Miksi niin moni nainen on yhdessä alkoholistin kanssa?

Alkoholismi sairastuttaa puolison ja koko perheen. He elävät ihan omassa kuplassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, harvassa ihmisessä ei ole mitään vikaa ja juopottelu ei ole mitenkään pahemman pään vikoja. Joten jos haluaa pariutua, niin jotain pikku haittoja on vaan siedettävä.

Alkoholismi pikku haitta? Alkoholismi kielii kyllä monista muista vakavista ongelmista sen itsensä lisäksi. Ilmeisesti juuri sinun lailla ajattelevat niitä alkoholisteja sitten hyväksyy.

Kommenttisi kertoo siitä että sinulla ei ole ollut kunnollisia vastoinkäymisiä, jos toisen ihmisen juopottelu tuntuu siltä.

Sinulta selvästi meni ohi koko kommentti.

Sinultakin saattoi mennä ohi jotain.

Alkoholismi ei välttämättä liity muihin vakaviin ongelmiin. Eivät kaikki alkoholistit ole pultsareita tai väkivaltaisia. He saattavat pärjätä työelämässä ja olla ihan asiallisia ihmisiä puolisoaan ja perhettään kohtaan. Vaikka olisivatkin sairautensa väsyttämiä ja kärsisivät itse viinanhimostaan ja/tai jatkuvista krapuloistaan. Varmaan he rankempia läheisiä ovat kuin sama ihminen ilman alkoholiongelmaa, mutta ei siinä tarvitse olla sen suurempaa muuta liitännäistä.

Olen yhden läheisen alkoholismia seurannut sen elinkaaren alusta loppuun, tai no, ei se vielä täysin loppu ole, mutta niin, että läheisen terveys on nyt aikalailla lopullisesti mennyt, toisaalta hän viimeinkin sinnittelee jokseenkin kuivilla kaikkien mahdollisten apujen (A-klinikka, antabukset, vuosikausien kova taistelu) avulla. Kaikesta ongelmasta huolimatta puoliso on säilynyt rinnalla ja saattaa olla se seikka, miksi läheinen on edes hengissä ja viimeinkin jollain lailla niskan päällä sairaudestaan. 

Sivusta.

Et nyt ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa että ei kenestäkään tule alkoholistia vahingossa. Kyllä siellä pohjalla on aina jokin tai joitakin ongelmia jollakin alueella mikä siihen alkoholismiin lopulta ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset aiheuttavat alkoholismia, kun alistavat ja turhauttavat miestään eivätkä salli tälle muita tapoja purkaa ja käsitellä näitä vahingollisia tunteitaan kuin paeta alkoholin tuottamaan turrutukseen.

Eron voi laittaa vireille ihan yksinkin. Melko laiska mies on kyseessä, jos siihen ei kykene.

Alkoholismi kehittyy pikku hiljaa. Ne rapajuopotkaan eivät ole olleet sellaisia alusta vaan suurin osa on ollut iloisia kaveriporukassa juhlijoita. Alkoholistin kanssa haluaa pariutuu toinen alkoholisti.

Ei välttämättä ole kyse laiskuudesta, vaan esimerkiksi omaisuuden menetyksestä ja vararikosta eron vuoksi. Halvemmaksi tulee tinata 25 vuotta ja kuolla kun maksa poksahtaa. Ehkä mukavammaksikin. 

Millaiset avioehdot teillä oikein on, kun erossa menee aina KOKO omaisuus? Kun ilman avioehtoa se akka saa aivan maksimissaan puolet miehen omaisuudesta, ja tämäkin sillä edellytyksellä että se nainen on itse täysin varaton.

Jos taas masentaa se että 400 k omakotitalosta pitäisi muuttaa puolet halvempaan poikamiesboksiin mutta säästyisi nalkutukselta, niin en nyt ihan ymmärrä teidän järjenjuoksuanne. Ei se kerrostalo mikään keskitysleiri kuitenkaan ole. Ja jos teillä on niin valtava omaisuus, että sen t8akia kannattaa pilata elämänsä, niin eikö teidän liksallanne pitäisi saada sitä rahaa kokoajan lisää? Vai työttömiä miljoonaperijöitäkö te kaikki olette?

Ei ole syytä heittäytyä aggressiiviseksi, vaikka aihe menisikin tunteisiin.

Ei se omaisuus aina ole niin helppoa jakaa tai myydäkään. Se voi olla vaikkapa yhteinen yritys. Jos on puolen miljoonan firma, niin erotakseen pitää ottaa 250 000 velkaa pelkästään sen takia. Päälle vielä asumiset ja kaikki muu kallistuu eroa edeltäneeseen tilanteeseen nähden. Siis velka voi moninkertaistua, elämisen kulut lisääntyä, mutta palkkataso pysyä ennallaan. Pahimmillaan vielä elatusmaksut päälle.

Tuskin olleet alussa sellaisia, meillä kehittyi pikkuhiljaa vuosien aikana. Joi tosin ennenkin vähintään kerran viikossa humalat mikä on minusta paljon. Itse valitsinkin toisin, mies ei juo ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, harvassa ihmisessä ei ole mitään vikaa ja juopottelu ei ole mitenkään pahemman pään vikoja. Joten jos haluaa pariutua, niin jotain pikku haittoja on vaan siedettävä.

Alkoholismi pikku haitta? Alkoholismi kielii kyllä monista muista vakavista ongelmista sen itsensä lisäksi. Ilmeisesti juuri sinun lailla ajattelevat niitä alkoholisteja sitten hyväksyy.

Kommenttisi kertoo siitä että sinulla ei ole ollut kunnollisia vastoinkäymisiä, jos toisen ihmisen juopottelu tuntuu siltä.

Sinulta selvästi meni ohi koko kommentti.

Sinultakin saattoi mennä ohi jotain.

Alkoholismi ei välttämättä liity muihin vakaviin ongelmiin. Eivät kaikki alkoholistit ole pultsareita tai väkivaltaisia. He saattavat pärjätä työelämässä ja olla ihan asiallisia ihmisiä puolisoaan ja perhettään kohtaan. Vaikka olisivatkin sairautensa väsyttämiä ja kärsisivät itse viinanhimostaan ja/tai jatkuvista krapuloistaan. Varmaan he rankempia läheisiä ovat kuin sama ihminen ilman alkoholiongelmaa, mutta ei siinä tarvitse olla sen suurempaa muuta liitännäistä.

Olen yhden läheisen alkoholismia seurannut sen elinkaaren alusta loppuun, tai no, ei se vielä täysin loppu ole, mutta niin, että läheisen terveys on nyt aikalailla lopullisesti mennyt, toisaalta hän viimeinkin sinnittelee jokseenkin kuivilla kaikkien mahdollisten apujen (A-klinikka, antabukset, vuosikausien kova taistelu) avulla. Kaikesta ongelmasta huolimatta puoliso on säilynyt rinnalla ja saattaa olla se seikka, miksi läheinen on edes hengissä ja viimeinkin jollain lailla niskan päällä sairaudestaan. 

Sivusta.

Et nyt ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa että ei kenestäkään tule alkoholistia vahingossa. Kyllä siellä pohjalla on aina jokin tai joitakin ongelmia jollakin alueella mikä siihen alkoholismiin lopulta ajaa.

Mitä sitten? En ole ihmistä tavannut, jolla ei olisi jotain ongelmia. Osin alkoholismitaipumus on perinnöllistäkin. Ei sitä voi ennustaa mistään, kenestä tulee juoppo ja kenestä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, harvassa ihmisessä ei ole mitään vikaa ja juopottelu ei ole mitenkään pahemman pään vikoja. Joten jos haluaa pariutua, niin jotain pikku haittoja on vaan siedettävä.

Alkoholismi pikku haitta? Alkoholismi kielii kyllä monista muista vakavista ongelmista sen itsensä lisäksi. Ilmeisesti juuri sinun lailla ajattelevat niitä alkoholisteja sitten hyväksyy.

Kommenttisi kertoo siitä että sinulla ei ole ollut kunnollisia vastoinkäymisiä, jos toisen ihmisen juopottelu tuntuu siltä.

Sinulta selvästi meni ohi koko kommentti.

Sinultakin saattoi mennä ohi jotain.

Alkoholismi ei välttämättä liity muihin vakaviin ongelmiin. Eivät kaikki alkoholistit ole pultsareita tai väkivaltaisia. He saattavat pärjätä työelämässä ja olla ihan asiallisia ihmisiä puolisoaan ja perhettään kohtaan. Vaikka olisivatkin sairautensa väsyttämiä ja kärsisivät itse viinanhimostaan ja/tai jatkuvista krapuloistaan. Varmaan he rankempia läheisiä ovat kuin sama ihminen ilman alkoholiongelmaa, mutta ei siinä tarvitse olla sen suurempaa muuta liitännäistä.

Olen yhden läheisen alkoholismia seurannut sen elinkaaren alusta loppuun, tai no, ei se vielä täysin loppu ole, mutta niin, että läheisen terveys on nyt aikalailla lopullisesti mennyt, toisaalta hän viimeinkin sinnittelee jokseenkin kuivilla kaikkien mahdollisten apujen (A-klinikka, antabukset, vuosikausien kova taistelu) avulla. Kaikesta ongelmasta huolimatta puoliso on säilynyt rinnalla ja saattaa olla se seikka, miksi läheinen on edes hengissä ja viimeinkin jollain lailla niskan päällä sairaudestaan. 

Sivusta.

Et nyt ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa että ei kenestäkään tule alkoholistia vahingossa. Kyllä siellä pohjalla on aina jokin tai joitakin ongelmia jollakin alueella mikä siihen alkoholismiin lopulta ajaa.

Hmmm... minä olen 50 v nainen ja kontrolloin omaa juomistani. Ei minulla ole ongelmia. On toki ollut ja olen ne käsitellyt vuosikymmen sitten. Pidän viinistä ja pidän siitä fiiliksestä, minkä siitä saa. En juo ahdistukseen. Voin hyvin ajautua riippuvuuteen ilman mitään ongelmia.

Alkoholismista voi aina myös parantua. Alkoholismi on sairaus. Joten tälläista "pikku haittaa" ei tarvitse sietää. Toki alkoholistin pitää käydä siellä tosi tosi syvällä ennen kuin hän itse alkaa tajuta, että muutos on tultava.

Aika moni näistä naisista on läheisriippuvaisia. Joukossa on myös niitä, jotka eivät uskalla erota, koska pelkäävät, mitä muut sanovat. Tällöin yleensä puhe keski-ikäisistä, joiden lapsuudessa aviero oli vielä yleisesti paheksuttavaa. Ollaan oltu pitkään yhdessä, mutta ei vain osata erota. Aika moni on myös alistunut tilanteeseen eikä osaa toimia omaksi parhaakseen. Myös huoli puolisosta on suurta, tappaako puoliso itsensä, jos ero tulee tms.

Toisten suhteeseen alkoholi hiipii salakavalasti. Ja sitä ei osata pitää vakavana asiana, koska ei juoda kirkkaita vaan olutta tai viiniä. Etenkin viini on päihdeongelmaisten naisten juoma, sehän ei ole "niin paha" kuin Tapsa tai Koskenkova vaan sivistynyttä ja hienoa, kun voi ostaa pullon Alsacen laatuviiniä.

Itse kun olen nyt yli kymmenen vuotta töissä hoitanut päihderiippuvaisia (suurin osa alkoholisteja, mutta myös sekakäyttäjiä koko ajan yhä enemmän), niin olen päättänyt yhden asia; jos puolisolleni tulee päihdeongelma, niin autan hänet hoitoon. Tuen, autan, kuuntelen, vien lääkäriin, autan laitokseen, maksan kaiken, mitä täytyy. Jos tämän jälkeen hän retkahtaisi, niin pakkaisin laukun ja kuljettaisin juna-asemalle ja toivottaisin hyvää jatkoa.

Joku voi pitää ylläolevaa julmana. Mutta kun on ammatikseen kuunnellut päihdenongelmaisia ja ennen kaikkea heidän epätoivoisia omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon helvettiin en lähde koskaan.

Jos miettii, että Suomessa päihdeongelma on 500 000:lla ihmisellä ja jokaisella on neljä lähiomaista, niin päihdeongelma koskee melkein puolta kansasta. Se on hirveän iso luku. Päihdeongelmat ovat kansantaloudellisesti kalliitta sairauksia ja inhimillisesti vielä kamalampia.

Koska mammat luulee että kerran kuussa juova on alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä naisista on läheisriippuvaisia. Joukossa on myös niitä, jotka eivät uskalla erota, koska pelkäävät, mitä muut sanovat. Tällöin yleensä puhe keski-ikäisistä, joiden lapsuudessa aviero oli vielä yleisesti paheksuttavaa. Ollaan oltu pitkään yhdessä, mutta ei vain osata erota. Aika moni on myös alistunut tilanteeseen eikä osaa toimia omaksi parhaakseen. Myös huoli puolisosta on suurta, tappaako puoliso itsensä, jos ero tulee tms.

Toisten suhteeseen alkoholi hiipii salakavalasti. Ja sitä ei osata pitää vakavana asiana, koska ei juoda kirkkaita vaan olutta tai viiniä. Etenkin viini on päihdeongelmaisten naisten juoma, sehän ei ole "niin paha" kuin Tapsa tai Koskenkova vaan sivistynyttä ja hienoa, kun voi ostaa pullon Alsacen laatuviiniä.

Itse kun olen nyt yli kymmenen vuotta töissä hoitanut päihderiippuvaisia (suurin osa alkoholisteja, mutta myös sekakäyttäjiä koko ajan yhä enemmän), niin olen päättänyt yhden asia; jos puolisolleni tulee päihdeongelma, niin autan hänet hoitoon. Tuen, autan, kuuntelen, vien lääkäriin, autan laitokseen, maksan kaiken, mitä täytyy. Jos tämän jälkeen hän retkahtaisi, niin pakkaisin laukun ja kuljettaisin juna-asemalle ja toivottaisin hyvää jatkoa.

Joku voi pitää ylläolevaa julmana. Mutta kun on ammatikseen kuunnellut päihdenongelmaisia ja ennen kaikkea heidän epätoivoisia omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon helvettiin en lähde koskaan.

Jos miettii, että Suomessa päihdeongelma on 500 000:lla ihmisellä ja jokaisella on neljä lähiomaista, niin päihdeongelma koskee melkein puolta kansasta. Se on hirveän iso luku. Päihdeongelmat ovat kansantaloudellisesti kalliitta sairauksia ja inhimillisesti vielä kamalampia.

Mikä sinun kokemuksesi mukaan alkoholismissa on pahinta? Eli mikä on se pääsyy, että pakkaisit laukkusi?

En ymmärrä, miksen saisi olla. Tietenkin on surullista jos miehellä on alkoholiongelma, mutta eihän sille mitään voi. Voi raittiillekin miehelle tulla sairauksia, ja aivan samalla tavalla ne terveysongelmat aiheuttavat huolta, oli niiden syynä mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä naisista on läheisriippuvaisia. Joukossa on myös niitä, jotka eivät uskalla erota, koska pelkäävät, mitä muut sanovat. Tällöin yleensä puhe keski-ikäisistä, joiden lapsuudessa aviero oli vielä yleisesti paheksuttavaa. Ollaan oltu pitkään yhdessä, mutta ei vain osata erota. Aika moni on myös alistunut tilanteeseen eikä osaa toimia omaksi parhaakseen. Myös huoli puolisosta on suurta, tappaako puoliso itsensä, jos ero tulee tms.

Toisten suhteeseen alkoholi hiipii salakavalasti. Ja sitä ei osata pitää vakavana asiana, koska ei juoda kirkkaita vaan olutta tai viiniä. Etenkin viini on päihdeongelmaisten naisten juoma, sehän ei ole "niin paha" kuin Tapsa tai Koskenkova vaan sivistynyttä ja hienoa, kun voi ostaa pullon Alsacen laatuviiniä.

Itse kun olen nyt yli kymmenen vuotta töissä hoitanut päihderiippuvaisia (suurin osa alkoholisteja, mutta myös sekakäyttäjiä koko ajan yhä enemmän), niin olen päättänyt yhden asia; jos puolisolleni tulee päihdeongelma, niin autan hänet hoitoon. Tuen, autan, kuuntelen, vien lääkäriin, autan laitokseen, maksan kaiken, mitä täytyy. Jos tämän jälkeen hän retkahtaisi, niin pakkaisin laukun ja kuljettaisin juna-asemalle ja toivottaisin hyvää jatkoa.

Joku voi pitää ylläolevaa julmana. Mutta kun on ammatikseen kuunnellut päihdenongelmaisia ja ennen kaikkea heidän epätoivoisia omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon helvettiin en lähde koskaan.

Jos miettii, että Suomessa päihdeongelma on 500 000:lla ihmisellä ja jokaisella on neljä lähiomaista, niin päihdeongelma koskee melkein puolta kansasta. Se on hirveän iso luku. Päihdeongelmat ovat kansantaloudellisesti kalliitta sairauksia ja inhimillisesti vielä kamalampia.

Mikä sinun kokemuksesi mukaan alkoholismissa on pahinta? Eli mikä on se pääsyy, että pakkaisit laukkusi?

En ole edellinen, mutta pahinta on se kun saa pelätä että mies humalapäissään loukkaa itsensä ja kuolee. Tosin en pakkaisi laukkua sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat minun tuntemani alkoholistin kumppanit ovat itsekin vähintään suurkuluttajia. Tai ainakin olivat ennen lapsia. Suurkuluttajanaiset raitistuvat plussatikkuun ja yllättyvät kun alkkismies ei tee samoin. Naiselle baareissa ravaaminen oli elämänvaihe, jota oli kiva toteuttaa muutama vuosi nuorena ennen elämän vakiintumista. Hei eivät ajoissa ymmärrä, että sille söpölle bilettäjäpojalle se ei ole elämänvaihe vaan elämäntapa.

Se on just näin! Tuttavapiirissä on kaksi ongelmajuojamiestä, ja kirjoittamasi pätee heihin 100%. Toisella vieläpä ensimmäinen avioliitto päättyi (lapsettomana) liikaan juomiseen, mutta uusi rouva ei tästä ottanut onkeensa, vaan notkui miehen mukana baareissa kunnes tuli raskaaksi, ja sen jälkeen onkin valittanut non-stoppina miehestään.

Kyllä minua ainakin v*tuttaisi ankarasti, jos vähäisestä yhteisestä vapaa-ajasta, vaimo nukkuisi ja makaisi krapuloissaan viikonloppuna molemmat päivät iltapäivään asti.

Koska mies on ollut komea ja menevä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ainakin v*tuttaisi ankarasti, jos vähäisestä yhteisestä vapaa-ajasta, vaimo nukkuisi ja makaisi krapuloissaan viikonloppuna molemmat päivät iltapäivään asti.

Tuo tuskin on se syy, miksi ylläoleva päihdetyöntekijä pakkaisi laukkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä naisista on läheisriippuvaisia. Joukossa on myös niitä, jotka eivät uskalla erota, koska pelkäävät, mitä muut sanovat. Tällöin yleensä puhe keski-ikäisistä, joiden lapsuudessa aviero oli vielä yleisesti paheksuttavaa. Ollaan oltu pitkään yhdessä, mutta ei vain osata erota. Aika moni on myös alistunut tilanteeseen eikä osaa toimia omaksi parhaakseen. Myös huoli puolisosta on suurta, tappaako puoliso itsensä, jos ero tulee tms.

Toisten suhteeseen alkoholi hiipii salakavalasti. Ja sitä ei osata pitää vakavana asiana, koska ei juoda kirkkaita vaan olutta tai viiniä. Etenkin viini on päihdeongelmaisten naisten juoma, sehän ei ole "niin paha" kuin Tapsa tai Koskenkova vaan sivistynyttä ja hienoa, kun voi ostaa pullon Alsacen laatuviiniä.

Itse kun olen nyt yli kymmenen vuotta töissä hoitanut päihderiippuvaisia (suurin osa alkoholisteja, mutta myös sekakäyttäjiä koko ajan yhä enemmän), niin olen päättänyt yhden asia; jos puolisolleni tulee päihdeongelma, niin autan hänet hoitoon. Tuen, autan, kuuntelen, vien lääkäriin, autan laitokseen, maksan kaiken, mitä täytyy. Jos tämän jälkeen hän retkahtaisi, niin pakkaisin laukun ja kuljettaisin juna-asemalle ja toivottaisin hyvää jatkoa.

Joku voi pitää ylläolevaa julmana. Mutta kun on ammatikseen kuunnellut päihdenongelmaisia ja ennen kaikkea heidän epätoivoisia omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon helvettiin en lähde koskaan.

Jos miettii, että Suomessa päihdeongelma on 500 000:lla ihmisellä ja jokaisella on neljä lähiomaista, niin päihdeongelma koskee melkein puolta kansasta. Se on hirveän iso luku. Päihdeongelmat ovat kansantaloudellisesti kalliitta sairauksia ja inhimillisesti vielä kamalampia.

Mikä sinun kokemuksesi mukaan alkoholismissa on pahinta? Eli mikä on se pääsyy, että pakkaisit laukkusi?

Pahinta on nähdä omaisten tuska. Nuorempana se on saattanut olla pelkoa, antaako humalainen vanhempi selkään. Se on petettyjä lupauksia, kertomuksia siitä, kuinka kesäloma meni pilalle vanhemman/puolison alkoholinkäytön vuoksi. Näissä kertomuksissa nousee usein esille juhlapyhät, koska niitä on kovasti odotettu ja sitten se todellisuus onkin ihan muuta. Kertomuksia siitä, kuinka väsyneitä omaiset ovat. Moni kuvaa, että ovat "aivan loppu". Olen usemmaan kerran kuullut lausahduksen "meidän Pertti on niin ihana mies, paitsi humalassa se lyö, mutta muuten kyllä tosi mukava". Kyllähän siinä myös se puoliso on sairastunut, kun ei osaa moisesta suhteessa lähteä. 

Tässä tilanteessa, kun perheessä on kaksi lasta, niin koen, että tehtäväni on suojella lapsia, jos puolisolleni päihdenongelma kehittyisi. Olen itse tarkka alkoholin kanssa, en ole absolutisti, mutta käyttö todella vähäistä. 

-kommentin kirjoittaja

Mieheni ei juonut liikaa kun menimme yhteen 20 vuotta sitten. Tapa on kehittynyt hyvin pikkuhiljaa. Nyt ollaan siinä pisteessä että itsekkin myöntää että ongelma on olemassa ja ajattelisin että on ihan hyvät mahdollisuudet että pystyy vielä lopettamaan. Tietystikkään en loputtomiin siedä perseilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ainakin v*tuttaisi ankarasti, jos vähäisestä yhteisestä vapaa-ajasta, vaimo nukkuisi ja makaisi krapuloissaan viikonloppuna molemmat päivät iltapäivään asti.

Tuo tuskin on se syy, miksi ylläoleva päihdetyöntekijä pakkaisi laukkunsa.

Ei varmaankaan. Mutta omalle kohdalle en tuollaista, oikeastaan puhdasta kulissiliittoa pystyisi kuvittelemaan. Ja kopautan puuta, ettei omani toivottavasti sellaiseksi koskaan muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni näistä naisista on läheisriippuvaisia. Joukossa on myös niitä, jotka eivät uskalla erota, koska pelkäävät, mitä muut sanovat. Tällöin yleensä puhe keski-ikäisistä, joiden lapsuudessa aviero oli vielä yleisesti paheksuttavaa. Ollaan oltu pitkään yhdessä, mutta ei vain osata erota. Aika moni on myös alistunut tilanteeseen eikä osaa toimia omaksi parhaakseen. Myös huoli puolisosta on suurta, tappaako puoliso itsensä, jos ero tulee tms.

Toisten suhteeseen alkoholi hiipii salakavalasti. Ja sitä ei osata pitää vakavana asiana, koska ei juoda kirkkaita vaan olutta tai viiniä. Etenkin viini on päihdeongelmaisten naisten juoma, sehän ei ole "niin paha" kuin Tapsa tai Koskenkova vaan sivistynyttä ja hienoa, kun voi ostaa pullon Alsacen laatuviiniä.

Itse kun olen nyt yli kymmenen vuotta töissä hoitanut päihderiippuvaisia (suurin osa alkoholisteja, mutta myös sekakäyttäjiä koko ajan yhä enemmän), niin olen päättänyt yhden asia; jos puolisolleni tulee päihdeongelma, niin autan hänet hoitoon. Tuen, autan, kuuntelen, vien lääkäriin, autan laitokseen, maksan kaiken, mitä täytyy. Jos tämän jälkeen hän retkahtaisi, niin pakkaisin laukun ja kuljettaisin juna-asemalle ja toivottaisin hyvää jatkoa.

Joku voi pitää ylläolevaa julmana. Mutta kun on ammatikseen kuunnellut päihdenongelmaisia ja ennen kaikkea heidän epätoivoisia omaisiaan, niin olen päättänyt, että tuohon helvettiin en lähde koskaan.

Jos miettii, että Suomessa päihdeongelma on 500 000:lla ihmisellä ja jokaisella on neljä lähiomaista, niin päihdeongelma koskee melkein puolta kansasta. Se on hirveän iso luku. Päihdeongelmat ovat kansantaloudellisesti kalliitta sairauksia ja inhimillisesti vielä kamalampia.

Mikä sinun kokemuksesi mukaan alkoholismissa on pahinta? Eli mikä on se pääsyy, että pakkaisit laukkusi?

Pahinta on nähdä omaisten tuska. Nuorempana se on saattanut olla pelkoa, antaako humalainen vanhempi selkään. Se on petettyjä lupauksia, kertomuksia siitä, kuinka kesäloma meni pilalle vanhemman/puolison alkoholinkäytön vuoksi. Näissä kertomuksissa nousee usein esille juhlapyhät, koska niitä on kovasti odotettu ja sitten se todellisuus onkin ihan muuta. Kertomuksia siitä, kuinka väsyneitä omaiset ovat. Moni kuvaa, että ovat "aivan loppu". Olen usemmaan kerran kuullut lausahduksen "meidän Pertti on niin ihana mies, paitsi humalassa se lyö, mutta muuten kyllä tosi mukava". Kyllähän siinä myös se puoliso on sairastunut, kun ei osaa moisesta suhteessa lähteä. 

Tässä tilanteessa, kun perheessä on kaksi lasta, niin koen, että tehtäväni on suojella lapsia, jos puolisolleni päihdenongelma kehittyisi. Olen itse tarkka alkoholin kanssa, en ole absolutisti, mutta käyttö todella vähäistä. 

-kommentin kirjoittaja

Sotket väkivallan ja alkoholismin. Kaksi eri asiaa.