Lue keskustelun säännöt.
Merkkaako naisille nykyään miehen armeijan käynti tai käymättömyys?
Mika
07.08.2019 |
Vielä -80 luvulla, kun itse kävin armeijan, sillä tuntu olevan merkitystä, mutta kun nykyään sivulauseessa sanon, että suoritin armeijan Suomen kasarmilla Krhk:ssa ja kävin aliupseerikoulun Parolassa tuntuu sillä olevan negatiivinen vaste monelle tyypille. Joskus työhaastattelussa sanoin armeijajutun, niin vastapuolen naiset hätkähti ikäänkuin ei tuommoinen kuulu asiaan kertoa.
Mutta lainaa haettaessa sitä kysytään.
Olen tyytyväinen kun se tuli käytyä ja sain itseluottamusta. Varsinkin isälle oli tärkeää että armeija käydään, oli kuin itsestäänselvyys.
Onko teidän isäntä käynyt armeijan tai onko menossa?
Kommentit (258)
Pääosin ei väliä. Mieluummin kieltäytyjä kuin isänmaata niin keleesti rakastava sotahullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tällä seikalla oli aiemmin paljonkin merkitystä myös työnhaussa. Jos piti valita kahdesta hakijasta toinen, niin ehdottomasti otettiin RUKin käynyt, armeijan skipanneita ei edes harkittu. Itse en seurustelisi miehen kanssa, joka jättänyt armeijan väliin muista kuin perustelluista terveyssyistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen täytyy armeija käydä.
Se on muutakin kuin sotakoulutusta.
No voisitko määritellä tarkemmin mitä se on? Jos penska tarvitsee valtiollisen instanssin ohjausta "aikuistuakseen" ja oppiakseen ns vastuuta itsestään, vanhempien kasvatustehtävä on mennyt aivan persiilleen. Ja vain idiootti luulee että 20 vuoden aikana opitut väärät menettelytavat korjataan 6-12kk aikana.
Ja ns ryhmässä olemisen oppia on saanut jo peruskoulussa aivan tarpeeksi, jotkut päälle vielä urheiluseuroissa/järjestöissä.
Eli nyt: mitä se muu on?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällä seikalla oli aiemmin paljonkin merkitystä myös työnhaussa. Jos piti valita kahdesta hakijasta toinen, niin ehdottomasti otettiin RUKin käynyt, armeijan skipanneita ei edes harkittu. Itse en seurustelisi miehen kanssa, joka jättänyt armeijan väliin muista kuin perustelluista terveyssyistä.
Korostus sanassa "ennen".
Tänään ei merkitse muu kuin ettei tule "yllättävää" välivuotta alle kolmekymppisillä ja sitä vanhemmilla "aivan sama".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen erottaa töissäkin aivan selvästi, kuka on käynyt reserviupseerikoulun ja kuka ei.
Kuljetko vielä oikein muistikirja taskussa työpaikallasi pistämässä siitä henkilön kohdalle siellä jonkun ruksin tai muun merkinnän ?
Luonnollisesti en. Esimerkkinä voin kuitenkin mainita, että asiantuntijaorganisaatioissa varmaan 90% miehistä on RUK:n käyneitä. Veikkaan, että toista se on vaikka autonasennusalalla.
Ei lähellekään. Nuoremmista akateemisista entistä harvempi käy armeijaa saati RUK:a. Taitaisi muutenkin reserviupseerit loppua kesken - mun tuntemista RUK:n käyneistä vain yksi on asiantuntijatöissä. Muut ovat taksikuskeja, vartijoita, varastomiehiä ja pitkäaikaistyöttömiä.
Jokin aika sitten julkisuudessa oli kohua kuinka nuoret miehet ovat suorastaan tyhmentyneet, referenssi intin P-kokeet. Ihmeteltiinpä jopa huomattavaa pudotusta vuoden 1998 kohdalla.
Kenellekään ei suinkaan tullut mieleen, että juuri tuolloin tuli mahdolliseksi 6kk palvelus ja se vähän fiksumpi aines vain varmisti että myös sillä lyhyimmällä pääsee. Ja sama jatkuu tähän päivään asti - ne joita älynsä puolesta halutaan RUK-kuvioon, nimenomaan perseilevät P-kokeet tahallaan ja johtajalinjoille päätyvät keskinkertaisuudet.
Siis RUK:n valitaan valiosotilaat fyysisesti että psyykkisesti. Huono selitys.
Paikan päällä itse koettuna noin sata päivää, voin sanoa että olet pahasti väärässä. Jiten sotilaallista naurua tahdissa tjsp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole merkitystä. Työhaastatteluissa tuo hätkähdys voi johtua siitä, että armeija-arvojen esittelyllä yritetään monesti perustella johtajakokemusta. Monissa työpaikoissa vaan ei enää 2000-luvulla arvosteta armeijatyylistä autoritaarista johtamista vaan päinvastoin yritetään pyrkiä siitä pois.
Aloittaja Mika luki kommentit. Miksi vastaajat ärsyyntyvät noin suuresti suht neutraalista kysymyksestä. Alussa "isäntä" sanan käyttö ärsytti erityisesti. No ei se ole minulle mitään uutta. Varmistin vain kuinka ihmiskunta toimii. Kiitoksia että muistutitte minua asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on hyvä varmistaa aika ajoin, että tietää missä mennään. Martti Huu Haa Innasella oli hyvä elämänfilosofia: Ihmisiä ei voi koskaan liiaksi aliarvioida.
Kyllä minä arvostan armeijan käymistä. Oma mieheni kävi ja toivon, että oma poikakin käy kahdeksan vuoden kuluttua. Se on tavallaan osoitus siitä, että kestää käskytystä ja epämukavuuttakin nurisematta, on hyvät hermot, jämpti asioiden hoitaja ja ymmärtää joukkotoiminnan idean. Tällaisen ihmisen valitsen meille töihinkin mielelläni. (Asia erikseen toki, jos on jotakin terveydellistä vaivaa eikä siksi pysty suoriutumaan.)
Kannatan myös naisille/armeijan käymättömille henkilöille jonkinlaista maanpuolustukselista varautumiskurssia sellaisia tilanteita ajatellen, että Suomi joutuisi konfliktiin. Silloin olisi hyvä jokaisen tietää paikkansa ja olla hyödyksi.
Näin pärjäsimme myös aiemmissa sodissa: naiset olivat töissä tehtaissa, vartijoina, hoitajina, kuljettajina, pesivät valtion pyykkejä jne.
Tulevaisuuden sodat voivat olla vaikka minkälaisia hybridi-digisotia, mutta järki ja perustaidot kuitenkin kunniaan. Kun osaa suunnistaa ilman Google Mapsiä ihan kartan ja kompassin avulla, kirjoittaa ja laskea kynällä paperille, keittää ruokaa trangialla, morsettaa eri tavoin, hallitsee perus ensiaputaidot, on varannut kaappiin säilyvää ruokaa jne. on paljon paremmalla tolalla erikoistilanteissa, joissa tietoliikenneyhteydet ja sähköt katkeavat ensimmäiseksi eikä kännyllä/kortilla voi enää maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä. Työhaastatteluissa tuo hätkähdys voi johtua siitä, että armeija-arvojen esittelyllä yritetään monesti perustella johtajakokemusta. Monissa työpaikoissa vaan ei enää 2000-luvulla arvosteta armeijatyylistä autoritaarista johtamista vaan päinvastoin yritetään pyrkiä siitä pois.
Toki armeijassa saatu johtajakokemus ja -koulutus on plussaa, mutta ihan perus armeijan käyminen kertoo myöskin siitä, että pystyy toimimaan porukassa johdon käskyjen alla ja tavoitteiden mukaan.
Nykyisin on olemassa liikaa henkilöitä, jotka vaativat kaikessa henk.kohtaista palvelua ja poikkeuksia omien toiveidensa ja halujensa mukaan. Ei huvita taikka kiinnosta tehdä, kuten käsketään, vaan heti vaaditaan jotakin ”mulle sopivampaa”. Näiden kanssa työskentely on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä arvostan armeijan käymistä. Oma mieheni kävi ja toivon, että oma poikakin käy kahdeksan vuoden kuluttua. Se on tavallaan osoitus siitä, että kestää käskytystä ja epämukavuuttakin nurisematta, on hyvät hermot, jämpti asioiden hoitaja ja ymmärtää joukkotoiminnan idean. Tällaisen ihmisen valitsen meille töihinkin mielelläni. (Asia erikseen toki, jos on jotakin terveydellistä vaivaa eikä siksi pysty suoriutumaan.)
Ei se ainakaan tänä päivänä ole mikään osoitus. Jos tarkastelee ihmisiä sen perusteella miten hyvin hoitavat asiansa, ei voi päätellä mitään armeijan käymisestä suuntaan tai toiseen. Vai koetko, että et pysty hoitamaan asioitasi ja sietämään epämukavuutta, koska et ole käynyt armeijaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä. Työhaastatteluissa tuo hätkähdys voi johtua siitä, että armeija-arvojen esittelyllä yritetään monesti perustella johtajakokemusta. Monissa työpaikoissa vaan ei enää 2000-luvulla arvosteta armeijatyylistä autoritaarista johtamista vaan päinvastoin yritetään pyrkiä siitä pois.
Toki armeijassa saatu johtajakokemus ja -koulutus on plussaa, mutta ihan perus armeijan käyminen kertoo myöskin siitä, että pystyy toimimaan porukassa johdon käskyjen alla ja tavoitteiden mukaan.
Nykyisin on olemassa liikaa henkilöitä, jotka vaativat kaikessa henk.kohtaista palvelua ja poikkeuksia omien toiveidensa ja halujensa mukaan. Ei huvita taikka kiinnosta tehdä, kuten käsketään, vaan heti vaaditaan jotakin ”mulle sopivampaa”. Näiden kanssa työskentely on mahdotonta.
Armeijan saa suoritettua töhöilemälläkin, ei sieltä helposti pois potkita. Itse pitäisin suurempana meriittinä sitä, että on päässyt kahtena peräkkäisenä kesänä samaan kesätyöpaikkaan
eri
Totta kai merkkaa! Kukapa kiinnostuisi vetelästä ja mukavuudenhaluisesta laiskimuksesta?
Nykyinen armeija on lastenleikkiä esim. 60-lukuiseen verrattuna. Armeijan palvelusaikaa lyhennetään koko ajan.
Kertoo siitä, että mies on luuseri, jos ei sitä aikaa jaksa maataan edes palvella ja oppia uusia asioita. Tuollainen tyyppi ei siedä mitään käskyjä tai osaa oikein muutakaan (edes sänkyään pedata), jos hermo pettää heti. Ei ainakaan ole yhtään huumorintajua. Tai osaa toimia joukossa, vaan vaatii lumihiutaleena omaa kivaa ja tietsikkapelejä. Ei mitään epämukavuuksien sietokykyä tai erätaitoja.
Minun isoisäni palveli sodassa ja hänen kavereitaan kaatui. Kunnioituksesta heitä kohtaan (kärsivät kuitenkin epämukavuutta 6 vuotta parasta nuoruuttaan siellä) arvostan armeijan käyneitä.
Tulevaisuudestakaan ei tiedä. Kyllä armeija pitää käydä, aina parempi, jos on osaavia sotilaita vihulaisia rajalla vastassa. Ei ainakaan ole helppoa tulla tänne, hidastaa ne jonkun verran kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävästi vähän hassu kysymys, koska tuollaiset asiat tulevat normaalisti ilmi vasta, kun parisuhde on jo pitkällä. Ellei nyt poitsu satu juuri sillä hetkellä olemaan armeijassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen täytyy armeija käydä.
Se on muutakin kuin sotakoulutusta.
No voisitko määritellä tarkemmin mitä se on? Jos penska tarvitsee valtiollisen instanssin ohjausta "aikuistuakseen" ja oppiakseen ns vastuuta itsestään, vanhempien kasvatustehtävä on mennyt aivan persiilleen. Ja vain idiootti luulee että 20 vuoden aikana opitut väärät menettelytavat korjataan 6-12kk aikana.
Ja ns ryhmässä olemisen oppia on saanut jo peruskoulussa aivan tarpeeksi, jotkut päälle vielä urheiluseuroissa/järjestöissä.
Eli nyt: mitä se muu on?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta voisin vastata omasta puolestani: ARVOT.
Se kertoo siitä, että arvostaa isänmaataan niin paljon, että on valmis jopa uhraamaan henkensä jos tosipaikka tulee.
Toinen on epämukavuuden sietokyky.
Se tuntuu olevan narsistisissa, itsekkäissä ja mukavuudenhaluisissa nykyihmisissä aika heikko. Jopa vanhemmat vaativat kouluilta poikkeuksia yhteisiin sääntöihin, koska oma pikku-kulta haluaa nyt vain tehdä niin. Oppilaat sanovat opettajalle (=pomo) päin naamaa, että ”enhän tee, kun ei kiinnosta”. Paha asenneongelma.
Vierailija kirjoitti:
No olen ehkä tässä mielessä sitten poikkeus, että toivon, että mies on mieluummin jättänyt armeijan käymättä kuin käynyt sen. Muiden miesten kuin oman kumppanin armeijan käynti tai käymättömyys ei kyllä kiinnosta yhtään. Mutta kumppanista puhuttaessa preferenssini ovat tässä järjestyksessä:
+ 2. Ei käynyt armeijaa tekaistun syyn perusteella (saanut vapautuksen). Käyttänyt aikansa tehokkaammin. Ei taistelisi Suomen puolesta jos sota syttyisi vaan lähdettäisiin jo ennen sitä.
+ 2. Ei käynyt armeijaa sairauden tai vamman perusteella (saanut vapautuksen).
+ 3. Siviilipalvelusmies (pasifisti mielellään).
- 1. Käynyt armeijan.
- 2. Käynyt armeijan pidemmän kaavan kautta.
- 3. Saanut vapautuksen todellisten elämänhallinta- ja mielenterveysongelmien vuoksi.Oma mieheni sai onneksi vapautuksen urheiluvamman ja leikatun jalan perusteella. Ei kyllä olisi armeijaa käynyt muutenkaan, olen varma.
Täällä varmaan väitellään myös tasa-arvosta (en ole lukenut). Minusta yhteinen kansalaispalvelus (sivari tai intti) molemmille sukupuolille on hyvä ajatus.
N25
... ja tuollaisten takia vaari kavereineen kulki ikävuodet 19-25 tuntemattomissa metsissä ja soilla, asusti korsussa ja joka hetki oli kuolema läsnä. Sääsket söi kesäisin, syksyisin satoi räntää ja vettä, talvisin oli hel-tillinen pakkanen ja varusteet ei tod. olleet mitään gore-texiä. Osa kavereista kuoli, toisilta meni jalkaa ja kättä.
Vai lähtisitte poikkiksen kanssa ajoissa pakoon, jos Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Hävetkää!
Riippuu ihan naisesta, onko asia tärkeä, ja jos on niin kumpaan suuntaan. Miksi ihmeessä naiset olisivat jotain yhtenäistä massaa joilla on samat mieltymykset? Jos deittailet persunaista, hän varmaan arvostaa suoritustasi (vaikka Mestarinsa onkin sivari); jos jotain vihervassaria ituhippiä, niin dumppaa sinut tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
kun nykyään sivulauseessa sanon, että suoritin armeijan Suomen kasarmilla Krhk:ssa ja kävin aliupseerikoulun Parolassa tuntuu sillä olevan negatiivinen vaste monelle tyypille
Sivulauseesi antaa vaikutelman, että puhut mielelläsi itsestäsi mutta et kuuntele ja ota huomioon vastapuolta. Siis tuo että heität jonkun lyhenteen Krhk, jonka merkityksestä toisella ei luultavasti ole harmainta hajua. Antaa se myös itserakkaan kuvan, tai siis että armeijan käynnillä on suuri merkitys itsearvostuksessasi ja että tuot mielelläsi esille asioita, joita itsessäsi arvostat. Kysymys ei ole armeijasta, vaan yhtä negatiivisesti vaikuttaisi, jos sivulauseessa ilman että kukaan on ottanut asiaa puheeksi mainitsisit käsittämättömiä lyhenteitä käyttäen yksityiskohtia kotistudiolaitteistostasi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan naisesta, onko asia tärkeä, ja jos on niin kumpaan suuntaan. Miksi ihmeessä naiset olisivat jotain yhtenäistä massaa joilla on samat mieltymykset? Jos deittailet persunaista, hän varmaan arvostaa suoritustasi (vaikka Mestarinsa onkin sivari); jos jotain vihervassaria ituhippiä, niin dumppaa sinut tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
kun nykyään sivulauseessa sanon, että suoritin armeijan Suomen kasarmilla Krhk:ssa ja kävin aliupseerikoulun Parolassa tuntuu sillä olevan negatiivinen vaste monelle tyypille
Sivulauseesi antaa vaikutelman, että puhut mielelläsi itsestäsi mutta et kuuntele ja ota huomioon vastapuolta. Siis tuo että heität jonkun lyhenteen Krhk, jonka merkityksestä toisella ei luultavasti ole harmainta hajua. Antaa se myös itserakkaan kuvan, tai siis että armeijan käynnillä on suuri merkitys itsearvostuksessasi ja että tuot mielelläsi esille asioita, joita itsessäsi arvostat. Kysymys ei ole armeijasta, vaan yhtä negatiivisesti vaikuttaisi, jos sivulauseessa ilman että kukaan on ottanut asiaa puheeksi mainitsisit käsittämättömiä lyhenteitä käyttäen yksityiskohtia kotistudiolaitteistostasi.
Tämä mieshän on nero.
Merkkaa niin että jos joku vouhottaa käyneensä armeijan ja ettå on se ja se arvoltaan niin sellaisen seurassa en aikaani vietå. On ihan sama onko käynyt vai ei kunhan on ihminen. Se on leikkikoulu kuitenkin.