Saako työtön ihminen olla tyytyväinen tilanteeseensa?

Ei saa, se on moraalitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös tyytyväinen tilanteeseeni. Tuet juoksee Suomesta käsin (työmarkkinatuki, asumistuki, ja tt-tuki), teen joskus täällä töitä missä asun, elämä hymyilee. :)

Miten muka saat nuo tuet jos asut ulkomailla?

Asun miesystäväni tädin omistamassa asunnossa (kirjat ovat siellä). Maksan näennäisesti vuokraa jotta se näkyy tiliotteessa. Miehen täti siirtää mieheni tilille joka kuukausi vuokraa vastaavan summan takaisin. Mies on kirjoilla toisaalla josta ei maksa vuokraa mutta saa täyden asumistuen ja työmarkkinatuen (näitä varten ei tarvitse tiliotteita) joten toimeentulotukea mies ei hae. 1500e ilmaista rahaa onnistuu näin, lisäksi maassa jossa asumme on erittäin edullista elää. :)

>Jäätte vielä kiinni ja korvausten kera täytyy maksaa kaikki tuet takaisin, tuo on talousrikollisuutta.

Sinne ne saa mennä muiden ulosottovelkojen jatkoksi. Pärjäisimme jopa ilman tukia täällä, mutta nostamme niitä niin kauan kunnes joku puuttuu asiaan. Tällä hetkellä saamme säästöönkin sen verran että ei se pidemmän päälle edes haittaa jos tuet loppuu. Asumistuet on molemmilla ainakin vuodeksi taas eteenpäin.

En ole koskaan kannattanut tukien vastikkeelisuutta, mutta kun tällaista saa lukea alan olla jo Kokoomuksen kanssa samaa mieltä siitä, että tuet voisi laittaa ainakin osittain vastikkeellisiksi. Ymmärrän sairaat ihmiset, mutta en tällaista että työkykyiset nostelevat huvikseen etuuksia jopa ulkomailla asuessaan.

Tällä tavalla Kokoomus on kannatuksensa rakentanutkin. Aina ilmestyy joku laiskamato, joka käyttää tukia väärin. Siitä sitten yllytetään ihmiset raivostumaan ja kostamaan niille, jotka käyttävät tukia tarpeeseensa.

Tuo ylläolevan toiminta on kyllä yksiselitteisesti tuomittavaa, mutta onneksi varmasti erittäin harvinaista ja todennäköisesti hän onkin juuri tällainen kostotoimintaan yllyttävä trolli.

Edelleenkään en ole trolli ja tiedän pari muutakin pariskuntaa jotka toimivat samalla tavalla kuin me, joten tuskin mitään kovin harvinaista tämä on. En oikein pysty todistamaan sitä sinulle mitenkään esim. kuvilla vuokrasopimuksesta/tiliotteesta tai vaikka asunnostamme, koska alkaisi olla vaara että tunnistetaan. Mutta kyllä, olen tyytyväinen elämääni työttömänä. :)

Ei se mitään. Kun meillä ei (pian) ole enää varaa elättää pummeja, teidän todellinen arvonne paljastuu. 0> tms.

Ihan sama se minulle on, olen 29-vuotias, enkä aio ikinä hankkia lapsia. Minun elämä saa loppua viimeistään 60-vuotiaana ja siihen asti nautin täysillä. Jos Suomen sosiaaliturvatuet tämän mahdollistaa niin tottakai sen hyödynnän. Jos tuet loppuisi niin vähällä työmäärällä tämän hetkiset säästötkin jo mahdollistaisi hyvän elintason pitkäksi aikaa, kiitos jo maksettujen tukien ja niistä säästettyjen rahojen. Ja kyllä, jatkan asumista ulkomailla, onnellisesti työttömänä :D

Saa olla jos on yli viiskymppinen. 

Nuori ja työtön on jotenkin hävettävä olotila. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun olen ollut pätkätöiden välissä työttömänä, ekat kaksi viikkoa on ollut ihanaa mutta sen jälkeen alkanut tympiä. Kaikki päivät alkoi pikkuhiljaa olla samanlaisia, väsytti vain ja passiivisuus lisääntyi. Olo oli aika lailla merkityksetön.

Töissä ollessa olen virkeämpi vaikka en saakaan nukkua pitkään. Työyhteisö ja mielekäs työ antaa sisältöä ja rutiinit rytmiä elämään. Töissä sattuu ja tapahtuu, on mielenkiintoisia koulutuksia ja päivät erilaisia. Työkaverit on kuin toinen perhe.

Onneksi sain vakkarityön, ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys mun alalla.

Pisti silmääni tuo lause: ..."Työkaverit on kuin toinen perhe"...   ja kyllä täytyy olla onneton se varsinainen perhe, jossa elät, jos siis työkaverit ovat sun toinen perhe.  Huh, huh, itselläni on lapsuuden perhe, ja oma perhe, ja vielä lapsieni omat perheet eli lapsenlapseni jne. ja en kyllä ikinä ole ollut sellaisessa duunipaikassa, vaikka niissä oli helmiäkin joukossa työkavereiden kemioiden pelittämisten suhteen, niin silti en perheeksi työyhteisöä kutsuisi.   

Mullakin oli töissä ollessani kaikenlaista aikoinani, mutta olin sellaisissakin työpaikoissa, etteipä siellä sen kummempaa sattunut ja tapahtunut, tylsiä työpäiviä oli paljonkin, ja kotona olisi ollut "satasilla" enemmän tekemistä ja tärkeämpiä asioita kuin mitä töissä, ja tuntui,  että joku muukin olisi voinuti ne hommat tehdä kuin mä silloin, mutta palkkahan se motivoi, ei mikään muu.   Saanen sanoa, etten ollut missä tahansa hanttihommissa ja liukuhihnaduuneissa kuitenkaan työhistoriani aikana.  Pääsin näköalapaikalle näkemään enemmän kuin moni muu tässä valtiossamme omissa töissään, mutta käynyt on niin kuin on käynyt mun kohtaloni työpaikan suhteen, ja olen jo sopeutunut tähän työttömyyteeni liiankin hyvin, etten edes kaipaa joka päiväistä työssä käyntiä enää, ja tuskin enää jaksaisinkaan ikäni puolestanikaan olla kovin tehokas muurahaiskeon rakentaja.

No miksi et sen oikean perheesi varaan sitten laske toimeentuloasi? Mitä ihmettä lauot täällä niille, jotka maksavat toimeentulosi? Kuka olet heille? Et yhtään kukaan. Joku joka hyväksikäyttää toisia, ahkeria ihmisiä. Hyi.

Mä tykkään käydä töissä, mutta mulla onkin todella kiva työ, jossa ei ole stressiä ollenkaan. Tai en ole koskaan elämässäni kärsinyt stressistä. Olen 44-v. Teen it-alan töitä ja kotona etänä pari päivää viikossa. Aivan mahtavaa hommaa ja palkkaus yli keskipalkan, en missään nimessä haluaisi olla työtön. Toivon että saan olla töissä kunnes kuolen, tai vähintäänkin jonnekkin 75-v korville. Minulle esim. palkka on hyvin tärkeä, ollut aina, työttymyys tuhoaisi minut täysin. En todellakaan kadehdi työttömiä, jos joku haluaa vielä omasta tahdosta olla työtön, niin olkoon ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kun olen ollut pätkätöiden välissä työttömänä, ekat kaksi viikkoa on ollut ihanaa mutta sen jälkeen alkanut tympiä. Kaikki päivät alkoi pikkuhiljaa olla samanlaisia, väsytti vain ja passiivisuus lisääntyi. Olo oli aika lailla merkityksetön.

Töissä ollessa olen virkeämpi vaikka en saakaan nukkua pitkään. Työyhteisö ja mielekäs työ antaa sisältöä ja rutiinit rytmiä elämään. Töissä sattuu ja tapahtuu, on mielenkiintoisia koulutuksia ja päivät erilaisia. Työkaverit on kuin toinen perhe.

Onneksi sain vakkarityön, ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys mun alalla.

Pisti silmääni tuo lause: ..."Työkaverit on kuin toinen perhe"...   ja kyllä täytyy olla onneton se varsinainen perhe, jossa elät, jos siis työkaverit ovat sun toinen perhe.  Huh, huh, itselläni on lapsuuden perhe, ja oma perhe, ja vielä lapsieni omat perheet eli lapsenlapseni jne. ja en kyllä ikinä ole ollut sellaisessa duunipaikassa, vaikka niissä oli helmiäkin joukossa työkavereiden kemioiden pelittämisten suhteen, niin silti en perheeksi työyhteisöä kutsuisi.

Mullakin oli töissä ollessani kaikenlaista aikoinani, mutta olin sellaisissakin työpaikoissa, etteipä siellä sen kummempaa sattunut ja tapahtunut, tylsiä työpäiviä oli paljonkin, ja kotona olisi ollut "satasilla" enemmän tekemistä ja tärkeämpiä asioita kuin mitä töissä, ja tuntui,  että joku muukin olisi voinuti ne hommat tehdä kuin mä silloin, mutta palkkahan se motivoi, ei mikään muu.   Saanen sanoa, etten ollut missä tahansa hanttihommissa ja liukuhihnaduuneissa kuitenkaan työhistoriani aikana.  Pääsin näköalapaikalle näkemään enemmän kuin moni muu tässä valtiossamme omissa töissään, mutta käynyt on niin kuin on käynyt mun kohtaloni työpaikan suhteen, ja olen jo sopeutunut tähän työttömyyteeni liiankin hyvin, etten edes kaipaa joka päiväistä työssä käyntiä enää, ja tuskin enää jaksaisinkaan ikäni puolestanikaan olla kovin tehokas muurahaiskeon rakentaja.

Se on itsesuojelurefleksi että ihminen pyrkii tekemään siitä tilanteesta jossa on mahdollisimman siedettävän. Muuten ihminen ei kestä. Työttömyydessä on vielä alemmuudentunne ja halveksinta muun yhteiskunnan taholta, joka nakertaa mielenterveyttä kovasti. Vähitellen kääntyy pois yhteiskunnasta, kun sieltä päin ei ole mitään hyvää luvassa ja syrjäytyminen on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Saa olla jos on yli viiskymppinen. 

Jesh, enää puol vuotta!

Tietysti saa, ei terve ihminen työtä kaipaa ja sairas ei pysty.

Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato, sillä onhan se iso ja lihava mies :)

Vierailija kirjoitti:

Se on itsesuojelurefleksi että ihminen pyrkii tekemään siitä tilanteesta jossa on mahdollisimman siedettävän. Muuten ihminen ei kestä. Työttömyydessä on vielä alemmuudentunne ja halveksinta muun yhteiskunnan taholta, joka nakertaa mielenterveyttä kovasti. Vähitellen kääntyy pois yhteiskunnasta, kun sieltä päin ei ole mitään hyvää luvassa ja syrjäytyminen on valmis.

Älä viitsi jauhaa peetä. Jos ei ole sairauseläkkeen rajan ylittävä ihminen, jotain soopahommaa löytyy kyllä ensimmäiseksi työksi. Palstan ja koko työttömyyssektorin ongelma on se, ettei haluaisi noihin lähtöruudun tehtäviin oikein taipua. Kun seli seli sitä ja seli seli tätä. Kun haluaisin heti hyvään hommaan koska... haluaisin? No aijaa, arvaa kuinka moni muu haluaa? Työelämä ei ole oman olkkarin jatke vaan kisoittelu siitä, kuka jaksaa kisoitella ja tehdä jotain palkan arvoista. Ai oikein palkan arvoista? Ai pitäisi oikein ansaita omalla vaivannäöllä jotain? Kun meinaan tämä käsite on ihan vieras monille työttömille. Että oikein pitäisi tehdä jotain palkan arvoista eikä vain olla olemassa ja saada palkkaa ihan vain koska olen yksilö ja pälä pälä? Karu totuus on se, ettei niistä surkeimmistakaan hommista kukaan maksa liksaa hyväntekeväisyysmielessä vaan ihan siitä, että tekee työsuorituksen.

Onpa kokoomustrolliketju saanut vastauksia😂

Vierailija kirjoitti:

Ei ap ole työtön, työtön on ihminen joka on työnhakijana työkkärin kirjoilla.

Ihan eri asia kuin olla ylläpidetty vaimo tai mikä lie, mutta vapaa työkkärin ikeestä ja systeemin puristuksesta.

Niinhän minä olenkin työtön työnhakija työkkärissä kirjoilla, entäs sitten? Hakisinkin töitä, mutta kun niitä ei näytä olevan edes 100 kilometrin sätehellä haettavana asuinpaikastani. Miehelläni on työnsä täällä, joten muuttaa emme voi, ja en lähde yksin asumaan mihinkään muualle.  Samahan se sitten kun ottaisi avioeron ja muuttaisin ulkomaille jonkun öljysheikin haaremiin.

Ylläpidettynä vaimona ja perheenäitinä en ole itseäni pitänyt milloinkaan, sillä minä teen osani kotiin liittyvistä asioista sanotaan nyt sitten ns. elatukseni vastineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kokoomustrolliketju saanut vastauksia😂

Ja sinä olet kuka? Lattenjuoja jostain kaupungin asunnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ap ole työtön, työtön on ihminen joka on työnhakijana työkkärin kirjoilla.

Ihan eri asia kuin olla ylläpidetty vaimo tai mikä lie, mutta vapaa työkkärin ikeestä ja systeemin puristuksesta.

Niinhän minä olenkin työtön työnhakija työkkärissä kirjoilla, entäs sitten? Hakisinkin töitä, mutta kun niitä ei näytä olevan edes 100 kilometrin sätehellä haettavana asuinpaikastani. Miehelläni on työnsä täällä, joten muuttaa emme voi, ja en lähde yksin asumaan mihinkään muualle.  Samahan se sitten kun ottaisi avioeron ja muuttaisin ulkomaille jonkun öljysheikin haaremiin.

Ylläpidettynä vaimona ja perheenäitinä en ole itseäni pitänyt milloinkaan, sillä minä teen osani kotiin liittyvistä asioista sanotaan nyt sitten ns. elatukseni vastineeksi.

Jaa. No kenes velvollisuus se on sitten taikoa sinulle työpaikka syrjäseudulta? Joku pyssynpiipulla pakotti teidän asumaan siellä? Ihmisillä on aina selityksiä siitä, miksi kaikki muut ovat vastuussa heidän elämänvalinnoistaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on itsesuojelurefleksi että ihminen pyrkii tekemään siitä tilanteesta jossa on mahdollisimman siedettävän. Muuten ihminen ei kestä. Työttömyydessä on vielä alemmuudentunne ja halveksinta muun yhteiskunnan taholta, joka nakertaa mielenterveyttä kovasti. Vähitellen kääntyy pois yhteiskunnasta, kun sieltä päin ei ole mitään hyvää luvassa ja syrjäytyminen on valmis.

Älä viitsi jauhaa peetä. Jos ei ole sairauseläkkeen rajan ylittävä ihminen, jotain soopahommaa löytyy kyllä ensimmäiseksi työksi. Palstan ja koko työttömyyssektorin ongelma on se, ettei haluaisi noihin lähtöruudun tehtäviin oikein taipua. Kun seli seli sitä ja seli seli tätä. Kun haluaisin heti hyvään hommaan koska... haluaisin? No aijaa, arvaa kuinka moni muu haluaa? Työelämä ei ole oman olkkarin jatke vaan kisoittelu siitä, kuka jaksaa kisoitella ja tehdä jotain palkan arvoista. Ai oikein palkan arvoista? Ai pitäisi oikein ansaita omalla vaivannäöllä jotain? Kun meinaan tämä käsite on ihan vieras monille työttömille. Että oikein pitäisi tehdä jotain palkan arvoista eikä vain olla olemassa ja saada palkkaa ihan vain koska olen yksilö ja pälä pälä? Karu totuus on se, ettei niistä surkeimmistakaan hommista kukaan maksa liksaa hyväntekeväisyysmielessä vaan ihan siitä, että tekee työsuorituksen.

Älä itse viitsi jauhaa peetä. Väität siis, että työtä kyllä löytyy jokaiselle joka etsii, siis palkallista työtä. Aika radikaali väittämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet työkykyinen ja sinulla olsi mahdollisuus tehdä töitä, asenne on väärä.

Itse olen myös työtön ja haluaisin mennä töihin. Jos töitä ei löydy, aion lähteä jossakin vaiheessa opiskelemaan uutta alaa. On työttömyydessä myös hyviäkin puolia kuten se, että voi nukkua aamulla myöhempään, mutta mielestäni kaikkien pitäisi silti käydä töissä ja elättää itse itsensä jos se on mahdollista. Eri asia on esim.sairaat tai kotona lapsiaan hoitavat, onhan se lastenhoitokin työtä.

Ja mene sinä asenteinesi väärinesi vaikka helvettihin, minä en kaipaa sun ohjeitasi omaan työttömyyteeni, ja siitä nauttimiseeni.  Olen tehnyt töitä nääs, en ole ollutkaan minkään lajin ikityötön alusta alkaen.  Nyt on viime vuosien aikana kylläkin muutama rajoite tullut eteeni terveyteni suhteen, mutta kaikillahan meillä on rajoitteemme, kuten eräs pudotettu ex.kansanedustajamme mainitsi erään asian puitteissa.

Sitä paitsi Suomessa on paljon paikkakuntia, joissa ei edes lähikunnissa ole kaikkien alojen ammattilaisille työpaikkoja tarjollakaan enää vuosiin, joten helppoahan se on työttömänä olla, kun ei ole mitä hakeakkaan.  Ei tässä sentään mihinkään hevosenkengittäjän hommiin kaikista ole kuitenkaan. Ja kaikki meistä työttömistä haluaisi tehdä sitä duunia, mihin on koulutus hommattu, aikoinaan jopa opintolainarahoilla, ja työkokemukset siihen päälle, eikä aina niin omalta ammattialaltakaan.  Ja vielä niille tiedoksi, jotka alkavat ehdottelemaan uuden koulutuksen hommaamista, niin ajatelkaa nyt järjelläkin, onko mitään järkeä, kun työttömän ikä alkaa kutosella.

Tässähän sanotaan, että kaikkien pitäisi elättää itse itsensä jos SE ON MAHDOLLISTA. Ei siinä syyllistetä niitä työttömiä jotka eivät löydä itselleen töitä, tai voi niitä muista syistä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on itsesuojelurefleksi että ihminen pyrkii tekemään siitä tilanteesta jossa on mahdollisimman siedettävän. Muuten ihminen ei kestä. Työttömyydessä on vielä alemmuudentunne ja halveksinta muun yhteiskunnan taholta, joka nakertaa mielenterveyttä kovasti. Vähitellen kääntyy pois yhteiskunnasta, kun sieltä päin ei ole mitään hyvää luvassa ja syrjäytyminen on valmis.

Älä viitsi jauhaa peetä. Jos ei ole sairauseläkkeen rajan ylittävä ihminen, jotain soopahommaa löytyy kyllä ensimmäiseksi työksi. Palstan ja koko työttömyyssektorin ongelma on se, ettei haluaisi noihin lähtöruudun tehtäviin oikein taipua. Kun seli seli sitä ja seli seli tätä. Kun haluaisin heti hyvään hommaan koska... haluaisin? No aijaa, arvaa kuinka moni muu haluaa? Työelämä ei ole oman olkkarin jatke vaan kisoittelu siitä, kuka jaksaa kisoitella ja tehdä jotain palkan arvoista. Ai oikein palkan arvoista? Ai pitäisi oikein ansaita omalla vaivannäöllä jotain? Kun meinaan tämä käsite on ihan vieras monille työttömille. Että oikein pitäisi tehdä jotain palkan arvoista eikä vain olla olemassa ja saada palkkaa ihan vain koska olen yksilö ja pälä pälä? Karu totuus on se, ettei niistä surkeimmistakaan hommista kukaan maksa liksaa hyväntekeväisyysmielessä vaan ihan siitä, että tekee työsuorituksen.

Älä itse viitsi jauhaa peetä. Väität siis, että työtä kyllä löytyy jokaiselle joka etsii, siis palkallista työtä. Aika radikaali väittämä.

Olen täysin valmis face-offiin sen suhteen, että mitä on tarjolla ja mitä henkilö on valmis ottamaan vastaan. Olen täysin varma siitä, että henkilö toteaa, että "en nyt haluaisi tuota tehdä, koska ei ole naapurissa / ei ole kivaa / ei ole hyvin palkattua". Sitten et ota. Sitten pidät pääsi kiinni siitä, ettei muka ole työtä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen työkyvytön (monisairas) työtön. Ihan tyytyväinen.

Jokainen tylsä PV on luksusta.

Minulle on tarpeeksi työtä että saan lapseni aikuiseksi ja ihan kotityöt kun tehtyä, energiaa niihinkään ei kummoisesti ole. Onneksi lapsi jo lukioikäinen niin kahteen pekkaan saadaan huushollihommat tehtyä ja Kauppakäyntejä jälkeen jne.

Minäkin olen työkkärin kirjoilla nimikkeellä: työtön, työkyvytön, työnhakija. 

Ja tähän on päädytty siksi, että minua hoitanut ja diagnisoinut lääkäri katsoo minut työkyvyttömäksi, ja työeläkevakuutusyhtiö sekä kela taasen näkemättä minua ja habitustani hyläten hakemani tkeläkkeeni todeten minut kyllä monisairauksieni uhriksi, mutta arvioiden minulla olevan kykyä vielä tehdä jotain työtä, siis kodin ulkopuolella, hah, vaikka en pysty tekemään enää kotitöitäkään täydellä teholla, jotkut kodin piiriin kuuluvat hommat tekee töissä käyvä puolisoni.      Voi, että tässä valtion palkkatuella palkattujen suuren työttömien armeijan joukosta minut työnantaja olisikin varmaan ensimmäisenä ottamassa töihin, vaikka ikäni on jo ylikypsynyttä lajiketta työelämään, vaikka minulla ei olisi minkäänlaisia sairauksia kärsittäväni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on itsesuojelurefleksi että ihminen pyrkii tekemään siitä tilanteesta jossa on mahdollisimman siedettävän. Muuten ihminen ei kestä. Työttömyydessä on vielä alemmuudentunne ja halveksinta muun yhteiskunnan taholta, joka nakertaa mielenterveyttä kovasti. Vähitellen kääntyy pois yhteiskunnasta, kun sieltä päin ei ole mitään hyvää luvassa ja syrjäytyminen on valmis.

Älä viitsi jauhaa peetä. Jos ei ole sairauseläkkeen rajan ylittävä ihminen, jotain soopahommaa löytyy kyllä ensimmäiseksi työksi. Palstan ja koko työttömyyssektorin ongelma on se, ettei haluaisi noihin lähtöruudun tehtäviin oikein taipua. Kun seli seli sitä ja seli seli tätä. Kun haluaisin heti hyvään hommaan koska... haluaisin? No aijaa, arvaa kuinka moni muu haluaa? Työelämä ei ole oman olkkarin jatke vaan kisoittelu siitä, kuka jaksaa kisoitella ja tehdä jotain palkan arvoista. Ai oikein palkan arvoista? Ai pitäisi oikein ansaita omalla vaivannäöllä jotain? Kun meinaan tämä käsite on ihan vieras monille työttömille. Että oikein pitäisi tehdä jotain palkan arvoista eikä vain olla olemassa ja saada palkkaa ihan vain koska olen yksilö ja pälä pälä? Karu totuus on se, ettei niistä surkeimmistakaan hommista kukaan maksa liksaa hyväntekeväisyysmielessä vaan ihan siitä, että tekee työsuorituksen.

Älä itse viitsi jauhaa peetä. Väität siis, että työtä kyllä löytyy jokaiselle joka etsii, siis palkallista työtä. Aika radikaali väittämä.

Olen täysin valmis face-offiin sen suhteen, että mitä on tarjolla ja mitä henkilö on valmis ottamaan vastaan. Olen täysin varma siitä, että henkilö toteaa, että "en nyt haluaisi tuota tehdä, koska ei ole naapurissa / ei ole kivaa / ei ole hyvin palkattua". Sitten et ota. Sitten pidät pääsi kiinni siitä, ettei muka ole työtä.

No tehän voitte siellä puoluetoimistolla uskoa ihan mitä tahansa, ei se tosiasioita muuta. Kanssasi kiistely on varsin hedelmätöntä eikä taio työpaikkaa varsinkaan kenellekkään.