Kun luet lapsellesi, luetko ihan normaalilla, tasaisella puheäänellä vai dramatisoiden?
Kysymys otsikossa.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta satunnaisesti sukulaisten/kaverien lapsille lukiessa luen ihan normaalilla, tasaisella puheäänellä. Näin minulle lapsena kotona luettiin, en tykännyt kun koulussa jotkut opettajat luki dramatisoiden. Lapset ei ole tästä minulle valittaneet, vaan kuunnelleet keskittyneesti. Ongelman tästä teki yhden lapsen dramatisoivasti lukeva äiti, joka kritisoi tapaani toimia.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kauheasti muista lukeneeni lapselle, kun hän oppi itse lukemaan niin varhain.
Tää oli tietysti väärä vastaus...
Teidän elämäänne mitenkään puuttumatta, mutta moni lapsi kuuntelee mielellään iltasadun vaikka osaisi itse lukeakin.
tiedän. Insinööri siitä tuli tolla kasvatuksella. Johtui siitä ettei luettu iltasatuja. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
T. Iltasatuna tällä hetkellä Harry Potter ja Salaisuuksien kammio, kuulijat 6v ja 5v
Eikö Potterit ole liian pelottavia tuon ikäisille?
Asiantuntijamielipide on, että tasaisesti pitäisi. Lapsi itse mielessään kuvittelee silloin enemmän ja se tekee hyvää tunne-elämän kehitykselle.
Draamaa saa tarpeeksi elokuvista jne.
Melko tasaisella äänellä, tai siis en tee vaihtele ääniä tai tee hirveästi erikoisefektejä. Saatan vähän korottaa volyymia, jos joku huutaa tai hieman laskea, jos joku kuiskaa, sekä tietysti painottaa sanoja, mutta en ala näyttelemään.
Äitini lukee enemmän dramatisoiden ja se oli minusta jo lapsena vähän kiusallista, mutta en ole puuttunut hänen tyyliinsä lukea lapselleni. Hyvä vain, että joku muukin lukee, lapsi on aika kyltymätön kuuntelija.
Minä dramatisoin ja lisään omiani.
Onko kukaan lukenut Mimmi-lehmä-kirjoja? Luen muuten melko tasaisella äänellä, mutta Variksen äänen dramatisoin ja vastakohdaksi Mimmin, kun ovat niin herkullisia hahmoja 😊