteko. Esim vielä 80-luvulla ei olisi tullut mieleenkään, että sisällissotaa voiis tulla enää koskaan. Näin on suomi muuttunut.
No kahakkaahan tässä muhitellaan ja erikoisjoukkoja nuo tulijat lienevät ja käytetään ehkä Suomen pelastamiseskis muka Natojoukoissa. Mitäpä muuta varten ne tänne oltaisiin otettu? Venäjää vastaan uhitellaan mikä on typerää ja joukkojen tuominen tänne oli typerää.
Mummoni isä pahoinpiteli heinähangolla mummoni häihin tunkeutuneen aiemman kosiomiehen. Mies nuoli haavojaan jossain ladossa pari päivää. Kukaan siihen aikaan ei pitänyt tapausta oikein minään.
Toisen mummoni naimaton täti löydettiin kuolleena. Kukaan ei tiedä nykypäivänä, miksei asiaa lähdetty tutkimaan, ilmeisesti oli jotain seksuaalista häirintää ollut. Mutta poliisi ei lähtenyt penkomaan ja kirkonkirjoissakin lukee kuolinsyynä ”löytyi tieltä makaamasta”.
Mummon setä puolestaan voitti maatilan uhkapelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isopapalla oli tapana katsella noin 1850-luvulla, kun rikollisia kepitettiin Turussa erään tolpan luona. (nykyisen tyksin itäpuolella)
Hyvä olisi, jos tätä voisi katsella vielä nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli naimisissa ennen talvisotaa. Hän lähti rintamalle ja sai kuulla vaimonsa muhinoineen toisen miehen kanssa. Ero - ja sen jälkeen vaimoa etsittiin lehti-ilmoituksella. Mummo siihen vastasi, liitosta syntyi kuusi lasta. Vasta isovanhempien kuoltua sain tietää asiasta.
Mitä tässä nyt oli erikoista? Vai olenko liian nuori ymmärtämään? Olen 26.
Hei, en nyt oikeasti käsitä mitä outoa tuossa on. Pettämiset on sieltä syvältä, mutta silti mitä erikoista? Vai eikö kirjoittajan isoisällä olisi saanut olla ennen kirjoittajan mummoa ketään muuta?
No ehkäpä ainakin tuo, että se uusi vaimo etsittiin lehti-ilmoituksen kautta?
Ja tosiaan se, ettei siitä ensimmäisestä kerrottu kenellekään enne kuin sitten ukon kuoleman jälkeen.
Nolous ja moraalikäsitys ja kunnian menettäminen tai suvun häpäisemisestä olivat muinoin aivan täysin eri mittakaavassa kuin nykyään.
Vaikka eivät olekaan historiaa niin ovat fiktiivisiä kertomuksia ”mahdollista historiaa” - suosittelen lämpimästi lukemaan Kaari Utrion romaaneja. Niissä aukeaa mielenkiintoisesti minkälainen oli muinainen yhteiskunta - esim jos oli talon emäntä ja jäi leskeksi niin uusi ukko oli ”pakko” ottaa, Ja se uusi ukko sai omistusoikeuden ja määräysvallan paitsi siihen naiseen niin myös se kuolleen ukon omaisuuteen.
Jos ei muuta, niin nousee kyllä kiitollisuus siitä, että suomalaiset naiset ovat aikanaan heränneet tasa-arvostumisen taistoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummini serkku oli syntynyt vuonna 1921, ja nuorena poikana rakastunut romaninaiseen. Naisen suku ei suhdetta hyväksynyt, ja tilanne päättyi serkun puukotukseen. Hän selvisi, tatuoi naisen kuvan rintaansa eikä koskaan mennyt naimisiin. Sitä tatuointia pikkutyttönä ihailin kovasti, kun uitiin "kilpaa" mökin rannassa. (Terkkuja tutuille!)
Isänisä oli huutolaislapsi. Aiheesta ei koskaan puhuttu sen enempää, mutta papan yksinpärjäämisen vahvuus valitettavasti jossain vaiheessa kääntyi suoranaiseksi julmuudeksi muita, varsinkin omia lapsiaan kohtaan. Hänen vaimonsa taas jäi minulle etäiseksi. Mummon äiti oli alkujaan jostakin Lapin perukoilta, ja hän palasi sinne saatuaan lapsensa suurin piirtein aikuisiksi. Asui erakkona, eikä mielellään tavannut ketään. (Pahimpina päivinä, kolmen lapsen äitinä, pelkään että meissä on isommummon kanssa paljon yhteistä...)
Mitään ihmeellistä ei kyllä ole. Miehen isoisovanhemmat taas muistelivat sisällissodan aikaa, kuinka heidän pienellä pitäjällään oli todella vaarallista. Sahasta elantonsa saava kylä oli Lammin ja Lahden välissä, vilkas kulkureitti ja juuri sellainen päivän matkanteon jälkeen paikka jossa viettää yö. Isoisoäitinsä kertoi, miten punaiset tulivat tietä pitkin, ja hän sisaruksineen menivät jonkin rakennuksen alle piiloon, kun isänsä jäi tielle. Selvisi siitä, mutta samoihin aikoihin Mommilan kartanon omistaja ammuttiin. Sekä omat isovanhempani perheineen että miehen, onnistuivat pitämään puolueettomuutensa, mutta sitten muita sukulaisia löytyi molemmilta puolilta. Mummini tosin viipyili pitkiä aikoja läheisellä punaisten hautasmaalla, ja varsinkin teini-ikäisenä mieleni kehitteli ties mitä tarinoita, vaikka mummi syntyi vasta sisällissodan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni syntyi 20-luvulla yh- äidille, joka oli pitäjän talon tyttäriä. Tuleva aviomies lähetettiin matkoihinsa, ja olemme arvelleet syytä. Mikä saa perheen ajamaan raskaana olevan tyttären lapsen isän pois silläkin uhalla, että aviottomana syntyvä lapsi on iso häpeä? Ainoaksi vaihtoehdoksi olen keksinyt sen, että lapsen isä oli jossei kokonaan niin ainakin osittain romani, ja se voisi olla syy miksi suku tai perhe ei huolinut miestä taloonsa. Isoisäni oli tummahiuksinen ja herkkä ruskettumaan, sekä hänen luonteensa oli melkoisen levoton. Hyvä korttimies, viihtyi porukoissa, osasi soittaa haitaria ja näytellä (eli lahjakas musikaalisesti ja näyttelijänä) sekä kauhea polte maanteille tai reissuun, hirveän huonosti asettui mihinkään vaikka oli muuten sopeutuvainen luonne.
Olen päätellyt isyyttä siitäkin, että isoisäni äiti majoitti myöhemmin perimänsä talon pihassa romanivankkureita ja äitini oli juossut lasten seassa tasan yhtä ruskeana kuin muutkin näiden seurueiden lapsista, eikä kukaan ollut erottanut häntä jossei tuntenut. Kuulemma epätavalliseen tyyliinsä isoisoäitini oli istunut siellä samalla nuotiolla, antanut käyttää pesutilojaan ja keittiötään ja vaarini oli ollut mukana tottakai. Minusta tuo jo kertoo paljon, tai sitten ei mitään, mutta normaalisti keskisuomen pitäjillä ei hirveästi katsottu romanivankkureita hyvällä.
Mutta nyt, 2010- luvulla kun katselen valokuvia ja nykyhetkeä, niin käsitys vahvistuu - romanimiehet ovat haistatelleet Imatralla äidilleni joskus bensatankeilla, ja tässä pitää tietää että he luulivat äitiäni omikseen joka on luopunut hameesta. Äidilläni on paksu pitkä kihartuvaan taipuva musta tukka ja on aika vanttera, ja jos hänelle laittaisi romanimekon niin en kyllä suomalaisena pitäisi. Itse taas olen ollut aina todella levoton luonne, en meinaisi millään pysyä paikoillani ja tummatukkaisena kävin myös romanilapsesta. Uskottavasti myös tietyt ennustaja- ja noitataipumukset tulevat myös tuolta kautta. Emme oikeasti tiedä mitään, mutta tämä on hyvää arvailua, ja ehkä tämä selittää senkin miksi en osaa olla kovinkaan rasistinen tuota vähemmistöä kohtaan vaan tunnen ihmeellistä hengenheimolaisuutta. Toisaalta ovathan ajat heidänkin osaltaan muuttuneet suotuisampaan suuntaan.
Huoh, onpa tuossakin syy olla ylpeä taustastaan...
Miksei olisi? Joillain ei ole taustaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salametsästäjät tappoivat koko perheen miehet, jotka oli metsänvartijoita.
Milloin tämä suunnilleen tapahtui?
1800-1900 -lukujen taitteessa. Sori myöhäinen vastaus, palasin ketjulle vasta äsken.
Vierailija kirjoitti:
Sain muutama vuosi sitten tietää, että yksi isän puolen sukulainen ja yksi äidin puolen sukulainen olivat keskenään sukulaiset 1700-luvulla. Eli vanhempani ovat sukulaisia keskenään. Ei ihme, että meistä lapsista vain esikoinen on ns. "normaali". Yksi veli on alkolisti mielenterveysongelmien kanssa, 1 veli teki itsemurhan, 1 veli ja 1 sisko kuolivat lapsina, 1 veli on kehitysvammainen, 1 veli ja 1 sisko ovat autistisia (autisti veli on lisäksi sokea ja psykoottinen) ja minä itse olen ollut lapsesta asti mielisairas, olen asunut siksi 12-vuotiaasta eli 27 vuotta laitoksissa, sairaaloissa ja lyhyitä aikoja tukiasunnoissa.
Suurin osa suomalaisista on yhtä tai useampaa kautta sukua keskenään.
Esiäidilläni oli monta siskoa, joista se ainoa vanhapiika oli rakastunut yhden sisarensa mieheen. Kun sisko kuoli synnytykseen, vanhapiika haaveili että mies ottaa hänet tilalle huolehtimaan äidittömistä lapsista jne. Vaan ukkopa ottikin lastensa äitipuoleksi nuoremman ja kauniimman uuden vaimon. Mustasukkainen vanhapiikatäti myrkytti uuden rouvan (ei kuitenkaan koskaan joutunut tuomiolle koska ei ollut todisteita), mutta hirttäytyi omantunnontuskissaan pari vuotta myöhemmin "mielenhäiriössä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli naimisissa ennen talvisotaa. Hän lähti rintamalle ja sai kuulla vaimonsa muhinoineen toisen miehen kanssa. Ero - ja sen jälkeen vaimoa etsittiin lehti-ilmoituksella. Mummo siihen vastasi, liitosta syntyi kuusi lasta. Vasta isovanhempien kuoltua sain tietää asiasta.
Mitä tässä nyt oli erikoista? Vai olenko liian nuori ymmärtämään? Olen 26.
Hei, en nyt oikeasti käsitä mitä outoa tuossa on. Pettämiset on sieltä syvältä, mutta silti mitä erikoista? Vai eikö kirjoittajan isoisällä olisi saanut olla ennen kirjoittajan mummoa ketään muuta?
No ehkäpä ainakin tuo, että se uusi vaimo etsittiin lehti-ilmoituksen kautta?
Ja tosiaan se, ettei siitä ensimmäisestä kerrottu kenellekään enne kuin sitten ukon kuoleman jälkeen.Nolous ja moraalikäsitys ja kunnian menettäminen tai suvun häpäisemisestä olivat muinoin aivan täysin eri mittakaavassa kuin nykyään.
Vaikka eivät olekaan historiaa niin ovat fiktiivisiä kertomuksia ”mahdollista historiaa” - suosittelen lämpimästi lukemaan Kaari Utrion romaaneja. Niissä aukeaa mielenkiintoisesti minkälainen oli muinainen yhteiskunta - esim jos oli talon emäntä ja jäi leskeksi niin uusi ukko oli ”pakko” ottaa, Ja se uusi ukko sai omistusoikeuden ja määräysvallan paitsi siihen naiseen niin myös se kuolleen ukon omaisuuteen.
Jos ei muuta, niin nousee kyllä kiitollisuus siitä, että suomalaiset naiset ovat aikanaan heränneet tasa-arvostumisen taistoon!
Ennen muinoin esiaviolliset lapset ei myöskään välttämättä olleet mikään paha - pahinta oli jos vaimo ei kyennyt raskautumaan eikä taloon tullut perillistä / torppaan työtä tekeviä lapsia. Varsinkin jos naisella oli poika entuudestaan niin sehän oli suoraa työvoimaa pellolle. Lapsuuttahan nykymerkityksessä ei juurikaan vietetty vaan lapset olivat pieniä aikuisia ja tekivät arvottomia töitä - mutta jokainen teki vähäisen kykynsä mukaan.
Äidin suvusta: 1800-luvulla joku esiäiti tappoi suutuspäissään ihmisen sen mankeliin kuuluvalla puisella "mankelointipalikalla". Siis sellaisella rullalla joiden välistä mankeloitava kangas menee.
Isän puolelta: tämä aika tyypillinen tarina, että isoisoäiti tuli raskaaksi ja isukki säikähti, muutti amerikkaan eikä enää koskaan palannut.
Vierailija kirjoitti:
Äidin suvusta: 1800-luvulla joku esiäiti tappoi suutuspäissään ihmisen sen mankeliin kuuluvalla puisella "mankelointipalikalla". Siis sellaisella rullalla joiden välistä mankeloitava kangas menee.
Isän puolelta: tämä aika tyypillinen tarina, että isoisoäiti tuli raskaaksi ja isukki säikähti, muutti amerikkaan eikä enää koskaan palannut.
Olisikohan se "mankelointipalikka" ollut kaulaustukki, kaulauslaudan ("kauluulaudan") parina käytetty pulikka, joka on irrallinen? 1800-luvulla varsinaisia mankelikoneita ei ole ollut kovinkaan monessa paikassa ja mankelin "palikat" ovat yleensä kiinteästi kiinni.
Noin hatarasti tietäen sotalaitos toimi eri tavalla kuin nykyään. Oli pakko-otetut ja ostetut ruotusotamiehet väestöstä, eli ihan jokainen ei ollut velvoitettu lähtemään sotatoimiin silloin. Hyvin moni kuitenkin.