Kokemuksia sijaisperheenä toimimisesta?
Olemme mieheni kanssa erittäin kiinnostuneita toimimaan sijaisperheenä. Ajatus tuntuu hyvältä monin tavoin ja ammattini (erityisopettaja) vuoksi hankalatkaan tapaukset eivät ehkä olisi meille mahdoton ajatus. Kuitenkin yksi suuri asia mietityttää; entä jos lapsi palaakin vanhemmilleen?? Miten erosta voisi koskaan selvitä? Entä onko mitään keinoa varmistaa sitä, että lapsi tosiaan saisi varttua täysi- ikäiseksi asti meidän perheessämme? Syvästi kiitollisena ottaisin kokemuksianne vastaan:)
Kommentit (27)
..eli ymmärrän toki, että ideana on että lapsi palautetaan omille vanhemmilleen jos suinkin mahdollista. Näin siis kriisisijoituksissa ja muissa lyhytaikaisissa sijoituksissa. Mielestäni tuntuu kuitenkin kohtuuttoman julmalta, että lapsi, joka on vauvasta tai taaperosta asti ollut perheessä, palautettaisiin esim. kymmenvuotiaana biovanhemmilleen. Tällöinhän ajateltaisiin vain biovanhempien etuja, ei suinkaan lapsen, joka menettäisi perheen, jossa on rakastettuna kasvanut.
Mutta eikös näissä adoptio-sun-muissa asioissa vanhemmilla nimenomaan pidä olla halu saada lapsi? Eli auttamisen halu ei ole hyväksyttävä motiivi? Jostain muistan lukeneeni...
Mutta sijaislapsi ei ole oma lapsi, vaan lapsi, jonka elämää täytyy tukea koska omat vanhemmat eivät siihen pysty. Eli kyllä auttaminen on hyvä motiivi sijaislapsia hankkiessa!!
Olen yhtä perhettä seurannut läheltä, jossa on useampi sijoituslapsi, ja paljon ovat joutuneet tekemään töitä yhden lapsen kanssa, että ihan perusasiat sujuisivat perheessä. Ettei esim. varastella jne. Lisäksi sijaislapsien mukana tulee myös usein lasten biovanhemmat ja paljon muutakin sukua, joitten kanssa täytyy sumplia. Riippuu tietysti minkäikäisen lapsen ottaa, nämä oli siis tullessaan jo kouluikäisiä.
Myös lapsia jotka vauvasta asti ovat asuneet sijaisperheissä, palautetaan vanhemmille jos vanhemmat lapsesta kykenevät huolehtimaan. Myös lapsia jotka ovat kasvaneet jo pieniksi koululaisiksi tai leikki-ikäisiksi. Ja kannattaa muistaa että lapselle joka on sijoitettuna, ne omat vanhemmat ovat silti useimmiten se tärkein, sijaisperhe tulee vasta toisena tai jopa viimeisenä.
T: yhteensä 15 lapsen sijaissiskona " toiminut"
Jaahas. Näyttää kun lukee mediaa ja lukee näitä nettiin kommentteja. Niin sijaisperhe on nykyään kasvava trendi. Minä uskon että monilla on syy vaan ryhtyä sijaisperheeksi rahan tai uuden lapsen saannin toive.
Sijaisperhe toiminta on lapsen etu edellä. Niin ja olen kuullut tai oikeastaan ystäväni jolla on skitsofrenia ja hänellä on kaksi alaikäistä lasta. On aivan lämmin henkinen äiti lapsilleen. Hän sanoi itse että lapset menee aina edelle. Hän ajattelee aina lastensa etua. Eikä hän ole koskaan lyönyt, käyttänyt henkistä väkivaltaa lapsiinsa. Vaikka lapset ovat sijoitettu 18 ikä vuoteen asti. Ystäväni ymmärtää tämän ja hyväksyy. Ja hänellä on lämpimät sijaisvanhemmat jotka tukevat ystävääni ja hänen lastensa tapaamisia.
Aivan ihanaa minusta.
Mutta ennekaikkea halu sijaisvanhemmuuteen lähtee tarpeesta ja halusta auttaa ja tukea lapsia, joilla asiat ei syystä tai toisesta ole hyvin. Mutta ensisijaisesti toivomme pitkäaikaissijoitettavia lapsia, joille voisimme tarjota hyvät eväät ja lähtökohdat maailmalle. Mitä vikaa siinä on? En voisi kuvitellakkaan että sijaislapsi olisi perheessämme jotenkin toissijaisessa asemassa, eihän se nyt ainakaan olisi lapsen etujen mukaista... Perheenjäsen hän olisi, ihan niin kuin me muutkin.