Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen muuttunut tunne-elämältäni kylmäksi ja välinpitämättömäksi toisia kohtaan. Tähänkö vaikeat asiat johtaa? Olen vasta nuori ja tarvitsen ehkä apua?
07.08.2019 |
Takana on vanhempien vakavaa alkoholismia, perhe väkivaltaa, parisuhde väkivaltaa ja päihderiippuvuutta, taloudellisia ongelmia, mielenterveysongelmia lähipiirissä. Kaiken kaikkiaan paljon draamaa jo heti lapsuudesta lähtien sitten varhaisaikuisuuteen.
Lähestulkoon pelkkää selviytymistä ja oman elämän rakentamista niistä palasista joita on pystynyt kokoamaan kasaan ja luomaan oman identiteetin.
Kaikki on minulla nyt hyvin vaikka tunnen olevani ulkopuolinen toisinaan mutta kuitenkin hyvin vahva, paitsi auktoriteettien edessä.
Kaiken varhaisaikuisuudessa jätin taakseni ja halusin selviytyä. Se sitten johti uralla nousuun, uuteen ystäväpiiriin, vakaampaan elämään ja taloudelliseen turvallisuuteen.
Tietysti ongelmia minulla on ollut läheisriippuvuuden kanssa, omakuvan, ylisuorittamisen, päihderiippuvuutta(ei huumeita) ja peliriippuvuutta. Nekin alkaa olemaan aikalailla hallinnassani.
Ei ole mitään hätää enää, seison omilla jaloillani hyvin pitkälle.
Kuitenkin olen jotenkin välinpitämätön enää toisten ongelmista, ei vain kiinnosta.
Jokin nöyryys on kadonnut vaikka tiedostan sen olevan tärkeä piirre. Jopa omien vanhempien itsesäälissä kieriskely vain saa minut pyörittämään silmiä. Vaikka sisälläni tietyt asiat tavallaan pelottaa, heidän terveyshuolet, etenkin henkinen puoli niin silti, en jotenkin jaksa välittää.
Minusta on tullut itsekäs ja mielessäni hiljaa arvosteleva siinä suhteessa, että jos itse ongelmansa aiheuttaa niin sitten ne kestäköön jos eivät apua hae saatika muuta suhtautumistaan asioihin.
Minun on vaikea myöskin luottaa toisiin ihmisiin. On vaikea edes kulkea massan mukana.
Oma rauha ja oma päänsisäinen maailma tuntuu kaikista parhaimmalta. Välinpitämättömyydestä on tullut jokin sisäinen turva.
Omat haaveet tuntuu merkkaavan eniten ja oman elämän pelaaminen niin, etten joudu ongelmiin tai halua kokea ylimääräistä stressiä. Yritän vain kehittyä ja itselläni on monia tärkeitä saavutuksia päämääränä.
Tämä käytös johtaa ajoittain yksinäisyyteen ja aina vahvana olemiseen, tietynlaiseen kyynistymiseen. Minussa ei ole enää sitä lämpöä ja rakkautta joka oli minussa joskus jatkuvasti läsnä. Olen muuttunut.
Olen henkisesti turtunut ehkä? ja vain olen. En kiinnostu kovin helpolla keskusteluista tai innostu aidosti. Möllötän, teen työni ja nautin itsekkäästi asioista mistä pidän enkä päästä ihmisiä lähelleni, ainakaan tietyn rajan yli.
Onko siinäkään pitkällä tähtäimellä järkeä vai onkohan tämä jokin väliaikainen juttu, jota elän mutta en ymmärrä.
Ikää on 24v.
Samaistuuko kukaan?
Kommentit (57)
se kuuluu tuohon ikään, koeta kestää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään meitä ap:n kaltaisia, rakkaudellisuutta kaipaavia ja sen menettäneitä, ei ole ihan ruuhkaksi asti. En uskonutkaan. Onhan ihmiset jo nähty.
Aika ihmeellistä siksi onkin, että jossain vaiheessa elämää sitä tunsi rakkautta ihan henkilöön katsomatta.
Raskas elämä kovettaa, kun kaikki energiasi menee oman tilanteen käsittelyyn. Se on normaalia tietyissä rajoissa, älä tunne syyllisyyttä.
Itse yleensä empaattisena ihmisenä huomasin tosi kuluttavaa aikaa läpikäyvänä, että ystävän pelko keskenmenosta aiheuttikin mussa yhtäkkiä vaan pinnallista lohdutusta, oikeasti asia ei kiinnostanut vaan ollenkaan. Säikähdin. Mut sainpahan näkökulmaa siihen, miksi jotkut ihmiset tuntuu niin kylmiltä. Kun oma tilanne helpotti ja surut oli surtu, empatia kuitenkin palasi.
Voisitko käydä jossain jutustamassa asiasta? Sulle on tapahtunut tosi paljon ja pitkän aikaa liian kovia kokemuksia.
Tsemppiä Ap. Olet aika kovan koulun käynyt, ei ihmekään, että olet turta. Sinulla on oikeus keskittyä vain itseesi ja luoda elämä joka tuntuu sinulle hyvältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ap ihan fiksulta ja aikuiselta asenteelta. Annat aikaasi ja empatiaasi niille, joista oikeasti välität, etkä jokaiselle lokille. Keskity omaan elämääsi, ja niihin jotka siihen selkeästi kuuluvat. Alkoholisoituneet ja sekoilevat vanhemmat tai siskokset alkaisi olla jo siinä rajalla, joihin en itse liiemmin uhraisi aikaani.
Palaudut entisellesi kun ihastut tai rakastut, valitettavasti perhettäsi kohtaan sun ei kannata tunteakaan mitään syvempää tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta on tullut oikeistolainen. Nyt vaan pidät kirjaa siitä ettei kukaan pääse hyötymään niin olet perillä.
Kyynistyminen on lopulta tahdon asia. Mieti mitä teet vapaa-aikanasi ja kenen kanssa vietät aikaasi, silloin kun sitä vietät jonkun kanssa. Toki omat läheiset ja rakkaat ovat niitä tärkeimpiä, mutta täysi tunteettomuus kanssaihmisiä kohtaan ei ole mikään leikin asia. Toivottavasti horisontissasi ei näy psykoosia tai muuta vakavampaa, hakeudu terapiaan tai muuten vaan lääkäriin visiitille jos alkaa vielä enemmän ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielunkumppani. Väkivaltaisesta perheestä tulen itsekin ja takana on kaksi epäonnistunutta parisuhdetta missä ex-naisystävät kritisoivat liian etäiseksi ihmiseksi. Kotona yksinolo tuntuu aidosti turvallisimmalta ja mukavimmalta ratkaisulta ja suurimman osan ajasta on omaan yksinoloon tyytyväinen, kavereita kuitenkin työpaikalla tai baarireissuilla riittää. Mutta joskus ihmisluonto tulee väkisinkin esiin ja tulee yksittäisiä päiviä jolloin on valtava seuran- ja hyväksynnänkaipuu joltain läheiseltä ihmiseltä.
Harkinnut itsekin terapiaanmenoa jahka siihen on varaa ja aikaa. Pätkätyöläisenä ei oikein tahdo löytyä kumpaakaan.
Minä muutuin kylmäksi ja itsekkääksi koettuani liikaa pahaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt en jaksanut tuota psykohömppä analyysiä lukea kokonaan, mutta pysähdyin sanaan "nöyryys" kadonnut.
Varo vaan, nimittäin jos sulla on jotain keillä ehkä jotain sua vastaan voivat järjestää jonkun "nöyryys kampanjan" ihan hyvällä vaan.
Kyllä nyt jokaisen on oltava nöyrä tässä yhteiskunnassa ja toisten vähän enemmän kun toisten tirskahdus!
Muistan kun esim. olin ilmaisessa työharjoittelussa päiväkodissa niin vähän dillen oloinen hoitaja kävi ripittämään kuinka pitää olla nöyrä ja tehdä hommat kunnolla kun ilmoitin poissaolosta kun oma lapseni sairastui. Olin järkyttynyt että noin hulluja on päiväkodeissa. Siis oikeasti en järkyttynyt enkä pahastunut, mutta yllättynyt kuinka hullua karusellia tuolla julkisella puolella pyöritetään yhteiskunnan varoin.
Kyllä tässä yhteiskunnassa on suorastaan vaarallisen hulluja ihmisiä toimimassa päiväkodeissa, sairaaloissa, kouluissa. You name it. Olen oikeasti huolissani suomalaisista ja Suomen valtiosta. Liian paljon tomppemeita täsdä maassa.
Jotkut psykohömpät ja omat mutu arviot ja mielipiteet painaa enemmän kun esim. Suomen laki. Yhteiskunnan rappio.
Vierailija kirjoitti:
5 jatkaa: olen uskossa (jo kauan aikaa) ja minuun kolahtaa aina Jeesuksen sanat: olette kadottaneet ensirakkauden!
Juuri niin. Olen muka uskova,mutta minulla ei ole enää sitä kaikenkattavaa rakkautta ihmisiä kohtaan, mitä koin alkuvuosina. Siksikin olen vetäytynyt omiin oloihini.
Minulla ei ole energiaa kanssakäymiseen, enkä ole oikeasti kiinnostunut tuttujen tai vieraiden asioista. Ihmiset ovat rasittavia enkä jaksa tavata heitä, kun todellista kohtaamista harvoin syntyy. Haluaisin olla rakastava, empaattinen, lempeä, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Joten säästän itseäni. Yksinäisyys kyllä vaivaa välillä.
Olen myös huomannut, että useimmat ihmiset ovat hyvin kehittymättömiä mitä tulee henkisyyteen. Elävät siinä pinnallisessa arkitodellisuudessaan eivätkä näe pidemmälle. Materianpalvonnasta en viitsi edes aloittaa. En itse "saa" heiltä mitään (positiivista), ja näköjään he eivät ymmärrä minun maailmaani, missä elän
Kun ateisti isäni teki it...se...m.urhan..uskovaiset sanoivat minulle 14 vuotiaalle.
Isäs on nyt h.e.l.v...etissä.
Olet sekaisin...herää..j.umalaa ei ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ap sisaruksia?
Mun sisko puolusti mua kun äiti sai raivareita.
Sisarusten välinen rakkaus kehittyy huippuunsa ääriolosuhteissa.
Antaisin siskolleni oikean käteni.
En koskaan nuorena miettinyt saati analysoinut itseäni, mutta tutulta tekstisi kuulostaa ja tuo tietynlainen välinpitämättömyys ja kylmyys muita kohtaan on kyllä ollut minussa varmaan teini-iästä asti.
Se siis tuntui ihan normaalilta ja vasta jälkeenpäin olen sitä sitten miettinyt, että ei ihmekään ettei ihmissuhteista ole tullut oikein ikinä mitään eikä varsinkaan sellaista hengailua syvempää. Ironista on, että tuo välinpitämätön kylmyys alunpitäen taisi juontaa juurensa just siitä että olen ollut yksinäinen liki koko elämäni ajan.
Joskus 35-vuotiaana sitten alkoi tulla fiilis, että välinpitämättömyys on muuttumassa ihmisvihaksi ja erakoitumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Palaudut entisellesi kun ihastut tai rakastut, valitettavasti perhettäsi kohtaan sun ei kannata tunteakaan mitään syvempää tällä hetkellä.
Ja sitten kun se menee ohi,
Alat flirttailee työpaikalla ja vaihdat.
Ei tuu tylsää hetkee ja rakkaushormonit jyllää
Steriloi ittes ensin, et kelpaa äidiksi.
Minä ilostun aina rahasta ja kyynistyn kun sit ei ole. Muut asiat otan tapauskohtaisesti silloin kun niitä tapahtuu. Tsemppiä ja jsksuhalit niille jotka ei ilostu edes rahasta.
Mellunmäen hulluun päiväjotiin ja varsinkin erälle hullu.. lle vastenmieliselle Lee.. alle tsemppiä. Sääli lapsia jotka siellä.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan nuorena miettinyt saati analysoinut itseäni, mutta tutulta tekstisi kuulostaa ja tuo tietynlainen välinpitämättömyys ja kylmyys muita kohtaan on kyllä ollut minussa varmaan teini-iästä asti.
Se siis tuntui ihan normaalilta ja vasta jälkeenpäin olen sitä sitten miettinyt, että ei ihmekään ettei ihmissuhteista ole tullut oikein ikinä mitään eikä varsinkaan sellaista hengailua syvempää. Ironista on, että tuo välinpitämätön kylmyys alunpitäen taisi juontaa juurensa just siitä että olen ollut yksinäinen liki koko elämäni ajan.
Joskus 35-vuotiaana sitten alkoi tulla fiilis, että välinpitämättömyys on muuttumassa ihmisvihaksi ja erakoitumiseksi.
Onko sinulla sisaruksia?
Pidätkö heihin yhteyttä?
Joulu on perhejuhla:)
Vierailija kirjoitti:
Teitä on niin paljon kuitenkin, että olis hauska pitää joku retriitti ja tavata samanhenkisiä ihmisiä :D kun me kuitenkin normaalisti kaihdetaan ihmisiin liittyvää kontaktia suurimmaksi osaksi.
Mielikuva yhdessä juomassa terassilla olutta olisi mielenkiintoinen ja innostava.
Ap
Et halua tavata.
Minusta tulee väkivaltainen humalassa.
Sinäkin olet saanut juopon geenit.
Minä en lisääntynyt.
Huonoja geenejä ei jaeta.
Alue: Aihe vapaa
^