Lue keskustelun säännöt.
Olen NOLO! En osaa olla missään sosiaalisessa tilanteessa normaali
06.08.2019 |
Jopa kaupan kassat nauraa, kun änkytän siinä kassalla. En vain osaa olla tarpeeksi asiallinen, vaikka yritän :( Tuttavallisissa tilanteissakin olen ihan liian jäykkä, tai levoton. Ei tästä tule mitään. Kuka mua edes töihin huolisi kun en osaa käyttäytyä.
Kommentit (38)
Kirjoitat hyvin. Olisiko siitä ammatiksi ja työksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama. Vapaa-ajallani olen mieluiten yksin, kun tämä sosiaalinen osaamiseni on mitä on. Eipä tarvitse hävetä.
Olen kyllä onneksi töissä. Mutta vaikkapa kahvitauot on ihan piinaa. Sillä aikaa kun muut istuu ja naureskelee rennosti, itse oon ihan jäykkänä ja hermostunut. Näkyy varmaan kilometrin päähän että oloni on epämukava.
No, näillä mennään.
Joo en mäkään, mutta ei se mua haittaa. Pidän ihmisistä kovasti, mutta en halua olla heidän seurassaan, mieluummin tarkkailen kauempaa. Ei tulisi mieleenkään, että uskaltaisin hakea mitään töitä! Olen kerran saanut työpaikan ja kontaktin otti nimenomaan se työnantaja, en olisi itse uskaltanut soittaa. Nyt olen työtön ja varmaan sellaiseksi jäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat hyvin. Olisiko siitä ammatiksi ja työksi?
Kirjoittajan ammatti on kyllä ollut haaveeni. Siinä ei niinkään ihmiskontaktia tarvitse ylläpitää. Mutta jos haluaa kirjailijana menestyä, pitää oikeasti OSATA kirjoittaa. Millään keskivertokirjoilla ei voi itseään elättää. En tiedä olenko niin hyvä.
Et ole nolo! Ymmärrän, että susta tuntuu tuolta, mutta yritä silti olla välittämättä liikaa. Sä olet sellainen kuin olet ja se on täysin ok. Tyhmät saattaa olla ilkeitä, mutta kuka niistä nyt välittäisi! Yritä rentoutua ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Kyllä se siitä pikku hiljaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat hyvin. Olisiko siitä ammatiksi ja työksi?
Kirjoittajan ammatti on kyllä ollut haaveeni. Siinä ei niinkään ihmiskontaktia tarvitse ylläpitää. Mutta jos haluaa kirjailijana menestyä, pitää oikeasti OSATA kirjoittaa. Millään keskivertokirjoilla ei voi itseään elättää. En tiedä olenko niin hyvä.
Olet pohtinut asiaa, hyvä. :)
Ja kiva kuulla että teillä muilla on samanlaisia tunteita. Välillä tuntuu, että kaikki muut ovat charmikkaita ja omaavat niin paljon luontaista karismaa, mutta minä olen se maailman ainoa tärisijä-änkyttäjä. Onneksi en ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan nähnyt sen tapahtuvan, mutta voisin veikata, että monetkin teiniporukat ovat kuvanneet someen kun kaltaiseni ”kylähullun” näkevät. Tai ainakin voisivat hyvin kuvata. Pakko se on vaan jotenkin huumorilla yrittää ottaa. Siinähän tuijottavat, jos eivät ole ihmistä nähneet.
Minusta on tullut asiakaspalvelutyössä tosi itsetietoinen.
Olen ollut yhdessä myymälässä jo useamman vuoden töissä, ja meillä käy paljon kanta-asiakkaita.
Höpötän monesti samoja juttuja uudelleen esitellessä tuotteita, ja sitten saatan toistaa asioita.
Nyt olen jotenkin tiedostanut tämän, ja mietin koko ajan omaa "esiintymistapaa" ja juttujani.
Olen siinä esillä aamusta iltaan ja pitäisi olla edustava ja uskottava, mutta jotenkin vuosien saatossa se perusnormius (?) häviää, kun alkaa vaan miettiä että miltä mun esittelypuheet kuulostaa yms... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selkeästi miettinyt asiaa. Se on moninkertaisesti paremmin kuin he, jotka kävelevät muiden rajojen yli ja joita täytyy estää ottamasta yhteyttä koska heillä ei ole edes perus kunnioitusta muita ihmisiä tai heidän henkilökohtaisia rajoja kohtaan.
Eli et olekaan yhtään nolo tai huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kiva kuulla että teillä muilla on samanlaisia tunteita. Välillä tuntuu, että kaikki muut ovat charmikkaita ja omaavat niin paljon luontaista karismaa, mutta minä olen se maailman ainoa tärisijä-änkyttäjä. Onneksi en ole yksin.
Pahinta on se, kun portsari kuvittelee minun olevan humalassa. Tasapainoaisti vaan on huono ja satuin horjahtamaan.
Kaikista nolointa on olla sellainen hiljainen äiti, kun on ruvennut tuntumaan, että lapsikaan ei saa kavereita kun se edellyttää äitinä kommunikointia niihin toisiin äiteihin.
Mutta kun ei vaan ole mitään asiaa, en keksi mitään sanottavaa, pitäisi varmaa puhua töistä mistä aina tuntuu ihmisillä juttua riittävän mutta itselläpä ei satu olemaan töitä tällä hetkellä joten olo on aina todella ulkopuolinen :(
Vierailija kirjoitti:
Kaikista nolointa on olla sellainen hiljainen äiti, kun on ruvennut tuntumaan, että lapsikaan ei saa kavereita kun se edellyttää äitinä kommunikointia niihin toisiin äiteihin.
Mutta kun ei vaan ole mitään asiaa, en keksi mitään sanottavaa, pitäisi varmaa puhua töistä mistä aina tuntuu ihmisillä juttua riittävän mutta itselläpä ei satu olemaan töitä tällä hetkellä joten olo on aina todella ulkopuolinen :(
❤️
Et ole yksin..itsekin änkytän aina sosiaalisissa tilanteissa jännityksen takia. Jopa kaupassa asioiminen jännittää niin paljon että en osaa asioida normaalisti! Puhelimella soittaminen on yhtä tuskaa..