Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun luet lapsellesi, luetko ihan normaalilla, tasaisella puheäänellä vai dramatisoiden?
07.08.2019 |
Kysymys otsikossa.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta satunnaisesti sukulaisten/kaverien lapsille lukiessa luen ihan normaalilla, tasaisella puheäänellä. Näin minulle lapsena kotona luettiin, en tykännyt kun koulussa jotkut opettajat luki dramatisoiden. Lapset ei ole tästä minulle valittaneet, vaan kuunnelleet keskittyneesti. Ongelman tästä teki yhden lapsen dramatisoivasti lukeva äiti, joka kritisoi tapaani toimia.
Kommentit (26)
Dramatisoiden. Mieheni lukee tasaisesti, lapsemme rakastavat sitä, kun hän lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle luettiin lapsena sadut todella niihin eläytyen eli dramitisoiden.
Arvelen, että juuri siksi heräsi kiinnostukseni kirjallisuuteen yleensä.
Samoin olen lukenut lapsilleni ja jäänyt koukkuun kirjoihin, meille sekä ostetaan että lainataan runsaasti kirjoja kirjastosta. Lapset ovat onneksi perineet tämän asian, ovat innokkaita kirjastossa kävijöitä.
Ihana kysymys! Dramatisoin sieluni kyllyydestä.
Vähän niin kuin tässä pätkässä "Vauvojen musatuokio":
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/07/31/siskonpedissa-ilakoitiin-aitiy…
Enimmäkseen tavallisella puheäänellä, ei siis mitään monotonista molotusta, mutta ei teatteriakaan. Joskus toki puoliksi pelleilläkseni pistän teatteriksi tai jos itse kerron satua niin eläydyn enemmän (se on helpompaa kun vuorosanojen _jälkeen_ ei tule sitä "hän huusi/kuiskasi/mumisi").
Mieheni lukee lapsille keittokirjoja iltasaduksi hyvin yksitoikkoisella äänellä ja lapset rakastaa sitä. Kukin tyylillään.
Luen yleensä imitoiden jonkun vasemmistopoliitikon ääntä. Lapset nukahtavat nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana kysymys! Dramatisoin sieluni kyllyydestä.
Vähän niin kuin tässä pätkässä "Vauvojen musatuokio":
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/07/31/siskonpedissa-ilakoitiin-aitiy…
:D
Dramatisoiden. Täytyy olla eri äänet eri hahmoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen tasaisella äänellä. Haluaisin osata lukea dramatisoiden, mutta ei ole minun vahvuuksiani. Meille luettiin lapsena tasaisella äänellä ja meistä kaikista tuli silti lukutoukkia.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni lukee lapsille keittokirjoja iltasaduksi hyvin yksitoikkoisella äänellä ja lapset rakastaa sitä. Kukin tyylillään.
Haha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen tasaisella äänellä. Haluaisin osata lukea dramatisoiden, mutta ei ole minun vahvuuksiani. Meille luettiin lapsena tasaisella äänellä ja meistä kaikista tuli silti lukutoukkia.
Sama. Lukeva vanhempi kuskasi minua ja sisaruksiani kirjastossa tasaisin väliajoin, ja mukaan lähti aina kassikaupalla kirjoja.
-ap
Luen ilmeikkäästi. En ala muuntamaan ääntäni eri hahmoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dramatisoiden. Täytyy olla eri äänet eri hahmoilla.
Päteekö tämä niihin missä on susi, punahilkka ja mummo, vai onnistuuko Harry Potterillakin?
Musta olisi ihana olla näyttelijälukija, mutta jos hahmoja on yli kolme, mutta loppuu äänet ja muisti mikä oli kenenkin. Ja alan jostain syystä puhua helposti huutamalla jos yritän eläytyä, ja se on ärsyttävää eikä unettavaa.
Itse luen dramatisoiden, mies normaalilla äänellä. En voi olla dramatisoimatta. Kerron kaikki juttunikin ihmisille dramatisoiden. Mutta lapset kai tykkää ihan sama mikä tapa.. persoonakysymys varmaan miten lukee. Vaikka ajattelen kyllä vähän, että tavallisesti lukeminen on niin tylsää! Mutta ei se varmastikaan lapsesta ole ja jos en olisi niin dramatisoiva ihminen, en ehkä pitäisi sitä tylsänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen eläityen. Äitinikin luki meille.
Dramatisoiden. Mies lukee monotonisella äänellä ja lapset eivät halua hänen lukevan iltasatuja lainkaan. Kuopus on huono kuuntelemaan satuja ilmankin, niin pyrin pitämään homman hänelle mahdollisimman mielenkiintoisena. Eikä kuunnellessa välttämättä huomaa samalla lailla kuka puhuu milloinkin, kuin itse lukiessa jos kyse ei ole ihan pienten lasten kirjoista joissa puhujat muistetaan aina korostaa.
T. Iltasatuna tällä hetkellä Harry Potter ja Salaisuuksien kammio, kuulijat 6v ja 5v
Riippuu lapsesta ja tilanteesta. Oma lapsi on tosi herkkä innostumaan, ja jos esim lukisin iltasadun dramatisoiden, niin lapsi ei nukkuisi koko yönä. Jos taas luetaan päiväsaikaan ja tarkoituksena on saada lapsiryhmän huomio, niin tottakai silloin luetaan eläytyen.
En kauheasti muista lukeneeni lapselle, kun hän oppi itse lukemaan niin varhain.
Tää oli tietysti väärä vastaus...
Vierailija kirjoitti:
En kauheasti muista lukeneeni lapselle, kun hän oppi itse lukemaan niin varhain.
Tää oli tietysti väärä vastaus...
Teidän elämäänne mitenkään puuttumatta, mutta moni lapsi kuuntelee mielellään iltasadun vaikka osaisi itse lukeakin.
Lapseni ovat aina vaatineet draamaa, tasainen ei ole kelvannut ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Tietenkin dramitisoiden, sellaisesta lapset pitää, tunntetta ja mielikuvitusta on oltava mukana kun lukee lapselle.
Sellainen herättää kiinnostukseen tarinaan ja innostaa kuulemaan lisää ja lopulta lukemaan myös itse.