Lue keskustelun säännöt.
Veljekset ulkoisesti ja taidollisesti kuin yö ja päivä
06.08.2019 |
Minua äitinä surettaa ihan kamalasti. Rakastamme molempia ihan hirmuisesti, mutta toinen teini-ikäisistä, kohta aikuisista pojistamme on alkanut kärsiä geeni-lotossa saamiaan ominaisuuksia. Erikoisesti toinen, vanhempi, poikamme on pitkä (188cm), ulkoisesti kovasti kehuttu. Hän on taitava koulussa ja aikoo kouluttautua pitkälle. Hänellä on myös harrastuspuolella sujunut hyvin, ja hän edustaa omassa lajissaan. Tyttökavereita on ollut useampi ja siksi poika on itsevarma mutta ei mikään itsekeskeinen kuitenkaan. Noh, meidän nuorempi rakas on sitten perinyt minun puolelta pituuden (174cm), ulkoisesti ehkä vähemmän komea, vaikka kauheaa sanoa äitinä näin. Koulunkäynti on ollut aina vaikeaa ja hänellä on ollut oppimisvaikeuksia. Olemme antaneen molemmille pojille samat lähtökohdat ja siksi he ovat harrastaneet samoja lajeja. Tietysti tämä nuorempi on saanut sitten kokea aina huonommuutta siinäkin kun ei ole pärjännyt joukkueen mukana. Koulussa on ollut myös kiusaamista ja ystäviä aika vähän. Emme tiedä mitä tekisimme. Olemme yrittäneet kannatella nuorimmaista ja antaa onnistumisen tunteita...kuitenkaan siinä onnistumatta. Hän ei oikein kiinnostu mistään eikä haluasi opiskella. Hän jaksaa aina verrata itseään isoveljeen ja sanoo olevansa epäonnistunut.
Voi miksi, miksi tämä pitää olla näin vaikeaa. Onko täällä muita joiden lapsilla on tällaista? Emme ole koskaan vertailleet lapsia emmekä ole osoittaneet kummankaan olevan missään parempi kuin toinen, joten siitä ei ole kiinni.
Kommentit (12)
Ei kannata verrata tolleen.. Parempi jos ihmiset on selkeästi omia yksilöitä, harrastaakkaan ei tarvi samoja lajeja.. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole paljoa tehtävissä jos on tosiaan saanut kovan onnen geenit. Elämä ei ole kaikille yhtä helppoa.
Kekkosella oli kaksoset.
Niiden äiti Sylvi sanoi toista päiväpojaksi ja toista yöpojaksi.
Eikös se huonompi heistä tehnyt itsemurhan.
Vierailija kirjoitti:
Kekkosella oli kaksoset.
Niiden äiti Sylvi sanoi toista päiväpojaksi ja toista yöpojaksi.
Eikös se huonompi heistä tehnyt itsemurhan.
Jollen väärin muista, Sylvi rakasti enemmän sitä huonompaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole paljoa tehtävissä jos on tosiaan saanut kovan onnen geenit. Elämä ei ole kaikille yhtä helppoa.
Sen verran voisi tehdä, että antaisi pojan rakentaa oma polkunsa ja elämänsä, eikä mennä samalla reitillä kuin veljensä. Väkisinkin siinä tulee vertailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa AP:n omatunto soimata, kun toisen pojan siittikin joku toinen -- tumma ja tulinen, ehkäpä?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, AP ;-)
Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta voin kertoa oman kokemukseni asiasta.
Minä ja isosiskoni olemme myös kuin yö ja päivä. Isosisko on helposti lihoja, iho-ongelmainen, ohut-hiuksinen, pieni-silmäinen yms. Enkä sano tätä nyt itseäni kehumalla, vaan se nyt vain on meillä mennyt niin päin. Älyllisesti olemme ns.samalla tasolla ja olemme valmistuneet ammattiin.
Minua nuorena ihan hävetti kun sukulaiset ja vanhempanikin ihastelivat ääneen "meidän suvun kaunokaista", eli minua. Isommasta siskosta ei sanottu mitään. Äitini osti minulle mekkoja ja letitti hiuksia. Isosisko sai sukulaispoikien vaatteita ja vanhoja leluja. Äiti leimasi siskon poikatytöksi ja ei yrittänytkään tuoda häntä mitenkään tyttönä esiin.
Onneksi minä ja sisko ollaam nykyään ihan hyvissä väleissä..mutta nuorempana siskoni olisi varmaan repinyt pääni irti jos vain olisi voinut. Niin paljon hän minua vihasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi iskitte molemmat samaan muottiin?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta voin kertoa oman kokemukseni asiasta.
Minä ja isosiskoni olemme myös kuin yö ja päivä. Isosisko on helposti lihoja, iho-ongelmainen, ohut-hiuksinen, pieni-silmäinen yms. Enkä sano tätä nyt itseäni kehumalla, vaan se nyt vain on meillä mennyt niin päin. Älyllisesti olemme ns.samalla tasolla ja olemme valmistuneet ammattiin.
Minua nuorena ihan hävetti kun sukulaiset ja vanhempanikin ihastelivat ääneen "meidän suvun kaunokaista", eli minua. Isommasta siskosta ei sanottu mitään. Äitini osti minulle mekkoja ja letitti hiuksia. Isosisko sai sukulaispoikien vaatteita ja vanhoja leluja. Äiti leimasi siskon poikatytöksi ja ei yrittänytkään tuoda häntä mitenkään tyttönä esiin.Onneksi minä ja sisko ollaam nykyään ihan hyvissä väleissä..mutta nuorempana siskoni olisi varmaan repinyt pääni irti jos vain olisi voinut. Niin paljon hän minua vihasi.
Tarkoitin samaan ammattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi iskitte molemmat samaan muottiin?
Koska pelkäsimme että lapset kokevat olevansa eriarvoisia jos heidät olisi laitettu eri harrastuksiin. Molemmat myös lapsena halusivat aloittaa saman lajin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi iskitte molemmat samaan muottiin?
Koska pelkäsimme että lapset kokevat olevansa eriarvoisia jos heidät olisi laitettu eri harrastuksiin. Molemmat myös lapsena halusivat aloittaa saman lajin.
Ette olleet ns. kaukaa viisaita...
Miksi sama laji harrastuksena? Miksei nuoremmalla ole edes harrastus oma, vaan veljensä perässä annettu?