Olen NOLO! En osaa olla missään sosiaalisessa tilanteessa normaali

_

Omien läheisten kanssa osaan olla rento, mutta jo lasten seurustelukaverit ja miniät saavat minut tönköksi. Posket hehkuu ja päästelen ketään kiinnostamattomia asioita hädissäni suustani. Takeltelen ja istun tönkkönä. Ei kai tähän auta edes aikakaan, kai joku terapia.

_

Hiljainen ihminen usein liikaakin miettii, että onpas ikävää kun en ole sujuvasanainen ja rento, ja vertaa itseään muihin. Mutta esim. asiakaspalveluammatissa oleva ei taatusti ajattele kenenkään änkyttävän tai hiljaisen olevan nolo. Päin vastoin, jos nyt joku ärsyttää se on aggressiivisesti ja muuten häiriköivästi käyttäytyvät ihmiset.

Joo, ymmärrän. Mulle "sosiaalinen tilanne" ok jopa roskiksen vieminen. Sen jälkeen huokaisen helpotuksesta, jos meni hyvin. Kävelyllä ja kaupassa käyminen on mulle saavutuksia, välillä menee hyvin, välillä huonosti. Usein olen pettynyt itseeni jälkikäteen. Ihmisiä en oikeastaan tapaa, varsinkaan minkään kahvittelun tms. merkeissä.

_

Oikeasti, asiakaspalvelija kohtaa niin paljon ihmisiä työssään, ettei todellakaan kiinnitä kehenkään yksittäiseen erityistä huomiota.

Ja samoin joku roskiksella käyminen tai leikkipuistossa toiset äidit. Ihmiset ajattelevat useimmiten itseään, eivät todellakaan kiinnitä sinuun huomiota:)

Kyllä ihmiset kiinnittää huomiota toisiin ihmisiin. Kuka on edes keksinyt tollaisen jutun ettei kiinnittäisi? Siitähän kaikki pahansuovat ihmiset saavat nautintonsa, kun jauhavat ja arvostelevat muiden käytöstä. Eri asia on, kannattaako siitä välittää. Ei kannata, mutta herkälle ihmiselle se välinpitämättömyys ei oo välttämättä helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset kiinnittää huomiota toisiin ihmisiin. Kuka on edes keksinyt tollaisen jutun ettei kiinnittäisi? Siitähän kaikki pahansuovat ihmiset saavat nautintonsa, kun jauhavat ja arvostelevat muiden käytöstä. Eri asia on, kannattaako siitä välittää. Ei kannata, mutta herkälle ihmiselle se välinpitämättömyys ei oo välttämättä helppoa.

tämä

Oi, minä rakastan kaikkia outoja ja noloja ihmisiä! Olette ihan parhaita, kun teihin tutustuu paremmin. Iloiset ekstrovertit sun muut raivososiaaliset sen sijaan kierrän kaukaa.

Outous on laatua kirjoitti:

Oi, minä rakastan kaikkia outoja ja noloja ihmisiä! Olette ihan parhaita, kun teihin tutustuu paremmin. Iloiset ekstrovertit sun muut raivososiaaliset sen sijaan kierrän kaukaa.

Harva jaksaa nähdä sitä vaivaa, että tutustuisi meihin outoihin. Minullakin olisi paljon annettavaa ystävänä, olen todella luotettava, hyvä kuuntelija ja myöskin avoin ihminen, mutta jos tulee tilanne, jossa tutustun uusiin ihmisiin, ei oikeastaan ikinä päästä siitä vaivaantuneisuudesta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Outous on laatua kirjoitti:

Oi, minä rakastan kaikkia outoja ja noloja ihmisiä! Olette ihan parhaita, kun teihin tutustuu paremmin. Iloiset ekstrovertit sun muut raivososiaaliset sen sijaan kierrän kaukaa.

Harva jaksaa nähdä sitä vaivaa, että tutustuisi meihin outoihin. Minullakin olisi paljon annettavaa ystävänä, olen todella luotettava, hyvä kuuntelija ja myöskin avoin ihminen, mutta jos tulee tilanne, jossa tutustun uusiin ihmisiin, ei oikeastaan ikinä päästä siitä vaivaantuneisuudesta eteenpäin.

Tätä juuri tarkoitin!

_

Outous on laatua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outous on laatua kirjoitti:

Oi, minä rakastan kaikkia outoja ja noloja ihmisiä! Olette ihan parhaita, kun teihin tutustuu paremmin. Iloiset ekstrovertit sun muut raivososiaaliset sen sijaan kierrän kaukaa.

Harva jaksaa nähdä sitä vaivaa, että tutustuisi meihin outoihin. Minullakin olisi paljon annettavaa ystävänä, olen todella luotettava, hyvä kuuntelija ja myöskin avoin ihminen, mutta jos tulee tilanne, jossa tutustun uusiin ihmisiin, ei oikeastaan ikinä päästä siitä vaivaantuneisuudesta eteenpäin.

Tätä juuri tarkoitin!

Miten sitten edetä tällaisessa orastavassa ystävyysasiassa? Tilanteessa, jossa toinen on sosiaalisesti kömpelö ja sosiaalisesti rajoittunut.

_

Olin ennen samanlainen, mutta nykyään melko sosiaalinen. Vähän outo edelleen, mutta kaupassa käyminen ja töissä sosialisointi ei sentään ole enää hirveää tuskaa, vaikka välillä mokailenkin. Hirveästi työtä tämä on kyllä vaatinut eikä ole ollut helppoa! Olen lukenut paljon oppaita siitä miten sosiaalisissa tilanteissa tulisi toimia ja käyttäytyä ja tarkkaillut muita ihmisiä, millaisista asioista ja miten he puhuvat, millaisia sanoja ja eleitä käyttävät ym. Siinä on pikkuhiljaa kehittynyt, mutta kyllä se kärsivällisyyttä ja uskallusta vaatii.

Sosiaalisissa tilanteissa yksi helppo keino on kysellä muilta asioista jotka heitä kiinnostavat. Kunhan tekee sen ystävällisesti, ei tentaten! Monet puhuvat mielellään esimerkiksi töistään tai lemmikeistään, voi kysellä vaikka miten on projekti mennyt tai millaisia asiakkaat ovat, tai mikä joku uusi tuote on minkä kanssa työkaveri tekee töitä. Useimmat kertovat tällaisesta mielellään jos vain joku kuuntelee.

Itse olen huomannut, että sosiaalisissa tilanteissa vain toistetaan paljon sitä, mitä toinen sanoo.

"Olen töissä siellä ja siellä"

"Ai olet töissä x paikassa?"

"Joo, plaa plaa plaa"

"Olin juuri X-leikkauksessa"

"Ai sulta leikattiin X"

Joo, plaa plaa plaa "

Noin kai se menee, introvertista liian paljon tuota turhaa plaa plaa plaata. Enkä tarkoita, etteikö kiinnostaisi kuulla noista asioista. Niitä kuuntelemallakaan ei vaan ikinä tutustu kehenkään paremmin.

Minäkin kuulun tähän "nolojen" klubiin. En enää nykyään änkytä, mutten osaa seurassa mitään jutellakaan. Jälkeenpäin sitten tulee mieleen, mitä olisi voinut ja pitänyt sanoa.

Vaikutan varmasti todella töykeältä, kun en osaa jutella ihmisille. Kun porukkaa on enemmän, hiljaisuuteni ei ole niin iso ongelma, mutta kun tapaan jonkun tutun kahdestaan, olen ihan toivoton. En osaa kysellä ihmisiltä mitään ja ahdistuneena sössötän sitten jotain tyhmää säästä tai muusta joutavasta.

Läheisimpien ihmisten kanssa olen kuitenkin hyvinkin puhelias, mutta eihän minuun kukaan halua tutustua, kun ensivaikutelma on mikä on.