Kauan sitten tapahtuneet erikoisuudet suvuissanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni syntyi 20-luvulla yh- äidille, joka oli pitäjän talon tyttäriä. Tuleva aviomies lähetettiin matkoihinsa, ja olemme arvelleet syytä. Mikä saa perheen ajamaan raskaana olevan tyttären lapsen isän pois silläkin uhalla, että aviottomana syntyvä lapsi on iso häpeä? Ainoaksi vaihtoehdoksi olen keksinyt sen, että lapsen isä oli jossei kokonaan niin ainakin osittain romani, ja se voisi olla syy miksi suku tai perhe ei huolinut miestä taloonsa. Isoisäni oli tummahiuksinen ja herkkä ruskettumaan, sekä hänen luonteensa oli melkoisen levoton. Hyvä korttimies, viihtyi porukoissa, osasi soittaa haitaria ja näytellä (eli lahjakas musikaalisesti ja näyttelijänä) sekä kauhea polte maanteille tai reissuun, hirveän huonosti asettui mihinkään vaikka oli muuten sopeutuvainen luonne. 

Olen päätellyt isyyttä siitäkin, että isoisäni äiti majoitti myöhemmin perimänsä talon pihassa romanivankkureita ja äitini oli juossut lasten seassa tasan yhtä ruskeana kuin muutkin näiden seurueiden lapsista, eikä kukaan ollut erottanut häntä jossei tuntenut. Kuulemma epätavalliseen tyyliinsä isoisoäitini oli istunut siellä samalla nuotiolla, antanut käyttää pesutilojaan ja keittiötään ja vaarini oli ollut mukana tottakai. Minusta tuo jo kertoo paljon, tai sitten ei mitään, mutta normaalisti keskisuomen pitäjillä ei hirveästi katsottu romanivankkureita hyvällä. 

Mutta nyt, 2010- luvulla kun katselen valokuvia ja nykyhetkeä, niin käsitys vahvistuu - romanimiehet ovat haistatelleet Imatralla äidilleni joskus bensatankeilla, ja tässä pitää tietää että he luulivat äitiäni omikseen joka on luopunut hameesta. Äidilläni on paksu pitkä kihartuvaan taipuva musta tukka ja on aika vanttera, ja jos hänelle laittaisi romanimekon niin en kyllä suomalaisena pitäisi. Itse taas olen ollut aina todella levoton luonne, en meinaisi millään pysyä paikoillani ja tummatukkaisena kävin  myös romanilapsesta. Uskottavasti myös tietyt ennustaja- ja noitataipumukset tulevat myös tuolta kautta. Emme oikeasti tiedä mitään, mutta tämä on hyvää arvailua, ja ehkä tämä selittää senkin miksi en osaa olla kovinkaan rasistinen tuota vähemmistöä kohtaan vaan tunnen ihmeellistä hengenheimolaisuutta. Toisaalta ovathan ajat heidänkin osaltaan muuttuneet suotuisampaan suuntaan.  

Kyllä ainakin pohjanmaalla äidin äidin äiti oli aina antanut romanien majoittua maatilalla sekä myöskin antoi aina ruokaa ihmisille ja hevosille. Vaikka suurperheessä oli varmasti omakin ravinto tiukassa ja töitä riittävästi. Syrjäkylällä sijaitseva iso maalaistalo ja 1800-luvun puolella usein oli romaneita liikkeellä ja monesti miesväki ei ollut kotona ollenkaan vaan pidemmillä työreissuilla. Käytös oli hyvää ja kohteliasta, hyväksi emännäksi puhuteltiin.

Ei ollut aina. Pohjoisessa asui työkaverini lapsena leskiäitinsä ja sisarusten kanssa paikassa, jonne ei ollut edes kunnon tietä. (saati puhelinta)

Sinne tuli romani seurue ja vaati saada syödä ja vei mukanaan talon hyvän hevosen. Jätti huonon taloon.

Leskiäiti lapsineen ei mahtanut asialle yhtään mitään.

Tapahtui noin 1960-luvulla.

Äidilläni oli lapsena samantapainen kokemus eli asuivat lähellä tietä isossa talossa. Must alaisia kävi usein, heistä ei pidetty. Kerran äitini ja siskonsa olivat hiekkalaatikolla ja heidän äitinsä siinä vierellä, kun mu stalaiset tulivat pihaan ja kysyivät isäntäväkeä. Isoäitini oli sanonut, että hän on vain piika, ei tiedä, missä ovat. Mu           stalaiset kokeili ovia, ne olivat lukossa. Lisäksi kyselivät hevosista ja isoäiti väitti, että niitä on vain yksi ja sekin on laitumella lehmien kanssa. Niin vieraat lähtivät pois. Isoäiti oli koko ajan pelännyt, että jompikumpi lapsista kutsuu häntä äidiksi.

Mun äidinäidin äidinäiti synnytti viimeisen eli kymmenennen lapsensa samana päivänä kuin hänestä itsestään tuli isoäiti. Vuosi oli 1930. Mun mummin isosisko syntyi siis samana päivänä kuin nuorin tätinsä.

Isoisoisoisäni ja vähän pitemmällä vielä. Meni aikoinaan Haukiputaan kirkkoon ja istui väärään penkkiin. Lukkari käski pois no esi isäni hermostui ja sanoi että kyllä Pason Pentti kirkonpenkin itselleen löytää ja lähti pois. Samointein Pentti oli lähtenyt ruotsiin kuninkaan luon ja pyysi luvan rakentaa oman kirkon Kiiminkiin. Sai luvan ha rakensi itse kellotapulin kyseiselle kirkolle. Aila jääräpäisiä ollaan edelleen. Ja puuaepäntaito kulkee myös edelleen suvussa vaikkei kirkkoja tai tapuleita enään tehdäkkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisän isoisä oli kuristanut jonkun tansseissa riehuneen sällin ja sitten kadonnut kuin pieru saharaan eikä kukaan koskaan tiennyt minne.

Eli se siellä tansseissa kuristettiin kuoliaaksi asti?

Milloin suunnilleen tapahtui.

Eikö isoisäsi iso isästä kuultu enää milloinkaan mitään. Mitä hänelle arveltiin tapahtuneen.

(itsem*rha tai pako ulkomaille kenties)

Tarinan mukaan joku sälli oli alkanut ilmeisesti leikkiä jotain ison talon anttia ja meuhtonut puukolla niin isoisän isoisä oli sitten isokokoisimpiin paikalla olleisiin miehiin lukeutuneena mennyt vähän "kurkuttamaan" tätä riehujaa ja vahingossa tappanut sen(tarkoitus lienee ollut sen verran puristaa että riehumishalut lähtee). Isoisän isoisä oli livahtanut paikalta vähin äänin ja kenenkään estelemättä ennen kuin nimismies ja lääkäri oli saatu paikalle. Epäilyjä on että olisi häipynyt maasta mutta kenelläkään ei ole sen tarkempaa hajua minne, amerikkaan lähtemisestä on joku puhunut mutta se on enemmänkin huhuilua. Jos on itsensä tappanut niin aika hyvin on onnistunut kyllä kätkeytymään kun ei ole milloinkaan löytynyt jälkeäkään. Tapahtui siis joskus 1900-luvun alkuvuosina.

Huh. Olisi pitänyt edes joku kirje perheelle lähettää. Kauheaa, kun hylkäsi perheensä noin.

Siis lapsensakin, kun olet hänen jälkeläisiään. Miksiköhän meni tansseihin naimisissa ollessaan. Tokko vaimo pääsi mukaan, kun oli lapset hoidettava.

Isoisän isä aikanaan kertoi että muistaa vaan kun isä lähti tansseihin "kattomaan vähän järjestyksen perään" ja ei koskaan tullutkaan kotiin. Eli siis jonkunsortin epäviralliseksi järjestysmieheksi on sinne mennyt mutta paikallaolleiden mukaan on kyllä itsekin ottanut vettä väkevämpää siellä. Sitä on vaikeaa sanoa miksi ei ole mitään antanut kuulua itsestään jos on elossa vielä ollut. Muutenkin sen aikaiset ihmiset olivat monesti puhuneet että ihan suotta lähti ollenkaan pakoon kun ei todennäköisesti olisi kuulemma saanut juuri minkäänlaista tuomiota kun kuristettu oli aseistettu ja uhkasi muiden turvallisuutta.

Tämä isoisäni isä oli itsekin kyllä melkoinen tapaus eläissään. Sisällissodan aikaan ensin oli joutunut piileskelemään vieraspaikkakuntalaisilta punakaartilaisilta kun paikalliset punakaartilaiset olivat sanoneet että he eivät voi taata mitä nuo "lentävän osaston" miehet tekevät talolliselle joita eivät tunne. Sisällissodan jälkeen taas oli isoisän isä joutunut hetkeksi valkoisten vangiksi epäiltynä punaisten kanssa vehkeilystä, mutta oli päässyt ilmeisesti hyvin pian vapaaksi kun oli saanut vain hyviä lausuntoja naapureilta ja kuulustellut paikalliset punakaartilaiset olivat kiistäneet hänen osallistuneen punaisten toimintaan. Ukkeli itse sanoi joskus minulle ja serkulleni että "oli perkele aikoja kun ei mies saanu olla rauhassa ilman että kaikki sotahullut ahdistelee". Kieltolain aikaan tämä ukkeli sai omien puheidensa mukaan vähän lisätienestiä kun piilotteli tilallaan trokareiden viinakannuja.

Isoisäni eli lapsena kerjäläisenä raja-Karjalassa pienessä pitäjässä.

Äitinsä kävi piikomassa taloissa ja näistä hommista sai vaatikin sitten alkunsa. Puolanjuutalaisen tilallisen tiedettiin olevan isä, mutta näistä tietenkään hiiskuttu. Oli ihan erinäköinen kuin vaaleat sisaruksensa ja ottoisänsä, jota hänen isäksi väitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Isoisoisoisäni ja vähän pitemmällä vielä. Meni aikoinaan Haukiputaan kirkkoon ja istui väärään penkkiin. Lukkari käski pois no esi isäni hermostui ja sanoi että kyllä Pason Pentti kirkonpenkin itselleen löytää ja lähti pois. Samointein Pentti oli lähtenyt ruotsiin kuninkaan luon ja pyysi luvan rakentaa oman kirkon Kiiminkiin. Sai luvan ha rakensi itse kellotapulin kyseiselle kirkolle. Aila jääräpäisiä ollaan edelleen. Ja puuaepäntaito kulkee myös edelleen suvussa vaikkei kirkkoja tai tapuleita enään tehdäkkään

Pikaisella googlauksella tämä tarina on kyllä vähän toisenlainen vaikka Pason Pentti rakennusmestarina mainitaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni isä otti ja lähti, hylkäsi perheensä. Tietojen mukaan olisi matkustanut Amerikkaan ja sille tielle jäi, ei ole miehestä sen koommin kuultu.

Ei se siihen aikaan ihan noin ollut, miltä se nyt kuulostaa. Mies lähti etsimään elantoa, kun perheeltä loppui leipä. Lupasi noutaa perheen myöhemmin perässä tai tulla rikkauksineen takaisin. Vaan kuinkas sitten kävikään? Mies puursi köyhänä siellä jossain, ehkä kuoli huonoissa olosuhteissa kuka missäkin töissä, tai ehkä vuosien mittaan rakastui johonkin toiseen ja jäi sille tielleen. Lähes joka suvussa oli lähtijöitä, mutta takaisin tuli vain harva.

Moni yksin matkustanut mies ei koskaan edes päässyt eurooppaa pidemmälle amerikanmatkallaan kun tuli matkan aikana ryöstetyksi ja tapetuksi. Myös Suomessa on aikanaan yksinäisiä maalaismiehiä ryöstelty kaupungissa helppona saaliina.

Oli jopa termi ””maalaistenpyydystäjät”. Moni maalaismies houkuteltiin epämääräiseen seuraan ja rahat meni, joskus henkikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisäni isä otti ja lähti, hylkäsi perheensä. Tietojen mukaan olisi matkustanut Amerikkaan ja sille tielle jäi, ei ole miehestä sen koommin kuultu.

Ei se siihen aikaan ihan noin ollut, miltä se nyt kuulostaa. Mies lähti etsimään elantoa, kun perheeltä loppui leipä. Lupasi noutaa perheen myöhemmin perässä tai tulla rikkauksineen takaisin. Vaan kuinkas sitten kävikään? Mies puursi köyhänä siellä jossain, ehkä kuoli huonoissa olosuhteissa kuka missäkin töissä, tai ehkä vuosien mittaan rakastui johonkin toiseen ja jäi sille tielleen. Lähes joka suvussa oli lähtijöitä, mutta takaisin tuli vain harva.

Moni yksin matkustanut mies ei koskaan edes päässyt eurooppaa pidemmälle amerikanmatkallaan kun tuli matkan aikana ryöstetyksi ja tapetuksi. Myös Suomessa on aikanaan yksinäisiä maalaismiehiä ryöstelty kaupungissa helppona saaliina.

Oli jopa termi ””maalaistenpyydystäjät”. Moni maalaismies houkuteltiin epämääräiseen seuraan ja rahat meni, joskus henkikin.

Suomessa se henki sentään lähti hyvin harvoin, mutta euroopassa satamajätkien käsissä se hengenlähtö saattoi olla löyhemmällä.

Vierailija kirjoitti:

On täällä tänään iäkästä väkeä liikkeellä kun keskustelijoiden isovanhempien vanhemmat olleet mukana punakapinassa ja yksi jo 1850-luvun Turussa.

Onko tämä joku ET-lehden Aihe vapaa?

Isovanhempani ovat syntyneet 1892, 1896, 1900 ja 1903 ja heidän vanhempansa:

1851 ja 1858, 1875 ja 1874, 1864 ja 1863 ja 1854 ja 1864.

Moumou kirjoitti:

Mummon isoisän isä oli rakennusmestarina Venäjällä jollekin ruhtinattarelle 1800-luvun lopulla. Lapsia syntyi monta, ja kaikki oli hyvin siihen asti, kunnes tuli vallankumous. Mummon isoisoisän isä sai järjestettyä vaimonsa ja lapsensa takaisin Suomeen, mutta häntä itseään ei Venäjän puolelta päästetty enää kotiin :(. Emme tiedä mitä raukalle tapahtui. Emme ainakaan olisi tässä ilman häntä, ja jos hän ei olisi saanut perhettään Suomeen ajoissa. 

Pohjanmaalta polveudumme Jaakko Ilkasta, joka teloitettiin karmealla tavalla :(. Sukupuussa on myös hurjia pohjalaisia jukuripäitä :D. Yksi 1500-luvulla elänyt julistettiin vuosisadan tappelupukariksi, hän oli mm. ajanut hevosensa metsään veroilta välttyäkseen.

Yksi haara johtaa Ruotsiin Sursill-sukuun. Suvun tarina on hauska: meni jotenkin niin, että Sursill möi Ruotsin armeijalle hapansilakkaa väittäen että kala on jotain oikeasti ruuaksi kelpaavaa kalaa. (Ehkä hän vaan rakasti itse hapansilakkaa niin paljon, että oletti että hapansilakkarakkaus on universaalia). Kuningas raivostui, ja Sursillit joutuvat maanpakoon Suomeen. Hapansilakka-episodi ei perhettä haitannut, vaan he vaihtoivat nimensä Sursilliksi, eli suomeksi käännettynä nimi on ''Hapansilakka''.

Minä myös polveudun Sursilleista! :D Asia selvisi sukukirjaa selatessa ja sain kuulla mummiltani tuon huikean Sursillien tarinan. Aina se nostaa hymyn huulille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä tänään iäkästä väkeä liikkeellä kun keskustelijoiden isovanhempien vanhemmat olleet mukana punakapinassa ja yksi jo 1850-luvun Turussa.

Onko tämä joku ET-lehden Aihe vapaa?

Olen 70-luvulla syntynyt. Isovanhempani olivat punakapinan aikaan pieniä/syntymässä ja heidän vanhempansa melko nuoria. Yksi oli alle 20.

Olen 70-luvulla syntynyt ja iso anhemmat oli kapinan aikaan juuri ja juuri täysi-ikäisiä. Mutta meidän suvussa lapset on tehty "aina" reilusti kolmikymppisinä. Isovanhempieni ja lapseni syntymän välillä on yli 100 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsinkielinen sukunimemme oli Värre (Heikko), mutta koska "nimemkääntäjä" ei ollut ruotsintaitoinen ja sekoitti sanat niin siitä tuli Orava (Ekorre).

Svag=heikko

Värre= pahempi

Kaverin iso-iso-iso isä oli Nikolai I:sen avioton pojanpoika

Pappani isän isä (isoisoisoisäni) kuului punaisiin ja vietiin Hennalan vankileirille, jossa oli vuoden. Oltiin viemässä ammuttavaksi, mutta lahjoi vartijat jotenkin kultakellollaan. Ja säästyi hengissä leiriltä. Oikeastaan suvussamme oli hyvä tuuri kaikilla ja ainakaan kukaan lähisukulainen ei kuollut missään sodassa tai taisteluissa. Vammoja toki tuli paljon. Sekin oli erikoinen asia, että suvussani oli kaksi täysin samannimistä lasta joiden toinenkin nimi sama , mutta nyt kun menneet naimisiin niin nimet muuttuneet. Sukunimen vaihtoa on myös harrastettu todella paljon kummallakin puolella. Äitini puolella on ollut ainakin neljä nimeä käytössä ja isäni puolella kolme. Meillä ollut myös sellaisia hetkiä, kun yksi ihminen on perinyt ison maatilan ja sattunut olemaan se vanhin poika ja pahaksi onneksi juoppo. Muut ovat sitten katsoneet, kun yksi juo kaiken omaisuuden. Siitä alkoikin sitten köyhät vuodet muilla ja isäni perhekin todella köyhä ja hyvä kun jotenkin pärjäsivät. Näin kävi siis isäni isälle, jonka veli tuhlaisi kaiken perimänsä omaisuuden ja muut jäivät ilman mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella monilla on lapsi syntynyt noin 4-7 kk avioliiton jälkeen. Eli menty raskaana ollessa paniikissa naimisiin tavallaan pakon edessä.

Mm. 1920-luvulla isoisäni syntyi 5 kk avioliiton jälkeen, samoin hänen vanhemmista ainakin isällä oli samanlainen syntyhistoria.

Isoisoisoäitini sisko tuli 1850-luvulla avioliiton ulkopuolella raskaaksi ja ainakin siihen aikaan joutui hakemaan synninpäästön papilta. Tämä on kirjattu kirkonkirjoihinkin, että hän oli saanut synninpäästön, tuo synninpäästö oli haettu pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen.

Usein puhutaan, että ennen vanhaan ihmiset olivat siveellisempiä, mutta omien tutkimusteni mukaan ainakin omassa suvussa on ollut ihan yhtä siveetöntä menoa kuin sanotaan, että on nykypäivänäkin. Nykyään vaan esimerkiksi ne aviottomat lapset voi kasvattaa usemmin yksinhuoltajana kun taas ennen vanhaan moni joutui pakon edessä naimisiin.

Kyllä nykyään on paljon siveettömämpää. Pannaan ketä sattuu ennnen naimisiin menoa.

Ennen vanhaan, kun raskaus seurasi lähes heti seksi suhteen alettua, mentiin paniikissa naimisiin sen ekan seksi suhteen kanssa ja aviossa myös pysyttiin koko elinikä.

Itse asiassa ihmisten seksuaalikäyttäytyminen on muuttunut paljon noista ajoista ja usko tai älä, paljon rauhallisempaan suuntaan. 

En usko. Kyllä seksi villiintyi valtavasti e-pillerin keksimisen jälkeen.

Ennen oli pakko olla siveä, kun ei haluttu äp*rälapsia.

Jos nykyinen määrä seksiä harrastettaisiin yhtä vaihtuvien kumppaneiden kanssa kuin nykyään ja e-pillereitä ei olisi eikä nykyisiä kehittyneitä kondomeja, äp*riä olisi aivan valtavasti. Monella naisella yli 5 äp*rää enne pysyvämpää kumppania. Ensimmäisiä alkaisi tulla 16-vuotiaana.

Vieläkö löytyy ihmisiä jotka luulevat ettei ajalla ennen eepillereitä ollut mitään ehkäisyä ja ihmiset todella elivät jalat kiinni? :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täällä tänään iäkästä väkeä liikkeellä kun keskustelijoiden isovanhempien vanhemmat olleet mukana punakapinassa ja yksi jo 1850-luvun Turussa.

Onko tämä joku ET-lehden Aihe vapaa?

Mun isoisä oli mukana punakapinassa Tampereella ja isoisän isä oli 1850-luvulla pikkupoikana Turussa.

Itse olen vähän päälle 50-v.

Äitini vanhemmat olivat syntyneet 1880-luvulla. Menivät naimisiin nelikymppisenä ja omat vanhemmat myös "iäkkäinä". Suvussa myös paljon serkusaviolittoja ja useita avioliiton ulkopuolisia lapsia (syntyneet -20 -40-luvuilla ) jotka ei oo oman miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isopapalla oli tapana katsella noin 1850-luvulla, kun rikollisia kepitettiin Turussa erään tolpan luona. (nykyisen tyksin itäpuolella)

Lisään, että oli pikkulapsi tuolloin ja juoksi sinne veljineen katselemaan.

Jännä, että tämä tieto on sinulle asti siirtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella monilla on lapsi syntynyt noin 4-7 kk avioliiton jälkeen. Eli menty raskaana ollessa paniikissa naimisiin tavallaan pakon edessä.

Mm. 1920-luvulla isoisäni syntyi 5 kk avioliiton jälkeen, samoin hänen vanhemmista ainakin isällä oli samanlainen syntyhistoria.

Isoisoisoäitini sisko tuli 1850-luvulla avioliiton ulkopuolella raskaaksi ja ainakin siihen aikaan joutui hakemaan synninpäästön papilta. Tämä on kirjattu kirkonkirjoihinkin, että hän oli saanut synninpäästön, tuo synninpäästö oli haettu pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen.

Usein puhutaan, että ennen vanhaan ihmiset olivat siveellisempiä, mutta omien tutkimusteni mukaan ainakin omassa suvussa on ollut ihan yhtä siveetöntä menoa kuin sanotaan, että on nykypäivänäkin. Nykyään vaan esimerkiksi ne aviottomat lapset voi kasvattaa usemmin yksinhuoltajana kun taas ennen vanhaan moni joutui pakon edessä naimisiin.

Kyllä nykyään on paljon siveettömämpää. Pannaan ketä sattuu ennnen naimisiin menoa.

Ennen vanhaan, kun raskaus seurasi lähes heti seksi suhteen alettua, mentiin paniikissa naimisiin sen ekan seksi suhteen kanssa ja aviossa myös pysyttiin koko elinikä.

Itse asiassa ihmisten seksuaalikäyttäytyminen on muuttunut paljon noista ajoista ja usko tai älä, paljon rauhallisempaan suuntaan. 

En usko. Kyllä seksi villiintyi valtavasti e-pillerin keksimisen jälkeen.

Ennen oli pakko olla siveä, kun ei haluttu äp*rälapsia.

Jos nykyinen määrä seksiä harrastettaisiin yhtä vaihtuvien kumppaneiden kanssa kuin nykyään ja e-pillereitä ei olisi eikä nykyisiä kehittyneitä kondomeja, äp*riä olisi aivan valtavasti. Monella naisella yli 5 äp*rää enne pysyvämpää kumppania. Ensimmäisiä alkaisi tulla 16-vuotiaana.

Vieläkö löytyy ihmisiä jotka luulevat ettei ajalla ennen eepillereitä ollut mitään ehkäisyä ja ihmiset todella elivät jalat kiinni? :D 

Kerro toki, mitä varmoja ja yleisesti käytössä olleita ehkäisykeinoja menneinä vuosisatoina sitten oli?

Lisään, että oli pikkulapsi tuolloin ja juoksi sinne veljineen katselemaan.[/quote]

Jännä, että tämä tieto on sinulle asti siirtynyt.[/quote]

Se siirtyi siten, että eräs sukulaiseni haastatteli kaikki vanhat sukulaiset vuonna 1931 ja kirjoitti muistiin heidän kertomansa asiat. Yksi haastatelluista oli juuri tuo Isopappani (kuoli pian sen jälkeen vanhuksena. Eli toisiksi pisimpään sisaruksistaan. Haastattelija kuoli itse myös lähes heti, kun oli kirjannut asiat muistiin. Hän kuoli parikymppisenä. En tiedä mihin)

Haastatteluja sai tietää paljon vanhempiakin asioita kuin tuon elossa olleen asioita. Hän haastatteli myös Isopappani siskoa, joka kuoli juuri ennen isospappaani ja toista siskoa, joka eli pidempään.

Lisäksi haastatteli muita sukulaisia, naapureita jne.

Kauimmat asiat, joita haastatellut kertoivat, olivat Isopappani äidin äidin äidin ja äidin äidin isän elämästä. Isopappani oli tavannut heidät pienenä lapsena. Muista haaroista saatiin tietoja vain tasolle Isopappani isän isään asti. Hänestä vain lähinnä maininta tilan koosta ja eläinten määrästä, sillä Isopappani isä joutui muuttamaan sieltä kauas pois eikä pystynyt palaamaan (määrättiin pitkään armeijapalveluun kauas) Isopappani ei tietenkään tavannut itse isä isäänsä, mutt hänestä oli jotain kerrottu.

Eli lyhyesti. Tiedän siksi noin paljon, että Isopappani veljen poika haastatteli vanhat sukulaiset 1931 ja kirjasi ylös (siskonsa avustuksella. Tuo sisko opiskeli muuten yliopistossa, mikä lienee harvinaista ja väitteli tohtoriksi asti. Aihetta en muista. )

Vierailija kirjoitti:

Lisään, että oli pikkulapsi tuolloin ja juoksi sinne veljineen katselemaan.

Jännä, että tämä tieto on sinulle asti siirtynyt.

Se siirtyi siten, että eräs sukulaiseni haastatteli kaikki vanhat sukulaiset vuonna 1931 ja kirjoitti muistiin heidän kertomansa asiat. Yksi haastatelluista oli juuri tuo Isopappani (kuoli pian sen jälkeen vanhuksena. Eli toisiksi pisimpään sisaruksistaan. Haastattelija kuoli itse myös lähes heti, kun oli kirjannut asiat muistiin. Hän kuoli parikymppisenä. En tiedä mihin)

Haastatteluja sai tietää paljon vanhempiakin asioita kuin tuon elossa olleen asioita. Hän haastatteli myös Isopappani siskoa, joka kuoli juuri ennen isospappaani ja toista siskoa, joka eli pidempään.

Lisäksi haastatteli muita sukulaisia, naapureita jne.

Kauimmat asiat, joita haastatellut kertoivat, olivat Isopappani äidin äidin äidin ja äidin äidin isän elämästä. Isopappani oli tavannut heidät pienenä lapsena. Muista haaroista saatiin tietoja vain tasolle Isopappani isän isään asti. Hänestä vain lähinnä maininta tilan koosta ja eläinten määrästä, sillä Isopappani isä joutui muuttamaan sieltä kauas pois eikä pystynyt palaamaan (määrättiin pitkään armeijapalveluun kauas) Isopappani ei tietenkään tavannut itse isä isäänsä, mutt hänestä oli jotain kerrottu.

Eli lyhyesti. Tiedän siksi noin paljon, että Isopappani veljen poika haastatteli vanhat sukulaiset 1931 ja kirjasi ylös (siskonsa avustuksella. Tuo sisko opiskeli muuten yliopistossa, mikä lienee harvinaista ja väitteli tohtoriksi asti. Aihetta en muista. )

Eli kauimmat henkilöt, jotka haastatellut olivat itse tavanneet, olivat siis haastatellun isopappani äidin äidin äiti ja äidin äidin isä.