Toivotko että oisit tullut äidiksi aiemmin?
Oon 25 ja mulla on nyt 2kk vanha (tai nuori) pikkuinen ja tavallaan toivon että oisin saanut hänet jo vaikka 5v sitten. Tietenkin kaikki on juuri nyt hyvin ja ihanaa! Mut kun vaikka mun isovanhemmat perusti perheen heti 18v ja heillä oli mun ikäisinä jo kaikki 3 lastaan niin välillä ajattelen millasta se olis ollut.
Kommentit (21)
Mä sain esikoisen 33-vuotiaana ja tavallaan toivon, että olisin saanut aiemmin. Mutta tapasin kuitenkin mieheni vasta 30-vuotiaana joten eipä siinä toisenlaisia vaihtoehtoja olisi ollut.
En. Olen nyt 43v ja esikoinen täyttää syksyllä 18v ja kuopuskin on jo 16v.
Äitini ollessa 43v hänen lapsensa olivat 26v, 20v ja 11v.
Saimme esikoisemme 23-vuotiaina ja rehellisesti aika oli juuri sopiva. Vuotta aiemmin varsinkin minä olin vielä täysi raakile, mies oli työtön ja asunto (yksiö) olisi ollut liian pieni.
En usko että olisimme enää 28-vuotiaina yhdessäkään jos olisimme saaneet ensimmäisen lapsen aiemminm tuo vuosi oli monelta kantilta ratkaiseva, jo yksinään oman holtittomuuteni kannalta. Hyvä kun sain rauhassa omaa tahtiani aikuistua loppuun eikä lapsi "pakottanut ottamaan vastuuta tötöilyistäni" vaan sain omassa tahdissani muuttua järkevämmäksi.
Sain lapsen 35-vuotiaana, nyt ajatellen olisi ollut mukavaa saada jo aiemmin. Aiemmin luulin että lapsi vaikeuttaa elämää kamalasti. Tietysti lapsi muuttaa asioita mutta paljon muuttui kivempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Saimme esikoisemme 23-vuotiaina ja rehellisesti aika oli juuri sopiva. Vuotta aiemmin varsinkin minä olin vielä täysi raakile, mies oli työtön ja asunto (yksiö) olisi ollut liian pieni.
En usko että olisimme enää 28-vuotiaina yhdessäkään jos olisimme saaneet ensimmäisen lapsen aiemminm tuo vuosi oli monelta kantilta ratkaiseva, jo yksinään oman holtittomuuteni kannalta. Hyvä kun sain rauhassa omaa tahtiani aikuistua loppuun eikä lapsi "pakottanut ottamaan vastuuta tötöilyistäni" vaan sain omassa tahdissani muuttua järkevämmäksi.
Mulla aika lailla sama mut 22v
Mulla on eka tulossa ja pelkään tulevaa yksinhuoltajuutta (19v)
En osaa sanoa kun en ole pystynyt saamaan lapsia vaikka olisin niitä nuorempana halunnut ja oli vielä silloin vakituinen työkin.
Välillä mietin, että oishan se kiva jos tuo 3-vuotiaani olisi mystisesti jo 10-vuotias, mutta se ei nyt varsinaisesti liity siihen nuoruuteen vaan lapsen rasittavaan ikään :D
Joskus myös kadehdin kavereita, joilla pahin pikkulapsi-ikä on jo ylitetty, kun tekivät nuorempana lapset. Mutta samahan työmäärä heilläkin on takanaan :)
Sori ap, ei tästä nyt oikein sinulle vastausta tullut.
Olin 22 kun esikoinen syntyi, joskus olen ajatellut että olisin voinut vähän pidemmälle lykätä lasten hankintaa.
Olisi kiva kun olisin saanut lapsia aiemmin ja olisin nyt 37-vuotiaana vaikka jo teinin tai melkein täysi-ikäisen äiti. Se olisi mahtavaa. Mutta onneksi sain lapsia edes joskus.
37v ja nyt 6kk vauva. Ei ole hysteriaa ja järki päässä joten ei harmita. Ura hyvällä mallilla oma talo, miehellä yli 7000€ tulot, joten mikäs tässä äitiyslomalla ollessa. Ei tarvitse laskea pennejä eikä kituuttaa. En noudattanut neuvolan metrin mittaista ruokakielto listaa eikä tullut listeriaa, salmonellaa, hiivaa eikä muutakaan. Vauvalla ei koliikkia, allergioita eikä mitään muitakaan vaivoja vaan nukkuu nyt 7h yössä ja voi kaikin puolin hyvin.
Sain 29-vuotiaana esikoisen ja kyllä se tuntui juuri oikealta hetkeltä. Paljon olin ehtinyt jo tulla ja mennä, mutta myöskin lapsesta haaveilla.
Nelikymppisenä kahden pikkulapsen äitinä joskus mietin. Mutta toisaalta aika aikaansa, ja monien raskaidenkin työvuosien jälkeen on ollut ihana olla lasten kanssa kotona. Ja toki pääasia, että mulla on lapsia.
Olen 42 ja lapseni 15 ja kunnon teinimeiningeissä. Ei mitään vakavaa tms. mutta on tää välillä melkoista touhua ja huoli on valtava kun tuolla mennä viilettää. En todellakaan kadehdi heitä, jotka saavat nelikymppisenä lapsensa. Kova työmaa lähes 6-kymppisenä vaihdevuosissa vetää tätä hommaa läpi.
Oon 27 ja ahdistaa kun ei ole vielä yhtään
Vierailija kirjoitti:
Sain lapsen 35-vuotiaana, nyt ajatellen olisi ollut mukavaa saada jo aiemmin. Aiemmin luulin että lapsi vaikeuttaa elämää kamalasti. Tietysti lapsi muuttaa asioita mutta paljon muuttui kivempaan suuntaan.
Sama täällä. Sain esikoisen 32 v, eikä nuorempana käynyt mielessäkään niin "ikävät" asiat kuin lasten hankkiminen. Huomasin sitten, miten ihania lapset ovat, mutta kolmatta lasta en enää iän vuoksi onnistunut saamaan, vaikka sellainen olisi ollut tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Olen 42 ja lapseni 15 ja kunnon teinimeiningeissä. Ei mitään vakavaa tms. mutta on tää välillä melkoista touhua ja huoli on valtava kun tuolla mennä viilettää. En todellakaan kadehdi heitä, jotka saavat nelikymppisenä lapsensa. Kova työmaa lähes 6-kymppisenä vaihdevuosissa vetää tätä hommaa läpi.
Ei se iästä ole kiinni. Oma äitini sai minut aika nuorena ja oli koko teini-ikäni hirveän huolissaan ja stressaantunut, vaikka olin aika kiltti. Itse en paljon stressaa. Ja nelikymppinen äiti ei ole 60 v, kun lapsi on 15 v.
Olin 24-vuotias esikoiseni syntymän aikaan. Juuri sopiva ikä minulle tulla äidiksi.
Olin nippanappa 20 kun sain poikani. Myöhemmin, pikkusen aikuisempana olis ollut kyllä parempi..
No kuule, mä olin 38 kun esikoinen syntyi. Olin kaavaillut kyllä saavani hänet jo 10 vuotta aiemmin, mutta kohtalo päätti toisin. Ihan turha sun on miettiä tuollaisia.