1987 syntyneistä kolmannes saanut psyk. diagnoosin tai lääkkeitä ja tilanne on vain pahentunut nuoremmilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on suomalaiset vanhemmat eronneet ja juoneet. Myös aiempina aikoina. On saatu koivunimene herraa, ja tultu avainlapsina suoraan ýksin kotiin 7-vuotiaana. Ei masennusta ja tehty aina töitä.

Olipas masennusta. Sitten juotiin siihen masennukseen ja tehtiin vähän lisää töitä, ehkä mätkittiin lapsia vähän seinille tai vähintään lukittiin ne parvekkeelle, kun meni hermo. Tunnekasvatustakin oli: "Ei sua sattunu!" "No älä ny viitti aina marista." 

On HYVÄ, että nykyajan nuoriso osaa ja uskaltaa hakea apua, eikä siirrä traumojaan suoraan alenevassa polvessa seuraaville.

Nykyään kun tunnekasvatetaan ja positiiviskasvatetaan, niin niillä tunnekasvatetuilla on isona adhd-diagnoosi ja positiiviskasvatetuilla taas masennusdiagnoosi. Lapset menevät täysin sekaisin, kun heihin kohdistetaan jonkun norsunluutornissa luodun kasvatusteorian kenttäkoe, koska yhtäkkiä mikään arkielämän totuus kuten paha saa palkkansa ei enää pidäkään paikkaansa ja vanhemmat reagoivat lapsen käytökseen lapsen mielestä täysin selittämättömällä ja epäjohdonmukaisella tavalla, aikuisen luontainen auktoriteetti hyläten.

Suuria ikäluokkia tuskin tunnekasvatettiin, sillä ongelma on siellä vielä suurempi kuin nuorilla. Itsemurhat yleisiä, alkoholin suurkuluttajia ja mielenterv.ongelmat työkyvyttömyyseläkkeen perusta, ennen kuin jäivät vanhuuseläkkeelle jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on suomalaiset vanhemmat eronneet ja juoneet. Myös aiempina aikoina. On saatu koivunimene herraa, ja tultu avainlapsina suoraan ýksin kotiin 7-vuotiaana. Ei masennusta ja tehty aina töitä.

Olipas masennusta. Sitten juotiin siihen masennukseen ja tehtiin vähän lisää töitä, ehkä mätkittiin lapsia vähän seinille tai vähintään lukittiin ne parvekkeelle, kun meni hermo. Tunnekasvatustakin oli: "Ei sua sattunu!" "No älä ny viitti aina marista." 

On HYVÄ, että nykyajan nuoriso osaa ja uskaltaa hakea apua, eikä siirrä traumojaan suoraan alenevassa polvessa seuraaville.

Nykyään kun tunnekasvatetaan ja positiiviskasvatetaan, niin niillä tunnekasvatetuilla on isona adhd-diagnoosi ja positiiviskasvatetuilla taas masennusdiagnoosi. Lapset menevät täysin sekaisin, kun heihin kohdistetaan jonkun norsunluutornissa luodun kasvatusteorian kenttäkoe, koska yhtäkkiä mikään arkielämän totuus kuten paha saa palkkansa ei enää pidäkään paikkaansa ja vanhemmat reagoivat lapsen käytökseen lapsen mielestä täysin selittämättömällä ja epäjohdonmukaisella tavalla, aikuisen luontainen auktoriteetti hyläten.

Tunnekasvatus on keksitty vasta 2010-luvulla, joten siitä ei voi paljoakaan päätellä 1987 syntyneiden ongelmia. Nykynuorten lapsuudessa 2000-luvun alussa elettiin vielä tukistusten ja jäähyjen aikakautta.

Vierailija kirjoitti:

"Miten tämä maa voi pyöriä, jos tulevaisuudessa suurimmalla osalla väestöstä on mielenterveysongelmia? Miksi tästä ei puhuta enemmän"

Kyllä mielenterv.ongelmia on ollut ennenkin, mutta ei niistä kukaan puhunut. Nyt kynnys hoitoon hakemiselle on alhainen ja nuorten saatavilla. Samoin koulun ja työterv.hoidon kehittyminen. Ja siitä nykyään voidaan puhua, leimaantumatta hulluksi. Avoimuuden ilmapiiri tuli joskus 90-luvulla.

Esim. tämä näkyy selvemmin suurissa ikäluokissa, joita on tutkittu paljon.

Heistä moni ennen eläkeikää, siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle juuri mielenterv.ongelmien vuoksi, samoin alkoholin kulutus on suurta ja joka päivä, joku yli 70v tekee itsemurhan.

Eikä asiat ole sen paremmin 50-70-luvulla syntyneuden.

Eikä ole pelkästään ongelma Suomessa, vaan masilmanlaajuinen.

Jos kyse on siitä, että ennen mielenterveysongelmista ei vain puhuttu, niin ihmeen hyvältä se taktiikka vaikuttaa tähän nykyiseen diagnosoimisen aikaan verrattuna. Ennen vanhaan syrjäytyminen oli harvinaista ja ihmiset kävivät töissä ja hankkivat lapsia aivan eri malliin kuin nykyään, jolloin diagnosoidut mielenterveysongelmaiset makaavat kotona yksinään ja toimettomina.

Koska niitä määrätään ilman järkeä.

Lapsellenikin on määrätty, mutta ei hän niitä syönyt. Tilastossa kuitenkin näkyy.

Samaa mieltä, tämä nykyaika on tosi outoa. Kaikki pitää olla mahdollista heti nyt, tässä mulle kaikki. Kaikki panee kaikkia, isä leikkauttaa itsensä äidiksi ja ottaa uuden tyttöystävän ja  veli on homo ja sen tyttöystävä on transsu tai joku muu sellainen. On tää vaan pimeetä. Ei lapset voi eikä tartte kaikkea hyväksyä.  Kunnollinen perhe, hyvä kasvatus, rajat ja paljon rakkautta. Fiksua tekemistä, kunnon ruokaa. Eiköhän se jo auttais ja vielä kun vanhemmat kantaisivat vastuunsa. Ei yhteiskunnan kuuluu kaikkea tehdä. Ja tosiaan huom. kaikkien ei tarvitse lisääntyä. Ei kaikilla ole sellaisia edellytyksiäkään. On olemassa myös ehkäisyvälineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olemaan sitä mieltä että, joku sukupuolikiintiö näihin verorahojen käyttöön on saatava. Mitä järkeä maksaa veroja kun toinen sukupuoli vie niistä leijonan osan, ja vastineeksi saan huonompia palveluita ja vi.t.uilua?

Tommosta se on kun on sallittu valtion korvata avioliiton. Sama rahaliikenne kun ennekin, mutta miehet kuohittu. Joten ei suurempi ihme jos miehet alkavat jättämään yhteiskunnan kokonaan heittäytyen myös elätettäviksi.

Sitten kaikki romahtaa ja sosiaaliturvat puretaan pois kaikki. Ja verot menee jonkun venäjän tasolle, kiinteä 5%.. ja nekin menee lähinnä aseisiin. Ei palveluihin.

Joo, perinteiset miehet varmasti olis kilvan lähettämässä alistamiaan ja toimeentulonsa varassa eläviä vaimojaan psykoterapiaan.

Jännä, että ne on miesten rahoja, jotka siellä systeemissä vain pyörii, vaikka naisetkin käyvät töissä. Niin yksityisen kuin julkisen alan puolella. eri

Onhan se vähän ihmeellistä, kun kansa on yhä sairaampaa, kukaan ei puhunut 70-80-luvulla saaneen diagnoosia mielenterv.ongelmista, eikä ADHD/ADD, korkeista kokestroliarvoista ja verenpaineesta ja monesta muusta sairaudesta, joita en muista tai osaa edes kirjoittaa. Ihmiset ennen kuoli vain vanhuuteen tai heikkouteen, nyt ne kuolevat aina johonkin diagnoosiin. Eikä kukaan tiennyt puhuttavat jostakin terapiasta, kun niitä ei ollut. Korkeintaan puhuttiin naapurille, mutta sitä ei kukaan tilastoinut.

Olisiko syynä lääketiett.kehitys ja sairauksien tunnistaminen. Terveydenhoitoon pääsy on alentunut ja viety sinne missä sitä tarvitaan eli kouluihin ja työpaikoille ja se on kaikkien saatavilla. Myös avoin ilmapiiri on auttanut monen ongelman ja sairauden tuleminen julkisuuteen.

Nuoret ovat fiksuja ja hakeutuvat terapiaan, syövät lääkkeitä, paranevat ja saavat elämänsä hallintaan.

Toisin kuin ennen, jolloin hävettiin mielenterv.ongelmia, juotiin pää täyteen ja käytettiin päihteitä ja tämä näkyy myös itsemurhaluvuissa, kun ei haettu apua, kun omat voimat eivät riittäneet.

Rikosten määrä ja itsemurhat ovat Suomessa laskeneet roimasti viimeisinä vuosikymmeninä ja mielenterv. ongelmille on siihen suora yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ovat fiksuja ja hakeutuvat terapiaan, syövät lääkkeitä, paranevat ja saavat elämänsä hallintaan.

Toisin kuin ennen, jolloin hävettiin mielenterv.ongelmia, juotiin pää täyteen ja käytettiin päihteitä ja tämä näkyy myös itsemurhaluvuissa, kun ei haettu apua, kun omat voimat eivät riittäneet.

Rikosten määrä ja itsemurhat ovat Suomessa laskeneet roimasti viimeisinä vuosikymmeninä ja mielenterv. ongelmille on siihen suora yhteys.

Syrjäytyminen on lisääntynyt valtavasti ja syrjäytyneiden ydintä ovat nimenomaan mielenterveysongelmaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ovat fiksuja ja hakeutuvat terapiaan, syövät lääkkeitä, paranevat ja saavat elämänsä hallintaan.

Toisin kuin ennen, jolloin hävettiin mielenterv.ongelmia, juotiin pää täyteen ja käytettiin päihteitä ja tämä näkyy myös itsemurhaluvuissa, kun ei haettu apua, kun omat voimat eivät riittäneet.

Rikosten määrä ja itsemurhat ovat Suomessa laskeneet roimasti viimeisinä vuosikymmeninä ja mielenterv. ongelmille on siihen suora yhteys.

Syrjäytyminen on lisääntynyt valtavasti ja syrjäytyneiden ydintä ovat nimenomaan mielenterveysongelmaiset.

Myös itsemurhien määrä on noussut pari viime vuotta https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/729698-itsemurhien-maara-kasv…

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ovat fiksuja ja hakeutuvat terapiaan, syövät lääkkeitä, paranevat ja saavat elämänsä hallintaan.

Toisin kuin ennen, jolloin hävettiin mielenterv.ongelmia, juotiin pää täyteen ja käytettiin päihteitä ja tämä näkyy myös itsemurhaluvuissa, kun ei haettu apua, kun omat voimat eivät riittäneet.

Rikosten määrä ja itsemurhat ovat Suomessa laskeneet roimasti viimeisinä vuosikymmeninä ja mielenterv. ongelmille on siihen suora yhteys.

Rikosten määrän lasku selittyy lähinnä sillä, että poliisille ei edes kannata ilmoittaa tyypillisimmistä rikoksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten tämä maa voi pyöriä, jos tulevaisuudessa suurimmalla osalla väestöstä on mielenterveysongelmia? Miksi tästä ei puhuta enemmän"

Kyllä mielenterv.ongelmia on ollut ennenkin, mutta ei niistä kukaan puhunut. Nyt kynnys hoitoon hakemiselle on alhainen ja nuorten saatavilla. Samoin koulun ja työterv.hoidon kehittyminen. Ja siitä nykyään voidaan puhua, leimaantumatta hulluksi. Avoimuuden ilmapiiri tuli joskus 90-luvulla.

Esim. tämä näkyy selvemmin suurissa ikäluokissa, joita on tutkittu paljon.

Heistä moni ennen eläkeikää, siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle juuri mielenterv.ongelmien vuoksi, samoin alkoholin kulutus on suurta ja joka päivä, joku yli 70v tekee itsemurhan.

Eikä asiat ole sen paremmin 50-70-luvulla syntyneuden.

Eikä ole pelkästään ongelma Suomessa, vaan masilmanlaajuinen.

Jos kyse on siitä, että ennen mielenterveysongelmista ei vain puhuttu, niin ihmeen hyvältä se taktiikka vaikuttaa tähän nykyiseen diagnosoimisen aikaan verrattuna. Ennen vanhaan syrjäytyminen oli harvinaista ja ihmiset kävivät töissä ja hankkivat lapsia aivan eri malliin kuin nykyään, jolloin diagnosoidut mielenterveysongelmaiset makaavat kotona yksinään ja toimettomina.

Annat aivan ruusuisen kuvan..

Kyllä ennenkin oli mielenterv. ongelmia. Monet suljettiin loppuelämäksi mielisairaalaan, joita oli joka niemen notkossa, joiden alasajo alkoi 80-luvulle. Omassa pienessä kotikaupungissakin kolme. Myös kehitysvammaiset saatettiin laittaa sinne, samoin hermonsa menettäneet sotaveteraanit. Jotka nykyisin eläisivät kanssamme.

Ne näkyvät myös itsemurha- ja rikostilastoissa, järjestyshäiriöissä jne.

Tämän päivän nuoret ovat fiksuja ja jopa tutkijat ovat "huolissaan" kun ei ole materiaalia tutkimuksiin, kun ovat niin nuhteettomia ja fiksuja. Poliisinkin kanssa ovat tekemisissä "kaverina" ei rikoksen tekijänä, jopa pelätään hulttionuorten kuolevan sukupuuttoon. Niin kilttejä ovat.

Ja syy siihen, on varhainen avun saaminen ja avoin ilmapiiri.

Ei ne kaikki makaa hyödyttöminä kotona silti. On minullekin määrätty lääkkeitä ja olen käynyt terapiassa parikymppisenä, nyt on tutkinto tehtynä ja vakituisessa työpaikassa ollut jo monta vuotta. Lapsiakin on.

Olen syntynyt 1983 ja havaitsen sukupolvien välisen kuilun tässä selkeästi. Oma ikäluokkani on vielä sitä pääosin vähän junttia sakkia joka vetää viikonloppuna kännit ja muuten käy töissä ja lomalla sitten Madeiralle/Pariisiin/joskus Thaimaahan tai muuhun kaukomaahan, käytetään jonkun verran facebookkia ja instaa kaveripiirissä.

Muutamaa vuotta nuoremmilla on vähemmän suuntaa ja enemmän rahaa. Reppureissaillaan ja biletetään ulkomailla ja lasketaan paniikissa instatykkäyksiä. Pää sekoitetaan kannabiksella ja kokkelilla ja ihmetellään kun ahdistaa ja tulee paniikkikohtauksia ja sitten vingutaan lääkäriltä bentsoja. Opinnot ovat monimuotoisia ja elämyksellisiä ja integroituja ja niissä ei varsinaisesti opetella asioita vaan fiilistellään ja kelaillaan ja tehdään somevideoita. Työelämään ei haluta tai jos halutaan niin epävarmuuttaan vedetään ittensä piippuun ja aletaan taas leikkiä päihteiden kanssa tai kehitetään joku sähköallergia tai krooninen väsymysoireyhtymä. Parisuhdetta ei haluta, mutta tinderhoitoja kyllä.

Etenkin alle 30v tuntuvat monet olevan tosi hukassa ja se mikä alkoholin käytössä ja tupakassa on vähennetty on otettu takaisin korkojen kera muissa päihteissä. Minusta ihan absurdia, että 26v kokaiinia nenään ja muuntohuumeita ties mihin vetävä nuori mies paheksuu baarissa sitä että poltan tupakkaa, mutta näinkin on käynyt.

Ai, ei ennen ollut mielenterv. ongelmia?

Miten selittyy, kun vielä 70-luvulla Suomessa oli lähes 30 mielisairaalaa eri puolella Suomea, osa kokonaan suljettuja.

Nykyään on vain osastoja, muiden sairaaloiden yhteydessä. Kuuluisin ja isoin taitaa olla Lapinlahden ja Kellokosken sairaala.

Ennen mielenterv.ongelmaiset suljettiin pois yhteiskunnasta ja näkymättömäksi.

Ja nykyään mielenterv.ongelmien kynnys tilastoida on alentunut ja kynnys hakeutua hoitoon ja hoitosuhde lyhentynyt, kun se ennen saattoi olla elinikäinen.

Mä väitän, että ongelma on pitkälti rakenteellinen.

Ennen vanhaan kaikille oli töitä. Joku vähän hidasjärkinen peräkammarin poikakin saattoi olla talkkarina tai tsupparina. Maaseudulla riitti aina hommia kaikille. Tehtaalle pääsi hommiin kuka vaan.

Kaikki saivat tuntea olevansa osa yhteiskuntaa. Kaikki työ oli arvokasta. Jokaiselle oli joku homma, jossa sai kokea onnistumisen kokemuksia ja yhteisöllisyyttä.

Nykyään kaikki on koneellistunutta ja suorittavaa työtä ei enää ole.

Väestöstä pitäisi mukamas korkeakouluttaa 70% vaikka asiantuntijatehtävissä on töitä ehkä 7%:lle. 

Meillä on ylitarjontaa akateemisista, jotka tappelevat huonosti palkatuista surkeista työpätkistä kuin koirat luusta pöydän alla. Kilpailu on kamalaa.

Ja sitten ne nuoret, joilla ei edes ole sitä koulutusta eikä rahkeita siihen. Heille ei ole yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1983 ja havaitsen sukupolvien välisen kuilun tässä selkeästi. Oma ikäluokkani on vielä sitä pääosin vähän junttia sakkia joka vetää viikonloppuna kännit ja muuten käy töissä ja lomalla sitten Madeiralle/Pariisiin/joskus Thaimaahan tai muuhun kaukomaahan, käytetään jonkun verran facebookkia ja instaa kaveripiirissä.

Muutamaa vuotta nuoremmilla on vähemmän suuntaa ja enemmän rahaa. Reppureissaillaan ja biletetään ulkomailla ja lasketaan paniikissa instatykkäyksiä. Pää sekoitetaan kannabiksella ja kokkelilla ja ihmetellään kun ahdistaa ja tulee paniikkikohtauksia ja sitten vingutaan lääkäriltä bentsoja. Opinnot ovat monimuotoisia ja elämyksellisiä ja integroituja ja niissä ei varsinaisesti opetella asioita vaan fiilistellään ja kelaillaan ja tehdään somevideoita. Työelämään ei haluta tai jos halutaan niin epävarmuuttaan vedetään ittensä piippuun ja aletaan taas leikkiä päihteiden kanssa tai kehitetään joku sähköallergia tai krooninen väsymysoireyhtymä. Parisuhdetta ei haluta, mutta tinderhoitoja kyllä.

Etenkin alle 30v tuntuvat monet olevan tosi hukassa ja se mikä alkoholin käytössä ja tupakassa on vähennetty on otettu takaisin korkojen kera muissa päihteissä. Minusta ihan absurdia, että 26v kokaiinia nenään ja muuntohuumeita ties mihin vetävä nuori mies paheksuu baarissa sitä että poltan tupakkaa, mutta näinkin on käynyt.

Olet suurin piirtein oikeassa mutta älä ole noin syyllistävä. Kyllä niillä on ihan oikeita ongelmia eikä kyse ole siitä että koko ikäluokka nyt vaan sattuisi olemaan niin herkkä tai pehmo tai nirso.

Iso jakaja on tosiaan jossain tuossa vuoden 1980 korvilla. Siitä ei tarvi mennä montaa vuotta eteenpäin niin porukalla on selvästi vähemmän perheitä, enemmän mt- ja luotto-ongelmia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olemaan sitä mieltä että, joku sukupuolikiintiö näihin verorahojen käyttöön on saatava. Mitä järkeä maksaa veroja kun toinen sukupuoli vie niistä leijonan osan, ja vastineeksi saan huonompia palveluita ja vi.t.uilua?

Anteeksi, mutta miten tää liittyy aiheeseen?

Koska yllätäen tämäkin kasvattaa tulonsiirtoja, mitkä ovat jo ennestään aivan poskettomat. Jokin kiintiö käyttöön, tai sitten toisen sukupuolen veroaste alemmas, samssa suhteessa kuin uusia rahareikiä ilmenee. Oletko kuullut terapiatakuusta? Tai vaikka että toinen sukupuoli on lyhyillä sairaslomilla huomattavasti enemmän kuin toinen, vaikka tämä vähemmän saikuttava osapuoli työskentelee tapaturma-alttiimmilla aloilla. Johonkin tulee vetää raja. Kohta ne työssäkäyvät eivät enää tahdo kustantaa kaikkea, saamatta itse yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ovat fiksuja ja hakeutuvat terapiaan, syövät lääkkeitä, paranevat ja saavat elämänsä hallintaan.

Toisin kuin ennen, jolloin hävettiin mielenterv.ongelmia, juotiin pää täyteen ja käytettiin päihteitä ja tämä näkyy myös itsemurhaluvuissa, kun ei haettu apua, kun omat voimat eivät riittäneet.

Rikosten määrä ja itsemurhat ovat Suomessa laskeneet roimasti viimeisinä vuosikymmeninä ja mielenterv. ongelmille on siihen suora yhteys.

Syrjäytyminen on lisääntynyt valtavasti ja syrjäytyneiden ydintä ovat nimenomaan mielenterveysongelmaiset.

Myös itsemurhien määrä on noussut pari viime vuotta https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/729698-itsemurhien-maara-kasv…

Jos tarkastelee itsemurha-tilastoja 70-luvulta alkaen, tähän päivään asti, pudotus on valtava. Ja jos ap. aloitusta tarkastellaan itsemurhalukuna, niin ap. otsikko olisi virheellinen.

https://www.stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_kat_006_fi.html

Syypää tähän on ikuista nuoruuttaan eläneet vanhemmat ja erityisesti vanhempien avioerot. Totuus on, että lapsi vaurioituu AINA vanhempiensa avioerosta. Tätä ei haluta myöntää, vaan leikitään ettei niin olisi. Onneksi edes lapsiasiainvaltuutettu oli rohkea ja uskalsi kerran sanoa tämän totuuden ääneen.